Olen mies, melkein viisikymmentä. Vaimo samoin. En ole mikään kovin himokas minäkään, mutta olisi kiva edes kerran kuussa harrastaa seksiä, mutta vaimoa ei kiinnosta enää sekään. Muuten meillä menee melko hyvin, hellyyttä on ja silleen, joten mitään piilossa olevaa syytä seksittömyyteen ei pitäisi olla. Yritin ottaa asiaa puheeksi, ja vastaus oli että jos tästä tehdään ongelma, tilanne huononee entisestään. Ero tämän asian takia tuntuisi kuitenkin liioitellulta. Mitä asian ratkaisemiseksi voisi tehdä?
Ei seksiä!
Iliman
51873
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Omituinen yhtälö! Kaikki asiat kunnossa mutta intiimielämä ei toimi?
Näkeekö vaimosi arkiset asiat yhtä ruusuisessa valossa?
Kokemukseni mukaan iän lisääntyessä kasvaa myös arjen sujumisen merkitys parin seksin toimivuudessa.
Vaimosi sulkeutuneisuus on ongelman ydin. Mitäpä tuohon voisi sivullinen sanoa.
Käsitän, ettei mitään vakavampia terveydellisiä esteitä ole?
Käytä tilapäisiä suhteita tai ammattilaisia! Moraalini estää salarakkaan hankkimisen suosittamista.
Arki todellakin sujuu melko hyvin. Naista ei vaan kiinnosta. Hänen energiansa suuntautuu työstä palautumiseen ja ulkoisten puitteiden parantamiseen ja unelmointiin sekä somettamiseen.
Ja minun moraalini estää paitsi salarakkaan, myös tilapäisen suhteen ja ammattilaisten käyttämisen. Itse asiassa seksittömyys sinänsä ei ole niinkään suuri ongelma kun tunne siitä, että ei oikein ole täysin hyväksytty taikka haluttu edes vaimoni mielestä, muista naisista nyt puhumattakaan.
Moraalisi estää salarakkaan suosittelemisen,mutta tilapäissuhteet ja maksulliset naiset eivät ole moraalisesti väärin. Aistin melkoista kaksinaismoralismia tässä kommentissa, nimimerkki 7369. Eikä satunnaissuhde ole mikään ratkaisu aloittajan ongelmaan.
Kuule tässä pieni neuvo. Onko sulla naispuolisia ystäviä? Lähetteet viestejä ihan vitsillä. Ja näytät vaimolleni niitä silloin tällöin. Ja paras jos käy kahvilla sen kanssa niitä voit näyttää. Ja kun seksistä kieltäytyy kerrot että haet ystävältä joka tietäen antaa helpotusta. Tee tai et sitä niin takaa vaimon antavan jottei tarvi ystävältä hakea. Muista kuitenkin se ettei vaimo voi olla sen ystävä. Näin minäkin saan aina kotona kun haluan. En nyt kerro onko tuo naisystävä antanut todellisuudessa seksiä mutta vaimo niin uskoo. En toki kerro ystävälle mihin käytän niitä "kahvi kutsu viestejä" toki ystäväsi maine menee mutta sehän ei tiedä sitä. Takaan että vaimosi tekee kaikkensa että jaksaa seksiä antaa sulle koska eihän se halua sinun hakevan sitä muualta.
Ei ole naispuolisia ystäviä, eikä ole edes lievää kiinnostusta osoittaneita naisia omaan lähipiiriin osunut. Yritys saada vaimo mustasukkaiseksi ei tuottaisi mitään muuta kuin repivän riidan. Viittauskin siihen että saattaisin hakea seuraa muualta tuottaisi aviokriisin. Ei, tämä keino ei toimi, sen tiedän.
Meillä toimii koska se pienen pieni pelko että halusin seksin muualta on näymmä purenut. Mutta en kerro tuolle ystävälle mitään tästä koska suuttuisi todella mulle. Ainoa huono puoli on se että tuo ystävä sai pahamaineen. Tällä minä ratkaisun kun alkoi niin sanottu seksittömyys aika meillä. Toinen taas ei tiedä että käytän hänen ystävyyttä ja viestejä hyväksi. Olen kertonut siitä ja tietää sen vielä olevan eronnut joten mulla ei pitäisi olla ongelmaa saada tuolta ystävältä. Ehkä Raukkamaista tuota ystävää ajatellen mutta eihän se sitä tiedä.
