Moni kirjoittaa olevansa parisuhteessa eli asutaan saman katona alla. Minusta se yhdessä asuminen ei tee parisuhdetta.
Mikä parisuhde sellainen on, että kumpikin juoksee missä milloinkin ja ainakin on aina menossa ja yksin kavereiden kanssa, rahan käyttö on ihan hunnigolla ja siitä kodista ja siellä olevista ihmisistä, seinistä, tai mistään ei piitata pätkän vertaa.
Sehän on kuin "ilotalossa käynti", kun muuan ajan ja ajattelun hoitaa näiden kavereiden kanssa tuoppien ääressä tai harrastuksen parissa, joka vie kaiken ajan.
Ei ole ihme että kotona on sitten vaikeaa, ainaista riitaa, jäkätystä, ja ei se seksikään enää suju ja ihan näistä syistä.
Miksi mennä parisuhteeseen rikkomaan toinen ihminen tyystin jos ei kerran kykene olemaan puoliso myös viikon jokaisena päivänä,
Minusta parisuhde on "yhteinen yritys", jossa keskusteltu kaikesta on luvallista. Jos osaatte keskustella ja olla kiinnostuneita maailman menosta ja olette rehellisiä toisillenne ja kerrotte ajoissa jos on jotain omaa menoa, sillä sitäkin pitää olla kohtuudessa.
Perheenkin asioita pitää suunnitella ja yhdessä, mitä kotiin tarvitaan ja millä aikataululla, minne mennään lomille, sillä se loma ainakin osa on syytä pitää yhdessä.
Mihin on varaa ja mihin ei, eli eletään sen mukaan mitä on tulot eikä sen mukaan mitä haluaa.
Kenellekään ei tarvitse näyttelyä kodistaan rakentaa, joten ei tarvitse kilpailla ja näyttää ja uhoilla, vaan elää sen mukaan miten itselle on hyvä ja mihin omat "rahkeet" riittää.
Kaksi erilaisista oloista yhteen muuttavaa tarvitsee todella suunnitella ja vieläkin tarkempaa, sillä ne lapsuuden edut eivät enää ole voimassa, nyt pitää rakentaa ominen voimavarojen mukainen elämä.
Joillekin lapsuus on ollut kulta-tai hopealusikka suussa syntyminen ja vaatii aika paljon päästä irti ajattelusta, että kaikki tulee kuin "manulle illallinen".
Toinen on elänyt valtavan puutteen keskellä ja nyt ostaa vimman lailla kaikkea tarpeetonta ja rahaa ei ole koskaan.
Molemmat ovat voineet elää ilman vanhempien rakkautta tai saaneet sitä liiaksikin, joten sen oman parisuhteen luomiseen tarvitaan ensin ulospääsy entisistä elinsuhteista yhteisesti suunniteltuun ja luottamus ja rehellisyys ja tasapaino kaikkeen.
Olen tässä lukenut Koivistojen liitosta, jossa osattiin keskustella , olivat lähteneet tavallisista perheistä, ymmärtäneet lukemisen tarpeen ammatin saamiseksi.
Menestyivät elämässä, mutta eivät menettäneet tuota vaatimataonta tylliään elämässä, lapio pysyi kourassa ja arkinen työ harrastuksena. Heilläkin oli sairautta, joka toisen tuomitessa olisi voinut ajaa erilleen, mutta kun se rakkaus riittää toisen tukemiseen, silloin selvitään.
Eli se rakkaus ei ole seksi, vaan välittäminen jokaisena päivänä ja tuki pahoinakin päivinä.
Nyt vaan mennään eikä ajatustakaan jää kotona keskusteluun vaikkapa päivän sanomalehden sanomista. Mikään ei kiinnosta muu kuin ostaminen ja juopottelu.
Mikä parisuhde sellainen on, että kumpikin juoksee missä milloinkin ja ainakin on aina menossa ja yksin kavereiden kanssa, rahan käyttö on ihan hunnigolla ja siitä kodista ja siellä olevista ihmisistä, seinistä, tai mistään ei piitata pätkän vertaa.
Sehän on kuin "ilotalossa käynti", kun muuan ajan ja ajattelun hoitaa näiden kavereiden kanssa tuoppien ääressä tai harrastuksen parissa, joka vie kaiken ajan.
Ei ole ihme että kotona on sitten vaikeaa, ainaista riitaa, jäkätystä, ja ei se seksikään enää suju ja ihan näistä syistä.
