Oli kirjoittelua siitä, miten ihmiset säästävät.
Muuten olen vakaasti sitä mieltä, että parisuhdekin voi paremmin, kun perheessä molemmilla on tasapainoinen suhde rahaan.
Eli ei eletä missään nimessä yli varojen, tulojen pitää riittää menoihin. Palkkatulon tai mikä se tulolähde onkaan on riitettävä ja sen mukaan tulee elää.
Kaupassa ei tarvitse viettää aikaa, ruokakuppaankin voi tehdä muistilapun, jota ei retkahda mainoksiin tai muuhun hömppään.
Työssäni olen saanut opin, että on hyvä olla ainakin kolmen kuukauden nettotulo tallessa yllättäviin menoihin, toki mieluiten vähän enemmänkin ja varmasti helpottaa elämää, kun muistaa olla tyhjentämättä tuota varastoa hetken mielijohteesta ja alkaa kerätä takaisin.
Minulla se ei ole vähentänyt seksiä tai mitään muutakaan elämästä, että olen joka kuukausi säästänyt tuonne varastoon lisää.
Muuten hyvä keino vähän siinä auttaa itseään on, että esim. lainanhoitoon säästää kuukausittain hieman enemmän kuin tarvitsee , sattui muutamalta lainan loputtua jatkumaan tuo säästäminen, kun sitten meni uutta lainaa hakemaan, tulikin ilmi, että varastossa olikin rahaa ja lainaa ei tarvitsekaan ottaa. En ole onnellisempaa naamaa nähnyt monestikaan.
Kun tässä varsin hyväpalkkainen ihminen huikkasi, että rahaa se vain on ja sitten on kinuamassa vanhemmiltaan rahaa, ei oikein kuulastanut hyvältä. Säästämiseen varmasti riittäisi, mutta kun tunnu ymmärtävän lainkaan rahan arvoa ja sitä, että se ei kasva puussa. Jättäisi vanhempansa tyhjentämättä sentään. Heitä raastaa asia sydämen pohjasta,
Muuten olen vakaasti sitä mieltä, että parisuhdekin voi paremmin, kun perheessä molemmilla on tasapainoinen suhde rahaan.
Eli ei eletä missään nimessä yli varojen, tulojen pitää riittää menoihin. Palkkatulon tai mikä se tulolähde onkaan on riitettävä ja sen mukaan tulee elää.
Kaupassa ei tarvitse viettää aikaa, ruokakuppaankin voi tehdä muistilapun, jota ei retkahda mainoksiin tai muuhun hömppään.
Työssäni olen saanut opin, että on hyvä olla ainakin kolmen kuukauden nettotulo tallessa yllättäviin menoihin, toki mieluiten vähän enemmänkin ja varmasti helpottaa elämää, kun muistaa olla tyhjentämättä tuota varastoa hetken mielijohteesta ja alkaa kerätä takaisin.
Minulla se ei ole vähentänyt seksiä tai mitään muutakaan elämästä, että olen joka kuukausi säästänyt tuonne varastoon lisää.
Muuten hyvä keino vähän siinä auttaa itseään on, että esim. lainanhoitoon säästää kuukausittain hieman enemmän kuin tarvitsee , sattui muutamalta lainan loputtua jatkumaan tuo säästäminen, kun sitten meni uutta lainaa hakemaan, tulikin ilmi, että varastossa olikin rahaa ja lainaa ei tarvitsekaan ottaa. En ole onnellisempaa naamaa nähnyt monestikaan.
Kun tässä varsin hyväpalkkainen ihminen huikkasi, että rahaa se vain on ja sitten on kinuamassa vanhemmiltaan rahaa, ei oikein kuulastanut hyvältä. Säästämiseen varmasti riittäisi, mutta kun tunnu ymmärtävän lainkaan rahan arvoa ja sitä, että se ei kasva puussa. Jättäisi vanhempansa tyhjentämättä sentään. Heitä raastaa asia sydämen pohjasta,
Vastaukset 50
Vanhimmat
Rahalla on arvoa siinä vaiheessa kun sen käyttää johonkin. Sinä arvostat rahaa muttet voi tietenkään vaatia toisia sitä arvostamaan yhtä paljon. Minulle monet muut asiat ovat tärkeämpiä kuin raha tai säästäminen. Satsaan ihmissuhteisiin ja hyvään oloon (ilman rahaa) kuten liikun paljon luonnossa jne. Raha riittää muttei se siitä huolimatta ole elämässäni SE juttu. Onneksi lapsemme ovat oivaltaneet saman eivätkä ole rahan orjia vaan panostavat moneen muuhun asiaan. Säästämisestä emme ole koskaan sen kummemmin puhuneet, eivätkä lapsemmekaan sitä harrasta. Kaikki menee, mitä tulee ja se siitä. Olemme tyytyväisiä, jopa onnellisia.