Ihmiset ovat erilaisia, ja on päivänselvää, että minun ja vaimoni välinen dynamiikka on hyvin erilaista kun sinun ja vaimosi. Jo tähän mennessä (aiheeton) pelko siitä että minulla olisi seksiä jonkun muun kanssa on loihtinut vaimostani esiin tulisieluisen demonin ja tuonut entistäkin kuivemman kauden sänkypuuhiin. Joten ihan kokemuksen perusteella sanon, että ei toimisi minun tapauksessani.
Haha.. entäpä kun vaimosi keksii tehdä niin sinulle. Lähettelee viestejä jollekin mieskaverilleen ihan vitsillä. Käy hänen kanssaan kahvilla ja muissa tapaamisissa. Joskus jättää kertomatta, mutta kun sä kyselet missä hän oli, niin sanoo olleensa yhden kaverinsa kanssa. Ihan vain juttelemassa ja kahvittelemassa. Ei kerro kuitenkaan onko nainut kyseisen miehen kanssa vaan kieltää sen. Tekee pikku juttuja, jotka saavat sut epäilemään hänellä olevan jotain sutinaa toisen miehen kanssa. Kauanko mahtaisit jaksaa sitä?
Minusta nainen päättää siitä itse ja on ihan oikein että tekee niinkuin itsestä tuntuu onneksi itsellä on
Tuo on totta mutta minä naisena tykkään siitä, että mieheni tekee asioita pelkästään siksi, että tietää minun tykkäävään ja siksi myöskään minä en pihtaile jos miehelläni tekee mieli ja minua ei niin huvittaisi. Pikapano on aivan ok tuolloin tai joku muu vastaava ja ihan omasta vapaasta tahdostani.
Joskus tuntuu, ettei naisen tarvitse tehdä mitään pelkästään miestä miellyyttääkseen koska se nähdään naista alentavana kun taas miehen pitäisi tehdä suurin piirtein kaikkensa naista miellyttääkseen tai ainakin ainoaksi syyksi se monta kertaa riittää ja silloin puhutaan siitä, miten "mies osaa ajatella myös muutakin kuin itseään".
Juuri näin. Liian usein unohtuu että vaikka toki jokainen saa päättää mitä haluaa tehdä ja mitä ei, noilla päätöksillä on myös vaikutuksia joita ei pääse pakoon vain vetoamalla itsemääräämisoikeuteensa. Jos päättää jättää toisen parisuhteessa vaille asiaa joka on toiselle tärkeä, täytyy myös hyväksyä että tällä on välttämättä vaikutuksia siihen parisuhteeseen.
Ja kuten hyvin kirjoititkin, sama pätee myös päinvastoin. Tekemällä toista kohtaan pieniä häntä ilahduttavia tekoja, samalla myös parantaa parisuhdetta ja sitä kautta saa itsekin paljon myös takaisin.
Tietenkin vaimo päättää siitä itse, kysymykseni olikin että miten tilannetta saisi avattua. Vai onko neuvosi se että minun pitää vain hyväksyä se että vaimo ei enää minua halua ja että en tässä elämässä tule seksiä enää harrastamaan koskaan, en vaimoni enkä kenenkään muunkaan naisen kanssa?
" Vai onko neuvosi se että minun pitää vain hyväksyä se että vaimo ei enää minua halua ja että en tässä elämässä tule seksiä enää harrastamaan koskaan, en vaimoni enkä kenenkään muunkaan naisen kanssa?"
Ei vaan nimenomaan että keskustelemalla vaimosi kanssa saat hänet ymmärtämään että avioliitto on kokonaisuus jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hän ei voi noin vain lopettaa seksielämäänne ja kuvitella että sen jälkeen kaikki on kuten ennen vaan että asialla on välttämättä vaikutuksia suhteeseenne.
On juurikin tyypillinen seksin lopettavan puolison ajattelutapa ja puolustus että "onhan meillä kaikki muuten hyvin". Mutta kun ei ole koska yksi asia vaikuttaa siihen muuhunkin.
Lausuntosi sisältää vihan viisauden tiivistettynä ja ymmärrettävästi ilmaistuna!
