Tein eilen aloituksen, mitä miehen tulee olla. Ja ihan kelpo kommentteja naisilta. Tietty lipsuihan sinne sit kirjoittelemaan miehetkin, mutta jos tuolta vilkuilee naisten alkuperäiset kommentit, niin eipä kovin mahdottomia vaadittu.
Itsekin joskus aikoinaan petyin naisiin pahemmankerran. Voisin olla katkera muutaman naisen tekemän virheen takia, mutta en edes tiedä mistä ne johtui. Ja onko sillä väliäkään. Jos minä en ole sellainen mies kun he haluavat miehen olla, niin eihän se minusta huonoa tee...
Sen tiedän, että itsekin haluan tasavertaisen naisen vierelle. En säälittävää yhyttelijää ja en myöskään jokasuuntaan uhoajaa. Vaan itsensä hyväksyneen tasapainoisen naisen, jolla itsetunto ja elämä kohdallaan. Hänen ei tarvitse peitellä persoonaansaan mihinkään, vaan voi olla rennosti oma itsensä. Ymmärtää tasa-arvon molemminpäin ja vuorovaikutus tulee halusta minuun. Ulkonäkö miellyttää mua ja elämäntavat suhtterveet. Ja kemiat sopii yhteen. Siinäpä se, mitä mun nainen pitää olla.
Itsekin joskus aikoinaan petyin naisiin pahemmankerran. Voisin olla katkera muutaman naisen tekemän virheen takia, mutta en edes tiedä mistä ne johtui. Ja onko sillä väliäkään. Jos minä en ole sellainen mies kun he haluavat miehen olla, niin eihän se minusta huonoa tee...
Sen tiedän, että itsekin haluan tasavertaisen naisen vierelle. En säälittävää yhyttelijää ja en myöskään jokasuuntaan uhoajaa. Vaan itsensä hyväksyneen tasapainoisen naisen, jolla itsetunto ja elämä kohdallaan. Hänen ei tarvitse peitellä persoonaansaan mihinkään, vaan voi olla rennosti oma itsensä. Ymmärtää tasa-arvon molemminpäin ja vuorovaikutus tulee halusta minuun. Ulkonäkö miellyttää mua ja elämäntavat suhtterveet. Ja kemiat sopii yhteen. Siinäpä se, mitä mun nainen pitää olla.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Hieman silmäilin sitä aloitustasi. Minua jollain tapaa häiritsee ajatus siitä, että miehen pitää olla jotain. Tai naisen pitää olla jotain. Aina meidän vain pitää. Ja jos ei olla jotain, niin tarpeemme on muokata ja muovata meille siitä omiin tarkoitusperiimme sopivampi.
Minulle tulee muutosvastarinta välittömästi mieleen. En jumankauta haluaisi muuttua vain siksi, että joku pyytää tai varsinkaan vaatii. Vaan siksi, että haluan sen itse tehdä. Vilpittömästi.
Mietitäänpä asiaa myös ihmisyyden näkökulmasta. Minusta ihmisyyden edellytys joka ansaitsee kunnioitukseni liikkuu jossain vastuuntuntoisuuden ja ihmisyyttä arvostavan käyttäytymisen maastossa.
Tässä valossa on hieman kyseenalaista se, onko meillä kenelläkään oikeus pyytää tai vaatia keneltäkään mitään.
Huomautuksena, ihan vain keskustelun tueksi ja pohjaksi, ei absoluuttiseksi väitteeksi.
Minäkään en oikein saanut ajatuksiani sopimaan tuohon, että "pitää olla jotain". Siitä tulee jotenkin ahdas rooli mieleen ja se ei tunnu hyvältä. Onneksi ihmisillä on erilaisia puolia, ei ole vain yhtä "vahvaa" tai yhtä "heikkoa", vaan löytyy kaikkea siltä väliltä, tilanteesta riippuen.
Joo. No eikös kyse ole siitä, että mitä tässä tapauksessa miehestä haluaa? Jokaisella oma henkilökohtainen näkemys, mitä toisesta haluaa. Minäkin haluan tulevasta naisesta tiettyjä piirteitä. Ja mitä noi tuolla siinä aloituksessa oli, ei minusta mitään ihmeitä edes ollut. Moni mies niihin pystyis ihan omaa itsenään.