Toivottavasti onnelliset hetkessäeläjät eivät koskaan joudu sosiaalitoimen asiakkaiksi.
"Raha riittää "
Niinpä. JOS riittää. Todellista arvoa rahalla on vasta silloin kun sitä ei ole, tai on, mutta liian vähän menoihin verrattuna. Toimeentulo ja rahan arvostaminen ovat eri asioita. Itse valittu köyhäily on myös eri juttu kuin minimipalkalla, tai eri avustusten varassa eläminen.
Tuo asenteesi huolestuttaa, että kaikki menee mikä tulee. Ei sen rahan pidäkään olla mikään elämä, mutta kun säästää, niin silloin voi elää myös tuota kuvailemaasi elämää tasapainisemmin.
Miten satsaat rahaa ihmissuhteisiin, minusta kuulostaa ihmisten ostamiselta läheisyyteesi.
Miten mahtaisi käydä näiden ihmissuhteiden jos et rahoittaisikaan enää, lähtisivätkö saman tien, usein käy niin.
Ja miten hyvään oloon, mitä se sinulle on, no liikut luonnossa, sehän ei maksa muuta kuin ehkä mennä sinne luonnon luokse autolla kivikaduilta.
En tarkoita mitään Roope ankan tapaista kituuttamista, jotta voi katsella pankkitilin saldoa, vaan ihan tavallista turvaavaa säästöä ja lastenkin on hyvä oppia, että unelmat toteutuvat vain säästäen, ei velalla, sillä velka painaa aina hartioita lyttyyn. Kyllä se painaa takaraivossa, ja jos jättää hoitamatta, siitä seuraakin sitten todella vakavaa.
Ole vain huolissasi minusta ja asenteestani mutta voin hieman huoltasi helpottaa, olen pärjännyt tällä asenteella liki 60 vuotta ja en ole nähnyt puutetta missään muodossa. Kun puhun satsaamisesta ihmissuhteisiin, en puhu rahasta; tämä vasta huolestuttavaa onkin, että liität rahan asiaan kuin asiaan vai onko vain raha mielessäsi.
Luontoon menen kävellen, en juuri autolla ajele. Lasten on hyvä oppia montaa asiaa mutta sitä virttä en veisaa, että "raha ei kasva puussa" tai että "säästäkää pahan päivän varalle" (siinäpä vasta elämänasenne, varautua pahan päivän varalle, huh)
Valitettavasti en omaksu negatiivista asennetta tulevaisuuteen tai huolehdi siitä pahasta päivästä vaan oikeasti elän nyt ja tässä. Toimii oikein hyvin.
Pahan päivän varalle säästäminen on älykkyyttä, ei mikään turhanpäiväinen asenne. Ihmissuhteet ja hyvä elämä eivät riipu rahasta, mutta vakaa toimeentulo on hyvän elämän perusta.
Vaikkei sen puoleen. Suomessa voi vapaasti harjoittaa tyhmyyttä raha-asioissa, koska erilaiset velkaneuvojat ja tuet ovat pahan päivän varalle. Valitettavasti valtio on huono esimerkki, koska nykyisen sosiaaliturvan rahoitukseen otetaan velkaa. Nousee kamala haloo, jos työttömyyskorvauksia leikataan tai pitäisi tehdä töitä työttömyyskorvausta pienemällä palkalla.
Jos onnistuu elämään elämänsä alusta loppuun kädestä suuhun -menetelmää käyttäen, ilman omaa tai puolison työttömyyttä, sairaslomia yms. niin on ainoastaan onnekas.
"Pahan päivän varalle säästäminen on älykkyyttä, ei mikään turhanpäiväinen asenne. Ihmissuhteet ja hyvä elämä eivät riipu rahasta, mutta vakaa toimeentulo on hyvän elämän perusta."
