Aihe on varmasti ikuisuusjuttu jo,mutta silti kaipaan tajuamista,näkökulmia. Minulla on ihana mies johon luotan, en epäile pettämistä, eikä ole siihen ollut aihettakaan. Mies on kiltti ja rehti.Olemme kolmekymppinen pari, mukavan näköisiä normi-ihmisiä kumpikin, ei alko- ym. ongelmaa....mutta sitten se MUTTA!!! Kun olemme yhdessä ulokona, tanssimassa, syömässä, elokuvissa..ihan missä tahansa, miehellä on tyyli pongata joku nainen, jonka kanssa hän aloittaa intensiivisen tuijottelun, eikä se lopu ennen kuin me tai se vieras ihminen poistuu paikalta. Minua hävettää, surettaa ja se on alkanut vaikuttaa seksielämäämme, en tunne sitä suurta himoa jota tahtoisin, en suurta lämpöä jota kaipaisin, ne ovat pikkuhiljaa jokaisen pettymykseni ja pahanmielen kautta hiipuneet. Mieheni arvostaa minua ,kehuu kauniiksi ja kertoo rakastavansa..mutta koen että myös uskottavuus tuosta kaikesta hyvästä on pikkihiljaa katoamassa.Olen sanonut miehelle asiasta, perustellut tuntemuksiani jne. Olen sanonut ettei minua haittaa jos en ole paikalla, se tuijottelu hävettää vain jos minun on istuttava siinä vierellä typerysta leikkien , eli etten muka tajuaisi,mutta kun tajuan ja mieheni tuijottaa kulloinkin kohdettaan niin intensiivisesti ettei muu kuin umpi sokea voisi olla sitä hoksaamatta ja se hoksaaminen on kai se tavoitekkin. Tästä kärrpäsestä on siis toisin sanoen tullut minulle ja suhteellemme härkänen, enkä tiedä kuuluuko minun tuota kestää koska mies on ihana muuten ja miten oppisin sen kestämään koska järkeni sanoo et suhteessamme on paljon enemmöän hyvää kuin huonoa, mutta tunteet ovat mitä ovat niitä ei voi pakottaa pois.Pahinta on että mies kiletää ilmiön, sellaiseksi kai sitä on kutsuttava ..... ja se tekee asiasta vielä pahemman koska en voi hänelle kertoa mitä tunnen ja miten asia minuun vaikuttaa, kun se on vain "kuvitelmaa"!En ole muuten mustasukkainen, mies voi mennä rauhassa yksin minne tahtoo,olla pois viikonlopun harrastuksissaan jne. Ja olen todella hänelle sanonut että minua ei haittaa vaikka häne istuyisi koko päivän jossain ja tuijottaisi ketä tahtoisi,kunhan minun ei tarvitse olla paikalla sitä todistamassa.En nyt puhu vilkuilusta jota harrastaa jokainen, naiset myös varsinkin jos tarjolla on silmää hivelevää nais/mieskauneutta..vaan puhun typerästä koko yhteisen ajan kestävästä pakkomieletiselötä näyttävästä tuyijottelusta jota mies harrastaa koko ajan ja yrittää sitä peitellä,mutta varsinkin ravintolassa kun alkoholia on nautiskeltu se kontrolli klirpoaa ja se peittely ei onnistu, en yleensä riitele asiasta mutta surulliseksi tulemista en voi välttää ja harmittaa jos jo etukäteen lähtiessään tietää et sama käytös alkaa jossain vaiheessa.Ne kerrat kuntuota tuijottelua ei ole tapahtunut opvat 4 vuotta kestäneessä suhteessamme yhden käden sormilla laskettavissa! Eli mihet kertokaa, avatkaa mistä on kysymys? Ja naiset kertokaa kuinka olette tällaisesta selvinneet, onko niksia asiaa muuttaa jotekin, tai vaikuttaa siihen.Erota en haluaisi!
tuijotusvamma ?
pikkumyysky
8224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen ollut tuollaisen tuijotusvammaisen kanssa naimisissa lähes 25 vuotta. Alkuvuosina en viitsinyt asiasta sanoa, vaan leikin tyhmää, joka ei muka tajua (koska hävetti niin). Sitten aloin asiasta hänelle puhua ja hän myös kielsi sen n. 15 vuoden ajan. Vasta viimeiset 10 vuotta on itsekin tajunnut, että käytöksessään on jotain outoa ja minua loukkaavaa. Osin tämä johtuu siitä, että olen kai vuosien myötä oppinut puhumaan asiasta kiihkottomasti ja monelta kantilta. Toisaalta hän on itse mustasukkainen minusta ja jossain vaiheessa aloin käyttäytyä hänen laillaan, eli jos joku mies osoitti minulle huomiota, niin osoitin sitä myös takaisin.
Tuijotuksen kohteena on usein sellainen tietyn tyyppinen nainen, joka on ulkoisesti itsestäni usein täysin poikkeava. Oman mittapuuni mukaan aina ne naiset eivät ole edes näyttäviä tai kauniita. Joskus jopa ihmettelen mikä maksaa vaivan tuollaisen tuijottelussa. Itse olen riittävän näyttävä nainen ja en ole sairaasti mustasukkainen, vaan itsetuntoa riittää. Siksi kai tämä avioliittokin on kestänyt.
