Katselin tänään kadulla siellä kulkevia pariskuntia joilla oli mukanaan yksi tai parikin lasta. Tälläisestä seesteisestä perhe-elämästähän monet keski-ikäistyneet sinkkumiehet monesti haaveilevat.
Moni ei kuitenkaan tiedosta, että tämä perhe-elämä on vain jatkumoa niille yläasteen ja ala-asteenkin koulun discoille. Niissä discoissa silloin aikoinaan luotiin pohja niille pariutumistaidoille jotka sitten mahdollistivat tämän perhe-elämän. Moni sinkkumies ei näihin discoihin osallistunut tai vietti ne nurkassa yksikseen.
Moni ei kuitenkaan tiedosta, että tämä perhe-elämä on vain jatkumoa niille yläasteen ja ala-asteenkin koulun discoille. Niissä discoissa silloin aikoinaan luotiin pohja niille pariutumistaidoille jotka sitten mahdollistivat tämän perhe-elämän. Moni sinkkumies ei näihin discoihin osallistunut tai vietti ne nurkassa yksikseen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Tanssin discossa yhden tytön kanssa mutta lopulta olin sille tytölle liian lyhyt.
Aloittaja voisi yrittää päästä eroon teini-iän traumoistaan ja siirtyä aikuisten maailmaan.
Aikuisten maailma on vain jatkumoa sille teini-iän maailmalle. Teini-iässä luodaan pohja sille mitä aikuisiässä ollaan. Jos teini-ikä ei mene kuten pitäisi, alkaa elämänkokemus etääntyä muista ihmisistä ja ihmissuhteiden luominen käy entistä vaikeammaksi.
Samalla lailla kuin jos 40-vuotta lähestyvä mies ei ole ollut pitkissä parisuhteissa ja perustanut perhettä, on enää turha haaveilla ihmissuhteista. Tälläinen mies on etääntynyt jo niin pahasti muista ihmisistä ettei mahdollisuuksia ole. Aikuistupa sitten siinä.
Teini-iän voi viettää monella tavalla, eikä se vaikuta välttämättä aikuisuuteen mitenkään. Onnelliseen aikuisuuteen ei tarvita mitään koulun discoiltoja. Ihmissuhteita muodostuu aikuisena riippumatta siitä kuinka monessa limudiscossa olet tanssinut.
Koulun discoilloissa kuitenkin opitaan miten tyttöihin otetaan kontaktia. Aikuisena ei sitten välttämättä osaa tulkita tytön käyttäytymistä oikein jollei ole teini-iässä oppinut discoiltojen myötä toimimaan oikein. Kiinostuneita naisia voi aikuisena tulla eteen, mutta kun oikeaa toimintaa ei ole teini-iässä oppinut, eivät nämä etene mihinkään ja suhteet jäävät kaveriasteelle jos siihenkään.
No voihan sitä aikuisenakin opetella yhtä sun toista. Toki siinä jotain perää voi olla, että jos ei ole ollut keski-ikään mennessä minkäänlaista romanttista kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen (kamupojan identiteetti, jos sitäkään), niin kynnys voi olla aika korkea. Ei kuitenkaan mahdotonta.
Kaikilla on naisia tuttavina, joten ei naisten kanssa kommunikointi varmaan ole mitenkään vierasta, eikä heidän tulkitsemiseensa tarvita opaskirjaa. Kiinnostus osoitetaan yksinkertaisesti olemalla kiinnostunut. Jos nainen on myös kiinnostunut, häntä ei haittaa pätkän vertaa miehen kömpelyys. Teininä ei tarvitse seurusteluasioita opetella, nuorena aikuisena ehtii kyllä.
Ei minulla ole naisia tuttavina, eikä miehiä.
Tähän pn pakko kommentoida! Minun mieheni oli n. 40v kun tapasimme. Hän ei koskaan ollut elänyt pitkässä parisuhteessa. Lyhyitä suhteita kyllä oli ollut, pieniä pätkiä ja sinkkuaikaa. Yksi ns. vahinkolapsikin oli deittisuhteeseen syntynyt, mutta ei hän sen lapsen äidin kanssa koskaan ollut elänyt.
Kun tapasimme, suhteemme eteni hitaasti mutta varmasti. Nykyisin olemme eläneet vuosia onnellista perhe-elämää yhdessä. Mies on rakastava puoliso, upea isä ja isäpuoli, luotettava ja huumorintajuinen, ahkera... Kaikkea mitä mieheltä voisin toivoa. Ja hän tuntuu myös olevan onnellinen minun kanssani. :)
Eli, kyllä 40v voi hyvinkin vielä löytää onnen ja perustaa perheen. Kysehän on vain siitä, että onko oikeasti hyvä tyyppi. Ja löytääkö sellaisen naisen, jonka kanssa niitä asioita haluaa. Ei minun mieheni ollut perhettä aiemmin halunnut kenenkään muun kanssa.