Miksi mennä parisuhteeseen rikkomaan toinen ihminen tyystin jos ei kerran kykene olemaan puoliso myös viikon jokaisena päivänä,
Minusta parisuhde on "yhteinen yritys", jossa keskusteltu kaikesta on luvallista. Jos osaatte keskustella ja olla kiinnostuneita maailman menosta ja olette rehellisiä toisillenne ja kerrotte ajoissa jos on jotain omaa menoa, sillä sitäkin pitää olla kohtuudessa.
Perheenkin asioita pitää suunnitella ja yhdessä, mitä kotiin tarvitaan ja millä aikataululla, minne mennään lomille, sillä se loma ainakin osa on syytä pitää yhdessä.
Mihin on varaa ja mihin ei, eli eletään sen mukaan mitä on tulot eikä sen mukaan mitä haluaa.
Kenellekään ei tarvitse näyttelyä kodistaan rakentaa, joten ei tarvitse kilpailla ja näyttää ja uhoilla, vaan elää sen mukaan miten itselle on hyvä ja mihin omat "rahkeet" riittää.
Kaksi erilaisista oloista yhteen muuttavaa tarvitsee todella suunnitella ja vieläkin tarkempaa, sillä ne lapsuuden edut eivät enää ole voimassa, nyt pitää rakentaa ominen voimavarojen mukainen elämä.
Joillekin lapsuus on ollut kulta-tai hopealusikka suussa syntyminen ja vaatii aika paljon päästä irti ajattelusta, että kaikki tulee kuin "manulle illallinen".
Toinen on elänyt valtavan puutteen keskellä ja nyt ostaa vimman lailla kaikkea tarpeetonta ja rahaa ei ole koskaan.
Molemmat ovat voineet elää ilman vanhempien rakkautta tai saaneet sitä liiaksikin, joten sen oman parisuhteen luomiseen tarvitaan ensin ulospääsy entisistä elinsuhteista yhteisesti suunniteltuun ja luottamus ja rehellisyys ja tasapaino kaikkeen.
Olen tässä lukenut Koivistojen liitosta, jossa osattiin keskustella , olivat lähteneet tavallisista perheistä, ymmärtäneet lukemisen tarpeen ammatin saamiseksi.
Menestyivät elämässä, mutta eivät menettäneet tuota vaatimataonta tylliään elämässä, lapio pysyi kourassa ja arkinen työ harrastuksena. Heilläkin oli sairautta, joka toisen tuomitessa olisi voinut ajaa erilleen, mutta kun se rakkaus riittää toisen tukemiseen, silloin selvitään.
Eli se rakkaus ei ole seksi, vaan välittäminen jokaisena päivänä ja tuki pahoinakin päivinä.
Nyt vaan mennään eikä ajatustakaan jää kotona keskusteluun vaikkapa päivän sanomalehden sanomista. Mikään ei kiinnosta muu kuin ostaminen ja juopottelu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kai se lapsi ja yhdessä asuminen mielletään parisuhteeksi, en ole koskaan ollut kaavoihin kangistunut joten kihlat tai avio on mulle yhdentekeviä asioita, ollut aina. Suhteen edetessä sain kuulla naisystävältä vähän kiukuttelua kun en halunut naimisiin mutta tuossa rinnalla tuo on ollut, varmasti olisi saanut muitakin miehiä jos olisi halunnut, ei yhtään hassmpi pakkaus. Monille avio on se ainoa oikea parisuhde, mutta ei se avio tai kihlaus mitään takaa.
Kerrotko ap omista kokemuksistasi?
Minä en ole nähnyt kuvailemasi tyyppisiä parisuhteita omissa enkä miehen sukulaisilla, en kaveripiirissä, en edes naapurustossa vaikka lähiöalueella asutaankin. Asiakkaiden parissa kyllä löytyy ongelmakäyttäytymistä, mutta tämä on minulla ammatinvalintakysymys.
Mitä Koivistoihin tulee, minusta Tellervo kiteytti avioliittonsa hyvin kun häneltä kysyttiin onko hän koskaan harkinnut avioeroa, Tellervo vastasi, ei ole koskaan harkinnut avioeroa mutta murhaa kyllä! Joten kyllä heilläkin omat karikot ja kivet olivat yhteisen elämän polulla sattuneet jalan alle hiertämään välillä, ei se heidänkään parisuhde pelkkää onnea ja hyvää ollut.