Aito, pyyteetön huolenpito kumppanin hyvinvoinnista ja tyytyväisyydestä poikii harmoniaa mysökin seksielämään.
Ainakin meillä on ikääntyneinä nautinnon luonne erilaista. Minä otan huomioon vaimoni mieltymykset ja tarpeet mutta varsinainen finaali minulla on yhtä äänekäs kuin vuosikymmeniä sitten.
Vaimoni ei ole asiasta paljoakaan puhunut mutta hänen tyytyväisyytensä on hieman toisen luontoista jo ilmeisistä biologisista syistäkin johtuen. Tämä on oma arvaukseni.
En ole täysin ymmärtänyt asetelmaa jossa "nainen antaa ja mies saa"? Vaikuttaa kovin yksinkertaistetulta ja sovinistiselta.
Me elämme varsin pitkälle vaimoni tuntemusten mukaan. Minulle sopii aina silloin kun hänellekin. On normaalia läheisyyttä mutta en ryhdy varsinaisesti "vonkaamaan". Minusta se olisi alentavaa.
No kun se vaimo ei halua keskustella. Häntä ei seksi kerta kaikkiaan kiinnosta, ja asian esille ottaminen saa aikaan vain käsien levittelyä että näin se vaan on, tai sitten jopa suuttumusta, kuten aloituksessa kerroin - vaimo sanoo että asian esille ottaminen kriittiseen sävyyn vaan pahentaa tilannetta.
"No kun se vaimo ei halua keskustella. Häntä ei seksi kerta kaikkiaan kiinnosta, ja asian esille ottaminen saa aikaan vain käsien levittelyä että näin se vaan on, tai sitten jopa suuttumusta, kuten aloituksessa kerroin - vaimo sanoo että asian esille ottaminen kriittiseen sävyyn vaan pahentaa tilannetta."
Tuo on tyypillinen puolustusmekanismi joka ilmisesti onkin toiminut tähän menessä hyvin. Kun leimaa ainoan järkevän keinon selvitellä asioita, siis puhumisen, vain asioita pahentavaksi, ei tarvitse tehdä mitään.
Älä siis usko vaimoasi vaan ole tiukkana ja tee selväksi että avioliitossa pitää voida keskustella asiasta kuin asiasta. Ja myös että kyse on ihan oikeasti avioliitossanne erittäin tärkeästä asiasta joka ei väistelemällä mihinkään katoa.
Ymmärrän että tämä voi tuntua sinustakin vaikealta mutta tässä nyt on oikeasti vain kaksi vaihtoehtoa, joko otat lopulta asian oikeasti puheeksi tai sitten kärsit puutetta loppuelämäsi. Kumman valitset?
Juu, hyvin on toiminut. Vaimo on oppinut että kun riittävästi suuttuu ja loukkantuu, minä kyllä peräännyn. Ja niinhän minä peräännynkin, sillä eihän nämä asiat nyt loppujen lopuksi niin tärkeitä ole, kyse on vaan siitä mihin tottuu...
En pelkäisi asioiden puheeksi ottamista, jos uskoisin että minulla olisi mahdollisuus voittaa (eli saavuttaa molempia tyydyttävä lopputulos) mutta kun se ei ole vaihtoehto. Joten vaikka ottaisin asian kuinka puheeksi, se ei kuitenkaan vaikuttaisi siihen loppuelämän puutteeseen millään tavalla. En muista meidän yhteiselomme ajalta yhtään seksiin liittyvää kiistaa, mikä olisi päättynyt siihen että minä saan tahtoni läpi edes osittain.
No jos kerran katsot että asiat ovat noin eikä mikään voi muutua niin mitä oikeastaan enää odotat? Elämäsi on nyt sitten tuota ja ainoa muutos jonka voit saada aikaan on se jonka saat aikaan eroamalla. Tajuaako vaimosi että tämäkin on ihan mahdollinen lopputulema jos asiat eivät muutu?
Ehkä se on vaimolle ihan sama, ja vain mies haluaa idyllin palaavan.
Sinä päätät oletko ilman seksiä lopun ikääsi. Vain ihme palauttaisi idyllinne entiselleen. Oletko sattumoisin hyväpalkkainen? Jos olet, miksiköhän ei ole lempannut sinua Vielä.
