Minulla on koko ajan tunne, että kaikki vihaavat minua. Tunnen koko ajan olevani muiden tiellä. Minulla ei edes ole ystäviä täällä kotikaupungissani. Olen netissä tutustunut ihmisiin ja saanut sieltä ystäviä, mutta pelkään heidänkin inhoavan minua. Jos lähetän vaikka Facebookissa yksityisviestin jollekin, pelkään vain häiritseväni. Ajattelen, että ketään ei kiinnosta typerät juttuni. Kaupassa tunnen ostoskärryineni olevani muiden tiellä. Eilenkin katsoin jotain tavaroita ja mietin, minkä ostan. Lähelle tuli toinen ihminen ja aloin heti ajatella, että olen hänen tiellään ja lähdin häpeissäni pois. Tunnen koko ajan syyllisyyttä jostakin.
Itsetuntoni on huono. Joskus saatan ajatella, että olen ihan tyytyväinen ulkonäkööni, mutta sitten arvelen muiden pitävän minua rumana ja vastenmielisenä ja alan taas hävetä.
Olen 30 v. ja koulussa olin kiusattu ja syrjitty. Yläasteelta lähtien olin koulussa aina yksin. Arvelen tämän saaneen alkunsa niistä ajoista. Meni vuosia, etten koko asiaa edes ajatellut enää, mutta nyt kaikki on noussut uudestaan pintaan. Nuorempana sain diagnoosit paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta ja söin siihen Sepram-lääkettä ja kävin jossain psykiatrisen hoitajan juttusilla. Nyt en ole käynyt enää missään muutamaan vuoteen ja lääkettäkään en ole enää syönyt.
Arkisin en nuku kunnolla ja viikonloppuisin nukun liikaa. Ahdistaa koko ajan. Töissä on stressaava tilanne ja yksi läheiseni kuoli kuukausi sitten. Tällaista ahdistusta on ollut jonkunasteisena jo pidempään, mutta kuolemantapaus oli kai viimeinen pisara. Siitä lähtien kaikki on mennyt vain huonompaan suuntaan. Tähän päälle en vain jaksaisi työjuttujakin miettiä. Tuntuu vaan, etten jaksa.
En todellakaan tiedä, mitä voin tällaisessa tilanteessa tehdä.
Kiitos, jos joku jaksoi lukea tämän vuodatukseni.
Tunne, että kaikki vihaavat
54
10605
Vastaukset
- eienäänuori
Kun sinulla on ollut raskasta, niin kuolemantapaus on ollut vielä lisälasti kaikkeen. Hyvä kun päätit ja jaksoit kirjoittaa. Suru lievittyy ajan myötä ja tietenkin riippuu paljon, miten läheinen vainaja on ollut sinulle.
Tunne että kaikki vihaavat ja olet tiellä on tunteena sinulle aito, vaikka todellisuus ei ole niin. Uskon että itsekukin olemme toisille joita emme tunne enemmän neutraaleja tapauksia, eivät läheisiä ja mielessä mutta eivät niitä ilonpilaajia ja vihankohteita.- Anonyymi
Kokoomus pahoittelee mielisairasta kantaansa ihmisten hyvinvointia ajatellen.
- limeperhonen
Oletko puhunut tuosta psykiatrillesi, mitä hän on mieltä?
- Kirsieikikka
Keskity vain omaan hyvinvointiisi, olet tärkeä.
- Anonyymi
Juuri näin minäkin ajattelen. Teen asioita,joista saan iloa. En tarvitse niihin muita ihmisiä💕
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuri näin minäkin ajattelen. Teen asioita,joista saan iloa. En tarvitse niihin muita ihmisiä💕
Sama mulla.
- khlupgfd
Täällä on yksi usein samoilla tuntemuksilla varustettu. Välillä on vatsa sekaisin ja välillä hartiat jumissa niin ettei veri kierrä. Yli- ja alinukkumista. Kaikkiaan rasittavan stressaavaa ja pelokasta meininkiä uhmalla maustettuna. Juontaa juurensa lapsuusajoista, jolloin olin estoitta todella vihattu. Epäsuotuisat olosuhteet ja kokemukset on johtaneet kohtalonomaiseen ketjuun, josta ei oikein ole irtautuminen paitsi eristäytymällä. Pidettynä ja välillä suosittunakin oleminen ei ole tuottanut korjaavaa perustunnemuutosta.
Olet suhteellisen nuori vielä. Ehkä saisit jostain apua, mikäli satut olemaan onnekas tuolla avustusviidakossa. - linnutkinlaulaa
Kun ihmisillä on aikaa, he miettivät itseään ja suhdettaan muihin. Lopettakaa se, niin pääsette ongelmistanne.
Mitä sillä on oikeastaan väliä, että mitä ihmiset ajattelevat.
Yksinäinen tietenkin tarvitsee kaveria, ystävää ja harrastuksia.
Suomessa kun olemme niin ovi aukeaa ulospäin. Tarkoittaa, että lähtekää ulos harrastusten pariin, luontoon, syöttämään sorsia jne.
Jotakin tekemistä ja lopettakaa ihmeessä itsenne ajattelu.
