Läheisyttömyys

Eipä voi oikein mitään tehdä kun asiasta jo puhuttukin; olette tuossa asiassa erilaisia. Joko tyydyt siihen, että et saa parisuhteessa kaipaamaasi läheisyyttä ja hellyydenosoituksia, tai sitten lähdette eri teille.

Sen neuvon annan, että jos jäät loputtomiin odottamaan muutosta ja toivot parempaa, tulet todennäköisesti pettymään, toista kun ei voi muuttaa. Hän voi hetkellisesti voi koittaa toimia mielesi mukaan mutta tilanne on pian ennallaan. Koskee myös sinua, eli voit aikasi koittaa sietää tuota mutta asia kärjistyy jälleen jatkossa kun et saa suhteessa spontaanisti ja päivittäin sellaista läheisyyttä mitä tarvitset.

Niin meilläkin oli tuo ongelma. Ei enään vaan jatkoin kosketella ja pusutteluja ihan ärsytykseen asti. Alkoi se siedätys puremaan. Nyt jo ihan itse ohi kulkiessaan puristaa persauksista ja suukkoja antaa. Alkuun sitä ärsytti ja yritti sanoa lopeta" mutta ajanmyötä tarttui siihenkin. Erilaisia ollaan mutta opittu ajanmyötä. Kyllä suukkoja ja kosketusta on oltava. Muutoin tulee pelko toisen tunteettomuudesta ja kyllästymisestä. Tälläkin sen näyttää toiselle mitä haluaa. Muttei minunkaan puolisoni osannut tätä ennenkuin opetin.

Kiitos eri näkökulmista! Varsinkin sinulle "NautintoaNykään" Haluan ajatella että meillekkin kävisi noin enkä ole tullut ajatelleeksi että voisin tehdä tuollalailla. Rakastan kuitenkin häntä paljon ja tuntuu että hänen kaltaisiaan on harvassa.

Varmaan tuo siedätys voisi toimia mutta vain jos et mene liian pitkälle. Jos liikaa tuppaudut, hän ahdistuu ja reagoi aina vaan voimakkaammin.
Mutta jos pystyt hillitsemään halailuntarvettasi ja toteutat sitä hillitymmin, niin vähin erin hänkin oppii pitämään siitä.

Ehkä hänellä on pelko siitä että tunkeudut hänen reviirilleen? Sitten jos siedätät varovasti, hän huomaa ettei mitään vaaraa olekaan.
Oppimista on sinullakin. Opi sinäkin se, että jos hän ei aina siedä halailuasi, ei se tarkoita hylkäämistä ja poissulkemista, vaan oman tilan, oman reviirin varjelua.

Turhaa lähteä psykologisoimaan ja selittämään parhain päin. Kuulostaa siltä että peiliin katsova keskustelu on kummallekin pelko ja peikko. Joskus on helpompaa väistää ja olla kuin ei olisikaan kuin katsoa leijonaa silmiin ja todeta että jotain oleellista ei teidän välillänne enää ole tai olette vaan tarpeiltanne erilaisia. Totuus tekee lopulta vapaaksi, vaikka sitä juuri emme usein halua nähdä

Teillä vain on erilainen tyyli osoittaa läheisyyttä, kumpikaan ei ole sen väärempi tai oikeampi. Usein siitä aiheutuu ero, mutta välttämättä ei, jos kunhan tutustutte toistenne tapoihin, ja tulette ehkä puoli tiehen vastaan?

Nykyään mennään vaan yhteen väärin perustein. Unohdetaan ihminen...
Mutta mikään ei ole pakko, paitsi kuolla kerran. Haluatko sinä kuolla kaksi kertaa? Tee päätös itsesi kannalta.

Mulla sama ongelma mieheni kanssa, ja nyt sitten tuli ero.. Se on sitä kun toinen ei vaan rakasta enää tarpeeksi ja keksii tekosyitä. Surullista mutta totta :( Ois kiva saada juttuseuraa! Itse olen ollut vuosia ilman kunnon suukkoa, voitko ajatella.. ja hölmönä odotin vain että muuttuisi... ja kädestä ei haluta pitää, ja halaukset vaivalloisia.. tuntuu kamalalta kun toinen hylkii. Kyllä minusta jos toinen rakastaa kunnolla niin sen myös näyttää. Meillä ero vasta pari kuukautta sitten ja mies selän takana jo käynyt deiteillä. Kuulemma rakastaa mua, mutta ei halua minun elävän kanssaan koska olen arvokkaampi.. Yritä sitten ymmärtää tuota.. Minä yritin tehdä muutoksia, mutta hän vain ei halua minua ja keksii juuri niitä tekosyitä.. Aina kiire eikä ehdi halailla jne..