En ole koskaan aiemmin seurustellut, sillä minusta on aina tuntunut etten kestäisi suhteen mukana tulevia käytännön ongelmia ja kompromisseja.
Ongelmani jo 15-vuotiaana oli mustasukkaisuus ja valtaisa omistamisen tarve. Vaikka kirjoitankin tästä ongelmana, en oikeasti näe että vika edes olisi minussa vaan lähinnä kumppanissani.
Tällä hetkellä seurustelen täydellisen naisen kanssa. Tämä on ensimmäinen suhteeni.
Aivan kuten alussa pelkäsin, mustasukkaisuus nosti taas päätään. Olin toivonut ujoa naista jolla ei olisi mieskontakteja ja hän olisi pelkästään minun.
Mutta naiseni on todella avoin ja menevä siinä missä itse olen erakkoluonne. Hänellä on siis kymmeniä miespuolisia ystäviä ja minulla ei muita kuin naiseni. Monesti istuskelenkin yksin kotona ja naiseni viettää aikaa läheisten miesystäviensä kanssa, sillä asumme eri kaupungeissa. Tämä asetelma saa minut tuntemaan raivoa siitä, että olen vähän kuin ulkopuoliseksi jäänyt hylkiö, siinä missä naiseni istuu tälläkin hetkellä kikattelemassa toisten miesten kanssa.
Mielestäni tämä asetelma on absurdi ja epäreilu minua kohtaan, ja kokemani mustasukkaisuus on perusteltua, eli mihinkään terapiaan en tule menemään.
Tällä hetkellä tuntuu aivan helkkarin pahalta istua jussia yksin himassa, kun oma kumppani istuu sitä mökillä miesten ympäröimänä.
Naiseni on siis niitä tyttöjä joilla ei ole tyttökavereita lainkaan, koska tulee "poikien kanssa paremmin toimeen".
Luotan naiseeni sen verran että hän tuskin pettää, mutta sisimmässäni olevat vaistot ja tunteet eivät IKINÄ tule hyväksymään sitä että naisellani on toisia miehiä vierellään, vaikka olisivatkin vähän kuin veljen kaltaisia. Ei minullakaan naisystäviä ole, joten onko tämä reilua? Pitää kai kostoksi hankkia!!
Ongelmani jo 15-vuotiaana oli mustasukkaisuus ja valtaisa omistamisen tarve. Vaikka kirjoitankin tästä ongelmana, en oikeasti näe että vika edes olisi minussa vaan lähinnä kumppanissani.
Tällä hetkellä seurustelen täydellisen naisen kanssa. Tämä on ensimmäinen suhteeni.
Aivan kuten alussa pelkäsin, mustasukkaisuus nosti taas päätään. Olin toivonut ujoa naista jolla ei olisi mieskontakteja ja hän olisi pelkästään minun.
Mutta naiseni on todella avoin ja menevä siinä missä itse olen erakkoluonne. Hänellä on siis kymmeniä miespuolisia ystäviä ja minulla ei muita kuin naiseni. Monesti istuskelenkin yksin kotona ja naiseni viettää aikaa läheisten miesystäviensä kanssa, sillä asumme eri kaupungeissa. Tämä asetelma saa minut tuntemaan raivoa siitä, että olen vähän kuin ulkopuoliseksi jäänyt hylkiö, siinä missä naiseni istuu tälläkin hetkellä kikattelemassa toisten miesten kanssa.
Mielestäni tämä asetelma on absurdi ja epäreilu minua kohtaan, ja kokemani mustasukkaisuus on perusteltua, eli mihinkään terapiaan en tule menemään.
Tällä hetkellä tuntuu aivan helkkarin pahalta istua jussia yksin himassa, kun oma kumppani istuu sitä mökillä miesten ympäröimänä.
Naiseni on siis niitä tyttöjä joilla ei ole tyttökavereita lainkaan, koska tulee "poikien kanssa paremmin toimeen".
Luotan naiseeni sen verran että hän tuskin pettää, mutta sisimmässäni olevat vaistot ja tunteet eivät IKINÄ tule hyväksymään sitä että naisellani on toisia miehiä vierellään, vaikka olisivatkin vähän kuin veljen kaltaisia. Ei minullakaan naisystäviä ole, joten onko tämä reilua? Pitää kai kostoksi hankkia!!
