minulla on todellinen riitelyn kammo, en kestä kunnella edes vierestä jos kaverini huutavat toisilleen...
Siinä tilanteessa on pakko päästä kauas niin kauas, ettei yksikään ääni pääse korviini asti...
Jopa väittely voi mennä siihen, että minun on pakko poistua juuri siitä syystä, että on vain päästävä pois.
Olen monet kerrat saanut poikaystävältäni kysymään, että miksi en suostu puhumaan asioita selväksi, jos ne vaivaavat mieltäni.
Vastaus on etten todellakaan halua pientäkään riitaa.
Tämä kaikki on lähtöisin siitä muistosta, joka on säilynyt päässäni 6-vuotiaasta asti. äiti seisoo eteisen puolella kynnystä isä keittiön...minä siinä välissä...huutoa, riitaa, kyyneleitä...
Siinä tilanteessa on pakko päästä kauas niin kauas, ettei yksikään ääni pääse korviini asti...
Jopa väittely voi mennä siihen, että minun on pakko poistua juuri siitä syystä, että on vain päästävä pois.
Olen monet kerrat saanut poikaystävältäni kysymään, että miksi en suostu puhumaan asioita selväksi, jos ne vaivaavat mieltäni.
Vastaus on etten todellakaan halua pientäkään riitaa.
Tämä kaikki on lähtöisin siitä muistosta, joka on säilynyt päässäni 6-vuotiaasta asti. äiti seisoo eteisen puolella kynnystä isä keittiön...minä siinä välissä...huutoa, riitaa, kyyneleitä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lapsuuskokemus selittää paljon. Tosin oman kokemukseni mukaan sellaiset kumppanit jotka eivät ole kotonaan nähneet riitelyä, eivät omissa suhteissaankaan riitele. Itse olen -ikävä kyllä- perinyt riitelytyylini kotoa. Juuri sitä suunsoittoa ja tavaroiden lentelyä...
Mitä sinä riidassa pelkäät?
Olen joskus kuullut, että jos ei uskalla ollenkaan riidellä, on epävarma toisen rakkaudesta ja läsnäolosta. Pelkää, että toinen jättää riidan takia.
Pieni riitely saa tuntumaan itsensä rakastetuksi. "Tuo ottaa syliin, vaikka olin ihan ääliö." Ihana tunne!
Kuule, et sinä riitelyä pelkää vaan ilmaista oman mielipiteesi.Monet eivät uskalla ilmaista negatiivisia tunteitaan, taustalla on usein draamaattisia kokemuksia, joiden seurauksena alkaa huomaamattaan muuttua näkymättömäksi ja vältellä riitoja. Mutta, lapsuutesi kokemuksesi ja vanhempin riidat eivät olleet sinun vikasi, vaan aikuisten, mutta ethän sinä sitä voinut tietää.
Ihminen on sellainen että kaikki tunteet kuuluvat joskus elämään. Ei niihin silti pidä jäädä kiinni, mm. suuttuminen menee yleensä ohi nopeasti ja hyvä niin.Et sinä siinä mitään menetä, jos kiukuttaa tai riitelyttää,sano suoraan. pahimmassa tapauksessa kaikki käsittelemättömät tunteet kasaantuvat sisällesi ja joku päivä kun paukahtaa niin se on sitten meno se.Suusta voi tulla ulos vuosienkin takaisia vihastuspäissään aateltuja kaameuksia, mutta siksi olisikin helpompaa hyväksyä, että kukaan meistä ei ole täydellinen, ei niin täydellinen etteikö meitä voisi hyväksyä jokaista omina vajaavaisina itsenämme,myös sen että joskus tulee riideltyä. Jos pahaa oloa tai asioita jotka saavat meidät vihaisiksi ei käsitettele tai ilmaise satuttaa eniten itseään, ei muita.Silti ei pidä mennä haukkumaan muita, riitelyssäkin voisi opetella ilmaisemaan OMAT tunteensa ja se on eri asia kuin muiden solvaaminen.
kokeile.Jos ahdistaa se, että muut riitelevät, sano asiasta.Sano topakstikin. Ja katso mitä tapahtuu.Tuskin mitään maailmaa kaatavaa, oletpahan ainankin ilmaissut oman mielipiteesi. Ei sitä kyllä tarvitse jäädä kuuntelemaan jos toiset huutavat, mutta mitenköhän muut reagoisivat jos huutaisit itse takaisin vaikkapa että nyt turvat tukkoon?? Voisi siinä riittää muilla ihmettelemistä pitkäksi aikaa;)
pelkään kai sitä, huutoa.... ahdistus vaan on suunnaton, kun volyymi nousee korkealle....
ja voipa hyvinkin olla, että pelkään joutua samaan tilanteeseen, kuin vanhempani silloin...
Älä suotta pelkää.Et ole sama ihminen kuin äitisi tai isäsi,olet Sinä itse ja elät omaa elämääsi.En usko, että vanhempasi ovat halunneet kertoa sinulle kaikkea erosta, juuri siksi että ovat halunneet suojella sinua asioilta jotka koskettavat sen hetkistä lapsen maailmaasi. Mutta olet nyt aikuinen, olet aikamoisessa noidankehässä jos pelkäät joutuvasi samaan elämäntilanteesen, eroon poikaystävästäsi. Näin voi käydä jokatapauksessa, olisitpa kuinka kiltti tahansa.Jos pelkäät alitajuisesti hylätyksi? Suhteessa voi tapahtua aina kaikenlaista, mutta ei elämää itsessään ja asioita voi aina pelätä etukäteen, muutoin et muuta ajattelekaan.Jos voit niin käy juttelemassa peloistasi vaikka koulusi terkkarille tai työpaikkasi lääkärille, saisit varmasti paljon asiantuntevampia neuvoja ja todellista apua tilanteeseesi kuin täältä nettipalstalta.