Pahaan päivään varautuminen on jälkijättöistä suomalaista negativismia, josta joku jo tuolla aikaisemmin mainitsikin. Onneksi on ihmisiä, jotka luottavat itseensä ja elämän, ja siihen että se kantaa. Varmasti siihen vaikuttaa joillakin myös tieto siitä, että Suomi huolehtii heikommistaan. Tosin elämänasenteesi mukaisesti kritisoit myös sosiaaliturvaamme ja ihmisiä, jotka sitä saavat. Ilmeisesti katkeruutesi yltää myös näitä heikoimpia kohtaan. Lässytys laiskoista työtävieroksuvista on etovaa ja ylimielistä ja kertoo paljon enemmän puhujasta kun puheen kohteista.
Kädestä suuhun elää moni köyhä., koska on pakko ja silloin ei ole kyse onnekkuudesta, miten kehtaa edes moista väittää. Moni muu elämäänsä tyytyväinen elää päivän kerrallaan ja odottaa innokkaasta tulevaisuutta, eikä sitä pahaa päivää.
"Pahaan päivään varautuminen on jälkijättöistä suomalaista negativismia, josta joku jo tuolla aikaisemmin mainitsikin"
Tuohan nyt varsinaista paskapuhetta. JOS ihminen kykenee ottamaan taloudellisen vastuun omista taloudellisista päätöksistä, hän säästää, jotta rahaa on silloin kun sitä tarvitaan. Kutsutaan sitä pahaksi päiväksi tai ei.
" Suomi huolehtii heikommistaan."
Juu, vielä huolehtii ja siinä määrin kuin nyt. Vaikka valtio ottaa huolehtiakseen velkaa, veromarkat ei riitä. Kukaan ei uskalla puhua siitä, ettei meillä enää ole varaa nykyiseen sosiaaliturvaan, koska heikoimpia on aina vain enemmän ja enemmän. Rysähdys tulee olemaan suuri, kiky ei ole vielä mitään. Eläkkeitä leikataan myös varmasti. Jos nyt eläkkeelle enää nuoremmat ikäluokat onnistuu edes pääsemään.
Todellinen köyhyys on myös täysin eri asia kuin elämäntyyliköyhyys. Totta nimittäin sekin, että työtä vieroksuvia on kortistossa paljon. Työ ei vastaa koulutusta, siitä saa liian vähän palkkaa, se on liian kaukana kotipitäjästä, matkat tulee liian kalliiksi jne. Tai sitten ei vain kiinnosta.
Niin, ja sitten vielä; kun tulot on pienet, niin menot pitää olla vielä pienemmät. Eräs ystäväni on opiskellut, sairastellut, äitiyslomalla/hoitovapaalla, ollut muutamassa pätkätyössä ja työttömänä. Hän on 35v. Parhaallakaan tahdolla häntä ei voi sanoa taloudellisesti hyvin toimeentulevaksi, Mutta tiedätkö mitä? Hänkin on säästänyt. Ei osakkeisiin, vaan sukan varteen tai paremmin peltipurkkiin. Euro silloin toinen tällöin, säännöllisesti päivittäin tai melkein. Hän ostaa ja myy tavaroitaan kirppiksillä. Voitot hän säästää purkkiin. Vuosittain hän on saanut kokoon 300 - 500 e, jolla pääsee etelään. Ei pääsisi, ellei säästäisi ja eläisi vain tätä päivää.
Ollaanko ihan rehellisiä? Jos rysähdys tulee, se ei tule mainitsemastasi sosiaaliturvasta, joka muuten on sen hyvinvointivaltion edellytys eli ajatus siitä, että myös heikoimmista huolehditaan. Rysähdys tulee kasvavista terveydenhuollon menoista, joka voidaan toki laskea sosiaaliturvaksi sekin, eli se, että jokainen sairaalloisesti ylipainoinen erilaisine ongelmineen hoidetaan julkisin varoin, samoin jokainen alkoholisti kännäysten seurauksineen jne. jne. Lisäksi rysäystä tukevat monikansalliset yritykset, joiden suurosakkeen omistajille kaikki voitot menevät, samoin Suomen veromarkat.
Minä en säästä koska en koe siihen mitään tarvetta, elän hyvin näinkin. On turhaa paasata täällä siitä, miten kunkin pitää raha-asiansa hoitaa. Jos joku haluaa rahojaan sijoittaa tai makuuttaa tilillään siitä vain, niillähän ei ole mitään arvoa, ennen kuin rahat käyttää. Ja onhan mahdollista, että se arvo häviää kun tarpeeksi innostuu esim. osakekikkailuun.
