kaappikello tai käkikello asunnossa

Niinpä minäkin kaveeraan kaappikelloni kanssa. Se pn pieni ja hiljainen kaveri, jota kuuntelen ja katselen. Sen arvon tiedän ja sitä parempaa saa hakea.

Kellon omistaminen tietää vastuuta kellosta ja on huomioitava herkkäkorvaisia naapureita, jotka eivät pidä minun rakastamastani kellosta. Vaikka minä rakastan kellojani, myös kirpputorilöytöjä, niin niiden ääni ei normaalin seinän läpi kaiu, mutta on olemassa seinämateriaaleja, joita yhtiöt käyttää korjatessaan ja rakentaessaan kerros ja rivitaloja ja joiden läpi pieraisukin kuuluu ja naapuri vastaa kyllä. Siksi minä soitan kellojani päivällä ja nykyään myös yöllä, sillä meidän naapurimme kestää vanhojen kellojen soiton äänen. Kerran taas sama toistuu, joka aiemminkin tapahtui. Eilen kaikki päässäni ja jos ei lähtenyt päästäni, niin kaiku toi naapurista: Naapuri heräsi kolmen lyönteihin ja minun patterikelloni soitti ave mariaa ja makuuhuoneen kelloni kumisi sekä olohuoneen pikkukello seinällä löi aikaa ja kaikki toistuu vesiputkien kautta naapuriin. Naapurin rouva nousi, soitti ovikelloa kuusi kertaa, koputti ovea ja huusi postiluukusta: Laita kello hiljaiseksi. Lopulta hän potkaisi ovea. Alakerran naapuri häiriytyi ja nousi yläkertaan ja kehotti toista naapuria menemään nukkumaan. Kehotuksen saatuaan toinen naapuri lähti kotiinsa ja nukahti aamuyöllä ja aamulla nukkui rokuliin. Oli töissä pari tuntia myöhempään kuin tavallisesti. En jostain syystä ole kuullut kelloani ja samoin alakerran ja yläkerran naapurit eivät kuuntele kellojaan, vaan pitävät kaappi ja lattiakaappikellonsa yön päällä soimassa. Tämä naapuri tottuu olohuoneen junghansiin vähitellen ja oppi pitämään siitä. Nyt hänelle tuotti hankaluuksia kuunnella ave mariaa ja kuminaa. Kun kellon ääneen tottuu, siitä oppii pitämään ja se ei häiritse mitenkään. Uusavuttomat eivät osta kelloa, kuten eräs naapurini, joka ennen vanhaan jatkuvasti valitteli isännöitsijälle ja tämä kehotti ostamaan oman kaappikellon ja kuuntelemaan sitä ja valitukset loppuivat sieltä kokonaan. Kannattaa kokeilla. Nyt hänen kelloaan kuuntelee entiset kaverit ja juoruilevat.

Kaappikelloon voi vaikka rakastua ja sitä voi jopa rakastella.

Voihan siihen tietysti rakastua ensi silmäyksellä. Silloin kun näkee kellon liikkeessä, tietää, onko tuo minun kelloni. Joko kello miellyttää, tai sitten ei. Jotkut etsivät itselleen mieluista kelloa vuosikaudet. Sitten se vanha iänikuinen kello seinällä vie.voiton. Sen ääni on tuttu ja turvallinen ja se herättää joka aamu pirteään ääneen. Minä opin pitämään junghansistani ja kelloliikkeestä ostamastani käsin vrdettävästä kellostani ja ne miellyttivät ensi alkuun eniten. Sitten sain 25 vuotta sitten ostamani kellon ja muutaman muun ja pidän päällä ainoastaan yhden tai kaksi kerrallaan joka päivä, mutta toisinaan irrottelen ja laitan päälle neljä uljasta sotilasta, jotka näyttävät aikaa ja kaapin paikan naapureille.

Niinpä, kaapin paikka on näytetty, on ollut hiljaista, pidin kelloni joka toinen päivä päällä. Vain patterikellot soivat aikaa. Patterikellon messingin kaiku äänessä kuuluu läpi asuntoni. Minua miellyttää patterikelloissa vanha, jo aikansa elänyt erittäin hyväkuntoinen puukello. Se soi edelleen neljännes vuosisadan jälkeenkin.

Muoti/kauneus/kellot ja yksipuhelu kaappikelloista, hyvin sä vedät.

Minäkin tulin kaappikellosta ulos. Oli todella hyvä juttu. Olen tullut joskus pienenä käkikellostakin.Sinne se käki jäin äimänkäkenä kun läksin.

Mitäs sitten. Nyttten kaappikellot on päällä, mutta kaksi on mulla sellaista, että ne vaatii tasaamisen, ennen kuin ne käyvät eli kellon asento on oltava juuri eikä melkein oikeassa asennossa, muuten kello pysähtyy. Kellon ääni on erilainen eri asennoissa, sen tikkaaminen on erilaista eri asennoissa. Vain pystysuoraan laitettuna kello käy moitteettomasti, ei muissa asennoissa, vaan pysähtyy. Sopii kokeilla muihinkin vedettäviin kelloihin.