Vastaukset 51
Vanhimmat
Tämän täytyy olla provo, mutta aihe on silti kiinnostava.
Miksi ette ole kahdestaan? Miksi et ole tyttöystäväsi mukana? Jos hän ei halunnut sinua ollenkaan mukaan eikä halunnut olla kanssasi, niin ehkä suhteenne ei ole parhaassa mahdollisessa tilanteessa sinun kannaltasi. Pyysikö hän sinua mukaansa tai pyysitkö sinä päästä mukaan? Tai ehdotitko hänelle, että hän viettäisi juhannuksen kanssasi?
Mutta jos olette erillänne muista syistä, niin on kohtuutonta vaatia, että tyttöystäväsi olisi myös kotonaan yksin, jos hän ei viihdy yksin.
Asumme+niin+kaukana+toisistamme+(kaukosuhde)+että+näkeminen+on+kallista+ja+päädyttiin+viettämään+jussit+erillään.
Okei, kaukosuhteen ylläpitäminen on hankalaa ja kallistakin. Mutta jos raha oli esteenä, niin ehkä voisitte olla juhannuksenkin aikana muuten yhteyksissä? Puhelut, skype, whatsapp?
Ja jos sinulla on paikkakunnallasi muita kavereita, niin vietä heidän kanssaan aikaa, ei sillä sukupuolellakaan ole siinä väliä. Suhteessa oleminen ei minun mielestäni tarkoita jatkuvaa omistautumista toiselle tai sitä, että jos ei ole toisen kanssa niin on oltava yksin. Kostoksi ystävien hankinta on vähän outoa, sillä ystävyyden tarkoitus on jokin ihan muu kuin kumppanin mustasukkaiseksi tekeminen. Hanki ystäviä itsesi takia, älä hänen. Ei kai hänkään ole niiden kavereidensa kanssa siksi, että sinä olisit mustasukkainen, jos hänellä ne kaverit ovat olleet jo kauan elämässään.
Pieni mustasukkaisuus on ihan tervettä ja tilanteenne ei kuulosta yhtään helpolta. Jos sinä viihdyt yksin, niin samaa et kuitenkaan voi vaatia naiseltasi. Kumppanuuskaan ei riipu muista kuin teistä itsestänne. Tuntisitko olevasi hänelle enemmän tai parempi kumppani, jos hän olisi nyt yksin? Jos, niin miksi? Jos hän taas olisi sinun takiasi yksin kotonaan, poissa ystäviensä luota, niin olisiko hän silloin sinulle parempi kumppani?
Milloin sulla on synttärit? Kannattaisikohan odottaa ensin että ne synttärit ovat ja katsoa, muistettiinko sun syntsät vai ei - kehitä draama vasta sitten, jos ei muistettu.
Mutta kaukosuhde nyt on sellainen, että toinen näkee todennäköisesti muita ihmisiä suurimman osan ajastaan.
Minä poden huonommuuden tunnetta siitä, että minulla ei ole kavereita, varsinkaan naispuolisia, mutta kumppanillani on. Sosiaalisesti kuulun alempaan kastiin kuin hän, enkä oikein ymmärrä miten sain itseäni korkeampitasoisen naisen edes iskettyä mutta sainpahan vaan.
Koen alemmuutta naiseeni verrattuna ja epävarmuutta jatkuvasti, ja se kai kulminoituu mustasukkaisuudeksi. En ole ikinä sanonut tätä ääneen, koska totta kai esitän naiselleni vahvaa alfaurosta. Todellisuudessa pidän itseäni nollana.
Et sinä mitään alempaa kastia ole! Älä mieti tuollaisia. Hän on ihastunut sinuun ja haluaa varmasti olla kanssasi, ja eikö tämä erillään olo ole nyt vähän olosuhteiden pakosta? Hän välittää sinusta varmasti ja jos voisitte, olisitte nytkin yhdessä. Sinä et ole nolla, ei kai hän mihinkään nollaan ole ihastunut, vaan siihen, mitä hän sinussa näkee. Siihen lienee syynsä, ettei hän seurustele yhdenkään miespuolisen ystävänsä kanssa, vaan sinun kanssasi.
