Kuoleman jälkeen rauha

"Olemme samassa tilassa kuin ennen syntymää."

Uskot siis jälleensyntymään?

Millainen on se Jumala, johon uskotaan, mutta ei uskota kuoleman jälkeiseen elämään? Mikä on sellaisen uskon merkitys ihmisen elämässä?

Kaiken aikaa pieneliöt ihollamme ja muualla elimistössämme odottavat kärsivällisesti haurastumistamme; niiden tehtävä tosiaankin on kierrättää meidät luonnon kiertokulkuun. Tulehdukselliset ihomuutoksemme, kynsisienemme ja keuhkoputkentulehduksemme harjoittelevat lopullista tehtäväänsä varten.

Kuolemamme on aina läsnä. Tutustukaamme siihen.

Vanhassa testamentissa on kohtia, jotka selvästi osoittavat, että suurin osa juutalaisista katsoi, ettei kuoleman jälkeen ole muuta elämää, kuin että edesmenneet elävät jälkeläisissään. Näitä kohtia usein luetaan myös hautajaisissa.

Myöhemmin syntyi käsitys ylösnousemuksesta, jolloin kuolleen elämä olisi konkreettisesti jatkunut. Tämä käsitys omaksuttin ympäristön ideoista, mutta siihen liitettiin myös ruumiin ylösnousemus. Saddukealaiset eivät uutta oppia hyvksyneet, mutta n.s. köyhienhurskaus sen otti vastaan. Köyhienhurkaudesta taas kehittyi farisealaisuus, jota Jeesuskin pääasiassa edusti, vaikka kritisoi sitä paikoin ankarasti. Näin oppi ruumiin ylösnousemuksesta ja tietoisesta olosta kuolema jälkeen tuli myös kristinuskoon.

Vanha juutalaisuus uskoi vain elämään jäkeläisissä. Nykyisessäkin juutalaisuudessa, oikeaoppisessakin, saatetaan puhua ihmisten "fantasioista", kun viitataan käsitykseen kuolemanjälkeisestä elämästä.