Pelkkää seksiä?

On kokemusta kun pitää omat halut tukahduttaa vuosikausiksi toisen haluttomuuden takia, ei sitä kukaan tervepäinen kestä. Minä olen pettänyt enkä ole omantunnon tuskissa ollut tai potenut moraalista krapulaa. Ei omia halua saa antaa muiden tukahduttaa. Jos se kumppani siellä kotona ei anna huomiota tai välitä erotiikasta ylipäätään ei kannata muuta kuin suunata katse johonkin toiseen, niitä halukkaita löytyy aina jostakin tai ainakin mun kohdalla on löytynyt. Olen myös puhunut mutta kun ei mikään herätä niin antaa olla ja tuntuu ettei pettämisenikään herättänyt vaikka ilmi tuli. Normaali perhe elämä kelpaa kumppanille mutta seksi on kuollut hänen kohdallaan.

Meilläkin piti salasuhteen olla "vain seksiä".. Huomaamatta tunteet tuli kuitenkin molemmilla mukaan jossain vaiheessa. Nyt on neljä vuotta oltu kiinni toisissamme. Irti ei päästä, vaikka on yritetty.. ja vaikka haluaisikin lopettaa tän itsensä satuttamisen. Meistä ei koskaan tule oikeaa paria, mies ei ole valmis jättämään perhettään. Enkä minäkään enää, kun olen huomannut, kuinka salamies kohtelee vaimoaan. Valehtelee jne. Olen varma, että valehtelee minullekin, vaikka sanoo rakastavansa.

Sen kun tietäs, miten tästä pääsee eteenpäin. Mutta jotenkin tuntuu, että toi "vain seksiä" tuo ainakin jommalle kummalle lopulta tunteetkin mukaan ja sitten sattuu :(

Niin tuo minunkin salamies aina minuun ottaa lopulta yhteyttä, vaikka itse olisin hissuksiin. Ei kuulemma pysty luopumaan minusta. Muttei myöskään vaimostaan. Kuulemma miehet ajattelee näistä asioista erilailla kuin naiset ja hänen tarkotus ei ole satuttaa minua. En vaan vissiin osaa suhtautua tähän kuvioon "oikein"..

Liian kiinni oon toisessa. Liian heikko katkaisemaan välit lopullisesti. Aina mietin, ett "ehkä sittenkin..". Todennäköisesti hän vaan käyttää mua hyväkseen, kun en pysty sanomaan "ei". Osaa hyvin puhua naisen pään pyörälle ja on taitava petipuuhissa..

Ilmeisesti tällaisia miehiä on siis muitakin. Mun neuvo olisi, että voit kertoa tunteesi, mutta varaudu siihen, ettei vastakaikua tule tai sitten hän haluaa vaan pitää sut käytettävissä. Parasta olisi katkaista välit lopullisesti, koska ittensä tossa kuviossa vaan hajottaa. Itse en kuitenkaan pysty toimimaan niin, vaikka tiedän, että se olisi ainoa oikea vaihtoehto.

Olen 48v mies, Kokemusta on kolmesta eri seksisuhteesta, eri-ikäisten naisten kanssa. Nuorimman kanssa tuli tuo rakastumis "ongelma" esille, vaikka kuinka oltiin sovittu, niin hän rakastui minuun. Olenkin sen jälkeen pitänyt suhteet korkeintaan vuoden mittaisina. Ainahan se lopettaminen jollain tavalla kirpaisee, mutta yhteismielin on käännytty kohti uusia tuulia.

"Liianhelppouhri", kuulostaa monelta osin niin tutulta...Kaikilla puheillaan, sänkytaidoillaan, pelkällä olemuksellaan tää mies saanut mut kyllä ihan pauloihinsa ja koukkuunsa...Vaikkakaan itse en yhteyttä ota, mielessä pyörii jatkuvasti ja kyllähän mä sinne kipitän kun kutsu käy. Joka kerta. Ja toki valehtelee vaimolleen, samaa teem itsekin kotona, mutta samoin aavistan valehtelevan myös mulle. Välillä puheet ei täsmää ollenkaan, pahinta varmaan on se että siinä hetkessä en edes välitä siitä...