On melko itserakastakin ajatella itseä kuitenkin jatkuvasti?
Tiedän että asiani ei ole hyvä ja hieno, mutta toimii itsellä, jos tuollaiset ajatukset valtaavat mieleni.
Minulla on kyllä koira ja vien sen ulos. Unohtuu kaikenlainen turhanpäiväinen pohdiskelu :)- Anonyymi
Itserakas ei mieti mitä muut hänestä ajattelevat, vaan toimii tilanteessa muista välittämättä. Tähän vaivaan auttaa, että löydät rinnallesi ihmisen, joka välittää sinusta.(ei eläimiä)
- Pelokas__
Minua ei ole koskaan syrjitty ja ystäviäkin oli lapsena ja nuorena. Sen sijaan olen aina ollut hirveän kiltti enkä ole koskaan halunnut tuottaa toiselle pahaa mieltä. Tätä on käytetty sumeilematta hyväksi, olen aina ollut se, joka tekee, jos kukaan muu "ei suostu". Lisäksi koen, että ihmiset ovat käyttäneet minua pahan olonsa kaatopaikkana, olen saanut osakseni paljon tiuskintaa ja nälvintää, johon olen aina vastannut hiljaisuudella. Joskus tuntuu, että tietynlainen pyhimysmäisyys provosoi ihmisiä ilkeyteen. En toki halua tietoisesti leikkiä pyhimystä, mutta saan niin huonon olon toisen ihmisen mielen pahoittamisesta, että itseänihän siinä olen yrittänyt säästää, kun olen pyrkinyt olemaan aina ystävällinen.
Olen vähitellen vetäytynyt kaikista ihmissuhteista, joissa koen tulevani kohdelluksi huonosti. Joskus tuntuu, että läheisyys tarkoittaa ihmisille lupaa kohdella toista epäkunnioittavasti. En ymmärrä logiikkaa siinä, että rakkaimmille tiuskitaan, mutta ventovieraalle sanotaan kauniisti kiitos ja anteeksi. Minusta sen pitäisi olla päinvastoin. No, arvaatte varmaan, ettei elämässäni juuri ole ihmissuhteita jäljellä.
En osaa koskaan ajatella, että toisella olisi vain niin sanotusti huono päivä. Joskus ajattelen niinkin, että vihaisena ja väsyneenä ihminen nimenomaan lipsauttaa ääneen sen, mitä todella toisesta ajattelee. Olen päätynyt samaan kuin aloittaja, että pelkään koko ajan toisten reaktioita, ja pelkään, että joku löytää minusta jotakin moitittavaa. Olen vetäytynyt tämän asian takia yksinäisyyteen. Jo toisen ihmisen läsnäolo samassa huoneessa esimerkiksi työpaikalla hermostuttaa minua niin, että ajatukset sekoavat ja tavarat putoilevat.
Kunpa ihmiset jaksaisivat olla toisilleen ystävällisempiä, niin ulkomaailmassa uskaltaisi paremmin liikkua.Nimimerkki Pelokas
'
Noin juuri ajattelin itsekin. puhuit tavallaan suullani. Näin se on.
Eläkkeelle jäätyäni en enää kunnioita en lapsieni enkä muidenkaan hölinöitä. Sanon presiis mitä olen mieltä ja sillähän saa kakaratkin vähäksi aikaa soittelemasta.
Mutta kaikki mitä kirjoitit, tunnistan itsessäni. Ainoa johon en voi käyttää asennettani on mieheni joka on sairas.
- helppoameejuttelemaan
Voisko kyseessä olla "borderline"?
Silloin ajattelee että kaikki vihaa.
En tiedä.
Tosiasia on kuitenkin, että KAIKKI EI VIHAA SINUA!!,
Täysin älytön ajatus, kaikki on sinun omaa kuvitelmaa.
Sinun tarttee nyt ehdottomasti mennä asiantuntijan/psykologin/tai muun luo ja kertoa ongelmastasi, ja siitä se sitten selvenee kun puhut.
Olet jumiutunut tuohon ajatukseen ja sinun pitää päästä pois tuosta pakkomielteestä.
Itse luulisin, että olet oikein mukava ihminen, vähän ujo ja arka, mutta muuten että olet fiksu.
MIKSI kukaan vihaisi sinua? - Ihan takuulla ei!
Käy juttelemassa ja sillä se selviää!
Iso hali minultqa! - sdfsdfsdfsdfsdfsdfsdf
"Olen 30 v. ja koulussa olin kiusattu ja syrjitty. Yläasteelta lähtien olin koulussa aina yksin. Arvelen tämän saaneen alkunsa niistä ajoista."
Todennäköisesti ongelmasi ei ole saanut alkuaan noista ajoista vaan aiemmin.
Veikkaan että olet syntynyt sellaisen persoonallisuuden kanssa, joka aiheuttaa sinulle ongelmia. 7% ihmisistä kuuluu tähän ryhmään, minä olen heistä yksi.
