eput vs yö

Mun mielstä Yö on paras, mutta sehän on vain minun mielipiteeni...:)

No tietysti Eput! Eppuja on monasti tituleerattu suomirockin peruskallioksi, dinosaurukseksi ja jos vaikka miksi, eikä aiheetta. Hiteistä viis, mutta kun huonoa biisiä on heiltä niin vaikeata löytää. Myyntiluvut kertovat tietysti omaa kieltäänsä. Jotenkin vaikuttaa siltä, että Eppuja diggaillaan paljon pinnan alla, eikä heistä pidetä niin isoa melua kuin voisi kuvitella, mutta silti ihmiset hiljaa ostelevat niitä levyjä jatkuvasti ja uusia fanisukupolvia kasvatetaan monissa perheissä.

Epuilla on täydellisen oma tyyli, eivätkä he vahingossakaan onnistu kuulostamaan keneltäkään muulta. Martilla on ensinnäkin todella omituinen lauluääni ja jotkut ehkä jopa sanoisivat, ettei hän osaa laulaa. Ehkei hän olekaan mikään maailman mahtavin laulaja, mutta Eppujen biisien tulkitsijaksi hän on juuri se oikea. Yön Olli taas mielestäni lähinnä huutaa kappaleet läpi, ja kuvittelee sen olevan tulkintaa.

Kitarointi on Epuilla kaunista ja taidokasta ja rumpujen takana istuu mielestäni maan paras rumpali, Aku Syrjä. Hänellähän on ihan oma tyylinsäkin soittaa, eli taatusti on itseoppinut. Muutenkin Epuissa minua viehättää se, että amatööreistä on kehittynyt niinkin taitavia. Eppujen soundi on myös ihan omaa luokkaansa. Kuulas soundi, jota ei juuri muilta löydy, ainakaan Suomessa. Yön musiikissa minua häiritsee se, että soitto kuulostaa puuroiselta. En yksinkertaisesti jaksaisi kuunnella Yötä kovin pitkään yhteen putkeen.

Biisien tarinatkin ovat erilaisia mielestäni jälleen kerran Eppujen eduksi. Yöltä en toki läheskään kaikkia biisejä tiedä, mutta niistä, jotka tiedän, ei yksikään ole ollut millään tavalla hauska. Epuilla taas löytyy huumoriakin monesta paikasta, jopa ankeista biiseistä, joita jotkut väittävät bändiltä löytyvän liian paljon. Yön biisien aihepiirit tuntuvat liikkuvan jatkuvasti masennuksessa ja menetyksessä. Tulee mieleen lähinnä, että masentuneet teinit kuuntelevat sitä ja kuvittelevat sen olevan jotenkin hienoa. Ei silti, kyllähän Yölläkin tietenkin hienojakin biisejä löytyy, mutta jotenkin mielikuvani "teinibändistä" tuntuu pysyvän. Tuntuu siltä, ettei Yö ole saanut mitään aikaan. Se ei ole edes muuttunut. Eput ovat olleet aina omia itsejään ja muuttuneet kun ovat havainneet tarvetta muutokseen. Heidän ei siis tarvitsekaan esittää olevansa samanlaisia kuin joskus 25 vuotta sitten.

Epuilla alkuaikojen sanoitukset olivat oivaltavia, nokkelia, hupaisia ja kantaaottavia ja tietenkin riimit kunnossa, kuinkas muuten. Cocktail Barilla tosin mentiin ehkä jo hieman yli, mutta siitä aiheutuikin tämä muutos, jossa Martti siirtyi tekstittäjäksi ja siitä alkoi tämä nykyinen linja. Elämää ei kuvata yksioikoisesti vain joko hauskaksi tai masentavaksi asiaksi. Kaiken paskan keskellä on jotain, josta repiä huumoriakin. Elämä potkii, mutta potkitaan sitä takaisin ja nauretaan päälle. Ei tosin pahantahtoisesti. Biisien tarinat piirtyvät selkeinä mieleen ja kyllä siinä on sitä suomalaisuutta näkyvissä. Kyllä huomaa kenen lapsia Syrjän veljekset ovat, Martilla kun tuo kieli on hallussa ja jo pelkät riimitykset saavat riemastumaan. Sitten kun velipoika vielä säveltää kauniita melodisia kappaleita ja yhteistyö on saumatonta, niin tuloksena on tietenkin upeata musiikkia. Kuitenkin mukana on sitä ehtaa junttiutta, joka suo törpömmällekin ihmiselle ilon nauttia siitä musiikista.

Ugh, olen puhunut.

Ehdottomasti Eput, ei Yö ole mitään verrattuna Eppuihin. :> Just tänään hoilattiin Tahroja paperilla. Uusikin levy on hyvä.