Valtion tuki kansallisoopperalle 2004: 41 miljoonaa euroa
Oopperan kokonaiskävijämäärä: 300 000
halvin lipun hinta: 12 euroa
Valtion tuki suomalaiselle elokuvalle 2004: 15 miljoonaa euroa
Suomalaisten elokuvien katsojamäärä teattereissa 2004: 1 162 039
keskimääräinen lipun hinta: 7 euroa
eli
ooppera 137€/kävijä
elokuva 13€/katsoja
Kuinka moni teistä on käynyt oopperassa? Mitä Piditte?
Tämä on todellakin hämmästyttävää kuinka tuollaista laitosta ylläpidetään niin pienen kansanjoukon hyväksi ja niin helvetin kalliilla.
Suomalainen elokuva on kehittyvä ja dynaaminen taiteen ja viihteen laji, jolla on paljon mahdollisuuksia. Siltä vain puuttuu rahoitus ja resurssit. Esim lisäämällä rahoitusta saataisiin elokuva kansainvälistymään ja oikeasti tuottamaan taloudellista tulosta. Tällä hetkellä tuotto ja kasvu ovat niin pieniä, että voi puhua nollatuloksesta.
Suomalainen ooppera on perinteisiin kangistunut ja ilmaisultaan köyhä taiteen laji, kuten siis ooppera ylipäätänsäkin. Sillä ei siis ole juurikaan kehitysnäkymiä sisällöllisesti saati sitten taloudellisesti.
Mitä ihmettä siis?
Eikö oopperan rahoitusta ja tuotantoa voisi hieman järkeistää ja suhteuttaa sitä muihin taiteen ja viihteen lajeihin?
Oopperan kokonaiskävijämäärä: 300 000
halvin lipun hinta: 12 euroa
Valtion tuki suomalaiselle elokuvalle 2004: 15 miljoonaa euroa
Suomalaisten elokuvien katsojamäärä teattereissa 2004: 1 162 039
keskimääräinen lipun hinta: 7 euroa
eli
ooppera 137€/kävijä
elokuva 13€/katsoja
Kuinka moni teistä on käynyt oopperassa? Mitä Piditte?
Tämä on todellakin hämmästyttävää kuinka tuollaista laitosta ylläpidetään niin pienen kansanjoukon hyväksi ja niin helvetin kalliilla.
Suomalainen elokuva on kehittyvä ja dynaaminen taiteen ja viihteen laji, jolla on paljon mahdollisuuksia. Siltä vain puuttuu rahoitus ja resurssit. Esim lisäämällä rahoitusta saataisiin elokuva kansainvälistymään ja oikeasti tuottamaan taloudellista tulosta. Tällä hetkellä tuotto ja kasvu ovat niin pieniä, että voi puhua nollatuloksesta.
Suomalainen ooppera on perinteisiin kangistunut ja ilmaisultaan köyhä taiteen laji, kuten siis ooppera ylipäätänsäkin. Sillä ei siis ole juurikaan kehitysnäkymiä sisällöllisesti saati sitten taloudellisesti.
Mitä ihmettä siis?
Eikö oopperan rahoitusta ja tuotantoa voisi hieman järkeistää ja suhteuttaa sitä muihin taiteen ja viihteen lajeihin?
Vastaukset 38
Vanhimmat
"Tämä on todellakin hämmästyttävää kuinka tuollaista laitosta ylläpidetään niin pienen kansanjoukon hyväksi ja niin helvetin kalliilla."
-Minun ymmärtääkseni oopperaan saa mennä kuka tahansa viiteryhmään katsomatta.
"Suomalainen ooppera on perinteisiin kangistunut ja ilmaisultaan köyhä taiteen laji, kuten siis ooppera ylipäätänsäkin."
-Tämä on sinun subjektiivinen mielipiteesi, älä yleistä
Voisin samoin perustein väittää:
En ole koskaan käynyt sydämen ohitusleikkauksessa, aika harva meistä on käynyt. Silti valtio ylläpitää äärettömän kallista järjestelmää, joka koituu vain pienen kansanjoukon hyväksi.
"-Minun ymmärtääkseni oopperaan saa mennä kuka tahansa viiteryhmään katsomatta"
Toki saa, nimimerkki Dino tietenkin tarkoitti, kuten hyvin varmasti tiedät, vain pienen ryhmän olevan kiinnostuneen Oopperasta.