Eikun olen työtön
Hei,minulla oli kerran sellainen aika että vaimo ei suostunut, niin käännyin oman Taivaallisen Isän puoleen ja Jeesuksen nimessä rukoilin että vaimo suostuisi, ja niin kävi että ei mennyt kovin kauan kun vaimo taas suostui.
Asiat eivät vielä ole kovin hyvin jos seksi on vaimolle vain "suostumista". Ehkäpä rukoilisit vielä vähän lisää että vaimo ihan oikeasti harrastaisi seksiä vain omasta halustaan.
Niimpä, ei rakastelu ole sitä että vaimo levittää jalkansa ja ukko tökkii 5 minuuttia ja se oli sitte siinä, siinä kumpikaan ei ole täysillä mukana ei siitä saa kun paikat kippeeksi ja katkeruus lisääntyy toista kohtaan.
Kyllä molempien pitää haluta toista.
Onko avioliitossa kaikki ok jos miehellä on kädet ristissä koska naisella on jalat ristissä? Tai toisinpäin.
Ei tietenkään rakastelua kuvailla noin kuin sinä teit mutta joskus pikapano on paikallaan ja saattaa olla jopa kiihottavaakin. Vain rakkausromaaneissa rakastelu on hidasta, nautittavaa, salamoiden välähtelyä, yhtä-aikaista orgasmia sun muuta joka kerralla. Senkin taso vaihtelee, samoin kun halujenkin. Yksi edellellytys kuitenkin seksielämälle on, eli että sitä ylipäätään on. Mitä pidempi tauko, sitä varmemmin se nuivettuu ja loppuu jossain vaiheessa kokonaan.
Joskus joku puhui myötä- ja vastoinkäymisistä, olisiko nämä niitä.
Ja PS. jollekin rakastelu voi olla tuollaista tökkimistä ja silti ihan tyydyttävää, seksihalut kun vaihtelevat ja kukaan ei voi toisen puolesta sanoa, mikä on tyydyttävää. Puutteen kokeminen ei joka tapauksessa ole tyydyttävää.
Enhän minä sanonut , että rakastelu on tuollaista, vaan sanoin, että se ei ole tuolaasta.
Jos se olis tuolaasta ,niin ennemmin on ilman ,tai hakee taitavan rakastajan.
Varmaan olis hyvä mennä keskustelemaan asiasta pariterapiaan. Jos vaimo ei halua, niin mene yksin. Ei vaimo voi lähteä siitä ajatuksesta että koska hänellä on kaikki hyvin niin kaikki on hyvin koska parisuhde on kahden kauppa. Jos sinua häiritsee tilanne niin teillä on ongelma.
Itsellä on todella pitkä onnellinen parisuhde ja lasten lähdön jälkeen seksielämä vilkastunut paljon vaikkei se ennenkään hiljaista ollut. Ja nainen olen. Näytäpä nämä viestit vaimollesi. Kuivettunut seksielämä ainakin itselleni olisi vakava asia parisuhteessa. On loukkaavaa jos toinen ei halua mutta hyvä tietysti on pohja se että hellyyttä ja läheisyyttä löytyy. Seksin monipuolisuus on tärkeää ehkä vaimoasi innostaisivat uudet asiat seksissä. Jos seksi on aina samanlaista eikä seksistä puhuta avoimesti (millainen seksi kiinnostaa) niin asiasta tulee helposti vain rutiini ja kyllästyminen iskee. Luulisin niin.
Seksi on tärkeää ja auttaa pitämään virkeyttä ja nuorekkuutta yllä. Painonhallintaankin mielestäni vaikuttaa kun tuntee itsensä viehättäväksi. Mukavaa kesää kuitenkin teille, ulkopuolinen apu auttaisi teitä keskustelemaan asiasta monipuolisemmin kuin vain siten että haluaisin seksiä, mihin toinen vastaa kun ei huvita.
Portaittain.
Eräs porras oli se kun 12:a vuoden jälkeen muutin viikonloppupuolisosta kokovaiikkoiseksi.
Toinen porras oli töissä käymisen lopetus.
Kolmas porras oli putkeen pääsy. Enää ei tarvinnut edes ajatella mitään hassuja ehdotuksia työkkärin taholta. Tosin ei niitä ollut tullut aikaisemminkaan.
