Mieheni petti minua.Hän lupasi lopettaa juomisen.Sanoi että hän ei muista mitään yöstä..justjoo..Ei alkoholi hänelle iso ongelma hänelle ole ollut.Ennemminkin minulle.Isäni oli alkoholisti ja minä olen TOSI TOSI kileteisellä kannalla alkoholin suhteen.Juon itsekin, mutta harvoin.Mä olen joskus miehelleni sanonut, että ei siitä seuraa mitään hyvää..ja nyt hän sanoikin että pitikin möhliä.Ei siinä mintään, jos nainen olisi ollut tuntematon, mutta se on hänen entinen pikatyttöystävä.Tuntuu että mut on muserrettu.Tpahtumista on yli kaksi kuukautta.Päätimme yrittää uudestaan..Mitein vain, olenkohan hullu!!!Mistä minä tiedän, pettääkö hän minua taas joskus..en kestä enää tätä tunnetta.EN tiedä onko mikään kunnossa.Olen varmaan masentunut.Onko tyhmää mennä veikka perheneuvolaan juttelemaan.TUntuu, etttä kun yhteiseloa ei ole kuin melkein neljä vuotta takana...että onko järkeä mennä.Onko minussa jotain vikaa kun haluan apua tähän tilanteeseen.Miten tuollainen tilanne voikin satuttaa niin paljon. Olen nuori ja ei minun tarvitsisi tyytyä tällaiseen.Kun voisi jutella jonkun kanssa joka kertoisi ja auttaisi...
Luottaako?
Maikki
7875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sitä perheneuvolaa, ei sieltä tyhjin käsin lähde ulos.Ei sillä ole merkitystä että onko vain vajaa neljä vuotta yhdessä eloa, apua kannattaa yrittää hakea ja katsoa sitten että onko siitä hyötyä just teidän suhteelle.
Mieheni ei halua että asiasta puhutaan.Hänen mielesstään asia oon jo käsitelty.sanoin hänelle ennemmin että ei puhuta asiasta enää, mutta kun tuntuu että pakkohan minun olisi puhua...Hän on tosi kylmä minua kohtaan.Sanoo että mäkätän.Mut en valita muusta kuin juomisesta..tuntuu että ihan sama mitä teen niin teen väärin.Ihan sama mitä sanon on väärin...en tiedä..hän ei halua suukotella muuta kun jos harrastetaan seksiä..ei halua että kjosketan. tai mitään...onko kaikki tuhoon tuomittua???TUntuu että haluan luvuttaa..en tiedä olenko riippuvainen vain mitä..rakastan kuitenkin niin paljon, mutta tuntuu että kumpikaan ei ole onnellinen nyt..
mies ei halua puhua.Ei ne asiat selviä jos ei niistä kesktustella.Onko tuo sitten mielestäsi rakkautta?
Kyllä sinne perheneuvolaan voi ajan tilata ja mennä vaikka yksin, saa vähän ulkopuolisen näkökantaa.
Muuten näyttää kyllä huonolta, jos on ollut uskottomuutta, ei sitä lakaista maton alle vaan sitten ruvetaan yhdessä rakentamaan sitä luottamusta ja siihen tarvitaan miehen osallistumista paljon.
Alkoholin suhteen sinun täytyy itse miettiä, mikä on suhtautumisesi, nalkuttaminen ei asiaa tee paremmaksi.
Jos vain mahdollista, niin yritä vähitellen ja aluksi pienissä asioissa ajatella itseäsi. Tunnistan jotenkin niin itseni sinussa. Olet vähitellen uskonut kaikki haukut yms. itsestäsi ja luulet jo, että uskottomuuskin on lähestulkoon osa jokaista parisuhdetta. Se tuntuu sinusta pahalta ja sinulla on täysi oikeus tuntea näin. Miehesi on loukannut sinua todella pahasti. Hän yrittää todennäköisesti syyllistää sinua kaikesta, jotta itsellään olisi hieman helpompi elää. Hae itsellesi keskusteluapua. Aika sitten näyttää mihin parisuhteenne kallistuu, mutta sinulla on todellakin oikeus tunteisiisi ja myös hellyyteen parisuhteessasi.
Minä olen vuosi sitten lähtenyt samanlaisesta helvetistä. Olen katunut, kyllä, mutta mitä enemmän aikaa kuluu, sitä helpompaa on ollut elää. Ei ole aina sitä toista, joka haukkuu ihan kaikesta. Ja totta kai olen kaivannut hellyyttä, mutta sitä minä en saanut omassa suhteessanikaan.
Se on totta, että luulen kaiken olevan minun vika.Vaikka puhun että..en tiedä..tää on nin RASKASTA!!!Mun itsetunto on tosi alhaalla.Mietin mitä minussa on niin vikana, että hän otti sen toisen..Vaikka olen hoikka ja nätti, tiedän sen, eikä minulla olisi puutetta saada uusi mies, mutta sitten taas tuntuu että olen jotenkin ruma ja lihava ja jotenkin huono nainen..En tiedä...mulla on varmaan masennus.TUntuu isolta kynnykseltä hakea apua...ajattelin puhua miehelleni, että haen apua..tuntuu että hän haukkuu minua varmaan siitäkin ja sanoo etten mnä sitä tarvi:..mulle tulee aina tuollainen reaktio kaikesa.Luulen hänen murskaavan aikeeni ja muut.Ja asiat, joista hän sanoo minun mäkättävän, on se, että en hyväksy hillitöntä juomista, en halua että autossa poltetaan kun minä olen siellä(olen entinen astmaatikko) ja siinä kai ne oliskin.Hänestä nipotan jos sanon, että voitko polttaa ulkona.Ja sitten sanon kohta kun hän ensin suuttuu et no polta sit siinä, mä kyllä varmaan tukehdun...tää miedän suhde on joskus niin hankala.TUntuu vain, että mä en varmaan edes ansaitse parempaa kohtelua.Kun mun on muutenkin raskasta puhua siitä, mitä mun sisällä on, niin ei tee yhtään helpommaksi se, että mut sitten hiljennetään kun mä yritän puhua..
Tuollainen toisesta piittaamaton ihminen saa vahvemmankin itsetunnon latistettua. Mieti tarkkaan haluatko sitä, syynä kun kuitenkin "rakastat".
Tässä tulevaisuudenennusteesi: alistus jatkuu ja kun olet niin huonossa kunnossa, että hän on varma, että et enää mihinkään lähde, juopottelu lisääntyy, pettäminen on yleistä ja sinä olet kotona kuin koulutettu koira, kun kerran ärjäisee, että istu, niin siinä on käskyn alla vaikka kuinka kauan.
Ei sinun ulkonäkösi, herttaisuutesi, nalkuttamattomuutesi saa miestäsi muuttumaan, käy katsomalla hakusanalla narsisti ja huomaa, että sinussa ei ole vikaa.