Onko täällä pareja jotka ovat yhdessä edelleen siitäkin huolimatta, että on huomattu toisen olevan ihan erilainen kuin itse? Tai edes suurimmaksi osaksi erilainen? Silti jokin yhdistää, mikä se on? Kauan olette olleet yhdessä?
Mielenkiinnosta haluisin myös kuulla millä tavalla olette erilaisia ja miten koette toisen olevan kuitenkin Se Oikea erilaisuudesta huolimatta?
Aihe siksi, että mies jätti, koska koki meidän olevan ihan erilaisia. Minä taas koin sen kasvattavan molempia ja olisin halunnut hänestä loppu elämän kumppanin. Erilaisuus tuokin siis, heh. Olen pohtinut aihetta paljonkin miksi se ei voisi toimia ja nyt haluan kuulla muiden kokemuksia.
Mielenkiinnosta haluisin myös kuulla millä tavalla olette erilaisia ja miten koette toisen olevan kuitenkin Se Oikea erilaisuudesta huolimatta?
Aihe siksi, että mies jätti, koska koki meidän olevan ihan erilaisia. Minä taas koin sen kasvattavan molempia ja olisin halunnut hänestä loppu elämän kumppanin. Erilaisuus tuokin siis, heh. Olen pohtinut aihetta paljonkin miksi se ei voisi toimia ja nyt haluan kuulla muiden kokemuksia.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Me olemme todella erilaisia mieheni kanssa. Mutta niin, että täydennämme toisiamme, emme niin että se olisi erottava tekijä tai ettemme ymmärtäisi toisiamme. Mieheni on luontoihminen eli kalastaa, metsästää, marjastaa ja ylipäätään viihtyy mökillä ja metsässä. Voi istua nuotiolla iltaisin useamman tunnin. Minä taas olen kaupunki-ihminen, tykkään terasseista, lounaista ystävien kanssa, shoppailusta jne. Mies on tekijä, ei puhuja ja mina puhuja ja laiskanpuoleinen tekijä. Mies käytännön ihminen, mina teoreetikko. Mutta rakastamme toisiamme. Minusta on ihanaa, että mieheni osaa remontoida ja korjata vaikkapa auton jos siihen tulee vikaa. Mieheni taas arvostaa sitä, että teen kodista viihtyisän, kutsun ystäviämme illanistujaisiin, ostan vaatteet molemmille jne. Hänestä on jotenkin viehättävää minun shoppailuni ja minusta taas seksikästä mieheni perusäijämäinen toiminta.
Yhdessä olemme olleet vajaat 40 vuotta. Viihdymme yhdessä ja intohimo on tallella. Mieheni saa olla mies ja mina saan olla nainen. En pakota hanta puhumaan eikä hän pakota minua sienimetsään.
Kaikki parit ovat erilaisia, liiankin.
Meitä yhdistävät yhteiset lapset.
Ikinä ei voi tietää että mikä eron on rehellisesti aiheuttanut eikä sitä kannata edes pohtia.
Yleensä kun eron hetkellä kukaan ei halua toisen mieltä pahoittaa ja haluaa kertoa jonkun mahdollisimman hyvältä kuulostavan syyn.
Esim olemme liian erilaisia on helppo syy erolle kun ei tarvitse kajota yksittäisiin ominaisuuksiin.
Minullakin tapailu päättyi siihen että nainen sanoi että "kemiat ei kohdanneet niin hyvin kuin olin toivonut" "liian moni intressi ei kohdannut"
Luulenpa vaan että jos olisin pidempi komeampi ja mulla olisi parempi koulutus/työ niin kemiat ja intressit olisivatkin yhtäkkiä kohdanneet.
Niin koska oisit sillon itsevarmempi (ulkonäkö) ja fiksumpi (työ)
Miten toisen työ liittyy yhdessä olemiseen eikö pääasia ole molemmat tuovat rahaa yhteisen talouteen / laskuihin ,sama ainakin minulle mikä se ammatti on. Joillekkin merkkaa ulkonäkö minulle mitä siellä päänsisällä likkuu.
Naisille miehen status(työ/koulutus) on melkeinpä se kaikista tärkein asia jos et ole huomannut.