Vähitellen oon huomannut sen, että osa musta jää sinne tän miehen luo. Ja sanallakaan ei olla tunteista puhuttu...ihana kuulemma olen ja sitä rataa, välillä olen rivien välistä lukevani, että kaipaa mua ja tuntee enemmän kuin sanoo..mutta lienee omaa toiveajattelua ja mä olen vaan se joka täyttää tyhjiön ja tarpeet kun hälle sopii...

Mä itse sanoin alussa etten ole eroamassa, se on tarina erikseen sitten jo...hänellä taas varmasti sama kanta, vaikkei ole ääneen sitä sanonutkaan. Pahinta mulle on nyt se että taukoa näkemisestä on kulunut nyt vähän enemmän kuin yleensä ja sit pelkään sitä viestiä taas...pitäis vastata vaan että ei kiitos, mutta onko musta siihen siinä hetkessä, tuskin. Kaiken kaikkiaan koko touhu syö niin ison osan itsestä, että riittääkö ne pienet hetket paikkaamaan sen...

Olen ollut jo monetta vuotta se toinen joka antaa kun vaan toinen pääsee tulemaan ..En oo koskaan sanonut että en anna.. Kotona puheen mukaan harvoin saa.. Olen tiennyt alusta asti että mies ei tule eroamaan vaimostansa... Muutaman kerran tässä sanoi että tämä oli tässä että ei enään jatketa... Mutta vielä sitä lopullista loppua ei ole tullut... Itse en juokse miehen perässä hän ottaa yhteyttä ja kun sexistä tykkään hänen kanssa niin olen ottanut vastaan.. En koe syyllisyyttä.. Olen itse vapaa tekemään mitä haluan ...

Voi hyvät hyssykät teitä jotka petätte ja silottelette omaatuntoanne sillä että kotona ei saa. Eihän se ole mikään syy juosta naapurissa panemassa. Ja vielä rakastutaankin siihen salaseuralaiseen mutta silti ei olla valmiita luopumaan omasta parista.
Eikö sillon pitäs tosissaan keskustella kotona tilanteesta, mistä johtuu ja mikä on johtanut siihen että toinen osapuoli ei halua kanssasi seksiä.
Voisiko olla osaksi se että huomaa monta merkkiä että toinen käy hoitamassa hommat muualla. Kyllähän sillon kiinnostus seksiin menee sellaisen ihmisen kanssa.
Eikä kukaan kai voi olla niin yksinkertainen että oikeesti luulee kaiken olevan niin salaista.
Kyllä se "naapurinpano" aina jotakin jälkiä jättää mitkä toinen huomioi mutta ei vaan viitsi ottaa asiaa puheeksi koska tietää vastauksen joka on tietenkin kielteinen. "En ole pettänyt, en harrasta seksiä muiden kanssa, en ole sellainen.. " ja sitten se kaikki käännetäänkin jollain ihmeen tavalla sen kotona odottajan (ns. pihtaajan) syyksi.
Omakohtasesti voin sen sanoa että kyllä sen tosiaan huomaa jos toisella on salaseuraa ja muita kiinnostuksia kiikarissa.
Onko se vaan niin että joillekkin ei vaan mikään riitä. Oman minän tyydyttäminen ja itsetunnon ylläpito kaikin keinoin on ok näille tyypeille. Jos antasitte sen huomion sille omalle "rakkaalle" kotona ettekä jakaisi sitä pitkin kyliä niin ei ehkä tarvisi valitella että kotona ei huomata eikä saa seksiä. Mutta kun se on omista haluistanne kiinni ja ne halut vetää niin lujaa pois kotipihalta.