Metalli ja heavy

Onhan se kyllä parempaa enimmäkseen.

Älä nyt pahoita mieltäsi kyllä se tulee paskaa puhumalla ja uhoomalla millä lapsilta rahat pois otetaan eli räpillä niin että kumpi olikaan sitä lasten musaa.

Nii-i! Ja kelaa millanen kärsimys oot itelles joskus jatkossa? Ei kannata elää, paa vaan twiitit seurantaan...

On muuten nykyhevareille tärkein artisti, josta puhutaan eniten metallipiireissä mm. Youtubessa. ;)

No sinäkään et ymmärrä jostain elektronisesta musiikista hevon helvettiäkään, mutta möliset silti hevisti siitä ja muusta noita ahdasmielisiä ennakkoluuloja... :)

Totuus on vain se, että hevi on aika pöhöttynyttä ja pystyynkuollutta musiikkia tänä päivänä. Se nousi kuolleista, kukoisti hetken ja pöhöttyi sitten, ja nyt vaan ihmetellään, mitä pitäisi tehdä, kun Bieberiin vertailukaan ei tuo paljoa uutta ja elinvoimaista taiteeseen.

Uskonnot sinne kuuluu.

Et tajua, koska olet niin lapsellinen. :)

Ok, saatoin muotoilla myös hieman provokatiivisesti.

"Moni 1980-luvun hevibändikin kuoli ja kuopattiin aikoja sitten."

Mitäpä sillä on tekemistä musiikin laadun kanssa? Paljon löytyy 80-luvultakin pumppuja, jotka ovat hautautuneet jonnekin, mistä enemmistö ihmisistä ei niitä löydä. Ovat kumminkin loistavia pumppuja, jotka eivät musiikillisesti ole vastuussa "kuoppauksestaan". Musiikkibisnes on siitä perseestä, että se todellakin on bisnestä. Jos musiikki ei ole muodikasta, voi olla, ettet saa levytyssopimusta. Näin kävi esim. Hellille, joka lopulta julkaisi debyyttialbuminsa vuonna 2011, vaikka bändi kuopattiin jo 80-luvun loppupuoliskolla, kun eivät onnistuneet saamaan levytyssopimusta. Syiksi sanottiin mm. etteivät kappaleet olleet tarpeeksi tarttuvia, tai ettei musiikki ollut kummoisempaa. Debyyttilevy sisältää vanhaa materiaalia uudelleen äänitettynä, ja lätty sai loistavia arvosteluja julkaisuajankohtanaan 25 vuotta sen jälkeen, kun jätkien piti lyödä pillit pussiin.

Sama tapahtui Pagan Altarille. Nämä eivät koskaan virallisesti edes julkaisseet mitään. 80-luvulla pyöri vain vuosikymmenen alussa tallennettu bootleggi, joka sai bändin jonkinlaiseen kulttimaineeseen. 2000-luvulla bändi aktivoitui jälleen ja julkaisi pari uuttakin materiaalia sisältävää lättyä. Jälleen molemmat levyt saivat runsain mitoin kehuja. Toinen näistä levyistä oli vielä nauhoitettu jo 80-luvulla ensimmäisen kerran, muttei koskaan julkaistu. Jos yhtye ei olisi aktivoitunut uudelleen, olisi tämäkin bändi saanut kuolleen ja kuopatun leiman, vaikka oikeasti olikin potentiaalinen yhtye, jolla oli jotain annettavaakin.

Syy bändin unholaan jäämiselle voi siis olla vaikkapa se, että on edellä aikaansa. Kappaleet voivat olla musiikilisesti laadukkaitakin, mutta ne eivät kiinnosta levy-yhtiöitä, jos eivät kuulosta tarpeeksi muodinmukaisilta renkutuksilta. Tai ehkä bändin mielenkiinto vain lopahtaa. Syy voi olla mikä tahansa. Se, että bändi on pinnalla vuosikymmeniä, ei tarkoita automaattisesti laatua. Voitko ihan oikeasti väittää, että joku Madonna olisi musiikillista neroutta, kun suosio näyttää vieläkin pitävän? Nuo unholaan jääneet metallibändit ovat ehdottomasti laadukkaampaa musiikkia kuin tuon edellämainitun perseenkeinuttajan tehtailemat hitit.

Kyllä se niin on, että 80-luvulla listapoppikin oli vielä kuunneltavaa. On siellä toki ne aikaansa kuuluvat ylilyönnit ja muut, mutta siltä vuosikymmeneltä tuli radiosoitannassa olleita kappaleita, joita pystyy kuuntelemaan vieläkin. 90-luvun aikana tapahtui jotain, ja listapoppi muuttui mitäänsanomattomaksi paskaksi, jollaisena se on pysynytkin tähän päivään saakka. Nykyään se on ala-arvoisempaa kuin koskaan räpin ja kaikenmaailman hiton Gangnam Stylien myötä. Jos minä saisin valita, kuuntelisin mieluummin täysin 80-luvulle jämähtänyttä radiota kuin tätä, joka soittaa sen jälkeistä kamaa.