Ihmisistä mieheni ei koskaan ollut etääntynyt. Onhan hänellä aina ollut kavereita, sosiaalinen työ yms. Ja minä aikoinaan kuvittelin, että perhe-elämään sopeutuminen vaatisi jotenkin aikaa tms, mutta ei vaatinut. Sujui hyvin luontevasti.
"Moni sinkkumies ei näihin discoihin osallistunut tai vietti ne nurkassa yksikseen."
Moni sinkkumies osallistui ja jutteli avoimesti tyttöjen kanssa. Rumasta ulkonäöstä johtuen monesta pojasta ei kuitenkaan yksikään tyttö kiinnostunut, koska komeimmat pojat ja jännäpojat saivat kaikkien tyttöjen kiinnostuksen osakseen.
Ulkonäön rumuus esti monen pojan seurustelun ja ilmaisen seksin saamisen vanhemmallakin iällä.
Ei miehen teoilla ole pariutumisen kanssa monessa tapauksissa mitään merkitystä, kun on sattunut syntymään liian lyhyeksi tai rumaksi.
Aloittaja on oikeassa siinä asiassa, että kokemusta pitää saada tietystä asioista todella nuorena. Jo parikymppiset naiset alkavat pitää saman ikäistä kokematonta miestä jotenkin outona ja viallisena. Samat naiset eivät anna ensin osalle miehistä mitään mahdollisuutta ja myöhemmin syrjivät heitä. Ensin ei oteta junaan kyytiin ja sitten sanotaan että sorry, juna meni jo.
Siinä on hyvä osoitus naisten mainostamasta emaptiakyvystään ja oikeudenmukaisuudestaan.
Miksi pitäisi harrastaa jotain sääliseurustelua? Tosiasia on, että on ihmisiä, jotka eivät koskaan kelpaa, eikä sitä asiaa mikään muuta.
Ei ole mikään pakko. En ole niin väittänyt.
Kuulostaa silti oudolta että seurustelu tai seksin harrastaminen saman tasoisen henkilön kanssa tapahtuisi säälistä toista kohtaan. Erittäin hyvä osoitus naisten hypergamiasta.
Ei seurusteluun tai seksiin riitä se, että molemmat ovat jonkun tasoteorian mukaan "samantasoisia". Täysin järjetön ajatuskin - ihan kuin ei olisi mitään väliä, kenen kanssa on, onko seksuaalista vetovoimaa saati rakkautta tai edes ihastumista.
"Ei seurusteluun tai seksiin riitä se, että molemmat ovat jonkun tasoteorian mukaan "samantasoisia". Täysin järjetön ajatuskin"
Olet oikeassa. Järjetön ajatuskin että nainen harrastaisi seksiä tai seurustelisi itsensä kanssa saman tasoisen miehen kanssa. Naisten hypergamiasta johtuen nainen suostuu siihen ainoastaan itsään tasokkaamman miehen kanssa.
Ei vaan seksissä ja seurustelussa ei ole kysymys tasoista, vaan täytyy olla vähän syvällisempi yhteys ja kiinnostus toiseen. Muutenhan sitä voisi seurustella kenen tahansa kanssa, mutta ei se niin mene.
Ihminen voi haluta seksiä ja olla suhteessa vaikka tasot menisivät täysin pieleen, koska seksuaalinen kiinnostus on niin monimutkainen ja moniulotteinen asia. Ei siihen riitä vain se, että toinen on haluttua sukupuolta, kiva ja kivannäköinen. Kyllä siinä vähän enemmän kemiaa tarvitaan.
"Ei vaan seksissä ja seurustelussa ei ole kysymys tasoista, vaan täytyy olla vähän syvällisempi yhteys ja kiinnostus toiseen."
Nainen ei koe syvällisempää yhteyttä ja kiinnostusta itseään tasottomampaa tai itsensä kanssa saman tasoista miestä kohtaan. Sitä kutsutaan naisten hypergamiaksi.
Taidat olla niitä miehiä, jotka eivät vaan voi tajuta, miksi joku nainen ei kiinnostunut, vaikka olisitte olleet samantasoisia, Sinusta kun sen pitäisi riittää ja vähät mistään muusta. No, ymmärrän miksi maailma tuntuu vaikealta tuolla asenteella...
