Miten käytöksen "geneettinen ohjaus" voi toimia?

"Geeneistä näköjään haluaa pysyä perään antamattomana suhteessaan antiikin Kreikan filsofien tapaan osittaa maailma tavoiteisiin spiriteihin ja tavoitteettomaan ja tajuttomaan materiaan."

Eipä suinkaan, ainakaan missään substanssidualimin mielessä. Pikemminkin niin, että on havaitsija ja on havaintoa, mutta se, että jokin on jonkin havaitsijan havaintoa, ei tarvitse tarkoittaa sitä, että se olisi tajutonta. DNA:kin näyttää aktiivisesti ylläpitävän rakennettaan ja mm. puolustautuvan hyökkääviä viruksia vastaan, joten ehkäpä ajatus siitä, että DNA:kin omaa tietoisuuden tai mielen, ei ole mitenkään liian kaukaa haettu ajatus.

Mutta annapa nyt argumenttisi teleologisesti käyttäytyvälle aineelle, jota mikään mieli intentioineen ei ohjaa.

Geeneistä kirjoitti:

"Geeneistä näköjään haluaa pysyä perään antamattomana suhteessaan antiikin Kreikan filsofien tapaan osittaa maailma tavoiteisiin spiriteihin ja tavoitteettomaan ja tajuttomaan materiaan."

Eipä suinkaan, ainakaan missään substanssidualimin mielessä. Pikemminkin niin, että on havaitsija ja on havaintoa, mutta se, että jokin on jonkin havaitsijan havaintoa, ei tarvitse tarkoittaa sitä, että se olisi tajutonta. DNA:kin näyttää aktiivisesti ylläpitävän rakennettaan ja mm. puolustautuvan hyökkääviä viruksia vastaan, joten ehkäpä ajatus siitä, että DNA:kin omaa tietoisuuden tai mielen, ei ole mitenkään liian kaukaa haettu ajatus.

Mutta annapa nyt argumenttisi teleologisesti käyttäytyvälle aineelle, jota mikään mieli intentioineen ei ohjaa.

Lue lisää

Kohta 40 v sitten fysiologian luennoillani käytin Ahmavaaran laadukkaan kybernetiikan esittelyn innoittamana solusta luonnehdintaa molekyyliautomaatti siinä tarkoituksessa, että opittaisiin ajattelemaan tavoitteista - ainakin homeostaattista - aineellista organisaatiota ilman pientä sinihehkuista haltijaa - mieltä - , joka neuvoo organismia milloin lukemaan, milloin laskemaan, milloin liikkumaan; siis lukemaan omia ja ympäristön parametreja, aktivoimaan tarkoituksenmukaisen vasteen ja toteuttamaan sen - ilman tietoisuutta, henkeä, mieltä, elämän prinsiippiä tms. spiritististä fiktiota.

Kyllähän kromosomisto on jossain määrin autonominen toimija lukuisine vaikutteiden vastaanottopisteineen ja ekspression modifiointimahdollisuuuksineen. Tosin geneettinen kapasiteetti näyttää palvelevan reaktiokapasiteetina lähinnä mikro-organismea, sillä ylempänä evoluutiossa kapasiteetti näyttää kuluvan lukituneena elinkelpoisen yksilön rakentamiseen niin, että pienestäkin geenimuutoksesta seuraa enemmän harmeja kuin hyötyä elämän laadussa ja pituudessa.

Yhtenä rajoitteena molekulaarisella automaatilla on, että sillä ei ole lukemiseen ja laskemiseen erikoistunutta osajärjestelmää, vaan "luenta" tapahtuu reaktiokineettisesti, siis statistisesti. "Stimulus"-atomiryhmän on osuttava reseptoriinsa käynnistääksen puolustus- tai hyödyntämisreaktion: muutoksen geeniekspressiossa. Reaktiotkin ovat pääsääntöisesti evoluution vakiinnuttamia: toimiva reaktioketju säilyy.

Niin, mikähän olisi näillä oletuksilla argumentti teleologisesta materiasta - lähinnä sen pienimmästä esiintymästä? Evolutiivisesti muodostunut tilanne(viruskontakti) - tavoite(survival) - toiminta(torjuntareaktio) -ketju solun toimivassa geenimteriaalissa riittää minulle tavoitteisen toimijan tunnusmerkistöksi.
('Zetgeist' piti olla Zeitgeist)

Zeitgeist kirjoitti:

Kohta 40 v sitten fysiologian luennoillani käytin Ahmavaaran laadukkaan kybernetiikan esittelyn innoittamana solusta luonnehdintaa molekyyliautomaatti siinä tarkoituksessa, että opittaisiin ajattelemaan tavoitteista - ainakin homeostaattista - aineellista organisaatiota ilman pientä sinihehkuista haltijaa - mieltä - , joka neuvoo organismia milloin lukemaan, milloin laskemaan, milloin liikkumaan; siis lukemaan omia ja ympäristön parametreja, aktivoimaan tarkoituksenmukaisen vasteen ja toteuttamaan sen - ilman tietoisuutta, henkeä, mieltä, elämän prinsiippiä tms. spiritististä fiktiota.