Vihon viimeinen porras oli virallinen eläköityminen ja asumismuodon muutos. Tähän liittyi myös intensiivisen kuntoilun aloitus ja kuntoilukausien ehdoton raittius.
Kehitys on ollut nousujohtoista.
Viimeisen kappaleesi alku on täyttä asiaa ja se sisältää myös motiivin kuntonsa ja terveytensä hoitamiseen. Siihen mennessä on osannut asettaa asiat omasta mielestään oikeaan tärkeysjärjestykseen.
Nimimerkille miettimistävaimolle:
Meillä on ongelma, koska jo parikin kertaa on ajauduttu tilanteeseen missä vaimo on juurikin lähtenyt ajatuksesta että kun hänellä on hyvin niin kaikki on hyvin, ja ollut hirvittävän loukkaantunut, kun olen sanonut voivani pahoin. Noissa tapauksissa ei ollut kyse seksistä tai seksittömyydestä. Syytökset sain silloinkin niskaani. Joten helppoa ei ole.
Sinä sanot että seksuaalisuus on sinulle tärkeää, ja siksi tietenkin ongelmat seksuaalisuudessa ovat sinulle iso huoli. Mutta naisille joille se seksuaalisuus ei ole niin tärkeää, on ihan uppo-outoa ajatella että seksielämään liittyvät ongelmat olisivat jotenkin merkittävässä osassa. Se on jotain vastaavaa kuin jos sinun miehesi nostaisi aviokriisin jostain verhojen väristä. Niitä ongelmia ei vaan kykene näkemään niin merkittävinä kun toinen näkee, vaan ne vaikuttavat merkityksettömältä nipotukselta.
Vaimo on konservatiivistakin konservatiivisempi sängyssä ollut aina ja nykyään vielä enemmän, ja suhtautunut suoranaisen vihamielisesti kaikenlaisiin "uusiin asioihin" ja monipuolisuuteen. Monet ihan normiseksiin kuuluvat asiat kuten suuseksi loistavat meillä poissaolollaan (vaimon tahdosta, ei minun). Minä en ainakaan keksi miten voisin edes yrittää ehdottaa mitään uusia juttuja törmäämättä vastarintaan, joten jos vaimo sisimmässään haluaakin jotain uutta niin tietoiseen minään asti ne halut eivät ainakaan nouse.
Ongelmat seksielämässämme ovat toki rehellisyyden nimissä vähän monimutkaisempia kuin vain se että toinen haluaa mutta toinen ei, ja syytä on minussakin, mutta yksityiskohtiin en mielelläni julkisesti menisi.
Se on kuitenkin selvä, että jos näyttäisin nämä viestit vaimolleni, se olisi taas aviokriisin paikka, sillä hän ottaisi tällaisen keskustelun loukkauksena, jopa hänen häpäisynään vaikka meitä ei näiden tietojen perusteella pystykään mitenkään tunnistamaan.
Ymmärrän sen että ihmiset ovat erilaisia. Mutta kuten minä ja moni muukin tuossa sanoi niin vain toinen ei voi avioliitossa määritellä että asiat ovat hyvin.
Kaikenkaikkiaan tuo kuulostaa että teillä taitaa kuitenkin olla muitakin ongelmia avioliitossa, jos vaimo saa määrätä kaikesta etkä ole tilanteeseen tyytyväinen. Se on sinun ajatuksesi tilanteesta ja vaimosi voi ajatella ihan toisin joten varmaankin se terapia olisi ihan paikallaan. Ette pysty keskustelemaan erimielisyyksistä keskenänne sillä se ei ole keskustelua jos vain toinen sanoo miten asiat menevät. Ja tämä ilmeisesti jatkunut aika kauan, millä on vaikutusta seksielämäänkin. Se kun on korvien välissä se seksin haluaminen, ehkä jotain on selvittämättä mikä vaikuttaa jopa vaimosi lapsuudesta ja nuoruudesta asti. Miksi hän suhtautuu seksiin tuolla tavalla.
Vaikea on saada tällaista solmua auki ilman ulkopuolista keskusteluapua luulisin. Tilanne lukittuu vain enemmän kun puhutaan sillä samalla entisellä kaavalla.