Kavereita voi saada, sosiaalisuutta voi oppia ja kaukosuhteetkin voivat onnistua. Kaukosuhteissa täytyy olla kivenluja luotto toiseen. Mitä luulet, miltä tyttöystävästäsi tuntuisi, jos hän tietäisi että haluat naispuolisia kavereita siksi, että hän tulisi mustasukkaiseksi. Hänestä tuntuisi varmaan yhtä pahalta, kuin sinusta, mutta erona olisi se, että sinä olet herättänyt sen tunteen hänessä tahallaan. Et kai halua satuttaa häntä?
Yksi kysymys: ehdottiko nainen että saisi olla juhannuksen kanssasi? Ehdottiko nainen että jumpikumpi matkustaisi toisen luo?
Jollei ehdottanut, hän ei rakasta sinua. Jos ehdotti, hän voi rakastaa sinua.
En itsekään kattelisi sitä että rakkaani bilettää vastakkaisen sukupuolen kanssa kun itse olen ypöyksin. Se on todella törkeää käytöstä, varsinkaan jollei pidä rakkaaseensa kokoajan yhteyttä vaan antaa hänen kärvistellä tuskissaan.
Pakko myöntää että tuntuu pahalta :(. Varsinkin kun en edes tunne kaikkia näitä miespuolisia kavereita. Kyllä se vieras uros aina uhalta tuntuu.
Ja ei, nainen ei ehdottanut mitään. Tässä on tietysti vähän omaakin syytä kun valittelin etukäteen miten bensa on kallista jos olisin ajanut hänen luokseen.
Olisikohan mahdollista, että nainen on tulkinnut bensasta valittamisen siten, ettet sinä halua olla hänen kanssaan ja että yhdessäolo on sulle vaikeaa...? Yhdessä viestissä sanoit, että sovitte viettävänne juhannukset erillään. Sovitteko yhdessä vai ehdotitko sinä sitä? Pyysitkö naista luoksesi?
Minäkin tulkitsisin niin, kuten nimim. Mietinvaan sanoo, että jos juhannuksesta puhuttaessa mies valittaisi bensan kalleutta, ettei häntä oikein huvita nähdä. Koska silloin, jos oikeasti haluaa nähdä, ei välitä bensan kalleudesta tai yrittää saada kimppakyydin halvemmalla tai ainakin ilmaisee asian jotenkin muuten, kuten vaikka "haluisin olla just sun kanssa juhannuksena ja harmittaa tosi paljon kun en taida päästä sinne just nyt, mutta heti heinäkuun alusta pääsisin kun tulee rahaa" tms.
Toki sulla on vielä mahdollisuus korjata asia. Mutta jos alat skitsoilla siitä, että nainen on viettänyt juhannusta jonkun muun kanssa, saat aikaan luultavasti sen että suhde alkaa pikkuhiljaa hiipua. Jos soitat hänelle ja kyselet juhannuskuulumisia ja sanot vaikka että "olis ollut ihanaa olla sun kanssa, harmi ettei mulla ollut nyt rahaa matkustaa", saatat ehkä saada keskustelun niille urille, että tilanne korjaantuu.
Mutta mikäli aiot olla mustasukkainen ja omistushaluinen jatkossakin, älä tee tätä mitä nyt neuvoin - parempi että naiselle selviää tuo ominaisuus nyt eikä myöhemmin.
Jotenkin tyypillistä että tässä ajatellaan vain naisen tunteita ja naisen etuja.
Vituttaa tämä naisia hyysäävä ja paapova matriarkaalinen yhteiskuntamme. Samaan hengenvetoon sanotaan että naiset on yhtä vahvoja kuin miehet ja että sukupuolten välillä valitsee tasa-arvo, ja nostetaan naiset jalustalle kuin lasienkelit jotka hajoavat kosketuksesta.
