yksinäisyydenpelko

Kuulostaa samalta mitä itselläni oli aikoinaan ensimäisessä pitkässä parisuhteessa. Ero ja siihen liittyvät muutokset on varmasti suuria ja hämmentäviä. Tuo on huono kun takerrutaan liikaa toisiinsa, itsekin saman virheen tehnyt. Omalla kohdalla olen kärsinyy erosta jo yli puoli vuotta, mutta uskon että jonain päivänä aurinko vielä hymyilee. Jaksamisia ja pysy vahvana. Muista arvostaa itseäsi.

Jos toisen matkaan mennyt,ei ole hän sinun arvoinen,toiseksi,normaali tyttöystävä ei ole jatkuvasti mustasukkainen poikaystävästään,joten sairas suhde alunperin. Anna sillä mennä,jossain vaiheessä olo paranee,ja tulee jossain vaiheessa sullekin uusi rakkaus elämään. Sure ensin vanha pois,pettäjät ei kuitenkaan ansaitsee enää toisen puolen haikailua ja rakkautta,jos luottomusta on petetty,niin usko pois,sinun rakkauskin vähenee sellaista naista kohtaan. Omanarvontunne pitää säilyttää,ja jos hän joskus haluaa palata,siihen mennessä olet hänestä päässyt eroon. Itse olin vähän samanlaisessa tilanteessa,voin sanoa,että en kunnioittanut enää exää,ja se kunnioituksen puute vähensi myös rakkautta häntä kohtaan.Vuosia ollut mullakin jo toinen mies ja uusi elämä. En palaa vanhaaseen. Ole onnellinen että teillä ei oo lapsia...

Kyllä se siitä. Erot on just tuollaisia, etenkin aika nuorena. Sairaat erot erikseen. Ole tyytyväinen, että pääset helpolla, pelkällä suremisella! :) Tsemppiä. Muista rakastaa itseäsi, sinun arvosi ei ole kiinni jonkun toisen ihmisen mielen oikuista.

Viisainta olisi että riuhtaisisit itsesi kokonaan eroon tämän kuun lopussa, pitäisit katkon, joka myöhemmin voi jatkua ihan tavallisena ystävyytenä. Jos muutenkin on paha olla niin samantien voit kärvistellä kurjuudessa säilyttäen itsekunnioituksesi, etkä rupea varapusuttelijaksi.
Ei ystäväsikään ihastumiselleen mitään voi, tuskin ilkeyttään, hänellä lienee omat kriisinsä mustasukkaisuusdraamaansa selvitellessään. Käytökselleen tietenkin voi, joten jos lähtee ihastuksen mukaan päätä pahkaa, et ole hänelle se tärkein.
Kun itse olin tässä tilanteessa, tein pokkana kaikki päivän rutiinit ja vaateet kuten ennenkin, oli vaan tosi kurja olo oksettamiseen ja unettomuuteen asti. Arki on paras lääke, ihme kyllä se auttaa ajan kanssa. Liikuntaan ja terveellisiin elämäntapoihin satsasin, se ohjelma etäännytti ahdistuksesta.
Jos on ihan hirveästi rakastanut, ei siitä pääse kokonaan, (en nyt sano koskaan, kun elämä jatkuu) mutta pääsee sellaiseen tilanteeseen, ettei siitä kärsi, sieltä se taka-ajatuksista joskus putkahtelee esille haikeutena ja kaipauksena mennäkseen taas ohi pitkäksi aikaa. Saatat myöhemmin olla kiitollinen, mustasukkaisuus on vakava luonteenpiirre hoitamattomana. Zemppiä!