Olen niitä miehiä, jotka tajuavat asiat paremmin kuin sinä. Maailma ei tunnu minusta yhtään vaikealta.
Niin super-atm onkin just näitä palstan tyypillisiä naisvihasta kärsiviä ätmiluusereita, jotka jo sillä omalla asenteellaan onnistuvat kaikki naiset karkoittamaan.
Koulun discoista saatiin ekat nais kokemukset jotka sitten johti pussailuun ja seksiin. Eka ihastukseni oli rillipäinen nörttilikka, kympin oppilas mutta todella ihana ja pussailtiin aina välituinneella. Koulun patjavarastossa pääsin sormettamaan sen pimppiä ekan kerran.
Kyllä kolmetoistavuotiaana on jo sormipillua saatava, muuten jää luuseriksi
Minkä ikäiset ihmiset tänne oikein kirjoittelevat? Ei ihan kuulosta normaalilta, jos aikuinen ihminen miettii vielä jotain koulun discoja.
Moni tyttökään ei osallistunut koulun discoon - tai sitten osallistui, mutta käytti disco-illan kuuntelemalla musiikkia ja syömällä karkkia omien kavereidensa (tyttöjen) kanssa. On täysin todellisuudesta vieraantunut ajatus, että kaikilla pitäisi olla jo ala-asteen discossa seurustelua ja seksiä, tai muuten ei saa aikuisena perhettä.
Pitäisiköhän palstalaisten tulla jo aikuisten maailmaan sieltä koulutraumoista?
Siellä koulun discossa sai olla vielä kömpelö. Aikuisena pitäisi olla jo kokenut pelimies jolta supliikki lentään ja joka hallitsee naisen iskemisen. Aikaa on vain kolme sekunttia jossa pitää tehdä aloite juuri oikealla lailla.
Niin monet naissuhteet kaatuivat silloin päälle parikymppisenä jo alkumetreille kun ei ollut oppinut näitä taitoja silloin teini-ikäisenä. Silloin harvoin kun pääsi niin pitkälle että naisen kanssa pääsi edes juttelemaan niin homma epäonnistui. Sitten se kiinostunut nainen meni suuttuneena pois kun kosiorituaalit eivät menneetkään ihan oikeiden kaavojen mukaan.
Meillä on lähisukuun naitu useampi tuollainen 25 ylittänyt mies, jolla ei ole ollut mitään kokemusta. Tuskinpa ovat olleet kovinkaan taitavia kosijoita, pikemminkin kai sinnikkäitä. Liitot näyttävät kyllä oikein onnistuneilta.
Ne miehet pääsivät aisureiksi.
Parikymppisten naisten kanssa en puhuisi aisuruudesta. Nämä liitot vain todistavat, että saadakseen nätin nuoren naisen omakseen, ei tarvitse olla kokenut naisten iskijä.
Aivan, raha ja statuskin ovat kovaa valuuttaa. Ne miehet ovat ns. hyvin koulutettuja miehiä. Nöyriä miehiä, jotka käyvät koulut kiltisti, jotta voivat noudattaa myöhemmin vaimojen käskyjä orjallisesti.
Kyllä huomaa, ettei teillä oikein kokemusta ole ihmissuhteista saati deittailusta. Ei normaali deittailu ole mitään kolmen sekunnin supliikkipeliä.
Suurin osa tuntemistani ihmisistä on pariutunut ennestään jollain lailla tutun ihmisen kanssa. Ei se niin tapahdu, että baarissa valitaan joku random, mennään henkselit paukkuen iskemään ja sitten samantien toinen ihastuu.
Vaikka ei olisi paljon kokemusta naisista, voi silti olla muuten vaan kokemusta ihmisistä - sen vuoksi aikuinen ei vaikuta kömpelöltä, kun osaa hyvät käytöstavat, käyttäytyy ja puhuu fiksusti, huomioi toista, jne. Nämä alkeet pitäisi olla opittu ja kotona ja ala-asteella. Jos ei ihan tynnyrissä ole kasvanut, on kuitenkin tavannut naisia opinnoissa ja työelämässä ja osaa keskustella myös naisten kanssa. Ja tajuaa, että naiset ovat ihmisiä, joiden kanssa juttelemiseen ei tarvita mitään kurssia.
Voihan sitä pari ensimmäistä kertaa mokata täysin - olemalla yli-innokas ja yrittämällä heti suudella tai sitten päinvastoin esittää liian coolia vaikuttaen ei-kiinnostuneelta. Mutta eiköhän parin hapuilun jälkeen osaa jo muuhun elämänkokemukseensa nojaten oppia ja kehittyä niin, että deittailu sujuu ilman pahempia kämmejä.