Minusta nimenomaan yhdessä asuminen tekee parisuhteen viralliseksi ja seksi on olennainen osa terveellä pohjalla olevaa parisuhdetta ja rakkautta. Sitoudutaan toiseen niin fyysisesti kuin henkisestikin arkielämän tasolla joka päivä, ei olla yhdessä vain tottumuksesta, säälistä tai taloudellisesta pakosta. Rakastetaan, pidetään toisistaan huolta ja ennen kaikkea nautitaan siitä toisen kosketuksesta, ei eletä kuin kaksi vierasta samassa taloudessa, kuin sisko ja veli. Hyvään parisuhteeseen kuuluu kosketus, toisen kosketuksesta nauttii ja itsekin haluaa koskettaa toista. Vaikka silittää kädestä, rutistaa syliin, mennä kainaloon kun katsotaan televisiota ja toinen ottaa kainaloon, suukottaa, pitää hyvänä. Sitä on hyvä parisuhde.
Mitä rakkauteen tulee, parisuhde on kompromissien tekoa puolin ja toisin.
Mitä kotiin tulee, jokainen rakentaa just sellaisen kodin kuin itse haluaa ja ostaa sinne niitä tavaroita joista saa iloa ja hyvää mieltä. En koskaan arvostele muiden ihmisten koteja tai hankintoja, enkä mieti millä rahalla he tavaroitaan ostavat.
Muiden ihmisten raha-asioista olen sitä mieltä, että ne eivät minulle kuulu niin kauan kun minä en niitä joudu rahoittamaan omasta palkastani. Sanon samaa sinulle, älä valita muiden ihmisten tekemisistä, älä turhaan murehdi itsellesi tuntemattomien ihmisten asioita, keskity sen sijaan tuottamaan positiivista sisältöä omaan elämääsi ja ennen kaikkea omien läheistesi hyvinvointiin.
Jaa..? Minusta taas ihmiset ilmoittavat kovin helposti / yksipuolisesti elävänsä parisuhteessa, vaikkei toisen tunteminen ole edennyt parin kuukauden tapailua pidemmälle. Ollaan "parisuhteessa käyttäjän x" kanssa ilman, että on huomattu kysyä, onko x ollenkaan samaa mieltä.
Omassa tuttavapiirissäni en tunnista olevan ensimmäistäkään aloittajan kuvaaman kaltaista parisuhdetta meneillään, joten ennemmin allekirjoitan nimimerkin "hoitsujasenmies" kirjoituksen.
hoitsujasenmies
28.5.2017 22:53
Kirjoittaa.
"Minusta nimenomaan yhdessä asuminen tekee parisuhteen viralliseksi ja seksi on olennainen osa terveellä pohjalla olevaa parisuhdetta ja rakkautta. Sitoudutaan toiseen niin fyysisesti kuin henkisestikin arkielämän tasolla joka päivä, ei olla yhdessä vain tottumuksesta, säälistä tai taloudellisesta pakosta. Rakastetaan, pidetään toisistaan huolta ja ennen kaikkea nautitaan siitä toisen kosketuksesta, ei eletä kuin kaksi vierasta samassa taloudessa, kuin sisko ja veli. Hyvään parisuhteeseen kuuluu kosketus, toisen kosketuksesta nauttii ja itsekin haluaa koskettaa toista. Vaikka silittää kädestä, rutistaa syliin, mennä kainaloon kun katsotaan televisiota ja toinen ottaa kainaloon, suukottaa, pitää hyvänä. Sitä on hyvä parisuhde. "
Ihan hyvä kohta, mutta on sitoutunut toiseen näin kun yhteen muutetaan, en itse usko kaikkien noin toimivan. Jos yhteen muutetaan jopa yhden illan tuntemisen jälkeen tai parin kuukauden sisällä ensitapaamisesta. Eli tarvitaan seinät seksuaaliselle tarpeelle, ei soitane oikein puhua sitoutumisesta. Olen kerran kuunnellut tarinaa, jossa seksin tarve oli kasvanut niin suureksi, että oli sama kuka se oli, joka kosketti ja suoritti.
Tähän syyksi löytyi niin täydellinen puolison hylkääminen avioliitossa, jossa pienet lapset.
Mies liehusi aina iltaisin muualla, kotiin ei töistä tullut kuin joskus myöhään ja hiprakassa ja aina ei ollenkaan. Ei koskettanut millään tavalla, myöhemmin selvisi kyllä, että muualla oli se toinen.
