mies omistanut velaoman talon ennen avioliittoa. naimissa oltu 2 vuotta kunnes nainen muuttanut pois. ei ole avioehtoa ja nainen vaatii osuuksia, miten menee lain mukaan kuuluuko miehen maksaa naiselle jotain kun avioliitto ollut niin lyhyt?
miten menee lain mukaan?
neuvoton82
10280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onko nainen muuttanut pois ja olette virallisesti eronneet oikeuden päätöksellä. Jos olette niin vaimon ei kuulu saada mitään. Jos olette naimisissa vielä ja asumuserossa niin vaimon kuuluu saada puolet talosi arvosta.
En tuosta nimimerkki "asiantuntija-"n kommentista tullut viisaammaksi... Ositusperuste syntyy sinä päivänä, kun erohakemus on otettu käsittelyyn. Osituksessa tarkastellaan pääsääntöisesti aviopuolisoiden yhteistä omaisuutta. Lyhyen avioliiton jälkeen tuntuisi olevan kohtuutonta vaatia puolia toisen velattomasta talosta, vaikkakin avio-oikeutta puolison omistamaan kiinteistöön ehkä onkin kertynyt jo jonkin verran. Näissä tilanteissa sovittelun avulla pyritään kohtuulliseen lopputulokseen. Suosittelen kyselemään neuvoja joko pankin tarjoamilta asianajajilta tai joltain tutulta/puolitutulta osituksiin perehtyneeltä asianajajilta. Eroasiat on sen verran yleisiä, että aina joku tuntee osituksia hoitavia asianajajia ja tietää näiden taksoja. Mieluummin maksaa tuhat euroa asiallisesta työstä kuin antaa puolet omaisuudestaan ilmaiseksi. Ohessa linkki, josta selvittänee hieman aloittajan kysymystä: http://lakineuvo.fi/lakineuvo/314/kysymys-osituksesta-lyhytaikainen-avioliitto-osituksen-sovittelu-perintn-saatu-omaisuus-avioehtosopimuksen-sovittelu-avio-oikeuden-kertyminen
avioehto heti jos menee avioon ja omistaa talon, sillä hyväksikäyttäjiä on paljon, rakkauteen ei voi luottaa pidemmän päälle..
Kun ei ole avioehtoa, omaisuus menee tasan. Asia ei kuitenkaan ole mikään syyte vaan sovittavissa.
Juttu ratkeaa sopimalla. Kertomasi antaa tunteen, ettei maksuhalua ole. Tai maksukykyä. Lyhyesti sanottuna avio-omaisuus lasketaan yhteen kahvikuppeja myöten ja jaetaan puoliksi ja tästä molemmat allekirjoittavat sopimuksen. Kumpikin maksaa omat oikeuskulunsa. Perusjuttu maksaa 4000-8000€.
Maksaa omat oikeuskulunsa...
Niin, jos oikeutta jostain käydään. Ei normi avioerossa mitään raastupia tarvita. Siinä vain erotaan ja ero on selvä, kun lopulliset paperit on allekirjoitettu. Omaisuuden jaosta sovitaan sitten keskenään. Jos ei ole avioehtoa, kaikki menee puoliksi. Kyllä ihmiset yleensä osaa jakolaskua sen verran, että osaa pistää kaiken puoliksi ilman oikeudenkäyntejä. Yleensä nämä asiat vahvistetaan jonkun asiantuntijan luona, lähinnä se tarkoittaa pankkia ja pankin lakimiestä tai sitten muuta asianajajaa, joka tekee osituksen sen mukaan, miten ihmiset toivovat tai sopivat, ja jos eivät pääse sopimukseen, niin silloin voi olla edessä niitä oikeuskulujakin. Sinne ei kannattaisi kohtuullisen selvissä asioissa mennä turhaan lakimiesten lompakoita lihottamaan.
Jos ei ole velkaa eikä kiinteätä omaisuutta eikä rahaakaan kummallakaan suurempia määriä, niin minkäänlaisia lakimiehiä ei tarvita. Sen kun pistetään ne kahvikupposet kahtia ja sillä siisti.
Käsitin ap:n olevan se mies, jolla on se talo. Nyt hän pelkää joutuvansa maksamaan talostaan puolet sen arvosta exälleen. Mutta avioliitto on kestänyt vain kaksi vuotta, joten talon jakaminen tuntuu kohtuuttomalta. Tähän en todellakaan osaa sanoa oikeata ratkaisua, tätä kannattaa kyllä nyt ihan heti lähteä kysymään joltain lakimieheltä, että onko mahdollista vedota tähän avioliiton lyhyyteen. En ole kuullut, että sillä olisi merkitystä, mutta saattaa olla. Toinen juttu on se, että tämän lähtevän puolison kanssa voisi asiasta sopia muuten. Ei hänen ole mikään pakko vaatia talosta osuuttaan.
Ei noissa asioissa taida avioliiton lyhyys merkitä.
Juridisesti pätevä sopimus on olemassa, kun nimi on paperiin laitettu. Olen nähnyt miljoonan euron hintaisen maatilan menevän jakoon puolen vuoden avioliiton jälkeen.
Alle 5-vuoden lapseton avioliitto ja jako ei mene tasan vaan varakkaammalla on oikeus sovitteluun eli toinen ei saa puolia omaisuudesta vaikka kuinka kinuaisi. Toinen voi saada noin puolet liiton aikana hankitusta varallisuudesta. Mutta jos vaikka on ostettu talo..siihen sijoitetut varat on myös pitännyt hankkia tuon 2-vuoden aikana eli saada esim aiemmin omistetusta asunnosta. Tämän lain tarkoitus on suojata edes vähän huijausavioliitoilta
Ja se sovittelu tehdään käräjillä, joka maksaa noin neljä tonnia ilman asiantuntijalausuntoja. Tosin ilman näitä asiantuntijalausuntoja on vaikea todistaa käräjillä mitään, joten summa nousee sinne kahdeksaan tonniin. Aviopari ei saa käyttää kotivakuutuksen oikeusturvaa toisiaan vastaan. Sovittelussa ei ole häviäjää jolloin kumpikin maksaa omat kulunsa itse.
Tietenkin on halvempaa sopia suoraan mutta aloittajan kertoman perusteella ei ilmeisestikään ole mahdollista sopia suoraan. Aloittajan kertomasta tulee tunne, että luottamusta ei osapuolten välillä ole, joka tarkoittaa että kumpikin epäilee toisen esitystä ja silloin molemmat tarvitsevat suoraankiin sopimiseen lakimiestä. No, rahallahan siitäkin selviää. Aloittajan kysymykseen on kuitenkin selvä vastaus. Ero ei ole vielä vahvistettu jolloin omaisuus lasketaan yhteiseksi.
Omaisuus on yhteinen ellei ole mitään dokumenttia, joka asian muuksi muuttaa. Dokumentti voi olla avioehto, testamentti, yhteinen sopimus. Näiden puuttuessa omaisuus on yhteinen.
Avioliiton kestolla on merkitystä siinä katsotaan puolisoiden toimintaa yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden säilyttämiseksi ja kartuttamiseksi.
Tähän on laissa pykälä 103b kohtuullistamis pykälä, ettei toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista apua.
Tämä koskee alle 5 vuotta aviossa olleita.