Siitä huolimatta haukut ihmisiä jotka pitävät myös taloutensa plussan puolella. Ihan samalla lailla pidetään huolta ihmissuhteistamme ja luonnossa liikkumisesta, minulla on velaton ok-talo keskellä luontoa. Olen nääs säästänyt, eikä minulta ole puuttunut mitään. Minusta ei tule sossupummia, kiitos vaan.
Ehkä lukemisen ymmärtämisessäsi olisi hieman parannettavaa...
Ilman säästämistä ja pahan päivän odottamista ja siihen varautumista, omistamme mekin (nääs) omakotitalon, josta ei ole velkaa ja päälle paljon muutakin. Kuten sanoin, kaikki mikä tulee niin pannaan myös menemään ja olemme erittäin tyytyväisiä nyt ja myös kun katsomme menneisyyteemme ja muistelemme kaikkea kokemaamme, erityisesti matkoja ja muita elämyksiä.
Sosiaalipummi käsite on minulle vieras enkä osaa sitä noin ylimielisesti käyttää kuten sinä. Voisinpa jopa sanoa, että HÄPEÄ!
Jo seurusteluaikana ilmeni minun ja kumppanini suhde mm. rahaan samanlaiseksi.
Raha on ansaittava ennen käyttöä. Käyttö on eria asia kuin kulutus. Käytössä saa arvoisensa vastikkeen, kulutus on nautinnon hakemista.
Elimme muutaman todellisen niukkuusvuoden mutta emme valittaneet.
Suunnittelimme elämäämme eteen päin lähitulevaisuudesta aina muutama kymmenen vuotta eteen päin. Viime mainittu tasolla "missä olotilassa toivoisimme silloin elävämme.
Emme ole koskaan säästäneet vaan olemme eläneet OMIEN tarpeidemme mukaan ajatellen kokonaisuutta. Kun rahaa on hieman ollut niin se ei ole ollut syy sen kuluttamiseen.
Todellisten pulavuosien jälkeen meistä on ollut mukava kun on ollut valintamahdollisuuksia,
Emme ole myöskään tuteneet pihistävämme koska minusta e simerkiksi vanhaan autoon itse tehdyt korjaukset eivät ole pihistämistä vaan järkevyyttä.
Mainostamieni pulavuosien jälkeen olimme kaikki lomamme matkoilla. Alkuvuodet penskojen kanssa teltta / auto periaatteella vaikka olisi ollut varaa myöhempien vuosien leirintäalueiden mökkeihin ja sen jälkeen hostaaleihin, zimmereihin yms.
Totunnaisen Keski-Euroopan kaupunkiloman asemesta vaimo halusi risteilylle. Lähdemme huomenna Välimerelle neljännen kerran. Eri reitit mutta nyt loppuvat uudet vaihtoehdot.
Syyskuu nensimmäisellä viikolla menemme Espanjan asunnollemme.
Joulumarkkinoita suunnittelemme tällä kerralla Hannoveriin.
Joulu on päättämättä. Olemme tavallisesti olleet urheiluopistolla mutta nyt on vaimo puhunut viikon jouluristeilystä.
Pienistä eläkkeistämme huolimatta olemme voineet elää kohtalaisen rentoa elämää jo ennen 17 vuotta sitten tapahtunutta eläköitymistämme.
Pidän tätä elinikän kestänyttä periaatetta meille paremmin sopivana kuin kädestä suuhun elämistä. Mielestämme emme ole jääneet mistään paitsi.
Ps. Vaimoni nettoeläke on 963,11€/kk. Omani on muutaman euron suurempi.
Aika paljon matkustatte tuloihinne nähden. Toisaalta mainitset, että teillä on oma Espanjan asunto. Ihan kaikilla ei ole varaa sellaisen. Omilla rahoilla vai perintörahoilla ostettu? Lisäksi teillä taitaa olla edulliset asumiskustannukset, omistusasunto? Ei varmaan mitn suurempia pitkäaikaissairauksia, joihin pitäisi hommata kalliimpia lääkkeitä, nekin maksaisi. Turhaan syyllistätte useita niukasti eläviä eläkeläisiä.
Elämäntapa!+Kulutus+vain+omien+TODELLISTEN+tarpeiden+mukaan!+Koskaan+kummalakaan+ei+ole+ollut+tarvetta+spontaaniin+kulutukseen+vaan+arkiset,+päivittäiset+nautinnot+on+saatu+muusta.
