Sukukutsuilla setäni kertoi tarinan nuoresta suomalaispojasta, joka oli 70-luvun lopussa reppumatkalla eri Aasian maissa. Vietnamissa hän tapasi ikäisensä tytön ja jäi asumaan tämän kanssa tytön vanhempien luokse. Lopulta pojan oli palattava kotimaahansa, mutta he menivät kihloihin viimeisenä iltana.
Pian kotiinpaluun jälkeen poika sai kotiinsa kirjeen tytön vanhemmilta: tyttö oli kuollut liikenneonnettomuudessa ja haudattu kotikyläänsä. Poika rakasti tyttöään niin paljon, että päätti kantaa kihlasormusta muistona koko ikänsä. Poika meni Suomessa yliopistoon ja sitten töihin.
Vuodet vierivät ja 90-luvun alussa samainen "poika" - nyt menestyvä bisnesmies - meni työmatkalle Vietnamiin. Viikonloppuvapaalla hän päätti käydä vielä kerran siinä kylässä jossa hän tytön tapasi. Tytön vanhemmat eivät enää asuneet samassa talossa ja naapuri kertoi heidän muuttaneen läheiseen kaupunkiin. Tiedustellessaan haudan sijaintia, naapuri huudahti ihmeissään: "Ei heidän tyttö ole kuollut! Hän asuu edelleen vanhempiensa asunnossa ja hoiti sairasta äitiään tämän kuolemaan saakka." Naapuri kertoi vielä, että tyttö oli vielä muuttaessaan hyvin surullinen kihlattunsa kuolemasta ja että tällä oli vielä silloin se sama kihlasormus sormessa.
Mies sai ystävälliseltä naapurilta tytön osoitteen ja otti uuden taksin. Ikuisuudelta tuntuvan matkan jälkeen taksi pysähtyi pienen asunnon eteen esikaupunkialueella. Sydän jyskyttäen mies koputti ovelle ja hän jäi odottamaan.
Vihdoin ovi aukesi. Noin 10-vuotias tyttö katsoi oven raosta ja juoksi pois. Pian keski-ikäinen nainen tuli ovelle. Siinä he katsoitvat toisiaan - vihdoinkin! Esittelyjä ei tarvittu. Sanoja ei tarvittu. He halasivat niin monen vuoden jälkeen kyynelten valuessa portaille.
Iltaan mennessä selvisi, että naisen vanhemmat olivat sanoneet tämän kihlatun kuolleen Suomessa. Pian tämän jälkeen nainen huomasi olevansa raskaana. Nainen ei ollut mennyt koskaan naimisiin, vaan asui poikansa kanssa. Nyt pojan isä oli löytynyt!
Ja he menivät naimisiin ja elävät tällä hetkellä Espoossa!
Pian kotiinpaluun jälkeen poika sai kotiinsa kirjeen tytön vanhemmilta: tyttö oli kuollut liikenneonnettomuudessa ja haudattu kotikyläänsä. Poika rakasti tyttöään niin paljon, että päätti kantaa kihlasormusta muistona koko ikänsä. Poika meni Suomessa yliopistoon ja sitten töihin.
Vuodet vierivät ja 90-luvun alussa samainen "poika" - nyt menestyvä bisnesmies - meni työmatkalle Vietnamiin. Viikonloppuvapaalla hän päätti käydä vielä kerran siinä kylässä jossa hän tytön tapasi. Tytön vanhemmat eivät enää asuneet samassa talossa ja naapuri kertoi heidän muuttaneen läheiseen kaupunkiin. Tiedustellessaan haudan sijaintia, naapuri huudahti ihmeissään: "Ei heidän tyttö ole kuollut! Hän asuu edelleen vanhempiensa asunnossa ja hoiti sairasta äitiään tämän kuolemaan saakka." Naapuri kertoi vielä, että tyttö oli vielä muuttaessaan hyvin surullinen kihlattunsa kuolemasta ja että tällä oli vielä silloin se sama kihlasormus sormessa.
Mies sai ystävälliseltä naapurilta tytön osoitteen ja otti uuden taksin. Ikuisuudelta tuntuvan matkan jälkeen taksi pysähtyi pienen asunnon eteen esikaupunkialueella. Sydän jyskyttäen mies koputti ovelle ja hän jäi odottamaan.
Vihdoin ovi aukesi. Noin 10-vuotias tyttö katsoi oven raosta ja juoksi pois. Pian keski-ikäinen nainen tuli ovelle. Siinä he katsoitvat toisiaan - vihdoinkin! Esittelyjä ei tarvittu. Sanoja ei tarvittu. He halasivat niin monen vuoden jälkeen kyynelten valuessa portaille.
Iltaan mennessä selvisi, että naisen vanhemmat olivat sanoneet tämän kihlatun kuolleen Suomessa. Pian tämän jälkeen nainen huomasi olevansa raskaana. Nainen ei ollut mennyt koskaan naimisiin, vaan asui poikansa kanssa. Nyt pojan isä oli löytynyt!
Ja he menivät naimisiin ja elävät tällä hetkellä Espoossa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eli nyt meni jotain sekaisin, ensin ovella oli pikkutyttö, mutta kuitenkin nainen asui poikansa kanssa?
Niinpä... taas joku pikku teinityttö levittää vanhaa teinityttömäistä urbaanilegendaa joka palstalle.
Romanttinen tarina, mutta tuskimpa totta.
Oikein kiva tarina, mutta oletko huomannut, että täällä on oma palstansa keksityille jutuille. Sinne voi kirjoittaa, kun runosuoni kukkii.
Ihan hyvinhän tuo tarina voisi olla totta! miksi ei? ja sitä pilkkua ei tarvi nussia, ehkä kirjoittajalle vaan tuli pieni kirjoitusvirhe, vaikka oli tarkoitus puhua ainoastaan pojasta tai sitten tytöstä!
Mene perseeseen satuilemaan.
Tätä samaa paskaa on spämmätty monille muillekin palstoille.
Mene siis perseeseen ja syvälle, paskanakki.