Netistä saa monta kertaa lukea miten naiset vinkuvat koulutettujen miesten perään esim lääkärien.. Ja treffeillä asian voi todeta todeksi kun kerrot naisille ammattisi ja naiset menettää kiinnostuksensa välittömästi.
En itsekään tajua mitä merkitystä on ammatilla mutta naisille sillä vaan tuntuu olevan..
Naisille miehen status(työ/koulutus) on melkeinpä se kaikista tärkein asia jos et ole huomannut.
Netistä saa monta kertaa lukea miten naiset vinkuvat koulutettujen miesten perään esim lääkärien.. Ja treffeillä asian voi todeta todeksi kun kerrot naisille ammattisi ja naiset menettää kiinnostuksensa välittömästi.
En itsekään tajua mitä merkitystä on ammatilla mutta naisille sillä vaan tuntuu olevan..
Naisille miehen status(työ/koulutus) on melkeinpä se kaikista tärkein asia jos et ole huomannut.
Netistä saa monta kertaa lukea miten naiset vinkuvat koulutettujen miesten perään esim lääkärien.. Ja treffeillä asian voi todeta todeksi kun kerrot naisille ammattisi ja naiset menettää kiinnostuksensa välittömästi.
En itsekään tajua mitä merkitystä on ammatilla mutta naisille sillä vaan tuntuu olevan..
Kuulehan. Miehen statuksella on väliä vain hyvin pinnallisille ja suppeakatseisille naisille, joita on naisista pieni murto-osa. Nykyisin naisilla on itselläänkin ammatti/ammatteja, ei enää tarvitse etsiä itselleen elättäjää.
Ja sitten tuo luulo "Luulenpa vaan että jos olisin pidempi komeampi ja mulla olisi parempi koulutus/työ niin kemiat ja intressit olisivatkin yhtäkkiä kohdanneet. "
Haluaisitko todella naisen, joka rakastaa sinun ammattiasi ja ulkonäköäsi (rahaa)? Vai naisen, joka rakastaa sinua itseään? Ettet vain netissä pyri antamaan itsestäsi liian "statusmaista" kuvaa, siksi nuo kemiat eivät kohtaa? Itselläni, eikä kenelläkään ystävällä/tuttavalla - ei edes aikuisilla lapsillani ollut tuollaisia vaikeuksia löytää netistä kumppania. Täytyy tietää mitä etsii. Jos joku haluaa lääkärin, niin hänet voi suosiolla hypätä yli (ellei ole lääkäri). Tosin moni lääkärikään ei innostu vastaamaan moisiin ilmoituksiin, jossa lääkäriä vartavasten haetaan. Tai akateemista.
Niin, vielä. Netistä on löytynyt yhdelle tuttavalle lääkäri, vaikka hän ei lääkäriä hakenut. On löytynyt kumppaneita eri ammattiryhmistä - ja ihan eläkeläisestä, varastomiehestä ja putkiasentajasta lähtien.
Tuo miehen tulojen merkitys parisuhteen löytämisessä on taas todistettu tosiasia . Alla olevassa linkissä on puhuttu pituuden ja tulojen vaikutuksesta kontaktien määrään.
Seuraavassa linkissä taas huomataan, että top kolmessa miesten tärkeimmistä ominaisuuksista on tulojen kanssa tekemistä..
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2010/07/17/pituuden-ja-tulojen-merkitys-nettideittailussa
http://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000000997426.html?nomobile=4
Hyvä mies, relaa vähän. Tuommoiset tilastot eivät kerro yhtään mitään, ovat ihan hömppä pömppää, etenkin Suomessa. Mitä ihmeen merkitystä on saatujen VIESTIEN lukumäärällä suhteessa miesten/naisten pituuteen? Määräkö on tärkeää, vai se, että löytyy sopiva kumppani? Itseasiassa on paljon helpompaa, jos pelkkää pituutta arvostavat/kriteerinä pitävät ihmiset jätetään laskuista, vai mitä? Pituuden ja tulot voi myös jättää nokkelasti ilmoittamatta. Itse kerroin vain olevani pienikokoinen.