80-luku oli viimeinen vuosikymmen, jolloin musiikki vielä kehittyi ollen edelleen kuunneltavaa. Sen vuosikymmenen syntsavetoiset soundit olivat mielestäni viimeinen eteenpäin viety musiikillinen asia, jota pidemmäs ei ole enää päästy ilman, että musiikki siitä kärsii. 90-luvulla tuli tautologinen eurodance, jonka myötä naksutuspoppi jäi pysyäkseen. Rock-maailma otti takapakkia grungen myötä, ja 90-luku olikin rockin surkein vuosikymmen. Se oli myös Maidenin ja Priestin suvantovaihetta lukuunottamatta jälkimmäisen vuosikymmenen ensimmäistä lättyä. 2000-luvulla sitten ruvettiin puhumaan rytmin tahtiin toden teolla ja laulajiksi kelpuutetaan nykyään laulutaidottomia lip-synkkareita, taikka autotunella nuotissa pysyviä. Riittää, että on ulkomusiikillisia "taitoja", kuten kyky pyörittää persettä, taikka siloiset posket. Pinnalla oleva poppi on naurettavaa ja noloa. Tuntuu kuin kilpailisivat siitä, kuka saa keskivertoihmisessä enemmän myötähäpeää aikaiseksi. Metallimusiikki on kumminkin muuttunut teknisemmäksi, ja sillä saralla asiat ovat pysyneet hyvässä jamassa, lukuunottamatta tietenkin niitä lukemattomia turhanpäiväisiä metalligenrejä, jotka antavat naurettavuudessaan huonon leiman metallimusiikille.

Miten musiikin laatu määritellään? Musiikki herättää minussa myönteisiä tunteita tai sitten ei, saa itkettääkin. Muuta laatua ei yksinkertaisesti ole. Monimutkainen ja teknisesti hieno kirjoituskaan ei ole välttämättä yhtä hutaistua lausetta laadukkaampi tai sisällökkäämpi.

klisheitä kirjoitti:

Miten musiikin laatu määritellään? Musiikki herättää minussa myönteisiä tunteita tai sitten ei, saa itkettääkin. Muuta laatua ei yksinkertaisesti ole. Monimutkainen ja teknisesti hieno kirjoituskaan ei ole välttämättä yhtä hutaistua lausetta laadukkaampi tai sisällökkäämpi.

Lue lisää

Jos koko tuotanto on sisällöltään samanlaista perusratkaisuihin perustuvaa yllätyksetöntä ja yksinkertaista melodiaa, jota moni muukin taho harjoittaa, voi mielestäni puhua laadullisista asioista. Varsinkin, kun listapopparit vieläpä kierrättävät takavuosien vastaavien ideoita, jotka nekin olivat jo kierrätyskamaa. Jos koko tuotanto on massaan hukkuvaa tusinatavaraa vailla mitään sellaista, mitä ei ole jo tehty moneen kertaan, ei musiikissa yksinkertaisesti ole mitään kuunneltavaa. Tällainen musikki uppoaa vain niihin, jotka ovat juuri alkaneet kuunnella musiikkia. Tällaiset eivät ole kuulleetkaan niitä takavuosien aikaisempia versiointeja, ja luulevat siksi kyseessä olevan jonkun uniikin mestariteoksen. Kun olet vuosikymmeniä kuullut samoja renkutuksia eri versioina, rupeat erottamaan laatuasiat. Ymmärrät, mikä musiikki kestää kuuntelua, ja mikä on lopulta lähinnä äänisaastetta.

Niin - jos jotkut hevijampat eivät tiedä 80-luvun hevistä muuta kuin Maidenin ja Priestin, joilta tykäävät jokusista ihan hyvistä hiteistä, niin se on kyllä sitten ihan vaan oma mokansa ja sivistyksen & juurten puutoksensa, mitä diggailemaansa musiikkigenreen tulee... :'D

Olihan siinä hevissä kasarin kultakaudella elinvoimaa ja tuoreutta aivan eri tavalla kuin tämän päivän formutuoteskeidassa, jossa ei ole voimaa, ei vaaraa, ei silmille räjähtävää luovuutta eikä hulluutta. Ts. ei yleensäkään juuri mitään, mikä hevissä on/oli joskus hyvää.

Mitä kasarin pop-hitteihin taas tulee, niin se, että jotkut heviurpot eivät niitä (tietenkään) kuuntele (vaan keskittyvät niputtamaan ne samaan pinoon itselleen tärkeimmän ja puhutuimman nykyartistin Justin Bieberin kanssa), ei todellakaan tarkoita sitä, että kukaan ei niitä kuuntelisi tai että niillä ei olisi enää mitään merkitystä. Niillä on tietysti omat yleisönsä, renessanssinsa ja jälkivaikutuksensa, joista te ette vain ahdasmielisyyksissänne luultavimmin edes tiedä mitään. Koska kuuntelette vain pöhöttynyttä nykyheviä, ja keskitytte haukkumaan Biiberiä ja kaikkea muuta... Mutta kyllähän 80-luvun pop-musiikki hakkaa musiikkina ja ns. taiteena nykyisen mainstreamin mennen tullen. Paras osa siitä hakkaa myös nykyisen hevituubin mennen tullen musiikillisessa elinvoimassa ja luovuudessa...

Täysin sama pätee kyllä myös 90-luvun vaihtoehtoiseen rock-musiikkiin. Se että ysärin hevi oli suurilta osin laimeaa (toki kiinnostavampaa kuin ylihehkutettu 2000-luvun vastineensa), ei tarkoita, että koko ysärin musiikki olisi ollut laimeaa. Silloin tapahtuivat mm. grungen ja eletronisen musiikin vallankumoukset, jotka ovat vaikuttaneet massiivisesti kaikkeen myöhempään populaarimusiikkiin ylipäätään. Tietysti monet nykyhevarit eivät niitä arvosta, eivätkä niistä mitään juuri tiedä, koska - jälleen - "Justin Biiber" ja "paskaa kaikki" jne.

Aikuishevi?

Jos tällaista genreä ei (muka) jo ole, niin sehän pitäisi keksiä.

Ok, en siis ole aloittaja, kunhan vastailin kumminkin... :)