Kyllähän kromosomisto on jossain määrin autonominen toimija lukuisine vaikutteiden vastaanottopisteineen ja ekspression modifiointimahdollisuuuksineen. Tosin geneettinen kapasiteetti näyttää palvelevan reaktiokapasiteetina lähinnä mikro-organismea, sillä ylempänä evoluutiossa kapasiteetti näyttää kuluvan lukituneena elinkelpoisen yksilön rakentamiseen niin, että pienestäkin geenimuutoksesta seuraa enemmän harmeja kuin hyötyä elämän laadussa ja pituudessa.

Yhtenä rajoitteena molekulaarisella automaatilla on, että sillä ei ole lukemiseen ja laskemiseen erikoistunutta osajärjestelmää, vaan "luenta" tapahtuu reaktiokineettisesti, siis statistisesti. "Stimulus"-atomiryhmän on osuttava reseptoriinsa käynnistääksen puolustus- tai hyödyntämisreaktion: muutoksen geeniekspressiossa. Reaktiotkin ovat pääsääntöisesti evoluution vakiinnuttamia: toimiva reaktioketju säilyy.

Niin, mikähän olisi näillä oletuksilla argumentti teleologisesta materiasta - lähinnä sen pienimmästä esiintymästä? Evolutiivisesti muodostunut tilanne(viruskontakti) - tavoite(survival) - toiminta(torjuntareaktio) -ketju solun toimivassa geenimteriaalissa riittää minulle tavoitteisen toimijan tunnusmerkistöksi.
('Zetgeist' piti olla Zeitgeist)

Lue lisää

Eli esität, että käyttäytyminen on koodattua ohjelmistoa? Kuka koodasi? Koodasiko kerran vai mahtaako koodata ja parannella jatkuvasti tuotoksiaan? Ei siinä mitään, emmehän voi apriori sellaista mahdollisuutta kiistää. Haluaisin kuulla tästä koodauksesta ja koodaajasta lisää. Mitä tarkoitusta varten koodari teki sen? Mehän itse teemme automaatteja vain jotakin koettua tarkoitustamme varten. Mitä tarkoitusta meidän koodaajamme koodauksillaan edistää? Haluaako hän maailmankaikkeuteen automaattien rakentamia kerrostaloja?

Ainoa varma tieto automaateista meillä on itse rakentamamme automaatit, jotka käyttäytyvät samanlaisessa tilanteessa aina samalla lailla, ja jotka jäävät olosuhteiden vaihtuessa auttamattomasti vanhentuneiksi ja kyvyttömiksi toimimaan järkevästi uudessa ympäristössä uuden ympäristön haasteiden asettamalla tavalla, jollemme sitten aktiivisesti päivitä niitä, pysäytä niiden toimintaa, lataa niihin uutta ohjelmistoa ja käynnistä niitä uudelleen. Toimivatko olettamasi soluautomaatit samalla tavoin vai mahtaako niissä olla kehittyneempi, täysin saumaton versionhallinta?

Kaikki koodaamamme automaatit ovat tajuttomia olentoja (tai ainakaan mistään muusta ei ole pienintäkään vihiä); niihin ei liity sinihehkuista intention tunnetta. Mutta meissä sellainen tunne on; tunnemme olevamme toimijoita. Luultavasti jokainen koodari on käynyt tietokoneisiin tutustuessaan läpi kehitysvaiheen, jossa hän on miettinyt: "mitenköhän voisin koodata tuohon koneeseen jonkin tunteen: ilon, jne", ja lopulta alistuneena ymmärtänyt, että koodasipa hän ohjelman käyttäytymään millä lailla tahansa, niin sitä tunnetta hän ei pysty sinne mitenkään aikaansaamaan.

Maailmassa on automaatteja, se on kiistämätön fakta. Tiedämme sen, koska olemme itse niitä tehneet. Ne ovat myös ainoita olioita, joiden automaattiudesta voimme olla varmoja, koska mitään näyttöä mistään algoritmisesta koodauksesta luonnossa ei ole. Jos me olemme kybernetiikan oppikirjojen tuntemia automaatteja, miksi meissä on sellainen sinihehkuinen intention henki ja tekemisen tunne, ja tekemisemme kohteilla mistään sellaisesta ei aavistuksen pihaustakaan? Olemmekohan nyt aivan varmasti samanlaisia automaatteja? Meissä on niin paljon sellaista mitä tekemillämme roboteilla ei ole. Koemme tekevämme, ja meissä on pyrkimisen tunne. Jos ne kokemukset (jotka näyttävät myös vastaavan todellisuuden tapahtumia) ovat illuusioita, miksi ihmeessä meihin olisi sellainen ylimääräinen turhaketunne koodattu? Ja miten, millä ohjelmointikielellä? Miksei intentioturhakkeen koodaaminen robottiin ohjelmointikielillä onnistu, vaikka tietynlaisen rajoitetun käyttäytymisen koodaaminen sujuvasti onnistuukin? Jokin tässä ”sinihehkuisuuden” redusoinnissa algoritmeihin ei nyt vain täsmää.