"163 cm nainen saa vuodessa 60 viestiä enemmän kuin 183 cm nainen."
Tuosta kiinnitin huomiota kahteen kohtaan: ensinnäkin kuinka monta viestiä vuodessa saa 153 cm nainen? Ei kerrota. Ja miksi vuodessa? Itse sain alle kymmeneltä herralta (olisiko ollut kahdeksan) yhteydenoton niiden parin kuukauden aikana, kun nettideitissä olin. Kolmen viikon päästä selvisi kolme parasta miestä, joiden kanssa kirjoittelin. Sitten tapasin toisen, ja hän oli juuri se oikea...
Nuorena tyttönä minua mietitytti miten saan miehen pauloihini, koska olen niin pieni. Sitten selvisi, ettei pienuudella ole merkitystä, ainoastaan sillä, että osuu paikalle oikeaan aikaan (ei tämäkään ole välttämätöntä) ja on muilta ominaisuuksiltaan sopiva. Jostain syystä elämäni miehet ovat olleet kaikki 185-6 cm. Monien mielestä siis minulle liian pitkiä. Näin vähän onkin, sillä esim. häävalssien tanssiminen ei ole ihan helppoa yli 30 cm pituuserolla.
Yksi ystäväni etsi miestä nuorena sinnikkäästi, hän on 177 cm. Hänellä oli mielessä 190 cm pitkä mies. Pari kertaa hän seurustelikin pidemmän miehen kanssa, mutta suhteet päättyivät. Nyt tämä ystävä on ollut miehensä 170 cm kanssa lähes 30v. Samoin kahdella toisella ystävälläni (175 cm ja 178 cm) on itseä lyhyempi mies.
Olin nuorena discossa. Siellä tuli tanssiin hakemaan vähintään 195 cm pitkä mies. Lähdin joraamaan (mies ei ollut kännissä eikä vaikuttanut dorkalta). Ihmettelin, miksi jostain kuului aploodeja, johtuiko miehestä vai minusta vai ei kummastakaan? Rupattelin miehen kanssa aiheesta ja hän paljasti, että haki minua tanssimaan siksi, että olen lyhyt. Keskimittaiset, ei edes 175 cm naiset innostu tanssista niin pitkän miehen kanssa kuin hän. Hän oli lyönyt kavereidensa kanssa vetoa puolestani - siis että lähden tanssiin, kun pidemmiltä naisilta oli saanut eitä. Ennenkin hän oli pannut merkille, että itseään huomattavasti lyhyemmät naiset lähtevät, keskipituiset ei. Hyvin lyhyillä ja hyvin pitkillä on kokemus erilaisuudesta, ja he hyväksyvät sen paremmin kuin keskimittaiset. Tiedänkin monia pareja, joilla pituuseroa on 40 cm. Mukana myös sukupuolivähemmistöihin kuuluvia pareja, homoja, lesboja, transsukupuolisia (hetero tai homo suuntaus). Tiedän myös, että monissa kokonaisissa suurissa suvuissa kaikki avioparit ovat lähes tasamittaisia, tai nainen 10 cm lyhyempi kuin mies.
Mitä tästä opimme? Emme taaskaan yhtään mitään. Paitsi sen, että pituuseroja pareilla on joka lähtöön, tai eroja ei ole. Jokatapauksessa on pareja. Ja sinkkujakin on kaikenkokoisia.
Minusta on väärin väittää, että vain pieni osa naisista ei välittäisi miehen toimeentulosta tai pituudesta ja niin on myös moneen kertaan tutkimuksissa osoitettu. On maailmassa toki poikkeuksia satoja tuhansia, mutta suuret suuntaviivat menevät kuitenkin niin, että naiselle parinvalinnassa miehen tulot tai pituus vat todella tärkeitä asioita.
Siihen ei yhtään auta jos sinulla kolme tuttua on valinnut itseään lyhyemmän tai pienempituloisen miehen.
Onneksemme olemme erilaisia siinä mielessä, että asiat jotka ovat minulle tärkeitä mutta eivät sitä ole vaimolleni. Vastaavasti hänen tärkeät ovat minulle toisarvoisia. Riittää kun joissakin tilanteissa yritän näyttää kiinnostuneelta.