Aloituksen tarkoituksena olikin realisoida tätä palstalla olevaa palstatotuutta. Antaa naisille mahdollisuus sanoa mitä miehestä haluavat ja miehet taas voi katsoa sieltä mitä naiset yleensä haluavat. No huomasit mihin kommentteihin puututtiin. 😁
Mutta en sentään usko, että pinttyneemmät palstatotuuden äänitorvet siitä mitään uutta löytää. 😊
Just it. Nimenomaan ihmisessä on kaikkea, mustat ja valkoiset puolet. Kukaan ei ole stabiili patsastelija kaiken aikaa.
No yksi tykkää yhdestä ominaisuudesta, toinen toisesta. Ei me sitä toista puolta saa piilotettua minnekään. Tai jos yritetään, tulee hieman keinotekoinen tai jopa valheellinen mielikuva ihmisestä.
Monella on varmaan kokemusta tuosta roolitettuna olosta. Eräänlainen henkinen kidutusmenetelmä se on. Ehkä juuri siksi suhtaudun hieman kielteisesti sanaan "sun pitää olla..."
Tuosta tuli mieleeni biisit " Pitääks sun aina olla niin helvetin..." ; "Heli, sun täytyy muuttuu..." ; "Älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot..." ; "Seiso väkevästi sänkysi edessä..."
Meillä kaikilla on omat toiveemme kumppanin suhteen, teillä varmasti erilaiset kuin minulla. Miehen tulee olla minulle sopiva, ei hänen tarvitse muuttua, vaan sopia minulle sellaisenaan. Samoin kuin minä en muuksi muutu, olen äkkipikainen ja suorasanainen, pahoitan mieleni kuitenkin turhankin helposti, en todellakaan ole helpoimmasta päästä, jos haluaa parisuhteen kanssani. Mutta muuttumaan en suostu, moni mies ei sitä ymmärrä. Aika monta parisuhteen yritystä piti läpi käydä, että löytyi mies joka hyväksyy minut sellaisenaan. Niinpä minäkin hyväksyn hänet, vikoineen kaikkineen, kukaan ei ole täydellinen. Kun toista kunnioittaa ja rakastaa, on valmis kompromisseihin ja parisuhde vaatii työtä, mutta se ei tunnu raskaalta, kun yhdessä rämmitään eteenpäin. Meillä riidellään ja rakastetaan, kertaakaan ei ole tuntunut siltä, että vieläkö pitäisi vaihtaa, jos paremman löytäisi. Minusta kaapin aloitus oli piristävä aihe, ehkä palstajankkaajatkin saivat vähän uutta näkökulmaa.
Siis tässähän ei ollut aikamäärettä annettu, mutta itsehän näen, että ennen parisuhdetta ihmisestä voi "vaatia" tiettyjä piirteitä. Ei tarvitse tyytyä vähään. Sitten itse suhteessa ne toimii puolin ja toisin. Itse joskus tyydyin vähempään kuin mitä olisin tarvinnut ja voin suhteessa huonosti. Eli itse tein tyhmästi molempien kannalta, kun tyydyin vähempään.
Joko nyt ymmärsit pointin? 😊
"...löytyi mies joka hyväksyy minut sellaisenaan."
Minusta tuo on tärkeä pointti. Mutta onko se paketti ollut juuri sitä, mitä kumppani on alunperinkin toivonut löytävänsä? Vai onko rakastamisen edellytykset joissain muissa kohdin, kuin toivotuissa ominaisuuksissa?
Kyllä minä ymmärrän, mitä sinä haet noilla ominaiuuksilla. Onhan meillä jokaisella oikeus toivoa tiettyjä asioita parisuhteelta ja kumppanilta.
Kirjoitit, että tyydyit parisuhteessa vähempään. Oletko miettinyt, miksi muutoshalukkuutta osaltasi ja toisen osalta ei ollut tai tullut?
No itse en vaan osannut tyytyä vähempään ja toisaalta en olisi itsekään halunnut vähentää omaa huomioimistani.
Ehkä annoin hänelle jotain mihin hän oli tyytyväinen ja ei vaan omien sanojensa mukaan enempään pystynyt.