Voisko pitää tämän ihan asiallisena ja keskittyä aloittajaan? Hänhän tässä on ajatuksia heittänyt ilmoille, eikä ole pyytänyt haukkumaan tyttöystäväänsä saati naisia ylipäänsä.
Ei tässä ole kyse naisen tunteista, vaan siitä, millä lailla toisen kanssa kommunikoidaan.
Nyy aloittaja oli ottanut juhannukseen viettoon kantaa vain sillä, että bensa on kallista. Miten siitä olisi voinut arvata, että hän oikeasti olisi halunnut nähdä, jos ei kerran sanonut sitä?
Onnibus on 3 euroa. En uskos et mies on kiinnostunu jos se on bensasta kii. Ois voinu vaikka pyytää et tasataan bensakulut. Sekin ois romanttisempaa ku sanoa et "bensa kallista"!!
Jos mies sanoo et bensa on kallista (en pääse siksi luoksesi) tulkitsen naisena sen
1.olen pihi
Ja/tai
2.en pidä sinusta edes sen vertaa että maksaisin bensasta.. (tai onnibussista kolmea euroa)
.. No nämä on näitä NykyAjan Suhteiluja ja NykyAjan "normaali" suhteiljoiden Jutskia.. ;D
Minäkin epäilen tekstiä provoksi, mutta jos ei ole niin huhhuh. Ei tuolainen suhde voi toimia, jossa toinen tiedostaa olevansa omistushaluinen ja mustasukkainen, mutta ei yritäkään tehdä ongelmalleen mitään vaan piehtaroi draamoissaan. Ei sellainen suhde voi toimia, jossa ollaan noin vainoharhaisia - lisäksi tuollainen omistushalu olisi ainakin minulle varoitusmerkki siitä, että se voi poikia muitakin ongelmia: väkivaltaa, draamaa, sekoilua... Ei kiitos.
Ikävä sanoa, mutta yksi miestyyppi, josta esim. omaa tytärtäni varoittaisin, olisi juuri mustasukkainen ja omistushaluinen, joka kokisi muiden miesten seuran ja kaverit uhkaksi itselleen.
Mitä sä sitten oikein toivoisit? Että nainen sanoisi kaverisuhteensa irti? Vai että hän muuttaisi luoksesi ja keskittyisi vain sinuun? Vai että hän olisi yksin kotona solidaarisuudesta silloin, kun itsekin olet? Jonkinlaista ratkaisuahan ilmeisetsi toivot. Eikä se ujo nainen olisi mikään ratkaisu - ujolla naisella voi silti olla paljon kavereita, myös miespuolisia.
"Ikävä sanoa, mutta yksi miestyyppi, josta esim. omaa tytärtäni varoittaisin, olisi juuri mustasukkainen ja omistushaluinen, joka kokisi muiden miesten seuran ja kaverit uhkaksi itselleen."
Ymmärrän kyllä, mutta minun kaltaisia hulluja nyt vaan sattuu olemaan olemassa, ja pitäisikö meidän olla koko elämä yksin vai? Tunteet meillä friikeilläkin on.
Selkeään kysymykseen selkeä vastaus: Kyllä pitäisi.
Nimittäin mustasukkaisuus ja omistushaluisuus on sen verran tuhoavaa ja vaarallista, ettei kenenkään pitäisi joutua ottamaan riskiä. Lievemmilläänkin se on todella rasittavaa ja kuluttavaa ja ahdistavaa.
Mutta hyvä uutinen on se, että niistä tuhoavista ominaisuuksista voi päästä eroon - ja sen jälkeen voi taas ryhtyä suhteeseen ja tulla onnelliseksikin siinä suhteessa.
" Selkeään kysymykseen selkeä vastaus: Kyllä pitäisi."
Todella ajattelematon, julma ja kylmä vastaus.
Miltä sinusta tuntuisi jos syntyisit tahtomattasi sellaiseksi ettei kukaan halua suhteeseen kanssasi? Ei kukaan halua olla yksin eikä kukaan ansaitse kohtaloa jossa saa syntymässään kyvyn rakastaa mutta se kielletään myöhemmin elämässä.