Oleellissa perusasioissa ei ole juurikaan näkemyseroja.
On tätä yhteiseloa ollut noin 26 vuotta. Muututtu on kumpikin, ei ole enää samaa mielenkiintoa kuin ensimmäiset 10-15 vuotta. Ei oikein mitään yhteistä eikä enää seksiäkään eikä ihme. Joku ihme vaan yhdessä pitää en tiedä kyllä mikä, joku viisaampi vois kertoa.
Se on se jokin mukava tunne, kun toinen ymmärtää katseesta tai puolesta sanasta toista. Mieleen tulee joku hauska tapahtuma vuosien takaa, joka yhä naurattaa. Kivaa, kun omasta jälkikasvusta muistuu joku yhteinen juttu mieleen. Se pitää yhdessä, se eletty yhteinen kaunis historia, vaikka muuttuneita olemmekin. Se jokin , se kemia, joka sai lemmen aikoinaan leiskumaan on muuttanut kauniisti muotoaan lujaksi välittämiseksi toisesta ja mieleen hiipii pelko, miten jaksaa vielä sen vaiheen, kun kuulemme toisen sanat väärin, muistin rappeutumisen ja asioiden unohtelun. Yhdessä ja toivottavasti tunnistamme kasvomme loppuun asti.
Yhteinen historia ja luja välittäminen ovat hyviä ilmaisuja.
Yhteiseen historiaamme oleellisesti kuuluvat yhteiset tavoitteet, ponnistelut niiden tavoittamiseksi, yhteiset epäonnistumiset ja onnistumisten riemut.
Edes menneiden vuosien terveydellisistä syistä esiintyneet, kuukausien mittaiset häiriöt avioliiton tärkeällä osa-alueella, eivät uhanneet sitoutumista vaikka slloin ei ollutkan tietoa häiriöiden tilapäisyydestä. Tapahtui puolin ja toisin muutaman vuoden vaihesiirrolla.
Silloin kun joku arkinen toiminto poikkeaa tavanomaisesta niin muisti on alkanut antaa merkkejä heikkenemisestä.
Kaikki ovat jossain asioissa erilaisia. Mutta mielestäni samankaltaisuutta pitää olla enemmän kuin eroja. Samaa pitää olla siinä mitä elämältä kokonaisuutena toimii, lasten kasvatusten suuret linjat, mihin rahaa käytetään, päivärytmi, yleiset elämäntavat, tyyli elää arkea yms.
Sillä ei siis ole väliä, jos toinen on puhelias ja toinen hiljaisempi, tai jos toinen on rohkea esiintyjä ja toinen arka, tai jos toinen on pullukka ja toinen luuviulu... Mutta elämäntapojen on oltava saman tyyliset.
Itse elän onnellisessa parisuhteessa. Meidän ero on esim siinä että minä olen innostuja ja tunneihminen, mieheni rauhallinen ja hiljainen. Mutta isoissa linjoissa kuljetaan samaa tietä, ei tule erimielisyyksiä.😊
" Samaa pitää olla siinä mitä elämältä kokonaisuutena toimii, lasten kasvatusten suuret linjat, mihin rahaa käytetään, päivärytmi, yleiset elämäntavat, tyyli elää arkea yms. "
Tuo päivärytmi oli aika erikoinen. Et siis voisi elää esim.. vuorotyötätekevän kanssa, jos itselläsi on päivätyö 8-16?
Lasten kasvatuksen "suuret linjat" voivat muuttua matkan varrella myös itsellä, niin myös puolisolla.
Erovaisuudet seksuaalisuudessa ja kommunikoinnissa voivat kyllä parisuhteen kaataa, muut eroavaisuudet eivät mielestäni niin suuresti haittaa jos muuten homma pelaa.
Eli jos hellyyden osoittamisessa ja seksissä ollaan liian erilaisia, suhde muuttuu kaverilliseksi ja tunteet väljähtyvät. Jos taas jutun aiheet ja myös tapa keskustella ovat kovin erilaisia, toisen mielenmaailma lakkaa kiinnostamasta ja tuntuu ettei ole sitä yhteistä henkistä sidettä.