Meillä ei ole ainakaan mitään tietoa sellaisesta, että maailman muuttuessa meitä jatkuvasti koodattaisiin uusiin haasteisiin, mutta kuitenkin toimintaympäristöjen muuttuessa yksilöt pystyvät sujuvasti alkaa toimimaan niissä. Robotti taas jää armotta toistamaan vanhoja kaavoja, joita siihen on koodattu, eikä se siitä miksikään muutu ilman uutta koodausta. Tietenkin koodari (huom. TIETOINEN KOODARI) voi yrittää etukäteen ennakoida joitakin toimintaympäristön muutoksia ja koodata arvauksensa pohjalta robottiin joitakin etukäteisvalmiuksia, mutta vaikka veikkaus toimisi jollakin kerralla oikein, niin ajan kuluessa robotti jää auttamatta pelkäksi pelleksi ja raakiksi uusissa toimintaympäristöissä, jollei joku sellainen tietoinen koodari, jota emme lainkaan varmasti tiedä automaatiksi, ohjelmoi sitä uudelleen.

Mutta oletetaanpa, että olemme pelkkiä automaatteja, joita ohjelmoidaan uudelleen jatkuvasti. Miten meitä siis uudelleenohjelmoidaan? Millä kielellä, ja millaisia kanavia pitkin? Pelkkä toimintaympäristön muutos tietenkään ei käy uudelleenohjelmoinnista. Teoreettisella tasolla tämä on selvää jo siksi, että laskennallisuuden teoria erottaa käsitteellisesti toisistaan syötteen ja ohjelman. Toiseksi, jos toimintaympäristön muutos kävisi uudelleenohjelmoinnista, niin mikseivät tuntemamme ja varmasti automaateiksi tietämämme robotit tule ohjelmoiduksi uudelleen toimintaympäristömme muuttuessa kuten me ja kaikki muutkin biologiset organismit, vaan sama ohjelma pyörii niissä edelleen kunnes ne jäävät auttamatta reliikeiksi? Jos testaat tuurin ohjelmointikykyjä ja altistat joukon erilaisia hyvin yhteen toimivia pankkiohjelmia vaikkapa kosmiselle säteilylle (uusi toimintaympäristö, ”exe-mutaatiot”), tulos tuskin on mikään uusi ja entistä ehompi pankkiohjelmainfrastruktuuri joka toimii hienosti yhteen, vaan vain joukko rikki menneitä ohjelmia.

Kunhan olet vastannut uskottavasti näihin kysymyksiin, miten olemme selvästikin ohjelmoituja automaatteja, niin alan harkita uudestaan ihmisen ja muun intentionaalisen elämän näkemistä koodattuina automaatteina, joissa oleva tietoisuus, intention ja tekemisen tunne ovat vain joitakin käsittämättömiä maagisia lisiä, jolla ei ole maailmassa toimimisen suhteen mitään virkaa.

"Tulkintasi tavoitteisista automaateista biologian malleina ovat harhaisia"

OK, eli nyt ei sitten puhutakaan enää tavoitteisista automaateista biologian malleina, vaikka juuri äsken itse annoit puheena olleen mallin, joka on omankin käsityksesi mukaan siis ilmeisen harhainen. Annapa sitten joku toinen malli. Kenties tukeudutkin siis täysin tavoitteettomaan ei-teleologiseen ja ei-intentionaaliseen malliin, jossa kaikki tavoitteellisuus on vain näennäistä illuusiota, ja kaikki pohjautuu vain kausaaliseen alkuräjähdyksestä alkunsa saaneeseen takatuuppaukseen? Eli alkuräjähdys räjähti niin, että aineen liike etenee niin, että vain tuurilla kävelet sujuvasti ovista läpi kauppaan, bussiin, virastoon? Ja tietenkin ilman mitään tietoisuuden osuutta asiaan? Ja ihmeellisesti alkuräjähdyksestä liikkeelle lähtenyt aineen liike tapahtuu ilman tietoisuuden osuutta asiaan jopa niin, että työpaikalle menit aina vain työpäivinä (ja vain työsuhteen ollessa voimassa), mutta lauantaisin ja sunnuntaisin jäit kotiin nukkumaan (ja myöskään eläkkeelle jäätyäsi aineen liike yhtäkkiä lakkasi kuskaamasta sinua entiselle työpaikallesi)?

" ja näyttävät antiikin filosofian pakonomaiselta noudattamiselta."

Kyllä tässä on järjelläkin jotain osuutta asiaan. Mutta omasi kyllä näyttää jonkin järjenvastaisen opinkappaleen noudattamiselta.

"Vietäpä rauhallinen kesäloma, ja palaillaan harkittuun keskusteluun aikanaan."

Voimme tehdä niin, tai halutessasi voimme palata asiaan jo sitä ennenkin.