Nykypäivänä et noilla hinnoilla taloa mistään ostakaan. Oikeasti nykyinen vanhempi, eläkeläissukupolvi ei taida oikein huomioidakaan kuinka paljon asunnot maksavat. Sinä myös hienosti kuvasit muita menojanne, realistisesti. Monet eläkeläiset kun valittavat suuria lääkemenojaan niin eivät ne oikeasti niin suuret voi olla. Eikö Suomessa ole olemassa hintakatto lääkekuluille vuodessa, että tietyn summan yli mennessään lääkkeet ovat ilmaisia eli monet nyt vaan marisee siitä. Toki on jotain lääkkeitä mitä ei korvata. Edelliselle tosin sanoisin, että ei teidän eläkkeet mistään pienimmästä päästä ole, jos netto on kummallakin tonnin pintaan.
Miksi eläkkeesi on vain muutaman euron isompi kuin vaimollasi? Olethan aiemmin kertonut kuinka tulosi olivat (muistaakseni) nelinkertaiset vaimosi tuloihin nähden.
Itsekin kannatan säästämistä. Minulla on pudonnut tulot viimeisen vuoden sisällä n.4000€/kk.
Kummasti rauhoittaa tieto, että säästössä on enemmän rahaa kuin ok- ja mökkilaina yhteensä.
"Kummasti rauhoittaa tieto, että säästössä on enemmän rahaa kuin ok- ja mökkilaina yhteensä. "
Niinpä. Omat vanhempani rakensivat 50-luvulla omakotitalon, maksoivat kaiken pienistä palkoistaan. Isä teki usein iltakaudetkin töitä, jotta saisi ostettua meille nykyaikaisia mukavuuksia. Samalla kuitenkin oli tärkeää saada myös säästöön rahaa, sillä talohan vaatii kunnossapitoa ja juokseviin menoihin. Sähkö lisäksi lämmitys maksaa, vesi maksaa, jätehuolto maksaa. Jos jokin menee rikki, korjaaminen maksaa. Meille lapsille ei edes tarvinnut opettaa säästämistä. Itse säästin suurimman osan pienestä viikkorahastani. Ihan pienelläkin säästöllä on rauhoittava vaikutus - etenkin kun huomasi pienestä kertyvän ajan kuluessa paljon enemmän.
Säästäminen on joka tapauksessa hyve, ei pahe. Ei-säästäjät elelevät tukirahojen varassa, tai eivät yksinkertaisesti kuluta mitään, ei halua mitään. Voisin kuvitella että kovin apaattiset ja masentuneet ihmiset eivät tulevaisuuttaan suunnittele. Tai elämäntapa intiaanit. Mitä sen on väliä, jos hammaslääkäriin ei ole varaa? Ilkeä paikka muutenkin... tai ellei näe juuri mitään vanhoilla silmäsilmälaseilla? Ei sen nyt niin väliä ole ellei ihan hirveän tarkkaan näe. Sitten mietitään miksi päätä särkee aina. Ja verenpainelääkkeet? Lääkäri määrää niitä ihan turhaan, kalliita lääkkeitä.
"Nykypäivänä et noilla hinnoilla taloa mistään ostakaan. Oikeasti nykyinen vanhempi, eläkeläissukupolvi ei taida oikein huomioidakaan kuinka paljon asunnot maksavat."
Kuulehan. Kyllä nykyäänkin ostetaan taloja. Ihan normaalit tavalliset talot tontteineen eivät maltaita maksa, JOS ei välttämättä halua isoa uutta taloa pk-seudulta. Nykysukupolvet ovat kuitenkin tajunneet, että omakotitalossa on paljon kuluja ja hoitamista - se raha ja aika on pois kaikesta muusta. Siksi suuntaus on paritaloihin tai rivareihin. Vaikka vietin lapsuuden ja nuoruuteni vanhempieni omakotitalossa, en missään nimessä ostaisi sellaista itselleni.
Tietääkseni vastasin tuolle eläkeläiselle, joka osti 100000 markalla asunnon. Kyllä vanhemman sukupolven asunnot ovat oikeasti olleet pikkasen eri hintaisia kuin nykypäivänä. Ne mitä siihen aikaan ostettiin markoilla maksaa nyt saman euroina. Palkat sensijaan eivät ole nousseet lainkaan samaa vertaa. Töiden epäsäännällisyys ja pätkittyminen tekevät monen olosta entistä epävarmempaa. Eikä se voi olla vaikuttamatta ihmisten elämään. Myös ihmisten elämä on muuttunut pätkittäiseksi ja monella tulevaisuus näyttää melko epävarmalta. Lapset siihen kuvioon vielä päälle niin, avot.
