Tarvitsen todellakin tällä hetkellä jonkun ulkopuolisen ja ehkäpä samanlaisessa tilanteessa olleen ihmisen neuvoja! Olen parisuhteessa elävä 22-vuotias nainen, olen seurustellut poikaystäväni kanssa reilu vuoden ajan. Musta tuntuu että mun tunteet ja mielialat vaihtelee jatkuvasti. Tekisin mitä vain että voisimme olla onnellisia yhdessä, ilman mitään suurempia ongelmia, mutta se ei tunnu onnistuvan. Välillä suunnittelen yhteistä tulevaisuutta; lapsia, kotia yms. Samaiset ajatukset alkavat kuitenkin yhtä aikaa ahdistamaan suunnattomasti, tuntuu etten ole valmis sitoutumaan loppuiäksi ja asettumaan aloilleni. Esim. eräänä aamuna mieheni sanoi että oli nähnyt unta että hänellä oli ollut kihlasormus kädessään, pelästyin koko asiaa mutta en uskaltanut näyttää sitä hänelle. Tuntuu että on vielä niin paljon asioita tehtävänä; haluan matkustella yms. Syksyllä olisi edessä muutto helsinkiin, aloitan opiskelut siellä, meillä olis luultavasti yhteinen asunto, mutta poikaystävä pääsee muuttamaan vasta tammikuun alusta, ajattelin että saisin ajatella asioita rauhassa ja katsoa miten kaikki alkaa sujumaan...välillä tuntuu että koko seurustelu on rasite ja haluaisin olla vapaa, eikä tarvitsisi selitellä kellekään menojaan.. silti tiedän että jo parin päivän päästä iskisi suunnaton ikävä. Olen seurustellut 16-vuotiaasta asti (tosin eri poikaystäviä)ja tunne siitä että olisi itsenäistyttävä ja tehtävä asioita omin päin kasvaa jatkuvasti. Ajattelin muuttaa omilleni kevään ajaksi että saisin tähän kaikkeen etäisyyttä..auttakaa mua! Kertokaa mitä itse olette tehneet tällaisessa tilanteessa?! En haluaisi luopua poikaystävästäni, mutta ajatellessani tulevaisuutta tuntuu että tukehdun!
AUTTAKAA!
Sekaisin...
1419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samanlaisessa tilanteessa olevan neuvot eivät välttämättä auta, jokaisen tilanne on yksilöllinen. Niin sinunkin.
Viestistäsi välittyy tunne, kuin olisit jo sen päätöksen tehnyt, että et halua vielä sitoutua. Haluat elää itsellistä elämääsi jonkin aikaa. Hyvä niin.
Suurin vaikeus kai onkin, miten kertoa se poikaystävälle haavoittamatta häntä. Tunnet hänen puolestaan tunteita, jotka eivät ole sinun, vaan hänen. Seurauksena kaaos. Erittele tunteesi erilleen, ystäväsi vastatkoon omistaan. Et voi uhrautua hänen vuokseen elämään pakkosuhteessa. Joka tapauksessa teillä on kummallakin oma elämänne, ja kummankin on käytävä lävitse surunsa, jos päätät lopettaa suhteen. Sinun on luotettava siihen, että poikaystäväsi selviää kyllä eron tuskasta.