Todennäköisesti tästä meidän 7% porukasta ei pysty kertomaan oireita, jotka sopisivat kaikille, mutta jotakin suuntaviivoja voi vetää ongelmista:
-vaikea poistua kotoa ja luoda itselleen elämä
-pelokkaita ja neuroottisia
-uudet asiat saa tuntemaan olon epämukavaksi
-sulkeutuneita ja hermostuneita aikuisina
-alttiimpia masennukselle
Tämä dokumentti ja tutkimus avasi itseni ymmärtämään sitä, miksi olen ensimmäiset 50 vuotta elämästäni toiminut kovin pelokkaasti, miksi minua on kiusattu, ja miksi ihmisten kanssa toimiminen on minulle niin vaikeaa.
https://www.youtube.com/watch?v=CJuUIG8yv4o
Olen hieman saanut ymmärrystä omasta itsestäni, valitettavasti se ei ole vielä antanut minulle aseita siihen, miten pärjään loppuelämäni muiden ihmisten kanssa. Mutta eteenpäin olen päässyt asian käsittelemisessä. - Kaikki.ahdistaa
Kiitos teille kaikille vastauksista. Välillä minulla on hyviä päiviä, jolloin en juuri ajattele tätä, ja välillä taas pyörii mielessä koko ajan.
Olen ajatellut, että pitäisi varmaan mennä johonkin lääkäriin tämän asian kanssa. Kävin nuorempana psykiatrian poliklinikalla. Nyt en ole käynyt missään pitkään aikaan ja tuntuu vaikealta keksiä, miten esitän asiani ja mitä sanon. Pelkään, ettei minua oteta tosissaan ja sitten hävettää, että edes menin sinne.
Minullakin on ylikiltteysongelma. Varmaan sekin johtuu tästä samasta ongelmasta. Yritän sillä tavalla hakea toisten hyväksyntää ja olla mieliksi. Töissä erityisesti tätä käytetään hyväksi. Mitään kiitosta en kyllä koskaan saa. En odota palkintoja enkä kunniamainintoja, pelkkä yksi sana kiitos riittäisi. Mutta ei. Sitten harmittaa, että annoin kohdella itseäni näin.
Joskus kaupungilla katson ohikulkevia ihmisiä ja mielestäni kukaan ei ole ruma. Kaikki ovat ihan normaalin näköisiä. Jos jollakin on ulkonäössä jotain samoja asioita kuin minulla, niin en edes huomaa tai ajattele niitä. Itseensä suhtautuu aivan eri tavalla.- sdfsdfsdfsdfsdfsdfsdf
Usko pois, olet syntynyt tuollaiseksi, niinkuin sanoin toisessa viestissäni. Ja sen perusteella, mitä olen lukenut, asiaa ei oikein voi muuttaa.
Minä kävin kolmekymppisenä terapioissa, mutta niistä ei ollut mitään apua. Epäilin olevani homoseksuaali, sen jälkeen epäilin että lapsuuden traumat aiheuttavat ongelmani, mutta nyt, ikä 50v, alan olla entistä enemmän vakuuttunut että nämä asiat on ohjelmoitu sisääni.
Minäkin olen siis ylikiltti ja joudun sen vuoksi aina ongelmiin, olin koulukiusattu, jätin lukion kesken, olin aina koulussa valmis pakenemaan koska vaan, en viihtynyt ihmisten parissa. Itsetunto on kastemadon luokkaa.
7% meistä vaan on tällaisia. Jos et katsonut tuota linkittämääni dokumenttiä, niin edelleenkin suosittelen. Itselleni se oli ensimmäinen todellinen ymmärrys siihen, että en olekaan yksin tämänkaltaisten ongelmien kanssa. Samalla sain ymmärrystä siihen, mistä kaikki juontaa alkunsa, eli se vaan on "lahjaksi" saatu luonne.
Katsottuani tuon dokumentin, masennuin aivan totaalisesti pariksi viikoksi kun tajusin että minä nyt vaan olen tällainen, sitten aloin sisuuntua että prkl, pakko taistella vastaan, tämä on mun elämä ja tätä en ilmaiseksi anna pois.
Kävi sulle miten kävi niin taistele. Jokainen päivä on ainakin itselläni vaikeaa, jo siitä lähtien että pitää kerrostalossa kuunnella rappukäytävän ääniä ennenkuin voi mennä ovesta ulos. Valita reitit niin, ettei ketään puolituttuja tule vastaan, joita pitäisi tervehtiä jne jne. Omalla kohdallani pitää kaikki suunnitella ainakin puolittain etukäteen, ihan hemmetin kuluttavaa.
Ennen tuon dokumentin katsomista en edes kiinnittänyt tuollaiseen huomiota, ajattelin että ihan normaalia touhua. Mutta tarkemmin kun mietin niin ei kukaan ympäristössäni toimi noin.
Tsemppiä !! - Anonyymi
sdfsdfsdfsdfsdfsdfsdf kirjoitti:
Usko pois, olet syntynyt tuollaiseksi, niinkuin sanoin toisessa viestissäni. Ja sen perusteella, mitä olen lukenut, asiaa ei oikein voi muuttaa.
