Olen eronnut - ei varmaan yllätä ketään, kun kerron, että ikää on pikkusen yli 40 v. Mieleeni on iskenyt ajatus, että olen ns. toivoton tapaus. Luonteeltani olen ujohko ja minun on vaikea rentoutua miehen seurassa. Jos rentoudun, niin olen kuulema hyvin mukavaa ja hauskaa seuraa. Ihmettelen naisten halua kulkea yksin kapakoissa, jos oma kultakin on olemassa...olen vaalea ja naisellinen, en mikään pitkäjalkainen missityyppi. En ole mikään vamppi vaan ihan tavallinen nainen.
Eroni jälkeen olen joutunut kokemaan kovia. Vedän kuin magneetti puoleeni miehiä, jotka etsivät itselleen piikaa. Onneksi olen kasvanut sillä tavalla, että osaan häipyä, enkä jää odottamaan toisen muuttumista.
Olenko liian kiltti? Kestääkö oikea rakkaus sen, että sanon mielipiteeni ja kerron, miten minä haluan tulla kohdelluksi? Kertokaa mulle, kiitos
Eroni jälkeen olen joutunut kokemaan kovia. Vedän kuin magneetti puoleeni miehiä, jotka etsivät itselleen piikaa. Onneksi olen kasvanut sillä tavalla, että osaan häipyä, enkä jää odottamaan toisen muuttumista.
Olenko liian kiltti? Kestääkö oikea rakkaus sen, että sanon mielipiteeni ja kerron, miten minä haluan tulla kohdelluksi? Kertokaa mulle, kiitos
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yritä vain rohkeasti olla oma itsesi. Vaikka joustavuus onkin hyvä ominaisuus, liikaa ei kannata myötäillä. On tärkeää pitää kiinni itselle tärkeistä asioista. Etsi ensin oma sisäinen tasapainosi, vasta sitten olet valmis uuteen suheeseen.