Tämä kotona hoiti kaiken, oman vaativan työn lisäksi.
Näin hän menetti itsetuntonsa, koksi olevansa ruma ja lihava, mitä ei missään nimessä ollut, kaunis ja sopusuhtainen nuori nainen, hän ei kelvannut. He erosivat.
Ei siinä tuntemista juuri tuohon uuteen seksikumppaniin ollut, niin muutti miehen hammasharja ja miehen rojut, jotka olivatkin jo muuttaneet useamman naisen luokse.
Tätä kesti aikansa, mies osasi seksihommat, mutta samalla oli hyväksikäyttäjä ja luuseri, joka alkoi nakertaa naisen naista kaikesta, Koskaan ei ollut tarpeeksi siistiä, piti saada rahaa jatkuvasti, mutta sitten posti alkoikin kantamaan miehen nimellä perintäkirjeitä, hän elikin toista elämää sivussa.
Taru on päättynyt ja taasen ollaan raunioilla, mistä nostaa se päänsä taas ylös.
Kannattaisiko kuitenkin tuntea hieman paremmin, enne kuin antaa tulla kattonsa alle ketään asumaan, kun kivat sanat ja hivelevät sanat saattavat olla pelkkää lumetta ja ikävä vain tuon seksin osaa sellainenkin, jolla ei muita avuja ole. Mitähän se Luoja on tuossa oikein nähnyt luodessaan tuon halun ja antaessaan sen kaikille, vaikka he eivät osaa vastata seksistään.
"Jos yhteen muutetaan jopa yhden illan tuntemisen jälkeen tai parin kuukauden sisällä ensitapaamisesta. Eli tarvitaan seinät seksuaaliselle tarpeelle, ei soitane oikein puhua sitoutumisesta."
Eihän tuolle voi kuin nauraa, tai sitten paheksua, ja kovasti. Itse valitsen naurun, sillä paheksunta on vieläkin turhempaa! Tietysti helpoimmalla pääsee, kun vain kohauttaa hartioitaan. En käsitä mikä tarve sinulla on veivata toisten suhteita? Eikö ole oma elämä kondiksessa?
Joskus kuulee saman katon alla asuvien eri sukupuolta olevien väittävän että "olemme vain kämppiksiä". Mutta se on pelkkää huijausta. Kukaan täys järkinen mies ei muuta naisen kanssa saman katon alle jos ei ole kysymys parisuhteesta. Olipa mies sitten hetero taikka homo.
Parisuhde on sellainen, jossa pari on suhteessa. Suhteen laatu, muoto, sisältö yms. tietysti vaihtelee. Myös erilaiset sopimukset näyttävät suurta roolia parisuhteessa. Jokatapauksessa samanlaista parisuhdetta ei ole. Jokaisella on ihan uniikki. Siksi kysymyksesi on vähän hassu.
Itse en tiedä yhtäkään parisuhdetta, jossa ostaminen ja juopottelu ovat pääroolissa.
Parisuhde tietysti tarkoittaa seurustelusuhdetta tai avioliittoa, riippumatta siitä asutaanko saman katon alla vai ei, mutta kokonaan toinen asia on että onko parisuhde onnellinen. Varmasti on paljon huonoja parisuhteita, mutta parisuhteita nekin silti ovat. Äitikin on äiti, vaikka olisi äideistä huonoin.
Kuule et voi tietää toisten parisuhteesta mitään. Kuinka monta tarinaa löytyykään kun varattu valehtelee olevansa tietynlaisessa suhteessa. Ja eroamassa ja tarvii " ymmärtävää ystävää. Kun taas kotona voi taas esittää niin hyvää taas jonka kumppani taas sokeana uskoo. Asutaan kämppiksinä muka. No opas kumma eikö silloin olisi hyvä myös kysyä tuolta toiselta kämppikseltä onko todella asia noin? Eikä uskoa aina sinisilmäisenä varatun kertomusta asumis- ja liitto asioissa? Mikä suhde on todella tuon katon alla? Turha sitä on arvostella toisten asumis- muotoja. Jos kertoo todella olevan kämppis / kaveri suhde niin kysy siltä kämppukseltä niin silloin ei ole kellään nokan koputtamista asiassa. Monesti vaan saman katon alla asuvilla on muitakin kuvioita ikävä kyllä.