Minä luulen, että en oikeasti ollut hänen tyyppinen mies. Annoin hälle kuitenkin jotain mikä korvasi sen. Näin näen asian.
Esimerkiksi jos sanoin häntä kauniiksi, hän vastasi, että olen pro...en komea tms.
Anteeksi, että pilaan tunnelman, mutta kyllä, paketti oli just sitä mitä haettiin, puolin ja toisin. Ei ole tarvinnut tyytyä mihinkään, kun vihdoin ja viimein sattui kohdalle se oikea, niin kornilta kuin se kuulostaakin.
En minä näe että tunnetta olisi pilattu millään tavalla.
Uskallat seisoa sanojesi takana ja ehkä olet oikeassakin.
Toistan vain tuon kysymyksen; onko rakastamisen edellytykset niissä ominaisuuksissa vai loppuukko rakkaus, jos ihminen muuttuu jollain osin?
Mjoo.
Musta tätä (”mitä minun tulisi olla”) on turha toisilta kysyä. Sitä kannattaa kysyä vain itseltään. Ja silloinkin ehkä enemmin muodossa ”mitä minä haluan/voin olla”.
No minä olen kysynyt jo sitä itseltäni. Mä olen pirun tyytyväinen itseeni. Ja täällä sopisin oikeestaan jokaiseen kohtaan....siis naisten laittamiin kohtiin. 😁
Tää oli tällänen palstatempaus. Miehet kirjoittaa täällä minusta älyyttömyyksiä naisten vaatimuksista ja taas toisaalta unohdetaan se, että sitä voi yhtähyvin vaatia naiselta jotain piirteitä myös. Itsepähän sitä tyytyy vähempään ja sit pettyy. Ja onko se sen naisen vika? Minusta ei.
Mä luulen, että sulla on vielä etsikkoaika kesken. En tarkoita pahalla. Kelläpä meillä ei olisi.
Mutta siihen mitä on löytänyt, pitää luottaa (ja se ei mun mielestä aina ole helppoa kun ”suuri yleisö” huutaa kurkku suorana).
Yleensä samanhenkiset kohtaavat toisensa. Ei tarvi enää mitään listaa ominaisuuksista.
Jotain tuosta näyttää puuttuvan. Jos nyt sanon rumasti, niin eräällä tavalla tuo kuulostaa kaupankäyntisuhteelta. Ehkä se siihen on hieman mennytkin loppua kohti. Kun huonosti alkaa mennä, aletaan vertailla saamisia ja annettuja.
Toisaalta taas, kaupankäynti kuuluu osana hyvääkin parisuhdetta. Esim kun saan hyvää, tahdon minäkin sitä antaa sinulle.
Tekstisi teki hieman surulliseksi. Olen nähnyt niin monesti sen tapahtuvan ympärilläni. Kun parit eivät oikein sovi toisilleen tai jotenkin unohtavan sen halun pyrkiä kohti yhteistä. Luovutetaan ja heitetään hukkaan hyvin aloitettu mahdollisuus.
Parisuhde on ennenkaikkea tahtotila.
Yhden oleellisen asian olet huomioinut. Kaikki eivät vain sovi toisilleen. Väkisin ei pidä muuttuakaan. Joskus se on hirveän kipeä asia hyväksyä, mutta niin se vain on.
"Toisaalta taas, kaupankäynti kuuluu osana hyvääkin parisuhdetta. Esim kun saan hyvää, tahdon minäkin sitä antaa sinulle."
Minä käsitän tuon normaalina vastavuoroisuutena. Kaupankäynniksi se muuttuu, kun aletaan laskea arvoa palveluksille ja huomioinneille, vartailla niitä keskenään.
Hyvä huomio. Vastavuoroisuus, ei kaupankäynti.
Näkemyksesi; miksi automatisoitunut vastavuoroisuus ei toteudu kaikissa suhteissa?
No tuossa minä hain jo sitä, että olisi kokonaisvaltainen suhde..toiselle tais olla riittävän kivaa... mutta se oli ja meni.
Ja en minä mitään tarkkaa kirjaa pidä suhteessa. Tämä kaikki on suurelta osin jälkipyykkiä, minkä olen todennut jälkeenpäin. Minä saan jotain tunnetta, että kaikki ei ole hyvin ja sitä ei tiedä silloin mitä se on..
