kaappikellon kertomaa

Löysin äitini luona 24 vuotta viettäneen kaappikellon ja toin sen kotiini. Kellossa on metallinen sointi ja se soittaa kahta säveltä. Kellosta kukaan ei ole valittanut ja minä pidän kellon verkkaisesta lyönnistä. Näin kerrostalon asukkaana joudun ajattelemaan naapureita ja siksi vipusesta kääntämällä kello hiljenee yön ajaksi. Kun kelloista pitää, niihin ja niiden ääneen ei kyllästy. Kellot luovat elämän tuntua ummehtuneeseen ja hiljaiseen ilmapiiriin.

Nytpä kävi niin, että kelloista tuli kymmeneksi vuotta hyvä harrastus minulle, tuli kerättyä erinäinen määrä kaappikelloja, useimmat vedettäviä, kaksi patterikelloa. Olen pitänyt eniten vedettävistä, mutta olen mieltynyt patterikellojen säännöllisyyteen, joka harvoin pettää tai aika jätättää. Vanhoja vedettäviä on suurin osa, kaksi uutena ostettua. Huomattavaa ja merkille pantavaa on kellojen äänten erilaisuus. Patterikellon ääni on joka patterikellossa täysin erilainen, kuin vedettävässä ja vedettävien äänet vaihtelevat metallin mukaan, josta ne on tehty. Samoin puuosat, vaikuttavat ääneen sekä moni muu asia. Äänen syntyyn vaikuttaa myös kellon koneiston koko ja puuosien koko ja jopa muoto. Rauta ja messinki soivat eri tavoin, eri äänellä ja eri voimakkuudella. Kannatta tutustua kellojen koneistoon, ennen ostoa ja kokeeksi kuunnella kello.

Onpahan tarina. Minäkin ostin laulavan ja toisen veisaavan kellon netistä. Toisessa on 30 sävelmää.ja toinen veisaa samaa pitkää virttä, kuten ennenkin, sitä westminster abbey kirkon kellon sävelmää. On mukavaa kuunnella mieluummin välillä laulavaa sävelmää ja sitten vanhaa lyövää kelloa ja lopulta veisaavaa kolmatta. En kyllästy koskaan, uskoisin.

Miten bodarilta kysytään kelloa "hei paljo kaappikello on"

Saapi nähdä, onnistuuko yön kellon päällä pitäminen, kun soittaa puolen tunnin välein. Yritin kyllä, mutta kello kahden lyöntien jälkeen suljin kellon. Kyllä ajan näkee rannekellostakin, mutta minä pidän isokokoisesta kaappikellosta, mutta on siunaantunut vain pieniä. Ne kuitenkin ovat kuuluvia ja ovat mieleen, silloin, kun jaksan kuunnella. Yksi on jatkuvasti käytössä ja päällä. Huomasin tarvitsevani hiljaisuutta yöllä ja siksi ne soittavatkin vain päivällä. Hiljaisuuden alettua otan soiton pois päältä, mutta kello käy kyllä läpi yön. Isännöitsijän toimistosta piti kysellä taloyhtiömme herkkäkorvaisten vuoksi, saako kello olla yön päällä ja soimassa. Saa olla ja koetin pitää koko yön päällä ja soimassa, mutten jaksanutkaan kuunnella. Ensimmäisenä yönä valvoin joka tunti kuunnellen kelloa, toisena yönä nappasin kellon kiinni. Joku haluaa kuunnella kelloa läpi yön, minä en vielä ainakaan tottunut. Jos tosikko bodari naapuriin sattuu ja kello seinän läpi kuuluu, lienee yleisen järjestyksen vuoksi parempi pitää kello vain päivisin soittamassa, vaikka onkin jatkuvasti käytössä. Nyt kun naapurikin omistaa kellon ja toinenkin, niin ei herkemmätkään enää valittele. Itsellään kun on kellot. Näin ollen juoruilu ja panettelu ei ole enää niin jokapäiväistä.

Minua kiinnostaakin enemmän sinun oma mielteesi. Siinä kun kaappikelloista puhutaan, jokainen puhuu kokemuksen tuomalla rintaäänellä. Paha sinun tietenkin on mitään muuta ilmaista, asiasta kun sinulla ei ole kokemusta.
Minusta yksikin kello käy sellaiseksi, että siihen luottaa, se soi aikaa ja näyttää ajan oikein. Lisäksi, jos siinä on puolitunti ja tasatuntilyönnit, mikä parempi, varsinkin, jos kello on kaappikello tai muu vastaava, mikä kullekin sopii.