Sinulla on helppoa kun olet nainen ja miehet ovat kantaneet sinulle onnen ja rahan pöytään jo nuoresta pitäen. Nyt olet täällä arvostelemassa kompuroivia miehiä ja jakamassa yksinäisyystuomioita.
On se julma vastaus, eikä elämä ole noin yksioikoista. Tiedäthän itsekin, että se mustasukkaisuus ei ole pysyvä ominaisuus sinussa? Jos et anna sen haitata sinun elämääsi tai vahingoita tyttöystävääsi sillä, niin asia on kunnossa. Parasta olisi, jos mustasukkaisuus ei vaikuta toimintaasi, vaikka sitä tuntisitkin.
Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, ettet itse voi hyvin, eikä ole oikein, että tyttöystäväsi muuttuisi. Jos hän on normaali, iloinen ja sosiaalinen ihminen, tulisi sinun toimia edelleen niin, ettet vaadi häntä muuttumaan.
Tunteitasi saat purkaa vaikka täälläkin, sehän on hyvä.
En ole ikinä tuonut negatiivisia tunteitani esille, ja ongelma onkin se, että itse lähinnä voin pahoin tässä suhteessa.
Samaan aikaan kun hymyilen naiselleni ja hänen ystävilleen, sydäntäni raastaa ja koen että nainen viedään minulta pois.
Se on tosi outoa, minusta tuntuu kuin menettäisin rakkauteni kohteen ja minut olisi tallottu maahan, vaikka mitään ei oikeasti tapahdu.
Isä jätti minut ja perheen kun olin n. 1-vuotias. Olen aina miettinyt liittyykö tällainen siihen että koen irrationaalista menettämisen tuskaa aina naisten kanssa.
Heti kun rakastun naiseen, alan nähdä kaikkialla vain syitä miksi olen häntä huonompi ja miksi hän jättää minut varmasti pian jonkun paremman tähden.
Aivan hyvin voi lapsena koettu hylkäämisen tunne, tai oikeastaan se, miten asia on kanssasi käsitelty kun olet saanut ikää riittävästi ymmärtääksesi tapahtuneen. Kun olit lapsi, käsiteltiinkö asiaa mitenkään vai jäitkö yksin miettimään sitä? Menetykset ja pettymykset kuuluvat ihmisen elämään, mutta ne täytyy oppia käsittelemään. Jos menneisyydessäsi on noinkin merkittävän ihmissuhteen käsittelemätön katoaminen, ei ole ihme, että menetyksen pelko on edelleen suuressa roolissa ihmissuhteissasi.
Mielestäni on hyvä, ettet ole rajoittanut tyttöystävääsi, mutta se taas ei ole hyvä, että oma elämäsi kärsii jatkuvasti. Tyttöystäväsi ei kuitenkaan voi tätä asiaa korjata puolestasi, vaan sinun täytyy itse käsitellä asiat. Jos tämänhetkinen tilanne rasittaa sinua, on muutoksen kuitenkin lähdettävä sinusta.
raaseporin tony syrmasi cecilian silkasta mustasukkaisuudesta. mustasukkaisuus on sairautta.
"Todella ajattelematon, julma ja kylmä vastaus.
Miltä sinusta tuntuisi jos syntyisit tahtomattasi sellaiseksi ettei kukaan halua suhteeseen kanssasi? Ei kukaan halua olla yksin eikä kukaan ansaitse kohtaloa jossa saa syntymässään kyvyn rakastaa mutta se kielletään myöhemmin elämässä.
Sinulla on helppoa kun olet nainen ja miehet ovat kantaneet sinulle onnen ja rahan pöytään jo nuoresta pitäen. Nyt olet täällä arvostelemassa kompuroivia miehiä ja jakamassa yksinäisyystuomioita. "
Noo, minä olen nainen, se on totta, mutta en ole ainakaan enää yhtään hetero, joten miesten pöytiin kantamat tuliaiset eivät kauheasti kiinnosta. Ja mitä rahaan tulee, niin sitä on ollut aina omasta takaa.
Enkä ole jakanut yksinäisyystuomiota - sinänsä - sillä kirjoitin myös, että ongelmallisesta suhtautumisesta voi päästä eroon. Esimerkiksi terapiassa tai sitten ihan omatoimisesti, jos pystyy siihen. Mutta se vaan on totta, että mustasukkainen ja omistushaluinen kumppani on raskas ja vaikea, joskus jopa vaarallinen seuralainen.