Mut sellaista se... ja etiäpäin. 😊
Lineri saa vastata itsekin tietty, mutta haluan tuumia itse innokkaana väliin. 😊
Minusta automaattinen vastavuoroisuus vaan ei toimi jollain, ehkä siksi, että joskus on käynyt kuten minulle. On itse ollut vähemmän saapa. Ottaa ns. Takaisin sitä mitä joskus on tehnyt itse? Minulle on monesti mainostettu ensimmäisenä sitä. " olen ollut xx vuotta pelkkää ilmaa..."
Tai sitten on vaan ihmisiä joille pitää sanoa mitä haluaa, että ne tajuaa. 😂 Mutta mun kroppa ei siihen taivu...😂
”miksi automatisoitunut vastavuoroisuus ei toteudu kaikissa suhteissa? "
Epäsuhta tahtotilassa.
Kääks. Johan tulis listaa... no jotain: suhde arkistuu, ihmiset muuttuvat eri suuntiin, elämäntilanteet muuttuvat, tulee kaikenlaisia kriisejä joissa ihmiset käyttäytyvät yllättävilläkin tavoilla, toista pidetään itsestäänselvyytenä, ei osata puhua.. Me ollaan niin erilaisia, että ne isommat erotkin voi tulla selvemmin näkyviin vasta pidemmän ajan kuluttua.
Tyytymättömyys johonkin. Voi olla että sen purkaa kumppaniin, vaikka tyytymättömyyden kohde ei alunperin olisikaan kumppani. Siirretään pahaa oloa muille. Toisaalta taitaa olla ihan normaaliakin, että välillä kyseenalaistetaan koko suhde. Siinä sitten laskeskellaan plussia ja miinuksia, lueskellaan keskustelupalstoja ja vertaillaan omaa oloa ja tilannetta kavereiden fiiliksiin.
Ei taida olla automaattia. Vain hetkellinen olotila, jonka pituus ja esiintyvyystiheys vaihtelee :)
Voi olla moniakin syitä, miksi se vastavuoroisuus ei toteudu.
Mutta yhden aika tyypillisen ongelman olen huomannut. Ihmiset eivät uskalla vaatia, ottaa sitä mikä heille kuuluu. Itseään kunnioittavan ihmisen pitäisi toimia siten (en nyt tietenkään tarkoita mitää aggressiivista vaatimista) ja lakata matelemasta toisen edessä odottaen, milloin se toinen suvaitsee huomata minutkin.
Jotkut ihmiset nyt on tolloja siinä mielessä, että eivät vaan tajua, eivät tule ajatelleeksi, ovat hajamielisiä... Tavallaan kärsivällisesti pyytämällä saadaan toinen havaitsemaan se, mitä se toinen oikein odottaa, ja syntyy halu toimia niin.
Kaikkihan sitä tietysti ei tee. Vaikka siksi, etteivät halua, mielestään eivät kykene, eivät halua muuttua jne. Silloin pitäisi kysyä, miksi? Enkö ole muka sen rvoinen? Mutta juuri tämä pieni kysymys pelottaa sen verran, että edelleen jäädään odottelemaan sitä puuttuvaa vastavuoroisuutta kyseenalaistamatta. Hiljaa kituen. Ja omastakin vastavuoroisuudesta muodostuu vähitellen se kaupankäynti.
Kysy itseltäsi, miksei se sun kroppa taivu? Puhtaasta itsepäisyydestä vai ylepydestä vai jostain muusta?
"Tai sitten on vaan ihmisiä joille pitää sanoa mitä haluaa, että ne tajuaa. 😂 Mutta mun kroppa ei siihen taivu...😂"
*KAUHUHUUTOA*
Pitää osata sanoa tai muuten osoittaa. Vaikka toinen olis kuinka tuttu, niin ei se ajatusenluku aina onnistu. Mieltymykset muuttuu, tilanteet muuttuu. Jos toinen mököttää, olis kiva tietää onko se halia vai riitaa vailla. Ihan vaikka vaan seuraavaa kertaa varten.
Erinomainen vastaus mielestäni.