Naapuri kuuntelee talon kelloja ja ääniä, jotka kaikuvat päävesiputkia pitkin ja väittää, ettei hänen tarvitse vaihtaa sängyn paikkaa, vaikka sänky on päävesiputken vieressä. Äänet kaikuu aamuun asti ja tämä hiljaisuuden rakastaja ei saa nukuttua, vaan kuuntelee hiljaisiakin ääniä. Lisäksi hän ei voi sietää kelta-vihreitä värejä vaatteissa, kello ei saa kuulua eikä soida, koira ei saa äännähdellä eikä haukkua eikä ulista. Ihmiset ovat varpaillaan, että hiljaisuus olisi täydellinen eikä tämä naapuri häiriytyisi. Tänään hän kävi määräilemässä seinänaapuria että tämä kävisi laittamassa kelloja hiljaiseksi, ettei ääniä kuuluisi. Seinänaapurin ystävä, joka tuntee tämän ihmisen, soitti lääkärille, joka halusi nähdä henkilön. Autolla mentiin, eikä lääkkeitä syödä. Kellot soi ja näyttää aikaa kaikesta huolimatta koko talossa melkein joka toisessa asunnossa. Tottuminen on toinen luonto.

Mummojen kaappi ja käkikellot vievät vertaa jokaisen talon automaattikelloille, ne ovat parempia ja huomattavasti kestävämpiä.

Kun minun kelloni soittaa, alkaa alakerrasta ääni kaikumaan ylös ja mökä kestää läpi illan hiljaisuuteen asti. Mieluummin minä kelloa kuuntelen, kuin kaljasieppojen tarinoita. Lisäksi, kyllä yksi kello joka asunnossa on hyvä asia soittamassa seinällä, sillä mökä, joka lähtee siepoista, peittää alleen kaikki äänet.

Niinhän se on, ettei niitä kellojakaan saa, ellei lähde itse niitä katsomaan ja ostamaan. Vanhojen kellojen koneistoihin osia ei valmisteta, mutta aina joku on ne huoltanut kuntoon. Minun kaappikelloni tuntui aivan kuin tarinoivan seuraavan tarinan. Talossamme vakituisia välittäjiä olen kuullut olevan noin kolme kappaletta ja eräs heistä meni välittämään ensim kelloista sitten naapureista. Kello tykkäsi huonoa tästä herjaavastaan eikä uskaltanut soittaa kovaa vaan pyrki hiljaiseen äänen voimakkuuteen. Valittaja valitti lopuksi, kun ei tahtoaan läpi saanut, taloyhtiön isännöitsijältä toimitusjohtajalle, joka ympäripyöreästi pyrki soveltamaan rouvaan osaamisen terapeuttisia keinoja. Asia ei edennyt mihinkään suuntaan, vaan sekä Kello, naapuri että isännöitsijä kärsi rouvan kiukusta. Näin ollen kello julistettiin hyväksi kelloksi, sen omistaja hyvin muita ajattelevaksi ja isännöitsijä sai rouvan nuhtelulle toimitusjohtajan tuen, joka päätti lakiin nojaten antaa viranomaisen työn vaikuttamisesta johtuen huomautuksen rouvalle. Kello ja naapuri olivat hiljaa ja rouva jatkaa samaa rataa edelleen.

Olipa kerran ukki, joka piti kovasti nuoruudessaan ostamastaan seinäkellosta. Kello oli koko elinikänsä roikkunut ukin olohuoneen seinällä käyden ja soittaen aikaa. Kello siirtyi ukilta pojan pojalle ukin kuoltua, joka kellon huollon jälkeen ymmärsi omistavansa persoonallisen seinäkellon. Nykyään kello on lähellä sataa vuotta ja toimii hyvin uusien jousien ja laakerien avulla. Sinäkin voit oppia, miten mukava voi olla oma seinäkello. Sen oppiminen alkaa tiedon hankkimisesta seinäkelloista. Sitten sinä voit pitkän katselun ja etsimisen tuloksena löytää mitä parhaimman vanhan tai uuden seinäkello, joka on kuin olisi tehty sinun tarpeistasi ajatellen. Puhua se ei osaa, mutta soittaa tunneittain ja näyttää oikeaa aikaa.

Minä omistan viime vuosisataisia kelloja muutaman. Ovat sellaisia että soinnin voimakkuuden vuoksi vaativat ison huoneen kuten olohuoneen. En uskalla soittaa öisin soiton voimakkuuden vuoksi. Ulkomuoto minun kelloissani on pelkistetty kuten yleensä talonpoikaiskelloilla tapaa olla. Lisäksi kellon ääni on erilainen kuin patterikellon ääni ja miellyttää minua. Vedettävä kello voi olla myös nykyaikainen. Sellaisiakin lienee.