Ei se nimittäin sen helpompaa naisillekaan ole. Aika monella tytöllä kuitenkaan ei ollut peruskoulussa poikaystävää, monella ei vielä lukiossakaan, mutta jossain vaiheessa ne tarvittavat taidot kyllä löytyvät.
Ei naisten kanssa juttelemiseen mitään kurssia tarvita. Vaikka naisten kanssa pystyisikin ihan normaalisti juttelemaan ja omaisi hyvät käytöstavat on tästä vielä pitkä matka siihen että syntyisi jotain muuta kuin korkeintaan kaverisuhteita. Ja juuri tässä tarvitaan niitä taitoja jotka opittiin siellä koulun discossa.
Kyllä sitä aina aikuiset ihmiset pystyvät parisuhteeseen ilman mitään kokemuksia mistään teini-iästä ja koulujen diskoista. Tällä palstalla nämä ätmit nyt vaan ovat sosiaalisilta taidoiltaan niin huonoja, etteivät he edes osaa tai uskalla normaalisti naisille missään jutella ja sen vuoksi sitten vaan syyttävät täällä jatkuvasti siitä, kun eivät itse ole naisille koskaan missän kelvanneet.
Sitten nämä ätmit vielä haukkuvat tavallisia miehiä aisureiksi, jos on naisen onnistunut saamaan, ilman että on mikään väkivaltainen rikollinen tai jos nainen on esim. yli 25-vuotias.
Tottakai siitä on pitkä matka suhteeseen tai seksiin. Jos mietitään, kuinka paljon ihmisiä kohtaamme elämän aikana, niin suurin osa heistä ovat korkeintaan sitä kaveri-osastoa. Aika harvan kanssa synkkaa niin erityisellä tavalla, että siitä voisi tulla suhde. Muutenhan kaikki voisivat olla melkein kenen tahansa kanssa, ja toisaalta juuri silloin kukaan ei tuntuisi erityiseltä. Niin se vaan on.
Mutta pitää osata arvostaa muitakin ihmisiä elämässä kuin vain niitä, "joilta saa". Eli jos omaa hyvät sosiaaliset taidot ja tutustuu kivoihin naisiin kaverina, se tarkoittaa sitä, että jossain vaiheessa ehkä jonkun kanssa synkkaa vähän muutenkin.
Mutta koulun discossa ei oikeasti opita mitään olennaisen tärkeää, mitä ei voisi oppia muualla. Mitä siellä muka opitaan? Ja minkä ikäisten discoista tässä puhutaan? Ala-asteen discossa lähinnä kai opetellaan tanssimista (siis yksin, nopean musiikin tahdissa), hengaillaan kaveriporukassa ja syödään karkkia. Jos tuntuu, että sitten yläasteen discoissa on jäänyt jostain paitsi, niin mikä estää ottamasta vahinkoa takaisin vaikka lukiossa tai opiskelupaikassa? Suurin osa nuorista todellakaan EI seurustele vielä yläasteella. Lukiossakaan moni ei vielä seurustele. Joten ei se nyt ihan tavatonta ole, jos on kokematon parikymppisenä. Aika moni tyttökin on. Mutta oliko nyt niin, että nämä vähemmän suositut tytöt eivät sitten kelpaa...?
Ei tän palstan perusteella uskois että moni keski-ikäinen sinkkumies haaveilee perhe-elämästä. Kyllä nää täkäläiset ätmit vaikuttaa ihan tyytyväisiltä palstarunkkailuun. Päinvastoin hirveetä on, jos joku mies on sen perhe-elämän valinnut. Hirvee aisuri ja jengipetturi, hyi, kun on naiseen joutunut tyytytmään.
Pascan discot. En ole minä, eikä yksikään kavereistani missään koulun discoissa käynyt ja useimmilla on perheet, jos ei ole, on ainakin parisuhde. Ei nainen mikään ihmeolio ole, jonka kanssa juttelusta pitää tehdä joku elämää suurempi ongelma. Sille puhutaan ihan samalla tavalla, kuin sä sille miespuoliselle kaverillesi puhut. Saatatte yllättyä, kun sen suunne saatte avatuksi.
Noi tasoteoriat on toinen juttu, mikä on ihan hanurista. Ikinä en itse ole ajatellut sitä minkä näköinen joku jätkä on, ne on ihan muut jutut, jotka siihen vaikuttavat, mutta ette te usko naisen sanaa naisten omista asioista, teillä on niin fakkiutuneet mielipiteet.