Olen 20 vuotias opiskelija ja kaipaisin neuvoa, kokemusta teiltä, jotka ovat nähneet enemmän elämää. Aloitin seurustelun 16 vuotiaana ja saman jätkän kanssa enemmän tai vähemmän pysyin tähän asti. Kuukausi sitten hän häipyi ilmoittamatta yhteen mitään ja ei vastannut yhteenkään viestiin tai puheluun. Olimme puhuneet kihloihin menemisestä kesälomalla ja yhteisestä asunnosta.
Hän vain häipyi elämästäni, kun olin koti kunnalla työssäoppimassa. Viikko kului ja menin takaisin kouluun missä sama henkilö opiskelee. Koko viikon sain koulussa kestää häneltä lapsellista käytöstä minua kohtaan. Näytti keskisormea ja haukkui sekä syytti minua erosta vaikka hän oli lähtenyt eikä vaivautunut mitään selittämään. Järkyttävintä oli se, että hän näytti muille oppilaille paljastavia ja yksityisiä kuvia minusta mistä olen sitten haukkumista saanut kuulla miten ruma olen.
Hän rauhoittui kuitenkin ja sain kuukauden olla rauhassa kuten en olisi enään ollut olemassakaan. Olin jo ennen kouluun menoa päättänyt, että nyt se on ohi enkä tätä päätöstä ole katunut päivääkään. Kyllä tietysti ikävä oli ja niitä vaikeita hetkiä, mutta nykyään ei tunnu enään pahalta.
Ihmiset ovat minulle sanoneet, että ei normaali mies tekisi tuollaista. Hän on 21 vuotias. Millainen sitten miehen kuuluisi parisuhteessa yms ylipäätään kohdella naista? Tiedän, että tämän ikäisen pitäisi ne kyllä tietää. En vain ole näiden vuosien aikana seurustellut muiden kanssa ja isäni lähti, kun synnyin eli tätä isää tai isä mallia ei ole elämässä ollut läsnä.
Tähän kyseiseen parisuhteeseen on kuulunut väkivaltaa mieheltä ja käräjillä käyty ja on rangaistuksen saanut. Käräjistä on päälle vuosi. Tämä mies eristi minut perheestäni ja edes koulussa en koskaan saanut mennä mihinkään ilman häntä. Olin aina se huono ihminen ja syy käydä päälle tai läppäistä naamaan. Ne käynnit eivätkä hakkaaminen sattuneet niin paljon, kun se että ihminen ketä rakastat kohtelee sinua näin. Perheessäni on ollut alkoholismia eli turvaton lapsuus eikä äiti ole pystynyt huolehtimaan. Meni pitkään ennen, kun todella huomasin miten surullinen ja väsynyt olin aina. Olin aina peloissani millä mielellä tämä mies olisi ja olin tressaantunut kokoajan. Hän häipyi elämästäni ja se ainoa asia minkä hän oikeasti teki oikein minua kohtaan.
Olen surullinen, että tuhlasin melkein 4 vuotta tähä suhteeseen ja uskallanko enää rakastaa ketään toista miestä ja olla normaalissa onnellisessa parisuhteessa, kun en itsekkään tiedä mitä se on?
Hän vain häipyi elämästäni, kun olin koti kunnalla työssäoppimassa. Viikko kului ja menin takaisin kouluun missä sama henkilö opiskelee. Koko viikon sain koulussa kestää häneltä lapsellista käytöstä minua kohtaan. Näytti keskisormea ja haukkui sekä syytti minua erosta vaikka hän oli lähtenyt eikä vaivautunut mitään selittämään. Järkyttävintä oli se, että hän näytti muille oppilaille paljastavia ja yksityisiä kuvia minusta mistä olen sitten haukkumista saanut kuulla miten ruma olen.
Hän rauhoittui kuitenkin ja sain kuukauden olla rauhassa kuten en olisi enään ollut olemassakaan. Olin jo ennen kouluun menoa päättänyt, että nyt se on ohi enkä tätä päätöstä ole katunut päivääkään. Kyllä tietysti ikävä oli ja niitä vaikeita hetkiä, mutta nykyään ei tunnu enään pahalta.
