Mukavat miniät

Mitä ehdotat tilalle, paitsi että ei saisi koskaan kritisoida toista ihmistä, vaikka syytä on? Pitäisi asettua toisen asemaan ja ymmärtää ja vaan sietää päin naamaa sanottuja solvauksia?

Omassa avioliitossani voin sanoa rehellisesti miehelleni, mitä mieltä olen jostain asiasta, ja hän samoin minulle. Hän tietää esim. ihan tarkalleen omat mielipiteeni eri puolueista, tietyistä ruokalajeista ja missä kaupungeissa / maassa on kiva viettää kesälomaa, ja mitä mieltä olen hänen sukulaisistaan: ketkä ovat niitä joiden kanssa tullaan toimeen ja vietetään joskus aikaa, ja keiden kanssa ei tulla enää koskaan tapaamaan.

Koska emme tule joidenkin kanssa enää toimeen, emme myös enää koskaan ikinä tule tapaamaan näitä. Ikinä. Ei vaikka tulisi viesti että on joutunut sairaalaan. Hautajaisiin emme myöskään tule menemään. Emme tule viemään kukkia miehen vanhempien haudalle, eikä kynttilöitä. Emme tarvitse edes tietoa hautapaikasta.

Tämä on ollut yhteinen päätöksemme, avioparina. Hän on kyllä valitettavasti oppinut tuntemaan omat sukulaisensa, ja joidenkin huonot tavat, ja minä omien sukulaisteni, aikana kun me 2 emme olleet edes tavanneet vielä.

Emme vietä aikaa haukkumalla miehen vanhempia tai miehen sisaruksia, heitä ei vain ole enää olemassa meille.

Siispä tuo aloitus ei edes koskenut sinua.

Tässä on nyt kyse niistä ihmisistä, appivanhemmista, vävyistä ja miniöistä, jotka ovat tekemisissä keskenään, mutta piikittelevät, vähättelevät ja moittivat toisiaan aina tilaisuuden tullen. Vietetään aikaa yhdessä, mutta samalla koko ajan tarkkaillaan, että sanooko tai tekeekö se nyt jotain, mistä voisi ottaa nokkiinsa tai johon voisi vastata negatiivisesti. Onhan se ikävää, mutta jotkut ihmiset ovat sellaisia luonteeltaan, että eivät edes halua yrittää hyväksyä toista. Tai mielestään yrittävät niin kovasti, mutta todellisuudessa eivät yhtään.

Ja joissakin tapauksissa on sitten ihan syytäkin olla hyväksymättä toista, onhan näitä tapauksia. Mutta aika usein kuitenkin kun kuuntelee juttuja, niin sitä ajattelee, että kaikista pienistä asioista sitä isoja tehdäänkin ja sitten ollaan niin loukkaantuneita lopun ikänsä. Ja monet miniät tuntuu kuin etsimällä etsisivät anopeistaan jotain pahaa sanottavaa. En minäkään sitä tajunnut, minkä takia mun veljen ensimmäinen vaimo oli aina meidän äidille jostain niin kuin vihainen ja meitä sisariakin kohteli yliolkaisesti. Mitään riitaa ei koskaan ollut. Mutta luohan se jännitteita, jos toinen ei koskaan tunnu olevan tyytyväinen mihinkään. Miniä oikoi aina äidin puheita, niin kuin olisi muka tiennyt kaikki maailman asiat. No ei kyllä tasan tiennyt, väitti ettei Suomi ole ikinä ollut sodassakaan...

Ai miten olen saanut oman anoppisuhteeni toimimaan? Ei siinä mitään "toimimaan saamista" ole ollut. Me oltiin toisillemme alusta asti ihan normaalisti. Anoppi oli fiksu ja ihan mukava. Samanlainen olen itse ainakin yrittänyt olla. Meillä oli hyvät välit. Anoppini on jo kuollut.

Niin mä vastasin lähinnä tuohon ap:n kysymykseen, että miltä tuntuisi jos oman sisaruksenne puoliso haukkuisi anoppiaan eli äitiänne. Mun kokemus on, että se tuntui tosi pahalta koska mielestäni äitini ei sellaista kohtelua ansainnut. Ei se ex-miniä suoraan haukkunut äitiäni, mutta kohteli huonosti ja epäkunnioittavasti.

Olen mä jo itsekin anoppi. Vävy on ihan hyvä ja meillä ihan toimivat mukavat välit.

Mielisairas ihminen, joka on alkoholisti? Eikö tämä ole jo vakava tapaus? Miksi omaiset ei toimita ihmistä hoitoon? Tuosta asiasta pitää jonkun omaisen mennä keskustelemaan sosiaalityöntekijän kanssa, tuo ihminenhän on vaaraksi sekä itselleen että muille. Mielisairaus on vakava asia ja pitäisi olla terveydenhuollon piirissä ja tiedossa. Alkoholia ei missään nimessä saa antaa mielenterveysongelmaiselle.

Miksi tällaiselle ihmiselle vielä viedään viinaa toisten toimesta? Luultavasti siksi, että nämä viinan viejät ovat itsekin alkoholisteja, ja lisäksi he jollain lailla hyötyvät asiasta.

Outoja ovat nämä ihmiset. Ei mitään vastuuta mistään. Kirjoittaja miehineen ei ole heidän kanssaan tekemisissä, mutta jonkun järkevän pitäisi asiaan puuttua. Luulisi, että tämä kirjoittajan mies olisi ainakin yrittänyt tehdä jotain äitinsä hyväksi, jos kerran tuntuu olevan ainoa viisas koko porukasta. Mutta jos ei hänen toimestaan onnistu, niin parempi sitten pysytelläkin erossa, ettei tule edes vahingossa provosoineeksi mitenkään, näistä mielenterveyspotilaista ei koskaan tiedä. Mutta kyllä edes aviomiehen pitäisi olla kartalla asioista.

Tai sitten tässä on kyseessä vahvaa liioittelua. Luulisi nyt ihmeessä, että tuollaisesta tapauksesta kärsisi muutkin omaiset kuin vain yksi.

Kaikkihan on aina mahdollista.

"No, mun "anoppi" ei ole fiksu eikä mukava. Hänellä on vakava alkoholiongelma ja on mieleltään sairas, ja puolisonsa ja miehen muut sisarukset ei tunnusta sitä. Kun oltiin vielä väleissä, kertoivat ihan avoimesti, että taas se äiti oli käynyt siellä ja siellä tuttujen paikassa, ja sammunut pihalle. Sitten nauroivat asialle. Mutta, eivät lopeta viemästä viinaa äidilleen.
"

Anna sinä anoppisi olla ihan rauhassa mieletään sairas ja juoppo, epämukava ja tyhmä.. Tuskin sille viinaa kuitenkaan vievät muut sukulaiset litratolkulla, mielisairaalle, liittymättä mukaan juhliin. Aiai sentään kun joku tykkää joskus rentoutuakin, taidat olla itse niitä tiukkapipoja kermaperseminiöitä, jotka ei alkoholia ota lainkaan. Siinä vasta hulluksi tulee..