Teitä sinkkuja ottamasta vaan jonkun ns. kohtuu siedettävän tapauksen vähäksi aikaa kumppaniksi jos sitä 'elämän rakkautta' ei ole näköpiirissä.Itse olen miettinyt vakavasti että kun kerran sellainen nainen joka mut haluaisi olis tyrkyllä niin mitä siinä häviää jos 'yrittää' yhdeiseloa jonkun aikaa.Kun miettii jutun hyviä puolia:muija tykkää kokata ja ei pidä sotkuisesta kämpästä (eli tod.näk. siivoaisi siinä vaiheessa kun menisi hermot siivon kanssa),olis joku juttukaveri myös arki-iltoina kun ei jaksa eikä voi lähteä kavereiden kanssa radalle,saisi seksiä säännöllisesti eikä ois sitä 'ekan kerran jännitystä' joka kerralla kun olis sama eukko koko ajan,jos asuttaisiin samassa kämpässä vuokra tod.näk. tippuisi koska kaksiot ja kolmiot ovat suhteessa halvempia kuin yksiöt...Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja huonoja puolia en keksi muita kun sen että ei olis koskaan omaa rauhaa ja sen et jos sattuis oikeasti joskus tapaamaan sen joka kolahtaa ja jutusta jopa tulisi jtn. tilanne ois aika kiusallinen.
Onkait ihmiset 'seurustelleet' kautta aikojen heppoisemmillakin perusteilla jtn. enpä keksi mitään syytä miksei juttua vois ainakin yrittää.
Onkait ihmiset 'seurustelleet' kautta aikojen heppoisemmillakin perusteilla jtn. enpä keksi mitään syytä miksei juttua vois ainakin yrittää.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kusettaa itseäsi mutta minä en siihen pysty.
toinen sitten sattuisikin rakastumaan?Olisitko todella valmis leikkimään tunteilla?Uskomatonta....Juuri tämän takia nyt eron jälkeen pelkään tavata uuden, kun elämässä ei ole mitään takuita, että toinen rakastaa yhtä paljon takaisin tai olisi tosi tarkoituksella liikkeellä. itse en jaksa enää pelleillä...."Aika loppuu kesken"
Suhteeseen ryhdytään mielestäni aina itsekkäin perustein ja näin molempien osapuolten kannalta. Jos ajatellaan, että mies toimisi kuten alkuperäinen kuvailisi, niin tuskin nainen kyseiseen suhteeseen säälistä lähtisi? Tietyn itsekkyyden kautta se onni tulee, molemmilla pitää siis olla syytä. Syyksi riittää usein se, että rakastaa ja haluaa olla toisen kanssa.
Totta se, että joskus tulee lunta tupaa ja joskus joku leikkii toisten tunteilla tahallaan tai vahingossa. Sitä se elämä tietty on ja se on kestettävä. Sellainen mahdollisuus aina on olemassa.
Ei kele vaikuttaa aika itsepetokselta. Jokainen toki voi itse valita.
Naitetaanhan sitä ihmisiä maailmassa ja pikkuhiljaa se yhteiselo siitä kasvaa, vaikkei se rakkauteen perustuisi. Suhde kannattaakin aina perustella järkisyin..... ;)
Hm.. Oiva idea, mutta hieman ontuu. Tokihan sitä aikaa voisi viettää itseään miellyttävän henkilön kanssa, vaikkei sitä suurta rakkautta ja tunteen paloa olisikaan.
Aika tarkkaa saa vaan valita kumppaninsa; mitäs jos nainen onki kauha sottapytty, harrastaa kaikennäköstä ettei ehdi tarinoida kanssasi iltasin ym... Eikös se ole helpompi etsiä sitä ns. oikeaa ja alkaa perustamaan suhdetta sen kanssa, eikä testailla ja tenttailla kaikennäkösiä mimmejä, kellä sattuis olemaan elämä semmosessa vaiheessa, että jaksais olla jonkun palvelijana..
Mutta totta taitaa olla se, että suhteita "hepposin peruistein" on ennnen ollut varmastikkin enemmän. Nyt kaikki sinkut voihkii, ne jotka siis parisuhdetta kaipaavat, ettei löydä sitä oikeaa, vaikkei anna toiselle edes mahdollisuutta tutustua. Tuskin kaikki suhteet on alkanut suunnattomasta salamoinnista ja ilotulituksesta, vai onko?
