Run
Satoi. Juoksukoordinaattorini Karri hömpsi pikkupullosta energiaa, hiilihydraatteja, natriumia, kaliumia, magnesiumia ja katseli, kun valitsin parhaimmat kerkät kämmenelleni kuusesta, joka oli laskenut oksansa puoleeni taivaista. Se ikään kuin sanoi: Ole hyvä, ja ota. Näissä on paljon ravinteita, vitamiineja ja vettä. Lisäksi ne ovat hyviä, vaikka itse kehun.
Kuusi tiesi, mistä puhui. Maku oli hieman sitruunainen, hapan, olematta millään lailla epämiellyttävä. Lisäksi kiivimäinen tai wasabimainen väri antoi jo valmiiksi pohjat kokemukselle, jonka tiesi olevan tulossa. Neulasenalut olivat pehmeitä ja herkullisia. Tunsin olevani kevät keväisin, ja vain tämän yhden syyn vuoksi, jonka aurinko ulottuvilleni tuotti.
- Onko tuo ympäristörikos? Karri kysyi keinoliemensä takaa. Karri oli oman alansa energiajuoma, yritysmies ja insinööri. Hänessä oli luovuutta ja visoita, ideoita ja halua toteuttaa niitä. Mielestäni hän ei kuitenkaan ollut käsittänyt sanan chillailla henkeä. Karrilla oli aina jokin proggis päällä, kuten nytkin, kun hän piippaili uutta laitetta ranteessaan, joka oli vasta prototyyppi ja siten liikesalaisuus. Karrin maailmankuva oli Karrille yksinkertainen, mutta minulle täysin käsittämätön. En ymmärtänyt ainutta pointtia koko ohjelmaesseestä, jonka hän oli esitellyt matkallamme tähän kuusen alle tankkaamaan ja kääntymään takaisin. Ei tässä missään kilpailussa olla, oli Karri todennut. Satelliitti tiesi, missä Karri ja minä olimme, mutta se ei tiennyt, missä se itse oli. Tallaista tämä usein oli. Toivottavasti ainakin metsä pelastuu, ajattelin, ja katselin ympärilleni huolella.
Metsän tutkiskelu on hieman omituista puuhaa. Havaitaan, että metsä on siinä. Se koostui puustosta ja aluskasvillisuudesta, sekä näiden välisistä suhteista. Puulajia vaihtamalla saatiin uusi pohja etc. Metsä tuoksui sateessa, oli lempeä ja raikas. Voisi sanoa, että toisinaan oli näin, kuin oli nyt.
Olen seisonut tällä samalla paikalla maiseman raivotessa ja viskoessa kävyillä kipeästi päähän. Olen seisonut tässä elokuun helteessä, läkähdyttävässä sellaisessa, ja talvella, kun on ollut niin kylmä, että on ollut pakko juosta pakoon. Tämä on henkilökohtainen kääntöpaikkani. Olen kääntynyt tässä jo vuosia, mutta metsä ei ole ollut koskaan sama. Näen sen, mutta en muista yhtään yksityiskohtaa siitä. Ja jos sellainen on joskus ollut, detalji, niin se on kadonnut aikaan. Vaikka seisoisin tässä viikon aloillani, niin kotona en muistaisi näkemästäni mitään. Sellainen on metsä. Kuvitellaan tämän metsän tilalle kerrostalo tai pitseria, jossa ei ole pöytäliinoja, parkkipaikka, kasvot neliön muotoiseen ikkunaan. Aivan sama juttu, mutta laimeampi.
Kuusenmaku suussa oli mukava palata sivilisaation pariin. Karrin mauista nyt en osannut sanoa. Testailin vain hänen minulle toimittamiaan leluja. Ihan hyvää hyvyyttäni.
(hihitystä)
Satoi. Juoksukoordinaattorini Karri hömpsi pikkupullosta energiaa, hiilihydraatteja, natriumia, kaliumia, magnesiumia ja katseli, kun valitsin parhaimmat kerkät kämmenelleni kuusesta, joka oli laskenut oksansa puoleeni taivaista. Se ikään kuin sanoi: Ole hyvä, ja ota. Näissä on paljon ravinteita, vitamiineja ja vettä. Lisäksi ne ovat hyviä, vaikka itse kehun.