"Voisin samoin perustein väittää:
En ole koskaan käynyt sydämen ohitusleikkauksessa, aika harva meistä on käynyt. Silti valtio ylläpitää äärettömän kallista järjestelmää, joka koituu vain pienen kansanjoukon hyväksi."
Analogiasi on huonoin pitkään aikaan. Miten voit edes verrata ihmishenkiä pelastavia ohitusleikkauksia viihteeseen. Keksi jotain muuta.
No kieltämättä vähän heikko analogia, mutta sitä tarkoitin sanoa, että valtiovalta tukee niitä asioita mitä kokee arvokkaina kansalaisten hyvinvoinnin ja kulttuurisen perimän säilyttämiseksi.
Emme me käytä kaikkia niitä palveluja, joista maksamme veroja. Jos yläluokkaiset ihmiset maksavat eniten veroja Suomessa, niin on täysin oikeutettua, että heillekin tarjotaan henkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi taidemuotoja, jotka heitä kiinnostaa. Olipa se rahasumma sitten isompi kuin jollekin populaarimmalle kulttuuriosa-alueelle maksettu.
Pohjustukseksi haluan vielä kertoa, etten ole koskaan käynyt oopperassa, enkä varmaan tule käymäänkään.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että hyvinvointivaltiossa erilaisten taidemuotojen tukeminen on itsestäänselvyys.
Eriävän mielipiteen esitän oopperan leimaamisesta yläluokan viihteeksi, kuvittelisin, itsekin em. ryhmään kuuluvana, heidän nauttivan myös elokuvasta ja muista taidemuodoista samoin verroin, ehkä jopa enemmänkin.
Alkuperäinen kirjoittajan ihmetteli oopperan suurta tukirahoitusta suhteessa esimerkiksi huomattavasti suositumpaan elokuvaan. On tietenkin syytä muistaa etteivät euromäärät kerro koko totuutta varsinaisen hyödyn tehokkuudesta, mutta summat silti kummastuttavat.
Itse olen useasti vierallut oopperassa, tosin enimmäkseen ulkomailla. En kuitenkaan erityisemmin pidä siitä.
Tässähän joutuu lukemaan omat viestinsä uudelleen ja katsomaan mitä on sanonut, kun se, mitä on tarkoittanut ei pidä yhtä vastauksiesi kanssa;)
Ei ooppera tietenkään ole ainoa yläluokkaisten ihmisten harrastus, eikä se ole pelkästään yläluokkaisten harrastus. Mutta jos turkkiin pukeutunut kulturelli hienostorouva ja nuori farkkukamppeisiin pukeutunut raggari pitäisi sijoittaa oopperaan tai juhannusfestareille, niin sijoittaisin enemmin rouvan oopperaan ja raggarin festareille, se näistä stereotypioista.
Ooppera on siis mielestäni enemmän yläluokkainen kulttuuriharrastus, toki siellä käy muitakin asiasta kiinnostuneita, jotka ovat vieläpä asiasta aidommin kiinnostuneita kuin ne hienostoihmiset.
Sitä en tiedä, onko oopperaan sijoitettu rahamäärä suhteeton verrattuna elokuvakulttuuriin sijoitettuun rahamäärään, mutta olen kanssasi yhä sitä mieltä, että suomalainen oopperakulttuuri tulee säilyttää maksoi se sitten enempi tai vähempi.
Ensinnäkään ooppera ei ole mikään yläluokan huvitus, vaan kyllä siellä käy ihan tavalliset ihmiset. Jätetään tää elitistipuhe nyt jo pois!
Ooppera on kallis taidemuoto, en kiellä. Miettikääpä kuinka paljon työvoimaa tarvitaan produktion tekemiseen lavasteista ja puvustuksista lähtien, sieltä se hintavuuskin sitten tulee. Mutta mitäs siitä? Oopperaa tarvitaan! Valtiontukien määrästä on ihan turhaa narista, se täytyy vaan hyväksyä. Ihan samoin kuin minä hyväksyn sen, että minun verorahoillani maksetaan lapsilisiä ym, vaikken perheettömänä niistä pääsekään osalliseksi.
Minun tuloillani tuskin yläluokkaan kuulutaan... Ooppera on silti KOVIN läheinen taidemuoto, olkoonkin korkeakulttuuria.