Ihmiset ovat minulle sanoneet, että ei normaali mies tekisi tuollaista. Hän on 21 vuotias. Millainen sitten miehen kuuluisi parisuhteessa yms ylipäätään kohdella naista? Tiedän, että tämän ikäisen pitäisi ne kyllä tietää. En vain ole näiden vuosien aikana seurustellut muiden kanssa ja isäni lähti, kun synnyin eli tätä isää tai isä mallia ei ole elämässä ollut läsnä.
Tähän kyseiseen parisuhteeseen on kuulunut väkivaltaa mieheltä ja käräjillä käyty ja on rangaistuksen saanut. Käräjistä on päälle vuosi. Tämä mies eristi minut perheestäni ja edes koulussa en koskaan saanut mennä mihinkään ilman häntä. Olin aina se huono ihminen ja syy käydä päälle tai läppäistä naamaan. Ne käynnit eivätkä hakkaaminen sattuneet niin paljon, kun se että ihminen ketä rakastat kohtelee sinua näin. Perheessäni on ollut alkoholismia eli turvaton lapsuus eikä äiti ole pystynyt huolehtimaan. Meni pitkään ennen, kun todella huomasin miten surullinen ja väsynyt olin aina. Olin aina peloissani millä mielellä tämä mies olisi ja olin tressaantunut kokoajan. Hän häipyi elämästäni ja se ainoa asia minkä hän oikeasti teki oikein minua kohtaan.
Olen surullinen, että tuhlasin melkein 4 vuotta tähä suhteeseen ja uskallanko enää rakastaa ketään toista miestä ja olla normaalissa onnellisessa parisuhteessa, kun en itsekkään tiedä mitä se on?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sellainen, joka rakastaa itseään ja oman napansa ympäristöä yli kaiken muun. Jutustasi päätellen sulla on kasvun paikka ennen kuin 'rakastut' uudestaan.
Pääsääntöisesti miehet aikuistuvat kokonaisvaltaiseen vastuun ymmärtämiseen joskus 35 ikävuoden nurkilla, toiset myöhemmin ja jotkut eivät koskaan. Poikkeuksiakin on sen verran paljon ettei tuota heti ympärillään huomaa ennen kuin sattuu omalle kohdalle. Kauan sitten poikamiehenä kummastelin miten välinpitämättömästi yllättävän monet kavereistani suhtautuivat viehättäviin vaimoihinsa ja perheisiinsä.
Mitäs tuota nyt harmittelemaan että siihen neljä vuotta meni, nythän sinä olet vapaa tekemään mitä itse haluat. Suhde päättyi, mutta kun se oli tuollainen niin parempi vaan että päättyi, ei se siitä paremmaksikaan olisi muuttunut. Olisi pitänyt loppua jo siihen käräjöintiin.
Et tarvitse meidän ohjeitamme siihen, miten miehen pitäisi sinua kohdella. Jos se mitä hän tekee tuntuu sinusta väärältä, se on väärin. Erimielisyyksiä ja riitoja ja huutoa suhteessa tulee, mutta silti pitäisi säilyttää kunnioitus toiseen. Molemmin puolin.
Mutta jos nyt jotain kuitenkin sanoisin, niin näitä:
* Normaali mies ei petä luottamustasi: ei näytä sinusta paljastavia kuvia muille, eikä hauku sinun ulkonäköäsi kavereidensa kanssa.
* Normaali mies ei käytä väkivaltaa, ei fyysistä eikä henkistä
* Normaali mies ei ole niin mustasukkainen, että eristäisi sinut ystävästäsi, perheistäsi taikka ei päästäisi sinua minnekään muuten kuin omassa seurassaan.
Tuollainen raaka, itsekeskeinen miestyyppi on kyllä yleinen mutta kuitenkin selvä vähemmistö kaikista miehistä.
Normaaleja ja rakastavia miehiä ei ole olemassa. Ei ole olemassa onnellisia parisuhteita.
Niitä ei ole olemassa naisille jotka eivät niitä kunnollisia miehiä huomaa.