Kuusi tiesi, mistä puhui. Maku oli hieman sitruunainen, hapan, olematta millään lailla epämiellyttävä. Lisäksi kiivimäinen tai wasabimainen väri antoi jo valmiiksi pohjat kokemukselle, jonka tiesi olevan tulossa. Neulasenalut olivat pehmeitä ja herkullisia. Tunsin olevani kevät keväisin, ja vain tämän yhden syyn vuoksi, jonka aurinko ulottuvilleni tuotti.
- Onko tuo ympäristörikos? Karri kysyi keinoliemensä takaa. Karri oli oman alansa energiajuoma, yritysmies ja insinööri. Hänessä oli luovuutta ja visoita, ideoita ja halua toteuttaa niitä. Mielestäni hän ei kuitenkaan ollut käsittänyt sanan chillailla henkeä. Karrilla oli aina jokin proggis päällä, kuten nytkin, kun hän piippaili uutta laitetta ranteessaan, joka oli vasta prototyyppi ja siten liikesalaisuus. Karrin maailmankuva oli Karrille yksinkertainen, mutta minulle täysin käsittämätön. En ymmärtänyt ainutta pointtia koko ohjelmaesseestä, jonka hän oli esitellyt matkallamme tähän kuusen alle tankkaamaan ja kääntymään takaisin. Ei tässä missään kilpailussa olla, oli Karri todennut. Satelliitti tiesi, missä Karri ja minä olimme, mutta se ei tiennyt, missä se itse oli. Tallaista tämä usein oli. Toivottavasti ainakin metsä pelastuu, ajattelin, ja katselin ympärilleni huolella.
Metsän tutkiskelu on hieman omituista puuhaa. Havaitaan, että metsä on siinä. Se koostui puustosta ja aluskasvillisuudesta, sekä näiden välisistä suhteista. Puulajia vaihtamalla saatiin uusi pohja etc. Metsä tuoksui sateessa, oli lempeä ja raikas. Voisi sanoa, että toisinaan oli näin, kuin oli nyt.
Olen seisonut tällä samalla paikalla maiseman raivotessa ja viskoessa kävyillä kipeästi päähän. Olen seisonut tässä elokuun helteessä, läkähdyttävässä sellaisessa, ja talvella, kun on ollut niin kylmä, että on ollut pakko juosta pakoon. Tämä on henkilökohtainen kääntöpaikkani. Olen kääntynyt tässä jo vuosia, mutta metsä ei ole ollut koskaan sama. Näen sen, mutta en muista yhtään yksityiskohtaa siitä. Ja jos sellainen on joskus ollut, detalji, niin se on kadonnut aikaan. Vaikka seisoisin tässä viikon aloillani, niin kotona en muistaisi näkemästäni mitään. Sellainen on metsä. Kuvitellaan tämän metsän tilalle kerrostalo tai pitseria, jossa ei ole pöytäliinoja, parkkipaikka, kasvot neliön muotoiseen ikkunaan. Aivan sama juttu, mutta laimeampi.
Kuusenmaku suussa oli mukava palata sivilisaation pariin. Karrin mauista nyt en osannut sanoa. Testailin vain hänen minulle toimittamiaan leluja. Ihan hyvää hyvyyttäni.
(hihitystä)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minun metsässäni on kivi. Sellainen suuri jääkautisen röllin paiskaama tunteeton lohkare.
Joinakin päivinä painan poskeni sen samettisen lohdulliseen sammalkylkeen, toisina kiipeän sen romuluiselle laelle rapsuttelemaan rapsakkaa jäkälää.
Se kivi tietää kaikki salaisuuteni. Vastineeksi sormenpäihini on tatuoitu jokainen sen uurre. Muinaiset kansat kuiskaavat niissä uurteissa ja kivessä minussa.
Hmmm.. Pitää tarina paikkansa tai ei, niin syystä tai toisesta se kuulosti ja tuntui lämpöisen hyvältä.. ;P