”Suomalainen ooppera on perinteisiin kangistunut ja ilmaisultaan köyhä taiteen laji, kuten siis ooppera ylipäätänsäkin. Sillä ei siis ole juurikaan kehitysnäkymiä sisällöllisesti saati sitten taloudellisesti.”
Käsitelläänpä ensin sisältöpuolta. Mahdatko sekoittaa suomalaisen (uus)oopperatuotannon ja Kansallisoopperan nykyiset esitykset. Kansallisoopperan kauden 2004-2005 esityksistä lähes kaikki ovat hyvin perinteistä oopperaa (tämäkö on sitä ”perinteisiin kangistunutta”?), mutta nämä oopperat eivät missään tapauksessa ole ”ilmaisultaan köyhiä”, päinvastoin. Sen sijaan suomalaista oopperatuotantoa 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä on kritisoitu - osin aiheellisestikin - ilmaisun köyhyydestä; oopperat ovat olleet pääosin ”jälkiwagneriaanista” resitatiivilaulantaa ilman melodisia aaria- tai yhtyekohtauksia, ja lavastuksetkin ovat usein kallistuneet askeesin puolelle. Mutta Kansallisoopperan repertuaarista tämä on muodostanut vain hyvin pienen osuuden.
Puhutaanpa sitten talouspuolesta. Ooppera ja muu korkeakulttuuri on eräänlaista valtion tai kaupunkien markkinointityötä, jolla tänne houkutellaan maksukykyisiä turisteja ja huippuosaajia. Se on siis rinnastettavissa normaaliin myynninedistämiseen, joka sellaisenaan on tappiollista, mutta jonka kokonaisvaikutus, aineelliset ja aineettomat hyödyt yhteenlaskien, on plussan puolella. Afganistanissa ei talibanien aikana esitetty oopperaa, minkä vuoksi sinne ei saatu houkuteltua maksukykyisiä turisteja eikä huippuosaajia. Mikä todistaakin väittämäni :)
Olen usein rinnastanut ensimmäisen oopperakokemuksen ensimmäiseen viinilasilliseen tai kahvikupilliseen. Se menee yleensä alas suuta irvistäen, mutta kun makuun pääsee, niin koukussa on.
Luulenpa että Dino tarkoitti, että ooppera ylipäätään on "ilmaisultaan köyhää" ja "perinteisiin kangistunutta". Ja jos näin oli, olen samaa mieltä.
Katsottiin asiaa mistä näkökulmasta tahansa, niin mielestäni elokuva ja teatteri ovat kaikin puolin vaikuttavampia medioita. Elokuvan määrärahoja pitäisi huomattavasti suurentaa, ottaa pois oopperalta. Ja kyllä ooppera on myös kaavoihin kangistunutta. Esitetään vuodesta toiseen samoja, satoja vuosia vanhoja teoksia, joiden teemat ovat monasti kovin vanhentuneelta tuntuvia ja juonet tylsiä ja ulkokohtaisia. En tarkoita, että jokainen ooppera olisi tätä, mutta monet.
Musiikillisesti monet oopperat ovat kyllä mielestäni erittäin nautinnollisia. Kritiikkini kohdistuu nimenomaan kerrontaan ja draamaan. Se on mielestäni viihdettä, joka ei toimi kokonaisuutena ja joka voisi toimia paremmin teatterin puolella. Itse säveltäisin mielelläni teatteri- ja elokuvamusiikkia, oopperaa sellaisessa muodossa kuin esim. Saariaho, en koskaan! Olen nähnyt Kaukaisen rakkauden useaan kertaan ja se ei liikuta minua pätkääkään. Olen katsonut Magnolian (P.T.Anderson) moneen kertaan ja en voi olla liikuttumatta ja vaikuttumatta joka kerta.
Haluan siis vielä korostaa rakkauttani oopperamusiikkiin, en sen draamalliseen puoleen. Kokonaisuutena se ei siis mielestäni toimi oikeastaan koskaan. Ja juonetkin ovat joskus moniulotteisia ja syvällisiä. Se ei vain auta, kun se tuntuu niin typerältä kun he laulavat repliikkinsä. Oratorio toimii. Se on ikään kuin kertomus. Baletti ei toimi. Mutta musiikki näissä kaikissa taiteenlajeissa kyllä toimii upeasti. Lempioopperoitani (siis lähinnä vain se musiikkipuoli) ovat mm. Don Giovanni (harvinaisen hyvä juonikin), Ring, Lulu, Wozzeck, jotkut italialaiset oopperat, Debussyn Pelleas. Ja Sailbad Sinnerille sanoisin, että tämä on se asia, jota tarkoitin aikaisemmin haukkuessani oopperaa ehkä hieman turhan kiihkeästi. Käyn paljon elokuvissa, oopperassa harvemmin.