Minä kävin kolmekymppisenä terapioissa, mutta niistä ei ollut mitään apua. Epäilin olevani homoseksuaali, sen jälkeen epäilin että lapsuuden traumat aiheuttavat ongelmani, mutta nyt, ikä 50v, alan olla entistä enemmän vakuuttunut että nämä asiat on ohjelmoitu sisääni.
Minäkin olen siis ylikiltti ja joudun sen vuoksi aina ongelmiin, olin koulukiusattu, jätin lukion kesken, olin aina koulussa valmis pakenemaan koska vaan, en viihtynyt ihmisten parissa. Itsetunto on kastemadon luokkaa.
7% meistä vaan on tällaisia. Jos et katsonut tuota linkittämääni dokumenttiä, niin edelleenkin suosittelen. Itselleni se oli ensimmäinen todellinen ymmärrys siihen, että en olekaan yksin tämänkaltaisten ongelmien kanssa. Samalla sain ymmärrystä siihen, mistä kaikki juontaa alkunsa, eli se vaan on "lahjaksi" saatu luonne.
Katsottuani tuon dokumentin, masennuin aivan totaalisesti pariksi viikoksi kun tajusin että minä nyt vaan olen tällainen, sitten aloin sisuuntua että prkl, pakko taistella vastaan, tämä on mun elämä ja tätä en ilmaiseksi anna pois.
Kävi sulle miten kävi niin taistele. Jokainen päivä on ainakin itselläni vaikeaa, jo siitä lähtien että pitää kerrostalossa kuunnella rappukäytävän ääniä ennenkuin voi mennä ovesta ulos. Valita reitit niin, ettei ketään puolituttuja tule vastaan, joita pitäisi tervehtiä jne jne. Omalla kohdallani pitää kaikki suunnitella ainakin puolittain etukäteen, ihan hemmetin kuluttavaa.
Ennen tuon dokumentin katsomista en edes kiinnittänyt tuollaiseen huomiota, ajattelin että ihan normaalia touhua. Mutta tarkemmin kun mietin niin ei kukaan ympäristössäni toimi noin.
Tsemppiä !!No ei ole normaalia.
- onneayritykseenhyvätulee
Kylläpäs voi muuttaa!
Ahdistunut on jo tiedostanut tilanteen ja ajattelee tosi järkevästi, ja että menee uudelleen terapiaan!
Kaiken voi muuttaa!
Itsestä riippuu. Kun itse vaihtaa päättäväisesti ajatuksensa, niin hyvä tulloo.- sdfsdfsdfsdfsdfsdfsdf
Olet oikeassa, jokainen meistä voi muuttua.
Jokainen meistä voi myös ahdistua kun elämässä tulee liian suuria asioita vastaan, mutta jos ahdistus ja pelkotilat on nidottu persoonallisuuteen, se on meihin sisäänrakennettu ominaisuus, ja siitä ei olekaan niin helppoa päästä eroon. Persoonallisuus ei ole kiveen hakattu, mutta onnistuminen persoonallisuuden muuttamisessa ei ole kovinkaan todennäköistä.
Wikipedia kertoo persoonallisuudesta : "Persoonallisuus on psyykkisten ominaisuuksien melko pysyvä kokonaisuus."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Persoonallisuus
Tiedän, se on vain wikipedia, mutta samaan ajatukseen törmää kaikkialla muuallakin, missä asiasta lukee.
Kun 45 vuotta käynnissä ollut, maailman laajin ihmistutkimus, Uuden Seelannin Dunedin tutkimus puoltaa samaa havaintoa, väittäisin asiaa sangen varmaksi.
Tuohon "kun itse vaihtaa päättäväisesti ajatuksena, niin hyvä tulloo" kommenttiin en sen sijaan usko laisinkaan. Tuolla kommentilla korjattiin muutamassa sekunnissa koko maailman mielenterveysongelmat, Nobelin palkinto tuon kirjoittajalle samantien !!
Vähän sama kuin menisi sanomaan Schumacherille, että kun nyt vaan päätät parantua niin pääset taas sängystä ylös. Kun vika on aivoissa, se on aivoissa, ei se ajattelemalla parane.
Dunedin tutkimus on löytänyt vahvoja viitteitä mm. siitä että skitsofrenia olisi aivojen verenkiertohäiriö, miksei siis ahdistunut persoonallisuuskin voisi olla aivojen vikatila. Vikatila, joka ei aiheudu vääränlaisesta ajattelusta, vaan väränlainen ajattelu aiheutuu siitä vikatilasta.
Ihminen saadaan näennäisesti terveeksi, kun hän alkaa käyttäytyä kuin suurin osa muistakin, ilman ulkoisesti havaittavia pelkotiloja tai muita oireita. Tapahtuuko tuo muutos sitten persoonallisuutta muuttavalla lääkityksellä, vaiko niin, että ihminen onnistuu "näyttelemään" ulkoisesti normaalia, vaikka sisällä mylläisi pelkotilat. Hetkellisesti persoonallisuuttaan onnistuu muuttamaan jopa alkoholilla.
Terapia toiminee todennäköisesti tukimuotona, jolla saadaan hetkellisesti stressiä purettua, ja henkilö saattaa löytää tapoja selvitä päivittäisistä rutiineistaan niin, ettei ylitsepääsemättömän suuria stressitilanteita synny. Tapahtuuko aivoissa todellisia muutoksia? En usko.