Oma diagnoosini on, että miehellä on aina ollut huono itsetunto ja kokee huonommuutta minuun verrattuna suhdehistoriassaan. Kai se on myös sitä, että nuorempana annoin sen tuijottelun tapahtua. Nykyään näpäytän heti takaisin tai mainitsen asiasta suoraa. Hän on luonteeltaan myös sellainen aina kaikille mielin kielin oleva ja mielistelee niin naisia kuin miehiäkin vauvoista vanhuksiin. Käytöstavoistahan tuossa lopuksi on kysymys. Tuijotusvammainen on ihminen, joka haluaa tehdä rinnalla kulkevan ihmisen epävarmaksi. Siinä hän kyllä nuorempana onnistuikin, mutta sitä mukaa kun oma itsevarmuuteni kasvoi, niin on kai ymmärtänyt keinon olevan turha. Ja ymmärtää jo vanhemmalla iällä vain kaivavansa kuoppaa itsellensä.
Paras keino sinulle "pikkumyrsky" on pitää itsestäsi huolta. Panosta itseesi , niin henkisesti kuin aineellisestikin. Yhdessä kulkiessanne hymyile vastaantuleville miehille ja osoita heille katseita. Tuo jos mikä harmittaa tuijotusvammaista. Eiköhän se siitä pikku hiljaa rauhoitu!
Sinä tietenkin itse päätät, kestätäkö ja jaksatko. Ongelma voi olla vaikea lopettaa, ja ainoastaan keskustelu auttaa. Voithan sinä, ilman riitaa ja huutoa, ilmoittaa että sinä harkitset muutoin hyvän parisuhteen lopettamista tuon ongelman takia. Että jos mies joskus vielä tuijottaa, niin seinä tulee vastaan ja teidän suhde päättyy. (Pidä siitä myös kiinni, jos tarkoitat sitä.) Ehkä se saisi miehen tajuamaan, että kaikki ei ole ok.
Itse olisin suhteen jo lopettanut. Itseasiassa olisin lopettanut suhteen jo kerrasta. Jos mieheni kokisi tarpeellisesti niin intohimoisesti tuijotella toista naista, olen minä sitten paikalla tai en, niin luottamus menisi. Sen ymmärrän jos silmä vahingossa vilkaisee näyttävää naista. Eihän sitä silmät ummessakaan voi kulkea. Mutta pidempi silmäpeli on harkittua toimintaa, eli minun kirjoissani pettämistä. Onneksi en ole moista huomannut koskaan, vaikka yhdessä eletty jo 10 vuotta.
Kiitos molemmille vastaajille. Vaikeinta kaikessa on että mies kieltää kaiken,haukkuu minua sairaaksi jos asian otan puheeksi ja väittää että kuvittelen, eli puhuminen ei taida olla ratkaisu.Ongelma on vaikea juuri siksi että muuten ei miehessä ole sellaisia vikoja joiden vuoksi suhde olisi syytä lopettaa................
Kuulostaa tosi pahalle. En ole itse koskaan vastaavaan törmännyt!
Miten se tuijotuksen "uhri"? Miten hän, tai he, reagoivat? Luulisi että useimmat kiusaantuisivat melko nopeasti tuosta?!
Taas yksi asia josta pitää kädet kyynärpäitä myöten ristiin siitä, että olen sinkku! Ja pysyn!
Jospa se mies vaan katsoo naisen suuntaan, mutta katsoo tyhjää, eli katsoo mutta ei oikeasti näe sitä naista.
Itselläni on sellainen tapa, että kun joku asia tai ihminen kiinnittää minun huomioni, saatan katsoa sitä tai häntä, mutta en siis katso koko ihmistä vaan jotain kohtaa siinä ihmisessä, nenää, käsiä, jotain outoa kuviota vaatteessa, käsilaukkua, miehillä usein esim. selkää tai niskaa tms. hyvin pitkäänkin. En siis edes tajua tuijottavani, kunhan katson sinne päin ja ajatukseni harhailevat sinne sun tänne, eivät siis koske edes koko ihmistä jota katson.
Esim työkokouksissa huomaan että kolleega saattaa kokea itsensä vaivaantuneeksi kun muka tuijotan, katson joo häneen päin, mutta en näe häntä vaan likatahran hänen selkänsä takana seinässä.
Taitaa miehelläsi olla niin huono itsetunto että hän haluaa pakkomielteisesti testata kykyään hurmata naisia. Hän ei varmaan halua itselleenkään myöntää että tapa on pakkomielle.
Ja jotkut miehet haluavat kuvitella olevansa casanovia ja tuntemattomien naisten kanssa sitä on helppo leikkiä - senkun vaan tuijottaa, ja jos joku vastaa katseeseen niin voi kun itsetunto kohoaa!
Ja jos ei vastaa, niin ei hätää, sehän oli vaan joku tuntematon ihminen, aina voi kohdistaa huomion toiseen naiseen.
Loukkaavaa käytöstä sinua kohtaan. Nolo olisi istua tollaisen seurassa. Miten luulisit miehesi reagoivan jos seuraavan tuijotuskohtauksen iskettyä lähtisit vaivihkaa pois. Sanoisit jälkikäteen miten sinua hävetti olla tuijottajan seurassa. Tai sopisitte naistuttavan kanssa että tulee tuijotuksen alettua kysymään mieheltäsi miksi tuijottaa, onko asiaa, ja vielä tutun mies mukana.
Vastakkaisen sukupuolen kiinteä katselu on moukkamaista sinua kohtaan, se on selvää. Kun miehesi kieltää naisten katselun ja väittää sinua sairaaksi, ei ihme, että se vaikuttaa negatiivisesti koko parisuhteeseen.
Sun on nyt otettava asia vielä puheeksi ja sanottava suoraan että jos tämä ei lopu, teidän homma loppuu. Jos mies haluaa itsepintaisesti pitää kiinni siitä, ettei hänen tarvitse muuttua vaan sinun pitää lopettaa kuvittelu, tiedät että asia ei tule ikinä muuttumaan.
Se on sitten oma valintasi, haluatko sen luonteisen miehen kanssa suhteessa edes olla joka ei osoita näin tärkeässä asiassa halua muuttaa käytöstään.