Miten muuten mustasukkainen ja omistuksenhaluinen ihminen voisi elää onnellisena paitsi yksin? Ei tarvitsisi vainoharhaisena kytätä merkkejä siitä, onko toinen ehkä kiinnostuneenpi jonkun muun seurasta.
Tämä aloitus toi mieleeni oman kaukosuhteeni vuosien takaa, mies olisi halunnut koko ajan olla yhteyksissä, puhelin soi monta kertaa päivässä ja viestejä tuli kymmenittäin. Hänen syntymäpäivänään laitoin aamulla onnitteluviestin ja lähdin töihin. Jälkeenpäin hän sanoi odottaneensa jotain suurempaa synttäripäivänään. Samoin jouluna sovittiin, ettei lahjoja ostella. Hän toi suklaarasian ja minä sanoin, etten ole varautunut mitenkään, kun mehän sovittiin, ettei lahjoja ostella, hän sanoi, ettei tarvitsekkaan. Joulun jälkeen hän sanoi, että olisin voinut vaikka suklaalevyn hänelle ostaa. Kuvitteli ilmeisesti, että aattoruuhkaan lähden hätäpäissäni lahjaa ostamaan, kun ensin ei ollut edes tulossa luokseni jouluksi. Homma loppui lopullisesti, kun tämä neropatti ajoi satoja kilometrejä luokseni kysymättä, olenko kotona tai olenko ehkä sopinut vapailleni jotain menoa. Hän syytti minua mustasukkaisuudesta ja omistuksenhaluisuudesta, vaikka en todellakaan sitä ollut. Hän kyllä soitteli ja tarkisteli minun menojani ja oli onnellisin silloin kun yksin olin kotona. Jos kavereitten kanssa lähdin baariin ja laitoin illan mittaan jonkin viestin, hän ei vaivautunut vastamaan,mutta muisti urputtaa, jos minä en jostain syystä välittömästi vastannut hänelle heti. Hänkin oli sosiaalisesti syrjäytynyt ja yksinäinen erakko, minulla taas oli vilkas sosiaalinen elämä, mihin en tätä miestä osannut kuvitella mukaan.
Olet syntynyt tahtomattasi sellaiseksi, ettei kukaan halua suhteeseen kanssasi??
Kai sinä ymmärrät, että mustasukkaisuus ja omistuksenhalu on äärimmäisen stressaavaa sille toiselle osapuolelle. Ja jos sinä puolustelet näitä ominaisuuksia itsessäsi sillä, että olet nyt sattunut syntymään näiden ominaisuuksien kanssa, etkä aio edes yrittää muuttua, niin eipä ole ihme, että kumppanit katoavat rinnaltasi. Jos toiseen ei pysty, eikä edes halua luottaa, on paras pysytellä yksin.
Ei tuommonen kaukosuhde sovi esim kellekään jolla on huono itsetunto tai tuntee toisen niin huonosti ettei vielä luota tähän. Olen ollu ihan lähisuhteessa mut silti ollu mustasukkanen vaikka mies tehny kaikkensa etten olis kun hän on mystisessä xx seurassa bilettämässä. Kyllä pariskunnan pitäisi olla pyhät samassa paikassa jos yhdessä haluavat olla ja toinen ei oo työkomennuksella toisella puolella maailmaa. Mitkään tekosyyt ei kuulu rakkauteen vaan halu olla rakkaansa seurassa.
Juuri minkäänlainen suhde ei sovi ihmiselle, jolla on huono itsetunto - ainakaan, jos itsetunto on todella matalalla. Se ennakoi jatkuvaa draamaa ja ongelmia - joten ehkä sitten korkeintaan sellainen suhde sopii, jossa toinenkin rakastaa draamaa ja pikkuasioista riitelyä.