Väännetään vielä rautalangasta mitä persoonallisuuden muuttaminen käytännössä tarkoittaisi. Se peräkammarin jurottava poikamies, joka ei ole koskaan tutustunut naisseuraan, muuttuisi parkettien partaveitseksi, itsevarmaksi keikariksi. Ei tuollaista oikeasti tapahdu.
Pientä liikkumavaraa siinä persoonallisuudessa on, sen olen itsekin huomannut. Kun olen ihmispelkoinen jännittäjä, muutun parhaimpina päivinä enintään henkilöksi, joka pystyy sietämään ihmisten läsnäoloa, muutos ei ole tuon suurempi.
Oletan että tähän tulee vastauksena jonkinlaista suuttumusta osoittavaa kirjoitusta, mutta älkää provosoituko liiaksi. Olen elänyt tämän asian kanssa niin pitkään ja samalla tehnyt tutkimusta itseni kanssa, materiaali kun on ollut saatavilla koko ajan, että tiedän asiasta jonkun verran.
Tietysti olen iloinen jos joku pystyy esittämään jonkin uuden teorian, joka ratkaisemaan ongelman siitä, miten syntymässä saatu persoonallisuus pystytään vaihtamaan toisenlaiseen. - Uuvuksissa_
"- - ihminen onnistuu "näyttelemään" ulkoisesti normaalia, vaikka sisällä mylläisi pelkotilat."
"Terapia toiminee todennäköisesti tukimuotona, jolla saadaan hetkellisesti stressiä purettua, ja henkilö saattaa löytää tapoja selvitä päivittäisistä rutiineistaan niin, ettei ylitsepääsemättömän suuria stressitilanteita synny. Tapahtuuko aivoissa todellisia muutoksia? En usko."
Koen nuo asiat prikulleen noin. Minusta on saatu sparrattua yhteiskuntakelpoinen ihan vaan sillä, että elämä on pakottanut minut siihen. Mitään ei saavuta, ei edes normaalia työpaikkaa, ellei sopeudu ja pinnistele täysillä. Kärsin olostani koko ajan, mutta toimin kuin muutkin. Kotona illalla itken työpäivän jälkeen sydämestäni väsymystä ja ulkopuolisuuden tunnetta.
Käyn yhä satunnaisesti psykologilla, ja siellä avautuminen toimii nimenomaan noin, että pari päivää jaksan paremmin. Tuossa ei toimi kuin ammattiapu siitä syystä että en voi mitenkään kuormittaa ketään siviiliä jankuttamalla niistä samoista ongelmista ja elämään väsymisestä tunnin verran putkeen.
Kamalaa tämä on, jonkinlainen elämän irvikuva. Pelkkää tunnista toiseen selviytymistä. sdfsdfsdfsdfsdfsdfsdf kirjoittelee mielestäni viisaita. Katson tuon videon myöhemmin.
- Anonyymi
Kannattaa alkaa auttamaan toisia niin saa kiitollisuuden osoituksiakin. Jos keskittyy vain itseensä niin helposti alkaa kuvitella olemattomia, varsinkin jos on traumoja takana. Voihan sitä mennä vaikka ruokaa jakeleen köyhille tai netissä lohdutella ihmisiä tai vaikkapa alkaa huolentia kulkukoirista mikä nyt parhaiten kiinnostaa.
- Anonyymi
Oon 11 ja mua on kiusattu päiväkodista asti eskarissa mua hakattiin 1lk-5lk mua syrjittiin ja puhuttiin passaa selän takana ja joudun olemaan aina yksin. Itken suunnilleen joka päivä aika kauan peilin edessä teen kaiken väärin olen läski ja ruma eikä kukaan välitä minusta. Koulukin menee huonosti vaikka sen pitäisi olla helppoa kun on vasta 5lk
- Anonyymi
Pystytkö puhuu kenenkään aikuisen kanssa? Entä nää kaikki chätit? Joku valoa, tai sekaisin tai mitä nää on? Ja useilla nuokkareillaki kai on joku sellanen että voi netissä ottaa yhteyttä.
- Anonyymi
Junia menee tuolla koko ajan.
- Anonyymi
Valuta vertasi
- Anonyymi
Toivottavasti kuolet koronaan
- Anonyymi
Anna kiusaajien nimet niin ne kaatuu vahingossa rappuset alas
- Anonyymi
suomalaisten pätemisen tarve - olipa pätevyyttä olemassa tai ei.
Sanoma Oy pyytää anteeksi. Olemme narsisteja ja ylpeitä siitä. - Anonyymi
Minulla on usein sama tunne
- Anonyymi
Sama
- Anonyymi
Olen kuullut vanhan sanonnan: "Mitä ihmiset ajattelevat sinusta, ei ole sinun asiasi." Eli sinun ei tarvitse miettiä mitä sinusta ajatellaan ja tuskin kukaan inhoaisi sinua ja miks inhoais? Eiväthän he tunne sinua. Jos olisit entinen rikollinen niin sittenhän ihmiset katsoi sua pahalla. Olen oppinut olemaan välittämättä muista ja muiden mielipiteistä ja niin kannattaa sinunkin. Maailmassa on paljon murheita jo joten yksilön ongelmat eivät saisi olla niiden etusijalla.