"Haluan siis vielä korostaa rakkauttani oopperamusiikkiin, en sen draamalliseen puoleen."
Mielestäni meidän ei tarvitse näitä eritellä. Ooppera on oma taidemuotonsa, jossa draama ja musiikki yhdistyvät. On varmasti totta sinänsä, että ilman musiikkia ne näytelmät olisivat usein huonohkoja. Mutta kun tarkastellaan kokonaisuutta, niin se on hienoa taidetta, omana taiteenlajinaan.
Otan tähän taas näitä analogioitani. Korkeushyppääjän voittaa juoksussa pikajuoksija ja korkeudessa seiväshyppääjä, mutta korkeushypyssä korkeushyppääjä voittaa nämät muut.
Jäi vielä selventämättä, ettei eriteltäisi korkeushypyn vauhdinottoa ja hypyn korkeutta.
Minun mielestäni oopperassa musiikki ja draama ovat erittäin helposti erotettavissa. Jos ei niin, mistä syystä oopperamusiikkia myydään levyillä? Siis pelkästään kuunneltavaksi. Kertoisitko?
Tuo oli kyllä aika huono lohkaisu. Ja ooppera ei kokonaisuutena ole hieno taiteenmuoto! Hieno tekotaiteenmuoto kylläkin...
No, on musiikki oopperan olennaisin osa. Mutta sanoisin näyttämötyön elävöittävän kokonaisuutta, ainakin omalla kohdallani koen näin, että oopperaa on huomattavasti kiintoisampi seurata kun näkee tapahtumat.
Kun teoksen tuntee hyvin, niin sitten kiksit saa jo pelkän musiikin kuulemisesta.
Joo kyllä minäkin katson paljon oopperoita DVD:iltä. On mukavaa kun musiikkiin yhdistyy jotain näkyvää: lavasteet, asut, ilmeet ja eleet. Mutta ei se draamallinen puoli vain toimi. Ja näin ollen ooppera kokonaisuutena ei toimi.
" Olen nähnyt Kaukaisen rakkauden useaan kertaan, ja se ei liikuta minua pätkääkään. Olen katsonut Magnolian moneen kertaan ja en voi olla liikuttumatta ja vaikuttumatta joka joka kerta. "
On myös olemassa sellainen asia kuin huono maku...
Tsemppiä!
...minä taidan olla raksapena. Se kelpaa minulle.
Kaukainen rakkaus on erinomainen, loistava ja vaikuttuva! Mitkä laulajat, mikä lavastus! Tämän esityksen katsoisi vaikka kuinka useasti, varsinkin sillä miehityksellä, joka syksyllä Kansallisessa kävi. Finley, Groop olivat varsinkin huippuvireessä.
Magnolian olen nähnyt kerran, tylsistyin. Olematon leffa, aivan ylimainostettu. Pakko yhtyä Tristaniin: on olemassa myös sellainen asia kuin huono maku...
"On myös olemassa sellainen asia kuin huono maku...
Tsemppiä!"
Näköjään...
Mielestäni on kummallista että ollaan heti sitä mieltä että maussani on jotain vikaa kun olen eri mieltä jossain asiassa. Okei, en nauttinut Kaukaisesta rakkaudesta ja ilmeisesti jonkun mielestä osoittaa huonoa makua kun arvostaa elokuvaa, Magnoliaa.
Osoittaako muut valintani huonoa makua? Lempioopperani on ehkäpä Don Giovanni. Romantiikan ajan lempisäveltäjäni on Chopin. Parasta modernia musiikkia ovat Stravinski, Messiaen, Dutilleux, Veli-Matti Puumala, Gyorgy Kurtag, Witold Lutoslawski, Toru Takemitsu. No kommentoikaa makuani hieman lisää. Ja ehkäpä voimme keskustella tarkemmin uudesta musiikista ja sen estetiikasta. Voi olla että te jäätte kakkoseksi.