Tuokin kävi mielessä... mutta näin jälkeenpäin mietin, että seuraavaan suhteeseen en hyökkää pää edeltä, ennenkuin näen millainen toinen todella on. 😊
Avasit hyvin.
Yhteiset pelisäännöt olis hyvä olla. Jos niistä lähtee lipsumaan, niin silloin toinen voi tuntea arvottomuutta. Mun mielestäni toisen huomioiminen saa nyt liian suuren huomion ;).
Siis kyllä minä asioista sanoinkin. Mutta minä sanon sen kerran. En ole kokoaikaa sanomassa, että rakastelun jälkeen minäkin pidän silittelystä...että silitä nyt. 😆 Se pitää tulla siksi toiselta, että haluaa tehdä jotain mistä toinen tykkää...ja siitä että SAA tehdä sitä.
Minusta tuntuu, että tässä tapauksessa hän ei ollut siihen tottunut, että mieskin voi haluta muuta kuin vaan jalkoväliä ja ruokaa...😂😂😂
Täällä vaan on vaikea kirjoittaa kaikkea mitä haluais tarkentaa...eikä tule edes mieleen. 😊
No lue vastaus ellukettuselle. Suotta kauhuilet. 😂
Jäipäs vajaaksi. Siis joo, tarkoitan että alkoi jo melkein ahdistamaan, kun mietin tuota toisen huomioimista. Jos siitä tekee itsetarkoituksen, taas menee mettään.
Joo. Ei se ole itsetarkoitus suhteessa. Eikä ole Rakkauden mittari. Itsekin rakastin naista ja nainen taatusti minua.. mutta ei toiminut, niin ei toiminut.
Ja nyt tiedän itsestäni kauheanpaljon enemmän. En taatusti enää tulisi kokemaan vastaavaa ikinä. Oppia pitää. 😊
Tyytymättömyys ja turhautuminen taitavat olla monen herkullisen riidan alkulähde. Mutta kun se on niin helvetin vaikeaa aina tunnistaa se oman pahanolon syy. Pitää olla niin sietämättömän rehellinen itselleen. Sietämättömän siksi, kun joskus se totuus ei miellytäkään omaa silmää.
Mitä sanoit toisen huomionnista ja taas toisen liiallisesta huomionnista... Arvaas vaan kuinka paljon sitä työtä tekee jatkuvasti ja miettii omia ratkaisujaan onko ne oikeita/vääriä, oikeutettuja vai onko niissä itseselittelyn makua... On pakko oppia keskustelemaan. On pakko uskaltaa kysyä, loukkaako sinua tämä tai pidätkö mieluummin kun teen näin ja ... En minä ainakaan muuta ratkaisua tuohon parisuhteen hoitamiseen ole keksinyt. En uskalla väittää olevani selvännäkijä. Monesti vain oletetaan ja luullaan. Aivan liian usein. Ja turhaan.
Niin vielä. Toisen liiallinen huomioiminen... Oikeestaan kun on varmuus että toinen tykkää (jokatapauksessa) ei edes tarvitse aina olla niin huomioonottava.
Siis se ettei toista tarvitse hukuttaa huomioon, aivan kuin tämä olisi lapsi, särkyvä, jotenkin erityisherkkä tai muuten erityistä huomioita tarvitseva kokoaikaa. Osoittaa se, että myös luottaa toisen vahvuuteen.
Tännehän voi jatkaa jos sulla on löysää aikataulussa. 😁
Shoot the thrill muuten soi nyt. 😊
Mene nukkumaan, hörhö.
Aikanaan parahin tietäjä....aikanaan. 😁
Ongelma on että naiset luulee tietyn näköisistä miehistä että ne olisivat naiselle täydellisiä miehiä. Naiset kun valitsee miehen ulkonäön perusteella ja sitten onkin pettymyt kun se ei ole uskollinen eikä turvallinen. Ja naiset teklee saman virheen aina uuudestaan eikä edes vilkaise sitä ätmiä koska ätmit ei ole komeita.