- Anonyymi
Ei ihmiset katso pahalla edes entistä rikollista, jos eivät häntä tunne ja tiedä.
Rikollisuuskaan ei näy päällepäin, ei kadulla tiedä vastaantulijoista, kuka on mitäkin.
Se on kyllä totta, että ihmisillä on omat ajatuksensa ja murheensa, eivät he mieti muiden asioita.
Tuntemattomat vielä vähemmän mitään ajattelevat tuntemattomista.
Itsetunnoksi sanotaan sitä, kun itse tykkää ja hyväksyy itsensä, niin ymmärtää, että muutkin tykkäävät ja hyväksyvät.
Jos itseään vihaa, tuntuu, että muutkin vihaavat.
Niin se vain menee. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ihmiset katso pahalla edes entistä rikollista, jos eivät häntä tunne ja tiedä.
Rikollisuuskaan ei näy päällepäin, ei kadulla tiedä vastaantulijoista, kuka on mitäkin.
Se on kyllä totta, että ihmisillä on omat ajatuksensa ja murheensa, eivät he mieti muiden asioita.
Tuntemattomat vielä vähemmän mitään ajattelevat tuntemattomista.
Itsetunnoksi sanotaan sitä, kun itse tykkää ja hyväksyy itsensä, niin ymmärtää, että muutkin tykkäävät ja hyväksyvät.
Jos itseään vihaa, tuntuu, että muutkin vihaavat.
Niin se vain menee.Joo mutta jos ihmiset suhtautuvat entiseen rikolliseen vielä ennakkoluuloisesti? Jotain ihmisiä halveksitaan heidän menneisyyden virheistään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo mutta jos ihmiset suhtautuvat entiseen rikolliseen vielä ennakkoluuloisesti? Jotain ihmisiä halveksitaan heidän menneisyyden virheistään.
Joo, suhtautuminen on asia erikseen, siinä vaiheessa, jos entinen rikollinen tunnetaan.
Toki on varmasti paljonkin ihmisiä, jotka suhtautuvat ennakkoluuloisesti ja epäillen entiseen rikolliseen.
Lähinnä tarkoitin aiemmin kirjoittaessani sitä, että tuntemattomat ihmiset eivät voi tietää jonkun olevan ex-rikollinen, kun eivät kerran häntä tunne. Eikä se näy päällepäin vastaan tullessa.
Itse tiedän tuon halveksunnan ja ennakkoluuloisen suhtautumisen ihan omakohtaisesti, koska olen kauan sitten syyllistynyt rikokseen, ja menneisyyteni on muutenkin ollut hyvinkin erilaista kuin ns. tavallisemmilla ihmisillä.
Aina kohtaa jonkin verran ihmisiä, jotka eivät suhtaudu kovin hyvin minunkaan menneisyyteeni, mutta suurin osa on asian kanssa ihan ok, eivät niin välitä menneisyydestä, koska loppujen lopuksihan se ratkaisee, minkälainen olen nyt.
Elämistä helpottaa paljon myös se. miten itse suhtaudun omaan menneisyyteeni.
Lohtuna sekin, että jokainen tekee elämänsä varrella virheitä, toiset vain lievempiä, toiset ehkä vakavampia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo, suhtautuminen on asia erikseen, siinä vaiheessa, jos entinen rikollinen tunnetaan.
Toki on varmasti paljonkin ihmisiä, jotka suhtautuvat ennakkoluuloisesti ja epäillen entiseen rikolliseen.
Lähinnä tarkoitin aiemmin kirjoittaessani sitä, että tuntemattomat ihmiset eivät voi tietää jonkun olevan ex-rikollinen, kun eivät kerran häntä tunne. Eikä se näy päällepäin vastaan tullessa.
Itse tiedän tuon halveksunnan ja ennakkoluuloisen suhtautumisen ihan omakohtaisesti, koska olen kauan sitten syyllistynyt rikokseen, ja menneisyyteni on muutenkin ollut hyvinkin erilaista kuin ns. tavallisemmilla ihmisillä.
Aina kohtaa jonkin verran ihmisiä, jotka eivät suhtaudu kovin hyvin minunkaan menneisyyteeni, mutta suurin osa on asian kanssa ihan ok, eivät niin välitä menneisyydestä, koska loppujen lopuksihan se ratkaisee, minkälainen olen nyt.
Elämistä helpottaa paljon myös se. miten itse suhtaudun omaan menneisyyteeni.