Ap:n taustoja tietämättä sanon kuitenkin, että jos syy oli noissa jommassa kummassa, ero oli väistämätön. Erilaisuus ei ole noissa seikoissa kasvattava vaan nimenomaan erottava tekijä.
Ihan samaa mieltä. "Olla erilaisia" on niin väljä ilmaus että siitä ei voi vielä päätellä oikein mitään siitä millä tavalla nämä ihmiset kenties eroavat toisistaan ja mitä heillä on yhteistä. Ratkaisevaa on vain se, miten tuo erilaisuus käytännössä pariskunnan elämään ja keskinäiseen kommunikaatioon vaikuttaa.
Seksikin on herkkä asia, ja monikin hairahtuu vieraisiin sänkyihin etsiäkseen vastauksia siihen miksi oma seksielämä kotona lakkasi toimimasta, kun asioista pitäisi nimenomaan jutella keskenään. Siinäpä asia...
Niin totta ja sitten kuvitellaan, että tää onnea on siinä samassa villissä esivaihejaksossa, joka oli ihan samanlainen sen puolison kanssa aikoinaan ennen muuttumista tylsyydeksi. Tyhmyyttä ja itseaiheutettua on monesti ne seksiin liittyvät ongelmat siinä omassa parisuhteessa ja sitten niitä ongelmia lähdetään hoitamaan vieraissa sängyissä.
Juuri noin. Erilainen voi olla, mutta seksissä ja läheisyydessä suurinpiirtein samanlainen. Sekä henkisyydessä pitäisi myös olla suurin piirtein samat arvot.
Lisäksi on hyvä pohtia millainen itse on. Mitä sietää, mitä ei. Missä voi joustaa, missä ei. Vaikka muutoin hyvinkin erilaisen kumppanin hyväksyn, niin en mitään suttupyttyä tai tyhjätaskua/höveliä rahan kanssa.
Kaikki suhteet ei välttämättä muutu ollenkaan tylsyydeksi elämän varrella. Vaan pikemminkin jännitysnäytelmäksi, jos esim. puolisolla on mielenterveysongelmia (ja niitähän riittää joka lähtöön). haepa siinä tasapainoa takaisin, kun toisella on masennus tai mania jatkuvasti meneillään. Jolloin seksiin liittyvät ongelmatkaan eivät myöskään ole tyhmyyttä tai itseaiheutettuja, vaan syitä on monia. Suurin ongelma on se, jos tarpeet ja toiveet eivät kohtaa. Ts. jos toinen haluaa kerran 10. vuodessa tai koskaan ja toinen päivittäin tai vähintään kerran viikossa. Käytännössä enempi haluava kärsii aina enemmän.
Ei vieraasta sängystä etsitä vastauksia liiton seksiongelmiin, vaan seksiä, hyvää oloa. Yleensäkin vieraista suhteista, mitä ikinä se sisältävätkään, etsitään jotain sellaista mitä tarvitsee, mutta sellaista mitä vakisuhteesta ei saa.
Eri mieltä olen kanssasi, sen vuoksihan sitä lähdetään muihin peteihin, kun se seksi omassa suhteessa jostain syystä tökkii, vaikka se on ollut hyvää jossain vaiheessa, olipa syy siihen mikä tahansa. Se vain on kummallista, ettei asioista keskenään uskalleta keskustella ja selvitellä ongelmaa, vaan etsitään korvaava suhde salaa muualta. Se on ihan eri asia tietysti, jos puoliso on tietoinen tilanteesta ja hyväksyy muut seksikumppanit suhteessa sekä on tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, niitäkin varmaan löytyy, mutta itse ei vaan ymmärrä moista valitettavasti. Itse kyllä potkin tuonkaltaisen miehen pois elämästäni enempää loukkaamasta.