Jos multa kysyit niin oon kyllä todella väärä ihminen vastaamaan tuohon kysymykseen koska viimeksi kun sitä kipinöintiä tuntu ja sain siihen jopa vastakaikua olin 17v, sen jälkeiset jutut ovat olleet enemmän tai vähemmän pakkopullaa jo ensimmäisestä viikosta lähtien.Onhan sen teiniseurustelun jälkeen tietenkin jotkut muutkin naiset aiheuttaneet kipinöintiä mut eipä niistä jutuista koskaan oo tullut mitään sen kummallisempaa kun vastapuoli ei ole ollut ihan samoissa fiiliksissä musta.Ja jos rehellisiä ollaan niin muijan ulkonäköönhän se aina lopulta kaatuu,kait mä naiivisti kuvittelen saavani sen 20v mukavan,fiksun ja ennenkaikkea helvetin kauniin pikku prinsessan vaikka tod.näk. siihen laskee päivä päivältä.
Lueskelin tässä näitä sinkkujuttuja ja tuntuu että kaikki, sekä miehet että naiset ovat olevinaan niin perkeleen ainutlaatuisia ja ihmeellisiä ettei heidän arvoistaan kumppania ainakaan maapallolta löydy.
No tuolla asenteella saakin sitten jokainen kieriskellä siellä omassa erinomaisuudessaan yksin hautaan saakka.
niin...kiva kun sanoit tuon...kun olen aikas samaa mieltä...että ollaan aikas samanlaisia monilta kanteilta katsoen...
silti, unohtamatta sitä yksilön kunnioitusta ...
mutta mitäs sanot miehestä joka melkein samanikäisenä kuin sinä vonkaa aina uutta ja uutta ...mikään ei riitä- tyyliin...minua piti ? kun annoin itse pitää, en syytä Huom. , puolitoista vuotta tässä solmussa ja sitten , naks...olikin ollut toinen nainen koko ajan ja valehteli mitä kerkesi...
ja juuri tätä ennen oli antanut minulla käsityksen että voisimme alkaa suhteen...
minulta meni lopullisesti luotto miehiin, valitan tätä...
rakastin häntä, olin itse uskollinen, vaikka kyllä jätin häntä useamman kerran koska hän antoi aina ymmärtää etten riitä...että hän vain katselee ...niin , eihän sille mitään voi, eikä voinut, sai hän katsella . en minä sitä koskaan kieltänyt mutta sanoin että sitten minä olen pois kuvioista....ja sitä rataa...olisiko minun silti pitänyt pysyä noisssa kuvioissa , en voinut, minusta se oli ällöä...
mitä mies ajattelet????
Että olet pettynyt.
Mutta tarkoitin niitä jotka ei pääse alkua pidemmälle koska eivät anna toiselle edes mahdollisuutta kun on väärä sukanväri yms. Varsinaiset parisuhteet ovat oma taiteenlajinsa mutta siinä on sitten jo toisesta asiasta kyse.
Ja vaikka sulla nyt tuntuu käyneen huono tuuri niin olet ainakin antanut mahdollisuuden itsellesi. Vahinko ettei hänestä ollut suhteeseen ja aikaa tuhlaantui noinkin kauan ennenkuin sulle asia selvisi. Mutta parempi niinkin kuin että olisit senkin ajan vain odotellut sitä ihmeellistä oikeaa. Olet yhtä elämänkokemusta viisaampi vaikkei se jalostakaan. Ja jatkossa et sekoa ainakaan juuri samanlaiseen, yrittänyttä ei laiteta.
onnistu kyllä millään. Ja ikää tulee joka päivä lisää, nyt jo 28. Ja iän myötä rima vaan nousee ja nousee kun elämänkokemus kasvaa, eli mitä on nähny ja kokenu niin tietää jo tähtitieteellisen määrän sellasia joita ei ainakaan halua. On tullu kyllä seurusteltuakin muutamaan otteeseen ja niiden myötä varmuus siitä että tusikin löytyy sopivaa kasvaa vain päivä päivältä.