"Kyllä vanhemman sukupolven asunnot ovat oikeasti olleet pikkasen eri hintaisia kuin nykypäivänä. Ne mitä siihen aikaan ostettiin markoilla maksaa nyt saman euroina"
Väärin. Ennen palkat olivat todella alhaisia verrattuna esim. asuntojen hintoihin. Markalla oli arvoa. Koska pidin kirjaa menoistani ja tuloistani 70-luvulla (9-vuotiaasta lähtien), voin vain ihmetellä miten vanhemmat saivat lyhennettyä asuntolainaa, siinä sivussa kun elättivät lapsensa. Ei ollut halpatuontia, vaatteet olivat sikakalliita. Merkkifarkut maksoivat 70-luvulla 150-300 markkaa. Tavallinen palkka oli 1700 markkaa. Hieno homma, jos oli kuukausipalkka. Sain isältäni hienon sonyn kasettinauhurin v. 1973. Se maksoi 610 markkaa. Joten tuohon 1700 markan kuukausituloon verrattuna hinta oli huikea.
80-luvulla normipalkka oli jo 2600 markkaa, josta veroihin meni 300 markkaa. Helsingissä pienen yksiön vuokra keskustassa oli 1000 markkaa.
Nykyisin se vain on niin, että ihmisten vaatimuksilla ja haluilla, tarpeilla ei ole mitään rajaa. Kun ennen vanhaan ostettiin asunto, se oli siinä. Ei lähdetty etelään perheen kanssa, ei yleensä matkusteltu Suomessakaan, sukulaisissa joskus, ei käyty baareissa, kuljettiin fillarilla. Harrastettiin kaikkea normaalia, mikä oli halpaa.
"Ei-säästäjät elelevät tukirahojen varassa, tai eivät yksinkertaisesti kuluta mitään, ei halua mitään. " VOI HYVÄ TAVATON tätä "tietämisen" määrää. Tyhmyyttähän tosin tuollainen lokerointi on, mutta elämä näköjään on!
Muutama on venyvä käsite. Eläkkeeni pienuus johtuu siitä, että se perustuu vain 27:ään työvuoteen ja laskennassa ovat mukana alku- ja loppupään pienet tulot.
Sveduvuosista osan hoidin pimeinä töinä enkä maksanut jälkeen päinkään kruunuassistentin karhuamisesta huolimatta.
Portsaripätkistä en maksanut veroa lainkaan.
Mikään ei tullut yllätyksenä vaan otin vuosittain tai pätkän jälkeen, eläkelaskelmani.
Eräs huomion ansaitseva asia. Parempituloiset ajat eivät vaikuttaneet kulutustottumuksiimme!
Ei todelliset tarpeet kasva samassa suhteessa tulojen kanssa.
Vaimoni oli osa-aikaisessa kassatyössä marketissa. Hän hämmästeli toistuvasti miten eläkkeenmaksun ja jonkin muun rahaetuuden maksupäivä näkyi ostoksissa.
Lauantaimakkara vaihtui meetvurstiin ja tarjouslenkki paistiin. Ja sitten pian palattiin normaaliin päiväjärjestykseen.
Tämä esimerkkinä piensitä asioista.
Noilla eläketuloilla ei kovin paljon voi matkustaa, siitä olen varma, joten jostakin muusta rahaa tulee, jotta olette voineet rakentaa tuon olotilan. Onko ehkä perittyjä varoja asioita, vai oletteko yrittäjiä, joiden omien eläkkeiden maksu on suoritettu alhaisella määrällä ja yrityksen tuotto köytetty noihin asuntoihin ym.
Valitettavan usein yrittäjät maksavat omaa eläkettään varsin vähän ja saavat pientä eläkettä, jossa usein mukana jopa kansaneläkettä. Vuosien yrityksestä saadut tuotot on sijoitettu ja niillä nyt eletään matkustellaan.