Eikä suhteisiin ole mitään yleispäteviä sääntöjä, että "pitää olla pyhät yhdessä". Itse olin aikoinaan suhteessa ihmisen kanssa, joka ei halunnut esim. juhannuksena tehdä mitään. Olisiko minun pitänyt istua katsomassa telkkaria hänen kanssaan kotona? Minä halusin mennä katsomaan kokkoa, grillaamaan ja viettämään juhannusta, jossa olisi edes jotain perinteistä. Menin sitten kaveriporukalla mökille. Mies olisi voinut tulla mukaan - hänetkin oli kutsuttu - mutta ei halunnut. Hänelle tosin ei ollut mikään ongelma katsoa telkkaria itsekseen, ja sanoi inoavansa juhannusta ja varsinkin mökkijuhannuksia. Minä taas en halunnut olla kaupungissa. Tässä tapauksessa kaikki olivat tyytyväisiä ja soiteltiin toisillemme minun mökillä ollessani (eikä kumpikaan harrastanut mustasukkaisuusdraamaa). Mutta jos mies olisi ollut draamakuningatar ja vaatinut, että minun pitää olla hänen kanssaan pyhät, niin oletko sitä mieltä, että minun olisi pitänyt luopua juhannuksenvietosta vain siksi, että pariskunnan kuuluu kököttää samassa paikassa?
Jos kumpikin asuu omillaan, ei ole mitään pakkoa olla pyhiä tai muitakaan päiviä yhdessä 24/7, jos ei kykene olemaan yksin hetkeäkään, sellainen läheisriippuvaisuus on vain ahdistavaa. Itse olen avoliitossa ja kummallakaan ei ole ongelmaa viettää aikaa yksinkin tai omien kavereiden kanssa. Minua ei edes kiinnosta lähteä miesten kanssa mökille katsomaan kaljoittelua ja kuuntelemaan joutavaa jorinaa. Ja välillä on mukava lähteä omien ystävien kanssa illanviettoon, parisuhteellekin tekee hyvää olla välillä erossa. Jos toisella ei ole omaa elämää ja siksi ripustautuu kumppaniinsa, niin suhde on tuhoon tuomittu, ellei se toinen ole samanlainen takiainen.
Jos on niin että kumppani on ex n lasten takia pyhät poissa niin se kuuluu lempata välittömästi.
Tuo sinun esimerkki on vähän eri kun siinä on kyse kahden ihmisen vapaista valinnoista mutta aloittajan tahdon mukaista ei ollut että ovat juhannuksen erillään. Eri juttu jos nainen vaikka juhannuksen töissä tai kuten tapauksessasi:juhannusta ei tahdota viettää yhdessä.
Miten muistelen, että ap:n tapauksessa bensan hinta saneli juhannussuunnitelmat? Eihän hänkään ollut ehdottanut naiselle juhannusta yhdessä.
Hyvä, että sulla on noin selkeät kuviot ja tiedät, mitä tahdot. En usko, että sen suhteen tulee ongelmia :)
Et sinä ole friikki vaan se perkeleen sosiaalinen lehmä on! Mutta omapa on asiasi itkuksi tuo vielä kääntyy :(
Provo,pravo...jälleen kerran,joka kerta
.. Jeps.. On "hyviä ja huonoja" syitä MustiinSukkiin ja on "aiheellisia ja aiheettomia" MustiaSukkia.. ;P
MustatSukat eivät siis ole Läheskään aina "aiheettomia" ja/tai "huonoja".. Joka muuta väittää, niin se valehtelee Itsekkyyttään ja/tai muuten vain on Outoilija&Persestelijä.. ;P
Ite oo Outoilija&Persestelijä.. ;P
Samaa mieltä, ainakaan ite en oo koskaan ollu aiheetta mustasukkanen vaan kyllä totuus on ennemmin tai myöhemmin paljastunu eli arvasin oikein: älä luota.
Onpa terve asenne. Tarpeeksi pitkään kun kyyläät, syyttelet ja epäilet, niin varmasti mies antaa aihetta mustasukkaisuuteen. On ihan sama tekeekö mitään vai jättääkö tekemättä, niin epäilet kuitenkin. Jos toista rakastaa, pitää uskaltaa luottaakin.
Tottakai jos nainen epäilee niin miehellä on lupa pettää, eiks vaan???
