Huudan hädässäni vanhusten hyvän kotihoidon perään

Luin Helsingin Sanomissa 11.2.2017 olleen, Helsingin sosiaali- ja terveysviraston osastopäälikön, Arja peipponen mielipidekirjoituksen, " Helsinki tarjoaa vanhuksille laadukasta kotihoitoa".
Kirjoituksen luettuani tuli mieleeni, kuinkahan monta kertaa , kirjoittaja Arja on käyttänyt kotipalvelun hoitoja, kun hän pitää Helsingin kotihoitoa korkeatasoisena?
Minulla kun, muutaman vuoden kokemastani Helsingin kotihoidosta on juur' päinvastainen kuva.
Jo esim. se, kun vanhusten kotihoidossa ei ole ollut läkäriä moniin kuukausiin ja se, kun lääkäriä ei ole tavoiteltavissa, sinä aikana, kun lääkäri on kesälomalla, että niin paljon kun kotihoidon palveluja minun ohellani käyttävät monet monisairaat vanhukset niin, suhtautuminen siihen, ettei lääkäriä ole mahdollista tarvittaessa saada, kuvastaa ala-arvosta kotihoitoa. Ja mielestäni se, ettei kotonaan asuvat, kotihoidon palvelujen varassa oleville vanhuksille ole olemassa mahdollisuus lääkäripalveluihin, se on perustuslaimme vastaist niin silloin, jos vanhukset katsotaan olevan, nuorempien kansalaisten tavoin, oikeutettuja maassamme voimassaolevien lakien mukaisiin kansalaisoikeuksiin
Suomessa ei ole olemassa mitään paikkaa, eikä ketään ihmistä minkä puoleenkääntymällä vanhuksella olisi mahdollisuus saada oikeutta. Maassamme ei ole olemassa ketään, kuka vanhusta puolustaisi. Että se kun maamme on mukana kansainvälisessä ihmisoikeusjärjestössä, on valheellisen näytön antamista hyväntahtoisuudesta. Jos maassamme kunnioitettaisiin voimassaolevia lakeja ja vanhuksia, maassamme ei ihmistenhoitopuolia olisi olemassa, kas kun silloin, me kaikki vanhukset saisimme sellaista "hyvää hoito ja hoivapalveluja" kun perusturvalakimme meidät määrää hoidettavan. Siinä meidän maassamme onkin suuri pulma, kun meillä ei ole olemassa ketään, kuka huolehtisi siitä, että voimassaolevia lakejamme käytännössä noudatetaan.