Nuo 'kunnolliset' miehet löytävät jostain nuoren ja kauniin bruneten. Sydän särkyilee. Tää on ennalta ehkäsevää toimintaa.
Onpas, vaikka kuinka paljon.
Ei ole
Naiset on kyllä tyhmiä. Väkivaltaiset miehet kelpaa heille heti. Muistelkaa sitä kun se nuori tyttö kuoli nokialla . Kuoli turhaan koska naiset rakastaa sellaisia miehiä. Sulle käy samalla lailla vielä vaikka sitä et usko. Normaalit miehet ei hakkaa naisia, tuo miehes ei todellakaan ole normaali vaan väkivaltainen mielenterveysongelmainen ja vaarallinen. Yksikin väär sana ja käy huonosti tuollaisen miehen kanssa. Lyön tonnin vetoa että se mies haluaa sut vielä takas ja useimmat naiset uskoo että jos miestä rakastaa niin se muuttuu mutta ei kyllä muutu.
No jestas. Tuollainen mies ei todellakaan ole normaali, vaan erittäin epänormaali, sairas hyvin paljon narsistisia piirteitä omaava tyyppi, pisteeksi iin päälle vielä rankasti väkivaltainenkin.
Sinun kohdalle ei ole elämän varrella osunut riittävästi rakkautta. Ei edes niin paljon, että olisit oppinut rakastamaan itseäsi. Se on rakkauden a ja o; vain rakastamalla itseään voi rakastaa muita. Kun opit rakastamaan itseäsi, asetat parisuhteessa rajat. Et hyväksy väkivaltaa missään muodossa. Jos sellaista esiintyy, se on goodbye.
Normaali rakastava mies huomioi naisen, kuuntelee, ei vahdi, ei rajoita, kysyy mielipidettä. Hellii sanoilla ja fyysisesti jne. Eikä missään nimessä ole väkivaltainen, hauku, arvostele, syyllistä jne.
Sangen harvinainen otus vieläkin vuonna 2017 tuo sinun "normaali rakastava" miehesi. Voi tuollaisia ollakin mutta niiin harvassa, että poikkeukset vain vahvistavat säännön.
No aika epänormaali kommentti. Itse en tunne ainoatakaan väkivaltaista ja ilkeää miestä. Mutta niin kai se on mitä on nähty. Jotkut elävät tyytyväisenä rakastavassa parisuhteessa, jossa kohdellaan kumppania hyvin, puolin ja toisin. Ja toiset kerta toisensa jälkeen "joutuvat" väkivaltaisen hullun kumppaniksi.
En itsekään tunne henkilökohtaisesti mutta mulla ei ole läppyjä silmillä ja kuuloaistikin pelaa. Väkivaltaa on myös monen sorttista, sellaistakin josta kukaan ei arvaa ja käsitä että alistamista ja sen sellaista 'mukavaa' tapahtuu ihan ihmisten silmäinkin alla.
Mies on tyypillinen esimerkki miehestä, joka EI OLE normaali rakastava mies. Väkivalta ei ole koskaan normaalia, vaan ihan sairasta. Normaalia ei myöskään ole vaan hyvin epätervettä "rakastua" tuollaiseen mieheen. Lapsuudessasi olet saanut vääränlaiset koodit parisuhteesta ja mitättömän itsetunnon. Koeta parannella niitä, niin löydät rakkauden itseesi ja tasapainon. Kertaan vielä, tasapainoiseen onnelliseen elämään ei kuulu minkäänlaista väkivaltaa.
Kokeilepa joskus seurustella hetki reilusti vanhemman (35 ) miehen kanssa. Mielummin sellaisen, joka on eronnut pidemmästä parisuhteesta ja on tavallinen työssäkäyvä mies.
Hän luultavasti osaa kohdella naista ja arvostaa nuorempaa naista, kun on oppnut virheistään.
On tietysti vaarana että tällöinkin törmäät johonkin sekopäähän, mutta kannataa yrittää.
Muutenkin voisit katsoa tavallista, ehkä vähän ujompaa poikaa, eikä sitä rääväsuuta.
Totuuden nimessä sanotaan kuitenkin niin että JOS "on oppinut virheistään".