Ei mitään tehtävissä, monen naisen halut vähenee suhteen pidetessä. Meillä muhinoitiin ennen ihan normaalisti jos nyt näin sanotaan. Mullakin haluja olis ja olen sanonut naiselleni että ois kiva kun olis edes pari kertaa kuussa seksiä. Puoliso kyllä pusii, halailee ja koskettelee mutta siihen se loppuu. En viitsi minäkään muuten toimivaa suhdetta lopettaa eikä kumppanillakaan ole mitään ero haluja kun kautta rantain olen kysäissyt. Mutta kun toinen ei halua niin ei mutta onhan noita keinoja. Maksulliset naiset, oma käsi tai kertahoidot. Olen kyllä huomannut että nainen mieluusti kuluttaa aikaa somettamiseen ja sen puhelimen räpläämiseen on kuin teini vaikka ikää jo lähes 45v.
Siellä Somessa jo uus katsottuna , odotas vaan niin kohta saat avioeropaperit eteesi.
Ei voi saada kun ei olla naimisissa. He hee!
Onko se jokin kehuskelun aihe, että nainen oman miehensä selän takana koko ajan hakee parempaa kumppania? Lieneekö kovinkaan hyvä nainen, jos ei ole kanttia ensin irtisanoutua vanhasta suhteesta ennen kuin heittäytyy uuteen. Miehiähän tällaisesta toiminnasta on kautta aikain syyllistetty, mutta jostain syystä naisen tapauksessa täysin hyväksyttävää toimintaa, niinkö?
Mitä teet sitte avioliittopastalla, koska sulle on tuolla avoliittopalstakin olemassa, jossa painitaan samojen asioiden äärellä avoliiton merkeissä.
Kuka kehuu ja missä? Minusta tuo oli toteamus, koska niin on joillekin käynyt.
Villi veikkaus on että vaihtarit on vieny seksihalut...hoksasin saman ja hommasin hormoonilaastarin kylkeenja sain itseni takaisin.taas seksi maistuu ja elämme villiä aikaa.kokeile puhumista..kerro vaimollesi että epäilet itselläsi vaihtareita...näin saat keskustelulinjan auki vaikkakin hiukan huijaamalla....
Vaimon oma oletus on että ne on vienyt hormonikierukka. Voi pitää paikkansakin. Itse epäilen enemmän stressiä ja rasittavaa työtä sekä varmaan keski-iän kriisiäkin, sekä myös kyllästymistä minuun. Hormonihoitoa hän ei vielä saa vaikka haluaisi, ja se häntäkin suututtaa. Puhumista on tosiaan kokeiltu, eikä tarvitse edes huijata: kyllä ne minun vaihtarinikin ovat tosiasia eivätkä mitään epäilyä. Mutta ei se muuta sitä että vaimoa ei haluta, ja se ei ole sellainen asia missä hänet voisi puhua ympäri halukkaaksi.
Minä taas arvaan että se puoli suhteesta on nyt vain käyty läpi eikä se jaksa enää kiinnostaa.
"Mutta ei se muuta sitä että vaimoa ei haluta, ja se ei ole sellainen asia missä hänet voisi puhua ympäri halukkaaksi."
Ei mutta parhaassa tapauksessa hänet voisi saada ymmärtämään että avioliitto on "kahden kauppa" joten sinunkin tuntemuksillasi on väliä. Mitä olen lukenut kommenttejasi niin seksi on vain oire siitä suuremmasta ongelmasta joka vaimollasi on. Eli siitä että hän ei näe mitään arvoa sillä mitä sinä ajattelet ja mitä sinä tunnet. Avioliittonne on hänestä hyvä kun hänellä on hyvä, sinusta viis.
Hän voi olla kyllästynyt sinuun ihan totaalisesti, mutta joku toinen voi hänet sytyttää, mutta ei jaksa erotakkaan ja alkaa kaikkea alusta, olettaa et sinä vaan olet siinä maailman tappiin saakka.
Mä en hae mistään mitään mutta etääntyny oon tutuista kuvioista siihen on 101 syytä en kommentoi siitä sen enempää kevään aikana ystäviä olis kaivattu vaikka kahviloissa käyntiin tai
Tuttua tarinaa.