" Okei, en nauttinut Kaukaisesta rakkaudesta ja ilmeisesti jonkun mielestä osoittaa huonoa makua kun arvostaa elokuvaa, Magnoliaa."
Niin, mutta kysymyshän ei ollutkaan taidemuodoista sinänsä, ( oopperasta & elokuvasta ) vaan siitä, että Kaukainen rakkaus oli allekirjoittaneen ja jonkun muun mielestä hyvä ooppera, Magnolia sensijaan huono elokuva
Musiikkimaustasi; kiinostava, mutta aika heterogeeninen on listasi.
...sitä voi olla montaa mieltä. Mielestäni Magnolia on yksi elokuvahistorian hienoimmista elokuvista. Kaukainen rakkaus taas ei sytyttänyt. Ilmeisesti teidän maku on se oikea maku sitten. Loppujen lopuksi minä olen tyytyväinen siihen mitä minulla on. Ollaan ystäviä.
Joo, ei riidellä.
Sävellysiloa!
Olen käynyt oopperassa ja elokuvissa. Ooppera on hyvä ja huono, samoin elokuva on hyvä ja huono.
Ei asioita voi noin yleistää, että ooppera pois ja elokuva tilalle. Kumpaakin tarvitaan. En minäkään ole vaatimassa, että pois kaikki rautatiet ja rahat maanteitten korjauksiin, kun minä en junia kerran käytä.
Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan...
Pitäisikö Muonion kunnalta lakkauttaa valtion tuki, vain siksi ettei monikaan meistä ole siellä käynyt?
Itseäni pystyy harva leffa yhtälailla sytyttämään kuin loistava ooppera.
Kansallisooppera on tätä nykyä yksi Suomen suurimmista suojatyöpaikoista. Esiintyjät nostavat suuria palkkoja, jotka pääasiassa koostuvat yhteiskunnan tuista. Tämähän on käytännössä sama asia kun korvausten nostaminen Kelan ja sossun luukuilta.
...että ne tekevät työtä, josta monet nauttivat.
Avaan television, josta tulee ei niin kovin kiinnostava tekstitetty ulkomainen elokuva. Suljen äänen ja laitan klassisen soimaan. On hieman kylmä, joten laitan karvalakin päähäni ( ei korville ),puen lämpöhaalarit ja istun kiikkustuoliin. Toimii ja on pikanttia, eikä tarvitse lasipalatsia !
Valtion velvollisuus ja kunnia- asia on tukea suomalaista kulttuuria. Kulttuuriamme, joka vielä on näinkin nuori. Kansallisooppera ylläpitää korkeakulttuuriamme tilaamalla ja esittämällä suomalaista oopperataidetta.
Vireä kulttuurielämä ja tuotteliaisuus oman taiteen luomisessa osoittaa meidän olevan oikeutettuja itsenäisyyteemme. Eläköön Suomi!
Puhut asiaa! Oopperan tukeminen on valtion velvollisuus ja kunnia-asia!
Jospa käännettäisi asia niin päin, että annetaan suomalaiselle elokuvalle 41 miljoonaa vuodessa ja oopperalle 15 miljoonaa, niin nähtäisiin kuinka kehityskelpoinen taiteenlaji kumpikin on.
Millaista oopperatuotantoa olisi tuolla rahalla mahdollsta totetuttaa? Varmaan tasoltaa nykyistä heikompaa tai sitten määrässä vähemmän.
Noh, jos elokuva saisi tuollaisen määrän rahaa, niin kannattaisiko se sijoittaa siten, että lisätään tuotantojen määrää vai nostetaanko nykyisen määrän tasoa? Minä sanoisin, että nostetaan tasoa, ei määrää. Sillä tavalla on mahdollisuus lähteä kansainvälisille markkinoille ja tienata tukirahat takaisin.
Elokuva kehittyisi tuollaisella rahalla todennäköisesti todella menestyväksi, sekä kaupallisesti, että taloudellisesti. Miksi ooppera ei ole kehitynyt siihen malliin?
Oopperan perinteisiin kangistumisella ja köyhällä ilmaisulla tarkoitan juuri ilmaisukeinojen uusiutumista ja teosten monimuooisuuden kasvua. Sitä ei ole juurikaan tapahtunut. Teokset ovat monesti vain toisintotulkintoja vanhoista teksteistä ja keinot ovat pysyneet samoina kuin aina.