Lohtuna sekin, että jokainen tekee elämänsä varrella virheitä, toiset vain lievempiä, toiset ehkä vakavampia.Nuorempana olen katsonut rikoksien vakavuudet näin että murha, kiduttaminen ja raiskaaminen ovat ne asiat joista ei voisi antaa henkilölle anteeksi mutta tuollaiset esineiden varastamiset eivät ole haitanneet mua koska materiaalia aina saa mutta ihmishenkiä ei saa koskaan takaisin. Mutta näin vanhetessa olen oppinut että kyllä esineiden varastaminenkin on vakavaa ja niin pois päin. No hyvä että vaikka olet virheistäsi huolimatta kunnon kansalainen nyt.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nuorempana olen katsonut rikoksien vakavuudet näin että murha, kiduttaminen ja raiskaaminen ovat ne asiat joista ei voisi antaa henkilölle anteeksi mutta tuollaiset esineiden varastamiset eivät ole haitanneet mua koska materiaalia aina saa mutta ihmishenkiä ei saa koskaan takaisin. Mutta näin vanhetessa olen oppinut että kyllä esineiden varastaminenkin on vakavaa ja niin pois päin. No hyvä että vaikka olet virheistäsi huolimatta kunnon kansalainen nyt.
Eihän mikään epärehellinen tai rikollinen, lainvastainen toiminta ole hyvä juttu.
On ihan hyvä, että suurin osa joutuu väärin tehtyään vastuuseen teoistaan.
Varmasti suurin osa joskus rikoksen tehneistä myös katuvat tekosiaan jälkeenpäin.
Toki heitäkin on, jotka eivät välitä mistään mitään.
- Anonyymi
kyllä on totta että ihmiset voi vihata mutta ei kannata välittää niistä idiooteista. Oon huomannu että muakin vihataan ja mulle naureskellaan oikein kun käyn ostosreissuilla. Kyllä se fakta on, että kaikilla on sama ihmisarvo mutta nää idiootit luulee olevansa parempia ihmisiä . He pitää usein sairaita b-luokan ihmisinä.
- Anonyymi
Ei kukaan pysty vihaamaan tuiki tuntematonta ostoksilla näkemäänsä ihmistä.
Sairaudesta kun puhutaan, niin kyse saattaa olla sairaan ihmisen omasta luulosta, että kaikki vihaisivat.
Oot oikeassa, että kaikilla on sama ihmisarvo, kaikki eivät vain osaa arvostaa kaikkia, valitettavasti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei kukaan pysty vihaamaan tuiki tuntematonta ostoksilla näkemäänsä ihmistä.
Sairaudesta kun puhutaan, niin kyse saattaa olla sairaan ihmisen omasta luulosta, että kaikki vihaisivat.
Oot oikeassa, että kaikilla on sama ihmisarvo, kaikki eivät vain osaa arvostaa kaikkia, valitettavasti.Minä tarkoitinkin nyt niitä ihmisiä jotka tuntevat minut.
- Anonyymi
Aika tyhmää vihata ihmisiä jotka eivät ole tehneet sinulle mitään tai ei ole tehnyt mitään väärää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aika tyhmää vihata ihmisiä jotka eivät ole tehneet sinulle mitään tai ei ole tehnyt mitään väärää.
siis tiiän kyllä että jotkut vihaa ja nauraa ja ne on niitä entisiä kiusaajiani jotka vihaa ja nauraa. ei omassa elämässä ole kai heillä hurraamista, kun ehkä katkeroituneita?????
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aika tyhmää vihata ihmisiä jotka eivät ole tehneet sinulle mitään tai ei ole tehnyt mitään väärää.
ja kuten aiemmin tossa sanoin niin emmä niistä välitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aika tyhmää vihata ihmisiä jotka eivät ole tehneet sinulle mitään tai ei ole tehnyt mitään väärää.
monille riittää syyksi vihata jotakin sen takia jos joku ei käy duunissa, niin nämä huutelee "mee töihin laiska sossupummi".
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
monille riittää syyksi vihata jotakin sen takia jos joku ei käy duunissa, niin nämä huutelee "mee töihin laiska sossupummi".
huutelemalla mee töihin laiska sossupummi he osoittaa typeryytensä ja empatiakyvyttömyytensä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
siis tiiän kyllä että jotkut vihaa ja nauraa ja ne on niitä entisiä kiusaajiani jotka vihaa ja nauraa. ei omassa elämässä ole kai heillä hurraamista, kun ehkä katkeroituneita?????
mun nettikaveri joka myös kiusattu niin hän kertoi että hänen kohdalla on menny niin vakavaksi että hänen henkeä jopa nämä hänen entiset kiusaajat uhanneet ja 5 kertaa yritti eräs hänen kiusaaja ajaa autolla hänen yli kun tää kaverini oli ollu kaupungilla kävelemässä. Ettei nämä jutut ole mitään vainoharhaisten keksimiä juttuja vaan ihan tosiasioita.
- Anonyymi
Mulla on kans ollu tuo tunne silloin kun on kiusattu tai ollu joku kusipää lähellä. Mutta siihen on auttanut kun kiinnittää huomiota ihmisiin, jotka mulle on ystävällisiä ja kilttejä. Antaa vähemmän sijaa ilkeille ihmisille ja heidän sanomisilleen. Heillä on omia ongelmia.
- Anonyymi
Todellakin parempi tapa, keskittyä enemmän positiivisiin asioihin kuin negatiivisiin.