Itsellä kävi niin että toisen vastahakoisuus pisti miettimään koko hommaa. Eli käänsin kuvion toisin päin. Emännän pitää joka asiassa olla aloitteellinen.
Keskustelen jos hän aloittaa keskustelun, kerron päivästäni jos kysyy. Ei haleja jos hän ei halaa ensin. Jos häntä pitää auttaa niin teen omat asiani ennenkuin autan.
Lisäsin vapaa-ajan harrastuksia. Enkä tilitä menojani, jos kysyy niin kerron.
Hyvin toimii. 3kk oli vaikeata mutta sitten alkoi homma toimia. Itse nautin elosta kun emäntä varpasillaan.
Meilläkin toimi.
Vieraannuimme toisistamme.
Sitten tuli avioero.
Hyvä kommentti samma häär. Aloittaja kannatte tehdä avioehto,jos takana on jotain suosittelen lämpimästi.
Luulen että sinun tapauksessa paras vaihtoehto. Jos toinen on suhteessa itsestäänselvyys, enempi esine kuin ihminen, niin kyllä välinpitämättömän pitää alkaa sillan rakentajaksi. Jos ei pysty niin ero parasta. Siitä se oman itsetunnon rakentaminen alkaa.
Aloittaja- oletko ottanut puheeksi vaihdevuodet emännän kanssa? Jos et vielä, tee se. Toisilla naisilla hedelmällisen ikävaiheen loppuminen ottaa lujille- mitä rankemmat vaihdevuosioireilut, ja sitä seuraava vuotojen loppuminen äkkiä, sitä raskaammin. Halut hukkuvat. Osittain itsellekin kävi niin- mikä on surullista, kun muistan vielä pari kolme vuotta sitten kiinnostuneeni intiimistä kanssakäymisestä mieskaverini kanssa jatkuvasti. Tilanne on hämmentävä, kun haluaisi haluta, mutta olo on kuin saharan aavikolla.
Ja miespuolisen vaatimus seksistä pahentaa omaa oloa, kun oma keho ei vain käynnisty siihen hommaan, ja näkee miten toista kiinnostaisi. Muutama kerta mitä lähiviikkojen aikana ollut, on ollut kivuliasta sen sahara-ilmiön takia. Ihan kauheaa siis. Enkä ole juuri uskaltanut miesystävälle kertoa tästä, miltä se homma tuntuu. Miesystäväni on ikäänsä nähden nätti, nuorekas ja sopisi varmasti kauniimmillekin naisille kuin minä, mutta hän oletettavasti rakastaa, minua kun on jaksanut jo vuosia.
Minun ongelmani taas on tämä nykytrendi, jossa pitäisi ikuisesti olla miesystävä-naisystävä, pari. Koen sen jotenkin junnaavan paikallaan, koko homman, kun "eiole-viisivuotissuunnitelmaakaan". Vaikka molemminpuolin on ne tunnejutut ihan kohdallaan. Miesystävä minkä on epäillyt haluttomuuteni syyksi ihan muuta kuin mikä se on oikeasti. Ehkä hänelle tuli hyvin äkkiä, kuten itsellenikin ne vaihtarijutut. Kerroin kyllä hänelle että etsii vaan rauhassa sitä viriilimpää naista... ei ole etsinyt.
Josko juttelisitte niistä vaihdevuosista. Minunkin pitää puhua miesystävälleni, ja on etsittävä apua kuivuuteen, joka aiheuttaa kipua. Siihen en suostu että pitää olla kipeä sen takia enää.
Toivon ongelmanne ratkeavan. Kuten omammekin...
Mene gynelle ja pyydä hormonikorvaustabletteja, ne auttaa ja taas elämä maistuu.
Kaikkiin ongelmiin ei ole ratkaisua. Seksi vaimon kanssa on loppu. Kysymys on, mitä sinä teet jatkossa.
Minä odotan, että kuopus lähtee opiskelemaan. Mietin sitten, mitä seuraavaksi.
Ammattilaisen vastaanotolle. Keskusteluapua vaikka 5 vuotta kunnes ongelmaan löytyy ratkaisu. Ei ole oikeutta evätä puolisolta seksiä samoin kun ei voi vaatia halutonta puolisoa harrastamaan seksiä.
Toinen haluaa, toinen ei. Kuka päättää, kumman haluaminen on tärkeämpää? :o)