Elokuva kehittyy sekä teknisesti, että sisällöllisesti. Sen aihepiirit ovat laajemmalta elämänalueelta ja monimuotoisimpima kuin oopperan sisällöt. Elokuva antaa informaatiota täsmällisemmin, synnyttää tunnelmia vahvemmin, antaa monipuolisia kokemuksia ja välittää viestiä oopperaa hallitummin. Se on taitovaatimuksiltaan myös kovempi sen kehitystahdin ja välineenhallinnan vaatimusten vuoksi.
Tekemisen kannalta elokuva on oopperaa "korkeataiteellisempaa", mutta statuksen kannalta rahvaanomaisempaa. Sen ääreen kokoontuvat kansanjoukot, siitä ammennetaan kulttuurikuvaa laajemmin kuin mistää muusta taiteenlajista.
Joten aivan turha puolustella oopperaa millään muulla kuin sillä turhamaisuudella, joka sitä muutenkin ylläpitää. Kyllä minäkin tunnustan, etten usko oopperan mihinkään katoavan tulevaisuudessakaan, mutta hiljaa sen puolesta puhujat voisivat olla, vain nauttia valitsemastaan taiteesta ja ottaa haukut vastaan.
Hyvin sanottu!
Eiköhän tässä koko debaatissa ole kyse kateudesta niitä ihmisiä kohtaan, jotka osaavat nauttia hieman harvinaisemmasta taidemuodosta. Elokuva on koko kansan huvia, mutta ooppera -suurista ponnisteluistakaan huolimatta (nk. karvalakkioopperat 1970-luvulla) - ei ole.
Katselkaa rauhassa niitä elokuvianne ja antakaa toisten nauttia oopperasta. Suomessa valtion tuki oopperalle on pientä moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna (hyvänä esimerkkinä Saksa), ja Savonlinnan oopperajuhlatkin saavat naurettavan vähän tukea verovaroista, kun ottaa huomioon kuinka suuri matkailuvaltti se on.
Suomalaisen elokuvan tukea voisi varmaan lisätä, mutta miksi oopperan tukea pitäisi vähentää? Rahat elokuville vaikka dopingin pilaamasta urheilusta.
...kommentti tämäkin. Niin kai se on.
Se on kyllä totta että ooppera on taidemuotona kallis....
valtio tukee oopperaa,samoin helsinki,espoo,
kauniainen ja vantaa X-määrällä eurolla vuosittain.
Oopperatuotannot tulisivat kyllä halvemmaksi että Kansallisooppera tekisi enemmän kansainvälisiä yhteistuotantoja muiden eurooppalaisten oopperoiden kanssa esimerkiksi:Tukholman,Oslon,Kööpenhaminan,
Berliiinin,Frankfurtin,Wienin yms kanssa ja vastineeksi meidän oma oopperamme lainaisi toiselle talolle omia tuotantojaan. Olisi syytä tutkia myös tarkemmin yhteistyökuvioita Savonlinnan Oopperajuhlien kanssa.
Eli ooppera on rahansa ansainnut vasta, kun kauteen mahtuu ainoastaan kantaesityksiä tai Suomessa viimeksi 70-luvulla nähtyjä teoksia??
On olemassa klassikoita tiäkkö?
Oopperaa ja elokuvaa ei oikeastaan kannattaisi edes vertailla. Molemmat ovat hienoja tapoja pitää yllä kansalaisten kiinnostusta kulttuuriin.
Vertailu oopperan ja elokuvan katsojamäärien välillä on naiivia mm. siksi että Suomessa on vain yksi oopperatalo ja satoja elokuvateattereita. Vaikka Kansallisooppera olisi loppuunmyyty joka ilta (kuten usein onkin), kävijämäärä ei silti nousisi lähellekään elokuvateattereiden lukemia. Hankala jostain Kittilästä on oopperaan lähteä - elokuviin ei niinkään. Onneksi pienemmätkin paikkakunnat (nk. maakuntaoopperat sekä mm. Savonlinna, Nivala ja Nilsiä) ovat innostuneet esittämään oopperaa, ja vahvat oopperaperinteemme saavat jatkoa.