- Anonyymi
Minuakin kaikki vihaa. Ainoa mihin kelpaan on rahan lainaaminen tai rahan antaminen;)
- Anonyymi
Ei välttämättä personaallisuutta voi muuttaa käden käänteessä, mutta me voimme alkaa vaikuttaa siihen mikä on meidän persoonalle parempaa kokonaisuutena. Nyky maailmassa moraali ja kiltteys on hankalaa, koska on niin paljon vihaisia ihmisiä ja vääryyttä. Siis väärässä ympäristössä, väärien ihmisten seurassa tai siinä millaisia sääntöjä / lakeja määrätän vaikuttaa jokaiseen personallisuuteen eri tavalla. Koen, että se mikä vaikuttaa eniten siihen miten personallisuutemme sopeutuu riippuu siitä mitä on ympärillämme. Esimerkiksi samanlaiset ihmiset, sinua ymmärtävät henkilöt, seutu missä elät miellyttää sinua ja koet, että sinulla on merkitystä paikassa missä olet luo vahvistusta persoonallisuudellesi. Olen oppinut vuosi vuodelta ymmärtämään tätä sen sijaan, että muuttaisin itseäni. Välillä om aika miettiä missä olet ja voitko hyvin. Ei se ole ratkaisu, että puristat kiltteyden itsestäsi pois ja alat välinpitämättömäksi tai ilkeäksi, että selviydyt ihmisten seurassa. Tottakai pitää olla myös itsekäs, mutta elämä ei saa olla liikaa taistelua sen suhteet, että mietit jokaisen ihmisen ajatuksia sinusta. Joku voi parhaiten maaseudulla jossa persoonallisuus on saanut kasvaaa. Asuminen kaupungissa kuluttaa t tätä enemmän. Elämä on valintoja sen eteen miten voit. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta ensiksi kannattaa miettiä sitä miten, missä ja kenen seurassa voit hyvin. Kiusaajia on maailma täynnä ne jotka kiusasi koulussa on työpaikalla tekemässä samaa. Hakeudu kaltaistesi seuraan ja lyökää kiusaajille luu kurkkuun. Voit aika valita mitä teet elämälläsi vaikket uskoisi.
- Anonyymi
Voi sinua, ihan tyypillinen masennus ahdistuksen kanssa. Kyllä sinun pohjimmiltani pitää itsellesi myöntää että ystävät joihin olet tutustunut pitävät sinusta, et myös ole tiellä kaupassakäyntiin ja jos sattuisit olemaan niin voi vaan pyytää kohteliaasti anteeksi .
Oletko käynyt lääkärissä, jos et niin mene ja hanki apua, sillä olotilaasi tulee menemään ohitse kun saat siihen avun, näin se tapaa olla.
Katsompeiliin joka aamu ja sano itsellesi ” minä kelpaan ja olen ihan hyvän näköinen”
Toista aitä niin kauan joka aamu kunnes todella luotat siihen että olet ihan tavallinen 30 vuotias , jolla sattuu olemaan masennus, ja se on korjattavissa ja menee aina ohi. - Anonyymi
Mulla sama. Tilaan woltilla usein ruuat.
- Anonyymi
Tuntuu samalta kaikki varmaan vihaa mua mutta sä oot varmasti ihana tyyppi ja oot tosi rohkea kun halusit kertoa tämän
- Anonyymi
Itsellä sama ongelma ettei meinaa edes kerrostaloasunnostaan pystyä poistumaan ennenkuin on varmistunut siitä ettei rappukäytävässä ole naapureita. Tilaan usein ruokaostokset kotiin kun kaupassa käyntikin ahdistaa liikaa. Olen jo ihan loppuunpalanut ja kyllästynyt tähän. Ennen sain läheiseltä apua mutta hän kuoli jo vuosia sitten. Varmaan enää kauaa jaksa itsekkään. Muutenki koko elämä tuntuu ihan merkityksetyömältä. Ei ole naisystävää ei töitä eikä harrastuksia. Tiedän ettei asiat tule muuttumaan. Kuolispa jo itekkin.
Ahdistunut Mies- Anonyymi
Mikä sua pelottaa ihmisissä, miksi et uskalla kohdata ketään?
Suurin osa ihmisistä on ihan hyviä ja ystävällisiä, harva tahtoo kenellekään mitään pahaa.
Onko sulla jokin häpeän tunne, tunnetko olevasi jotenkin huonompi kuin muut?
Ei ole pakko vastata, jos et halua.
- Anonyymi
Asun maalla pienessä hikisessä kylässä kaikki vihaavat minua. Ole ahkera ja kätevä tekemään kaikkea, mutta en saa töitä koska olen erillainen kuin muut. Muut ovat laiskoja, epäsosiaalisia, kaljan juojia, pierskelevät, katsovat pissa kakka pornoa, valehtelevat ym.. Koulussa kiusattiin ala asteelta saakka tähä päivään asti, rikotaan paikkoja, puhutaan paskaa. Mulla on masennus en saa hoitoa koska en pääse lääkäriin, on muutakin vaivoja, selkä paska a, sydänsairaus reumatsismi, mutta lääkärit ei reagoi mitenkää
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1051736
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.811357Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras51262- 921240
- 1431225
- 221126
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum101101Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt5861085Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih61014Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida11924