Eihän tuo noin mene. Miksi lähdet siitä, että oma vakisuhde on pelkkä seksisuhde? Nimittäin kun ei ole, vaan henkisyys on mukana matkassa. Ja kun tuo henkisyys tökkii, niin seksikin tökkii. Asioista kyllä aivan varmasti puhutaan. Jopa vuosia. Mutta usein puhumalla saadaan vain henkisyys pahemmin solmuun ja seksi sen mukana. Sen jälkeen, kun suhde on liian solmussa, ei enää puhuta, ei jakseta. Ollaan vastapuolia tai riitapukareita. Puhumisella sinänsä ei muutenkaan ole merkitystä. Täytyy olla yhteinen päämäärä mihin puhumisella pyritään.
Monet ajattelevat, että puhe parantaa seksielämän. Yleensä juuri päinvastoin. Seksielämä "ahdistuu" entisestään, kun se nostetaan tapetille. Se tuntuu vaatimukselle, ehkä uhkauksellekin. Ainakin sille, joka seksiä harvemmin haluaa, tulee huonompi olo. Toisen huono tuskin mitään auttaa myös enemmän seksiä haluavalle, vai mitä? Ilman parin välistä yhteispeliä ja keskinäistä iloa, jakamista, suhteesta tulee pikemminkin taakka tai itsestäänselvyys kämppiskumppanuus. Vaan se ajaa sinne vieraan syliin seksiä hakemaan - sekä henkisyyttä, joka on mukana jokaisessa ihmissuhteessa. Tämä on täysin luonnollista, ja erittäin todennäköistä.
Kaikki ihmiset ovat erilaisia, siitä on lähdettävä. Siitä huolimatta kysymyksesi asettelu on sillä tavalla erikoinen, ettei toisten ihmisten suhteiden erilaisuudella tai samanlaisuudella ole mitään tekemistä sinun erosi kanssa.
Hyvinkin erilaiset parit ovat olleet pitkään yhdessä, ei eroa näy. Jotkut erilaisuuksista ovat eronneet, kuten itsekin. Samoin saman henkisistä pareista jotkut eroavat, jotkut ei. Myös siitä voi olla montaa mieltä millaiset parit ovat hyvin erilaisia, mikä on samanlaisuutta. Sillä kaikissa ihmisissä on jotain samankaltaista, jotain hyvinkin erilaista. Riippuu mitä kukin haluaa korostaa, samanlaisuutta vai erilaisuutta.
Itse sanoin exälle eron syyksi "olemme kasvaneet erilleen", koska se oli kaunein ja yksinkertaisin tosiasia. Kunnioittavin. En ruvennut luettelemaan kaikkia liittomme epäkohtia, etenkin exän tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Ex ei myöskään ole tyhmä ihminen; hänelle oli matkan varrella varmasti tullut selväksi mikä liitossamme kaipasi korjausta, mikä muutosta. Korjausta ei tullut, muutos meni väärään suuntaan.
Hyväksy se, että mies lähti. Siinä kaikki. Miehen mielestä olitte liian erilaisia. Tässä ei ole oleellista se mitä sinä ajattelet. ainoastaan se on oleellista, että hyväksyt.
Kuinka kauan olitte yhdessä ,vuosia vai kuukausia se on minun mielestä oleellista.Jos vuosia niin silloin ymmärrän paremmin silloin hän on nähnyt arkielämässä kuinka teillä menee mutta jos vain lyhyt aikaisesti niin kuulostaa siltä että on vain ollut helpoin tapa ero tilanteessa sanoa niin.Todellista tutustumistahan ei ole vielä tapahtunutkaan ,arkielämä/ yhdessäasuminen parhaiten näyttää miten kemiat menee yhteen sanon yli 20 vuoden kokemuksella.
Yksi vinkki aloittajalle: sillä ei ole niinkään väliä onko samanlainen vai erilainen vaan joustavuus on kaiken a ja o. Älä ala suhteeseen kenenkään joustamattoman ja yksinäköisen ihmisen kanssa, vaikka olisi kuinka samanlainen tai erilainen.
Kaikenlaiset suhteet voivat toimia... paitsi sellainen, jota toinen ei halua jatkaa. Ihan sama mistä syystä ja mitä sanoo eron syyksi.
Tärkeintä suhteessa on yhteispeli ja kommunikaatio, vuorovaikutus. Se siis että puhutaan, ja kuunnellaan toinen toista.