Ihan turha yleistää että ulkonäkö olisi yhtä kuin kemia. Henkinen puoli on kaikkien tärkein ihmisessä ja ihan yhtä tärkeää on se mitä suhteelta haluaa. Yksi haluaa pelkän kaverisuhteen ja jos sä haluut jotain muuta niin silloin ei kannata edes yrittää, koska siinä joutuu silloin liikaa joustamaan toisen ihmisen takia ja sen tietää ettei suhde silloin ole koskaan hyvä. Ja tuskin sellainen perässä vedettävä ihminenkään olisi hyvä kumppani tai ainainen joka asiasta valittaja tai ihminen joka tekee mitä huvittaa tai mustasukkainen ihminen. Kun on kerran ollut kauan kestäneessä suhteessa ja sen jälkeen tottunut omaan rauhaan niin sitä ei todellakaan helpolla lähde muuttamaan vain todetakseen, että lopetanpa tämän heti alkuunsa, koska ei vaan jaksa sitä enää.
Luulen että tällaiset lällyaloitukset purevat naisiin aika hyvin, niinpä minäkin olen ajatellut siirtyväni vastaavanlaisiin
Minäpä taas luulen että jos kaikki alkaisi samanlaisia lällyaloituksia tekemään muuttuisi ne aloittajat samaksi harmaaksi massaksi ilman persoonallisuutta kun niitä ei sitten enää erottaisi toisistaan. Parempi varmaan kai että tilanne pysyy sellaisena kuin on eli sinä keskityt musalällyihin, nehän toimii, annat kaapin tehdä noita parisuhteita pohdiskelevia lällyaloituksia ja pertsa voi lällyillä "ätmeihin" kohdistuvien henkilöhyökkäysten parissa niin on jokaiselle oma "tontti" jota voi hoitaa ja säilyy sopu palstalla kun itsekullekin löytyy palstapersoonaan sopivaa tekemistä.
Joo. Nää on vaan mua. Harmiksella on omat jutut ja näihinhän voi osallistua tekemättä itse yhtään aloitusta.
Mitä palstan naisiin tulee, niin heitä varmaan kiinnostaa keskustelu, ei niinkään väittelysota... osa tietysti innostuu sellaisestakin. 😊
Joke vaan oli, eihän sitä väkisin kannata alkaa vääntämään. Kaapilta tulee luonnostaan hyviä tuonsuuntaisia aloituksia, minäkin niitä luen, vaikka en juurikaan kommentoi
Joo ei kannata väkisin yrittää. Minusta olette kumpikin löytäneet hyvin oman linjanne, sinä tosin voisit enemmänkin osallistua keskusteluihin muidenkin, kuten vaikkapa kaapin aloittamissa ketjuissa. Perttihän vielä vähän hakee paikkaansa palstalla kun se ei taida oikein itsekään tietää mikä toimii mutta eiköhän se ajan kanssa sopivan tyylin löydä.
Te palstan mukavat miehet voitte pidellä palstanaisia kädestä ja lohduttaa niitä aina sen jälkeen kun me raadollisen rehelliset on kiihotettu ne raivoon, ihan hyvä jako.
Hah. Harmisko muka raatelee naiset vereslihalle? Höpönhöpö. 😂
Mutta kunnioitettava palstatyyppi sä mulle olet anyway. 😁
Kaappi osaa nykiä oikeista naruista, se on rehellisesti tunnustettava. Ehdottomasti palstan kovin naistenmies.
No en varmaan raatele mutta raivostuttaminen tuntuu olevan aika helppoa, se totuus kun aina sattuu :D
No voi se joitain sattuakin, mutta jotenkin ne on jotain ääripäitä mitkä kuoahtaa niille jutuille... mutta tiedän, että jos vielä tästä enemmän tuumisin, astusin sun vankahtamattomille teräspopoilles ja alkais älytön väittely. 😁
Siks mä vaan taputan olkapäälle. 😊
Teillä palstalaisilla tuntuu toimivan hyvin tuo "hyvä poliisi/paha poliisi" -linja.
Kätevää.
Harmis on huipputyyppi, vaikka meidän ajatukset kuin eriplaneetoilta. Ei oo vissiin tarvinnut mitään ikinä "vääntää". 😁
Kaikki ovat jotain. Pahikset on aina jotain enemmän ja naisten suosiossa. Varmaan niillä on parempi ulkonäkö, ovat sosiaalisempia paljon kavereita ja rahaakin niillä on enemmän.
Pinnallista, niin pinnallista. Nykyaikaa