.. Noh, Se on ihan KatsojanSilmissä.. Mut en ainakaan kauhean väärällä tavalla "voi olla".. Persoonan/Luonteen AutoMaattinenJärjestelmä pitää siitä kyllä huolen.. ;P
.. Jeps.. Olen tullut siihen JohtoPäätökseen ja PohtimisTulokseen, että Luottamus ei ole Automaatti.. AutomaattiLuottamusta VaatimallaVaativat on monesti just sellaisia, joihin ei kantsisi kauheasti luottaa.. Luottamuksellisuus Osoitetaan ja Ansaitaan.. Ja vain LuotettavatYksilöt ovat luotettavia, eli ei läheskään kaikki.. ;P
.. Ja sanomattakin on selvä, että jos ja kun sen menettää, niin.. ;D
.. Ai niin Ja Varsinkin Herkkien Yksilöiden Kantsii luottaa Itseensä ja Intuitioonsa.. Ja sitä enemmän mitä vahvemmin muut geneettiset ja hankitut ominaisuudet tukevat tätä "kykyä".. Kyseessä ei ole mikään "voodoo" jutska vaan ihan "luonnollinen" ominaisuus, kun lukee ihmisiä tarkemmin automaattisesti(kin).. ;P
Niin, mietippäs sitä. Sinulle se ehkä antaa luvan pettää, mutta yleensä koko seurustelu loppuu, kun toinen vain epäilee ja kyttää. En minä ainakaan jaksaisi todistella koko ajan, että kyllä rakkaani, minä kävin vain kaupassa en vieraissa.
Provohan tämä, mutta toistaa samaa kaavaa kuin kaikki tällä palstalla: miesten kuvitelmaa siitä, että maailman pitäisi pyöriä heidän tarpeidensa ympärillä, ja kun se ei pyörikään, vaan omista tunteista pitäis ottaa vastuu itse ja kivoista asioista neuvotella toisten kanssa, syytetään naisia pahoiksi. Ihan normaali sosiaalisuus, ihmisten rajat, itsestä huolehtiminen (mitä omien tunteiden kanssa selviäminenkin on) jne aikuisen elämän perusaisat ovat hukassa.
Ei käy kateeksi näitä palstelle kirjoittelevia, psykososiaalisen osaamattomuutensa takia loppuelämäkseen yksin jääviä miehiä.
Olet selvästi katkera feministi.
Millä perusteella? Osuiko "huhmitämenoa" asian ytimeen sinunkin kohdallasi? Ehkäpä sinäkin jonain päivänä ymmärrät ja myönnät, että sinun onnellisuutesi on sinun vastuullasi, ei suinkaan muiden ihmisten vastuulla.
Sillä perusteella että feministit syyttävät kaikista ongelmistaan miehiä.
Minä olen menestynyt ja onnellinen mies. En syytä ketään muuta kuin itseäni onnellisuudestani.
Hahhahhaa kylläpä vitsin murjaisit! Sinua katkerampaa ja onnettomampaa ihmistä ei tällä palstalla ole nähty. Niin, paitsi tietenkin naisasialuuseri, hän on samaa luokkaa sun kanssa. Toisekseen meni taas vikaan sulla, "huhmitämenoa" ei syyttele ketään omista ongelmistaan, hän kertoo, miten miehet syyttävät omasta yksinäisyydestään muita. Opettele lukemaan, mutta eihän tämä ensimmäinen kerta ole, kun et oikein ole kärryillä.
Olen onnellinen mies typeristä väitteistäsi huolimatta.
Sinä puolestasi olet pelkkä vitsi, etkä osaa keskustella normaalisti.
Tietysti feministit kutsuvat minua katkeraksi ja onnettomaksi joka kerta kun olen heidän kanssaan asioista eri mieltä.
Voi sua raukkaa
Mustasukkaiset miehet on jännämiehiä.
100%+totta.+Sellaset+miehet+jotka+on+et+"rakas,+rakastan+sinua+juuri+tuollaisena+teetpä+mitä+vaan"+ovat+epämiehekkäitä+tohvelisankareita.+Miehen+kuuluu+"omistaa"+nainen.