Tämä kuvastaa sitä, että teollisuudesta on vähentynyt Suomessa jo 25 vuodessa noin 76.300 työpaikkaa ja valtion työpaikat ovat vähentyneet erityisesti maaseudulla.
Tämän johdosta on tullut ihmisten elämään köyhyyttä tai syrjäytymistä ja voidaankin kysyä, onko köyhyys tullut vieraaksi vai muuttanut pysyvästi.
Monille tämä köyhyys on kestänyt jo yli 20 vuotta ja sen seurauksena myös lapsilla on sama tulevaisuus mikä oli vanhemmilla köyhyyden suhteen. Teollisuustyöpaikkojen vähentyminen on tyhjentänyt monia kyliä kokonaisuudessaan ja tämä on vaikuttanut myös muihin ammatinharjoittajiin, esim. kaupat ym. palveluita tuottavat ovat joutuneet myös tässä yhteydessä kovien muutoksien kouriin.
Kun käsittelemme köyhyyttä ja syrjäytymistä, niin usein kuulee miten hyväosaiset kritisoivat, että tämä on köyhien omaa syytä ja menkööt töihin. Keskustelussa tulee esille, miksi eivät ole aikaisemmin varautuneet esimerkiksi säästämällä. Köyhyydellä on tietenkin monet kasvot ja syyt, mutta suurien työpaikkojen häviäminen on ollut monille paikkakunnille katastrofi, siksi kovaa nämä rakenteelliset muutokset ovat liikkuneet.
Suomen kaltaisessa maassa, jossa on yli 5 miljoonaa asukasta, siitä lähes miljoonan ihmisen lasketaan elävän köyhyydessä. Tämän pitäisi olla meille todella hälyttävä signaali suurilla kirjaimilla. Kuten sanotaan, köyhyydellä on monia kasvoja, se voi olla konkurssit, oman toiminnan seuraukset, johon kuuluu mm. alkoholisoituminen ja sitä kautta syrjäytyminen mutta tämä ryhmä on kokonaisuudessaan pieni verrattuna suureen joukkoon, joka on joutunut työttömäksi ja on sitä kautta syrjäytynyt.
Emme voi millään perustein sulkea silmiämme karulta tosiasialta, että maassamme on todellinen hätätilanne: puoli miljoonaa työtöntä ja leipäjonot jatkavat kasvamista vaikka samanaikaisesti puhutaan, että on tapahtunut nousua kasvussa mutta jostain syystä tämä ei kohtaa niitä ihmisiä, jotka ovat pudonneet köyhyyteen ja ovat syrjäytyneet.
Tämän kaiken tekee vaikeaksi se, kun maan hallitus ja valtaa pitävät eivät ole halunneet todellisuudessa muuttaa yhteiskunnan suuntaa oikeudenmukaisuuteen ja yhteiskunnassamme on edelleen ahneus ja härski oman edun tavoittelu sekä riisto ja kyynärpäätaktiikka, jolla tönitään heikommat syrjään.
Älkäämme sulkeko silmiämme niiltä ihmisiltä, jotka voivat tällä hetkellä huonosti. Tehkäämme kaikkemme, että voimme muuttaa yhteiskuntaa inhimillisempään suuntaan ja turvata toimeentulo kaikille.
Siksi Sipilän hallitus, joka on lisännyt toimillaan epäoikeudenmukaisuutta tulonjaossa ja suosinut hyväosaisia rikkaita niin olisi kansamme edun mukaista, että se eroaisi ja maassamme suoritettaisiin uudet eduskuntavaalit. Tämä voisi mahdollistaa sosiaalisemman politiikan ja oikeudenmukaisuutta köyhille vähävaraisille ihmisille. Siksi tarvitsemme uudenlaista ajattelua, joka perustuu inhimillisyyteen.
Tämän johdosta on tullut ihmisten elämään köyhyyttä tai syrjäytymistä ja voidaankin kysyä, onko köyhyys tullut vieraaksi vai muuttanut pysyvästi.
Monille tämä köyhyys on kestänyt jo yli 20 vuotta ja sen seurauksena myös lapsilla on sama tulevaisuus mikä oli vanhemmilla köyhyyden suhteen. Teollisuustyöpaikkojen vähentyminen on tyhjentänyt monia kyliä kokonaisuudessaan ja tämä on vaikuttanut myös muihin ammatinharjoittajiin, esim. kaupat ym. palveluita tuottavat ovat joutuneet myös tässä yhteydessä kovien muutoksien kouriin.
Kun käsittelemme köyhyyttä ja syrjäytymistä, niin usein kuulee miten hyväosaiset kritisoivat, että tämä on köyhien omaa syytä ja menkööt töihin. Keskustelussa tulee esille, miksi eivät ole aikaisemmin varautuneet esimerkiksi säästämällä. Köyhyydellä on tietenkin monet kasvot ja syyt, mutta suurien työpaikkojen häviäminen on ollut monille paikkakunnille katastrofi, siksi kovaa nämä rakenteelliset muutokset ovat liikkuneet.
Suomen kaltaisessa maassa, jossa on yli 5 miljoonaa asukasta, siitä lähes miljoonan ihmisen lasketaan elävän köyhyydessä. Tämän pitäisi olla meille todella hälyttävä signaali suurilla kirjaimilla. Kuten sanotaan, köyhyydellä on monia kasvoja, se voi olla konkurssit, oman toiminnan seuraukset, johon kuuluu mm. alkoholisoituminen ja sitä kautta syrjäytyminen mutta tämä ryhmä on kokonaisuudessaan pieni verrattuna suureen joukkoon, joka on joutunut työttömäksi ja on sitä kautta syrjäytynyt.
Emme voi millään perustein sulkea silmiämme karulta tosiasialta, että maassamme on todellinen hätätilanne: puoli miljoonaa työtöntä ja leipäjonot jatkavat kasvamista vaikka samanaikaisesti puhutaan, että on tapahtunut nousua kasvussa mutta jostain syystä tämä ei kohtaa niitä ihmisiä, jotka ovat pudonneet köyhyyteen ja ovat syrjäytyneet.
Tämän kaiken tekee vaikeaksi se, kun maan hallitus ja valtaa pitävät eivät ole halunneet todellisuudessa muuttaa yhteiskunnan suuntaa oikeudenmukaisuuteen ja yhteiskunnassamme on edelleen ahneus ja härski oman edun tavoittelu sekä riisto ja kyynärpäätaktiikka, jolla tönitään heikommat syrjään.
Älkäämme sulkeko silmiämme niiltä ihmisiltä, jotka voivat tällä hetkellä huonosti. Tehkäämme kaikkemme, että voimme muuttaa yhteiskuntaa inhimillisempään suuntaan ja turvata toimeentulo kaikille.
Siksi Sipilän hallitus, joka on lisännyt toimillaan epäoikeudenmukaisuutta tulonjaossa ja suosinut hyväosaisia rikkaita niin olisi kansamme edun mukaista, että se eroaisi ja maassamme suoritettaisiin uudet eduskuntavaalit. Tämä voisi mahdollistaa sosiaalisemman politiikan ja oikeudenmukaisuutta köyhille vähävaraisille ihmisille. Siksi tarvitsemme uudenlaista ajattelua, joka perustuu inhimillisyyteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Että pitäisi kohdella ongelman aiheuttanutta ryhmää - yritysjohtajia ja politiikkoja - silkkihansikkain vielä tämänkin jälkeen? Vaaditaan samat oikeudet kaikille - eli työssä olijat on pakotettava jakamaan palkkansa!