Olen käyttänyt Zoloftia 100mg/vrk annostuksella 8-9 vuotta. Nyt on reilu kuukauden verran ollut tosi kuluttavaa ahdistusta ja jos jonakin päivänä ei ihan ahdista, masennusoireet ovat keskeisiä (olotila on lähes samanlainen kuin silloin, kun lääkitykseen päädyttiin). Ihmettelenpä tilannettani ja kyselen tietäviltä, voiko toleranssi lääkkeelle kasvaa vuosien myötä ja kannattaisiko kokeilla lääkkeen vaihtamista toiseen? Olen siis sairastanut pari kertaa elämäni aikana tosi vakavaa masennusta ja saanut myös terapiaa. Nykyään tuo lääke onkin ollut ennaltaehkäisevää (ei siis tunnu enää ennaltaehkäisevän!) ja tulen luultavasti olemaan lääkityksellä loppuelämäni. Kiitos jo etukäteen vastauksista!
Jos Zoloft ei enää auta...
MillanJennifer
6834
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä söi erilaisia masennuslääkkeitä useita vuosia ja siinä sivussa kävin 2 vuotta terapiassa. Viimme lääkitys oli cipramil*2 päivässä.(SÖIN NÄITÄ 2 VUOTTA) Oloni alkoi huonontua, ja viimeisen vuoden vaan melkein makasin apaattisena pystymättä tekemään mitään
Ennen vuoden vaihdetta aloin vähitellen pienentää annosta omatoimisesti 1 päivässä, sitten viikon jälkeen puolikas, Viikonjälkeen jokatoinen päivä
puolikas. Sitten viikonjälkeen kokonaan vex.
Alko ihmeellinen sytkytys, ihan kuin olisi saanu pieniä sähköiskuja, todella epämiellyttävää. Aika paljon sinun kuvailemiasi oireita.
Sitä on nyt kestäny kuukauden, mutta vähentyny koko ajan, Olotila muuten paljon parempi, vaikka alussa lääkitys auttoikin, silti masennus helpottanu ja helpottaa koko ajan enkä rupea syömään enää kyseistä lääkettä.
Nyt jaksan todella olla ylhäällä päivät ja tehdä kotiaskareet normaalisti. Jopa systerini huomasivat minussa muutoksen, vaikka eivät tienneet lääkityksestä mitään. TSEMPPIÄ SULLE!!
Olen sairastanut masennusta 12 vuotta. Alkuaikoina diagnoosina oli "vaikea kliininen depressio", mukana oli psykoosia ja itsetuhoisuutta - kävin terapiassa kolme vuotta. Lääkkeenä oli Cipramil 40 mg/vrk, joka tuntuikin toimivan hyvin.
Vuosien kuluessa annostusta pienennettiin, myös lääke vaihtui saman lääkkeen halpisversioon Sepramiin. Nykyisin syön lääkettä estolääkityksenä 20 mg/vrk ja ainoastaan talvikuukausien ajan, kesäisin en enää tarvitse lainkaan.
Minäkin joudun ilmeisesti käyttämään tätä estolääkitysta koko loppuikäni. En ole huomannut minkäänlaista toleranssin nousua vaikka olen käyttänyt jo pitkään. Kannattaisi neuvotella lääkärin kanssa, olisiko lääkkeen vaihto todellakin paikallaan - masennushan on täysin sietämätön sairaus, kuten hyvin tiedät. Oikea, tehoava lääkitys on löydettävä!
No olet varmaan jo kustantanut jonkun
pilleripampun limusiinin
Eikös olekin hienoa, että on voinut rikastuttaa jonkun elämää?!
Kuule, kyllä minäkin olen aika monta limusiinia
kustantanut, jos asia näin ajatellaan. Mutta ei
kai noita lääkkeitä ihan huvikseen kukaan kehit-
tele. On varmaan tehty kaikenmaailman testit, et-
tä varmasti auttavat. Minäkin olen käyttänyt ko.
lääkettä ja on auttanut. Elän sen ansiosta tänä
päivänä ihmismäistä elämää, maksoi sitten, mitä
maksoi ja kuka siitä rikastui.
Mä toivuin lähes hengenvaarallisesta masennuksesta Xanorin (alpratsolaami) avulla. Käytin lyhyen aikaa ja se autto.
Sittemmin oon käyttäny ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin.
Ja jos nyt joku sanoo tähän, et ei ei ei, siit tulee riippuvaiseks, ni siihen mä sanon, et: vitun välii.