Monet miehet valittaa kun seksiä on liian vähän tai sitä ei ole olenkaan. Sitten naiset kommentoi että kumppani ei vaan halua sinua enää ja parisuhde on loppumassa tai vetelee viimeisiään ja kannattaa erota. Mulla on aivan eri näkemys, avoliitossa olen ollut lähes 27 vuotta ja sinne mahtuu kumppanin haluttumuus jaksot ja myös mun. Alkuvuosina seksiä oli 2-4 krt viikossa mutta lapsen syntymän jälkeen kerrat väheni eikä mikään ihme. Sittemmin tuli myös näitä jaksoja kun avovaimo oli vaan haluton seksiin, syinä yleensä stressi, väsymys jne. Ja puhutaan kuukausista. Mullakin miehenä ilmeni jaksoja kun ei vaan haluja ollut vaikka avovaimolla olis ollut. Ei siinä mitää eroja puuhailtu tai natistu turhia, halut sitten taas tuli kun oli tullakseen. Meillä on kuitenkin samanlainen tilanne ollut jo joitakin vuosia molemmilla, haluttomuus ilmenee usein pimeänä synkkänä syys tai talvi jaksona kun on virta ihan poissa, ei kiinnosta seksi mutta läheisyyttä on. Ja näin saattaa mennä jopa pari kolme kuukautta. Kun kevät aurinko alkaa paistaa ja päivät pitenee alkaa taas herätä. Sanoisin että seksi kerrat on harvassa mutta laadullisesti hyvää, molemmat ottaa toisen nautinnon huomioon. Molemmilla on myös halut vähentyneet iän myötä mutta kyllä ihan normaalisti pusitaan ja joskus kun ei ole varsinaisesti aktia hoidetaan homma sitten käsi tai joskus jopa suupelillä. Näin on menty ja meno jatkuu toivottavasti vielä pitkään. On tietty pareja joissa toinen haluaa toinen ei siinä voi harkita vaihtoehtoja mutta en ole koskaan alkanut vonkaamaan kun huomaa että toista ei nappaa eikä ole tullut mieleenkää pettää tai erota, suhteessa kun meidän mielestä on muutakin yhteistä kuin seksi. Ei kai muuta kun seksin täyteistä kesää niille joilla sitä on.
Eri näkemys
tavismies8
2118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvää tekstiä kirjoitit. Semmoisen käytännön ongelman olen vain huomannut, että tuo pili on aika lailla surkastunut tässä kuivan kauden aikana. Jos vaikka halut joskus palaakin, niin voi tuntua aika mitättömältä.
Olosuhteet ja elämäntilanteet vaihtelevat.
Esiaviollinen olotila, eli asuminen erillään. Silloin mahdollisuuksien mukaan.
Esilapsekas olotila. Ennen lasten hankkimista. Ei rajoituksia.
Perheen lisäyksen eri vaiheet. Vaiheesta riippuen. Raskauksien loppukuukausina vaimoni oli aktiivisempi kuin minä.
Penskojen tultua puuhastelu ja ajoituskysymys. Makuuhuoneen oveen vessan lukko ja selitys punaisen merkityksestä.
Ruuhkavuodet. Rutinoitunut rytmi. Lauantaina ja sunnuntaina. Arkisin tilanteiden mukaan tai sitten ei.
Paljon työmatkoja. Kotona tekemättömiä töitä. Pari vuotta oli todellista rahapulaa joka vaikutti myös ravinnon koostumukseen. Ei välttämättä laatuun.
12 vuotta viikot mierolaisena muualla puutteen torjunnassa. Viikonloppuisin oli otettava irti elämästä mitä jaksoi.
Työelämästä vieraantuminen viimeisenkin lapsen lähdettyä. Työttömyys näytti parhaat puolensa.
Siirtyminen eläkkeelle, tissuttelun lopettaminen ja kuntoilun aloittaminen. Elämään uusia ulottuvuuksia.
Energiani jakautuu siten, että lauantait ovat kuntoilun lepopäiviä ja keskiviikkoisin jumputan vain aerobisia, eli silloin jaksan osoittaa syvällistä huomaavaisuutta vaimolleni.
Näinä vuosikymmeninä vaimoni ei ole koskaan kieltäytynyt ja vain muutaman kerran tuonut julki ajatuksen, ettei ole hirveän innostunut. Olen kunnioittanut sitä
Onneksi vaimoni on utelias ja valmis uuden kokeiluun. Kaiken avain on keskinäinen, aito välittäminen ja huoleton, stressivapaa elämä.
Olen elänyt kaksi, minusta johtunutta kuivaa jaksoa. Ensimmäinen kesti 6 viikkoa. Jouduin aloittamaan eturauhasta supistavan lääkityksen. Karmea olotila ja pelko anuksessa josko se jää pysyväksi olotilaksi. Ei jäänyt.
Toinen oli seurausta kahdesta ensimmäisestä suolistosyöpäleikkauksesta. Kesti noin 4 - 5kk.
Ensimmäiset 3kk vatsassani roikkui paskapussi joka ei innostanut naiskenteluun.
Avanteen sulkekemisleikkauksen jälkeen lyhennetyn suoleni toiminta oli sitä luokkaa, että alkuviikot oli pidettävä vessan ovi näköpiirissä ja vähän aikaa senkin jälkeen alapää ei hyväksynyt keskivartalon jännittymistä.
Noiden kokemusten valossa olen hiivatin kiitollinen, että vielä 73v tunnen eläväni täysipainoista elämää. Reunaehtona raittius.siitä. Kun muutaman kerran vuodessa lipsun siitä niin tiedän seurauksen ja se on oma valintani.