Minä kannatan vertailua eri kulttuurilaitosten ja taidemuotojen kesken siksi, että yhteinen päämäärähän niillä on. Toimia kulttuurina, ajatusten eteenpäin viejänä, yhteisöllisen hyvin voinnin edistäjänä ja kansallisen identiteetin rakentajana.
Kulttuuri, nyt jo tutkitusti, edistää hyvinvointia. Luova harrastaminen tai henkisten asioiden kokeminen antaa ihmisille tilaa ja pienen rentoutumisen hetken tässä kiireessä ja kurassa, jossa elämme. Tätä varten taidekulttuuri on syntynyt.
No, kuinka mikäkin taidekulttuurin muoto sitten paikkaansa kansakunnan identiteetin ja hyvinvoinnin kehittämisessä puolustaa?
Elokuva on massojen viihdetta ja kansantajuinen taidemuoto, joka jakaa laajalle katsojajoukolle kokemuksia ja synnyttää puheenvuoroja. Se vihastuttaa ja ihastuttaa, ennenkaikkea se laittaa ihmisten ajatuksia liikkeelle ja antaa virikkeitä suurin piirtein jokaiseen päivään. Se tavoittaa niitä ihmisiä, joille kulttuuri on tarkoitettukin, kaikille.
Ooppera on kovin pienen joukon, hyvin kallis taidemuoto, jonka en ole koskaan kuullut saaneen aikaan esimerkiksi yhteiskunnallista keskustelua, muutoin kuin tämän keskutelun kaltaista. Ei mitään puhetta sisällöstä, luovuudesta tai niiden sidoksista yhteiskuntaan ja ihmisten elämään.
En missään nimessä kyseenalaista oopperan tekijöiden ammattitaitoa, luovuutta tai arvoa Ainoastaan arvostelen kansallisoopperan nykyistä järjetöntä asemaa kulttuuripoliittisessa ja -taloudellisessa kentässä. Se on laitoksena täysin perustelematon ja toiminassaan järjetön.
Miksi Suomessa ei tyydyttäisi Savonlinnan Oopperajuhliin ja muihin alueellisiin, tapahtumaluonteisiin oopperakonsepteihin. Ne sentään ovat yhä innovatiivisia ja kokemuksenarvoisia kulttuuritekoja, ainakin mammuttimaisen kansalliskalleuden rinnalla.
Mihin tarvitaan kallista rahareikää, kansallisoopperaa? Miksi meidän pitää olla kyseisen taidemuodon suhteen kilpailukykyisiä muuhun maailmaan nähden? En usko, että ooppera on yhtää sen laajemman kansanryhmien viihdettä missään päin maailmaa. Elitististä siinä missä täälläkin.
Kyllä ainakin Italiassa ooppera on laajempien kansanryhmien viihdettä. Kokemukseni mukaan monet nk. tavalliset kansalaisetkin osaavat siellä aarioita ulkoa. Näin on ollut sitä paitsi jo pitkän aikaa: Verdin hautajaiskulkueeseen vuonna 1901 osallistui satoja tuhansia ihmisiä - ei siis mikään pieni eliittiryhmä - jotka lauloivat Va pensieroa Nabucco-oopperasta.
Kansallisoopperalla on sijansa Suomen kulttuurielämässä, aivan kuten Ateneumilla, Kansallisteatterilla jne. Kansallisooppera kitkutteli pitkään huonoissa tiloissa ilman oopperataloa ja piti oopperan hengissä näillä leveysasteilla. Yhtään liioittelematta voi sanoa, että ilman Kansallisoopperaa oopperaa ei esitettäisi missään päin Suomea. Se taas olisi selainen puute kulttuurin saralla, että sitä ei korvattaisi rakentamalla lisää elokuvateattereita.
Oopperaa on hyvin vaikea mieltää elitistiseksi vain siksi, että siellä käy vähemmän ihmisiä kuin elokuvissa. Kyllä oopperakatsomossa on ihan tavallisia ihmisiä, farkkuja, neulepuseroita ja joskus laskettelupukujakin. Sitä paitsi ooppera herättää joskus kiivasta yhteiskunnalista keskustelua, esim. Kansallisoopperassa esitetty Klinghofferin kuolema, jota jotkut oopperatalot kieltäytyivät esittämästä aiheen (palestiinalaisten ja israelilaisten terrori) arkaluontoisuuden vuoksi.