Mitä tehdä sellaiselle?
Mies on mukava ja kaikki loksahtaa paikalleen. Hänellä ei ole 'ketään muuta' kuin minä, mutta silti hän ahdistuu ja juoksee karkuun. Tiedän, että kyse on vaan kammosta sitoutua.
Mikä neuvoksi vai onko mitään tehtävissä?
Mies on mukava ja kaikki loksahtaa paikalleen. Hänellä ei ole 'ketään muuta' kuin minä, mutta silti hän ahdistuu ja juoksee karkuun. Tiedän, että kyse on vaan kammosta sitoutua.
Mikä neuvoksi vai onko mitään tehtävissä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
en ole varmasti ainoa joka ehkä saa nenilleen jos mies on sekä tätä että tuota, tai ei tiedä kumpaa on?
näin kävi luultavasti minulle. oletko varma että hän on streitisti kanssasi? älä katso hyvä ihminen kauan tuota peliä. koska jotkut vain pelleilevät ja pelaavat omia pelejään, ja syyt ovat ihan muualla kuin sinussa ...nämä ovat ihmisiä jotka ovat ehkä hyvinkin paljon kärsineet ja heidän lumonsa on juuri tätä laatua, en voi tietenkään sanoa mitään varmaa kun en tunne teitä...toivottavasti saat tilanteeseen nopeasti selvää, koska minulla meni tämän kanssa melkein kaksi vuotta ja jouduin hyvin huonoihin tilanteisiin itseni kanssa...
toivotan onnea ja ole lujana...
Minulla oli samanlainen tilanne: alussa hän oli suunnattoman ihastunut, ja sanoi löytäneensä jotain erityistä minussa. Jopa ihmetteli, miten niin lyhyessä ajassa voi tuntea niin vahvasti.
Sitten aloin huomata hänen olevan ahdistunut. Tapaamiset vähenivät aina jonkin verukkeen varjolla. Silti hän vakuutteli, että kyse oli vain työkiireistä tai väsymyksestä, ei meidän suhteestamme.Saatoimme nähdä la-illalla, jolloin hän oli taas ihan innoissaan. Mutta heti su-aamulla ahdisti ja oli kiire pois. Ajattelin, että kyllä se siitä ajan kanssa. Annoin hänelle tilaa enkä ahdistellut tai syytellyt. Lopulta oli kuitenkin otettava kissa pöydälle: uskooko hän, että tilanne voisi muuttua tulevaisuudessa vai jatkuuko sama peli? Siihen loppui tapailumme. Ero näytti olevan hänellekin rankkaa, taisi itkeä enemmän kuin minä. Sanoi, ettei kaipaa muita naisia tai yöelämässä roikkumista, mutta jostain syystä on pakko olla yksin. Samalla itki sitä, että on minuun silti ihastunut. Ei halunnut tehdä päätöstä erosta vaan halusi miettiä muutaman päivän. Eikä hänestä sitten enää koskaan kuulunutkaan..
Kuullostaako tutulta?
Näyttää olevan nykyajan trendi käytöstä
useilla miehillä.
Tv -sarjat tuputtaa päihimme sinkkuelämän ihanuutta ja mitä me miehet muuta teemme yksin kuin niitä katselemme.
Mutta on se kummallista ,ettei todellisessa elämässä se käykkään niin!?
Ei saa olla muita naisia eikä saa mennä vapaasti!
Onpa hyvä huomata että muillakin on samanlaista kuin itselläni on ollut. Takana kolmen vuoden seurustelu jossa mies tarvitsi omaa aikaa paljon. Yhden kriisin jälkeen meillä oli henkevä keskustelu jonka jälkeen mies ilmoitti kuitenkin haluavansa olla yhdessä ja suhteen etenevän pidemmälle eli puhuttiin yhteen muuttamisesta ja perheen perustamisesta. Sitten oltiin enemmän yhdessä kunnes mies yhtäkkiä oli pakannut kamppeensa ja ilmoitti että ei haluakaan olla yhdessä. On kuulemma sitoutumiskammoinen. Mitään suurempia riitoja meillä ei koko aikana ollut ja olin mielestäni antanut hänelle tilaa. Lisäksi meillä on samanlaiset arvot ja mielenkiinnon kohteet, yhdessä olo oli kakin puolin harmonista muuten paitsi että mies kaipasi "omaa rauhaa" tosi paljon.
ihmettelen vaan näitä nykyajan miehiä että miten ne odottaa saavansa kaiken. Halutaan nainen ja lapset mutta ei olla kuitenkaan valmiita panostamaan suhteeseen vaan halutaan mennä ja tulla niinkuin itse lystää.
Mikä miehiä oikein vaivaa?
sitoutumiskammoinen. Myönnän sen ja silti minua kyrpii olla tällainen. Olen yrittänyt muuttaa tapojani mutta aina tulee häntä koipien välissä luikittua pois paikalta. Edellinen suhde söi minun sydämeni pirstaleiksi, ero oli todella rankka ja elämäni muuttui muutenkin kertaheitolla. Jotenkin en uskalla päästää ketään enää lähelleni, ja pidän tietoisesti naisen "riittävän" kaukana, jotta minulle ei pääse syntymään mitään ihastusta enempää. Leimaan automaattisesti toisen sillä tavalla, että ero tässä tulee kuitenkin niin mitä turhaa tässä yrittämään. Vähän ajan päästä tunne menee ohi ja en tunne mitään enään kyseistä naista kohtaan. Kylmää mutta totta, ja en tiedä miksi näin teen. Kai mä tässä oman nahkani pelastan? Kun en anna tilanteen pitemmälle kehittyäkään niin ei pääse mitään vakavampaakaan syntymään. Veni, vidi vici :) Oravanpyörä on valmis.
Että kyse on mistään 'sitoutumiskammosta' vaan yksinkertaisesti siitä että sun kans on vaan mukava paneskella jne. mut mitään elämää suurempia tunteita hänellä ei kuitenkaan ole pelissä mukana.Se että toisessa ei ole periaattessa mitään vikaa ja ei ole ketään muutakaan ei vielä riitä ainakaan mulle siihen että ryhtyisin mihinkään vakavampaan juttuun, ok silloin tällöin voi viettää esim viikonlopun yhdessä mutta siihen se sit saakin jäädä.