"Noilla eläketuloilla ei kovin paljon voi matkustaa"
Tonnin nettoeläke on ok, ja paljon parempi kuin esim. opintotuki -laina yhdistelmä tai työmarkkinatuki. Kuten 7369 tuossa sanoi, elämäntapa ja suunnittelu on tärkeintä. Kaikki, jotka haluavat matkustaa, pystyvät siihen, jos jalat kantaa ja käyttää älliä. Tietenkään köyhällä ei ole varaa viidentähden hotelliin ja limusiineihin, mutta nykyisin edullisia lentoja ja asumuksen pään päälle saa varsin edulliseen hintaan. Ts. pitää vain katsoa MITEN rahansa kohdentaa.
Kun rahasta puhutaan, en malta mainita veljeäni. Hän opiskeli aikansa yliopistossa, pelkällä opintotuella ja lainalla (tosin maksoi asumisesta vain vastikkeen, joka vei tuloista puolet). Ei käynyt sivussa töissä, koska se viivytti opintoja. Kesällä työskenteli, ja matkusti palkallaan pari viikkoa ennen opintojen alkua. Valmistuttuaan hän sai työpaikan, mutta eli taloudellisesti opiskelija-elämää seitsemän vuotta. Pieni vuokra-asunto. Kaurapuuroa, itsepoimittuja marjoja (fillarilla metsään). 35v hän osti vuokra-asuntonsa käteisellä. Ts. hän sijoitti kuukausittain yli puolet , ei suuresta, palkastaan säästämänsä rahat ja niillä osti asunnon. Inhoaa pankkilainoja ;). Tämän jälkeen hän on jatkanut säästämistä ja sijoittamista - matkustamiseen. Hän on kiertänyt jo koko maapallon vuosilomillaan. Jos loma alkaa tänään, lento nousee illansuussa - ja laskeutuu edellisenä yönä loman jälkeen kun aamulla mennään töihin. Hänen palkkana on nykyisin 2400 e/kk nettona. Hurjimpina vuosina hänen matkoihinsa on mennyt n.15000 e.
"Muuten olen vakaasti sitä mieltä, että parisuhdekin voi paremmin, kun perheessä molemmilla on tasapainoinen suhde rahaan. "
Niinpä. Mutta kerrotko miten järjestäisit puolisollesi sen tasapainoisen suhteen rahaan? Tai vaikkapa vaan tasapainon takaisin, jos hän on kadottanut sen? Miten estät kumppanisi ylivelkaantumisen/riskien oton esim. yritykselle? Et mitenkään (puhuminen ei todellakaan auta). Olen satavarma . Siksi nämä aloitukset ovatkin niin hauskoja :).
Monet nuoruuden suhteet alkavat, kun toinen tai molemmat opiskelevat. Siinä on harvoin tasapainoista suhdetta rahaan, koska sitä on liian vähän. Kun molemmilla on työpaikka, niin hyvin usein raha-asiat hoituu mallikkaasti. Voi jäädä jopa säästöön. Jos taas toisella on epäsäännölliset tulot, tai ei tuloja ollenkaan, se arvatenkin vaikuttaa myös kumppanin raha-asioihin. Etenkin kun pk seudulla esimerkiksi yhden normipalkalla ei eletä, puhumattakaan että voisi säästää.
Itse sanoisin mieluummin, että J-O-S molemmilla on tasapainoinen suhde itseensä, heillä on myös tasapainoinen suhde rahaan. Eli mikäli toisen tasapaino itseensä järkkyy syystä tai toisesta, samalla järkkyy hänen suhteensa rahaan. Tämä ilmenee esim. tuhlaamisena, velkaantumisena tai saituutena.
J-O-S molemmilla on tasapainoinen suhde itseensä, heillä on myös tasapainoinen suhde rahaan.
Pitää paikkansa, täysin.
Niin sitä mennään opiskelijoina yhteen ja joudutaan varsin usein luopumaan monista asioita. Kun sitten alkaa palkkaa saamaan, sanotaan että nyt eletään sitä elämätöntä elämää. Usein tämä parisuhde tähän opiskelija kumppaniin loppu ja etsitään sitä elämää ja liian usein on jo lapsia siunaantunut entiseen suhteeseen.
No sitä eletään kuin "pellossa ja veräjät poissa, lapset jäävät toissijaiseksi, kun se uusi kumppanikin heitä inhoaa. Kuinka kauan tätä riemua kestää, kun hyvä palkka menee siihen elämättömään elämään. Pitää rakentaa kulisseja hienosta. Tarvitaanko niitä, mielestäni ei, luusisi tavallisemman elämän riittävän, jossa perhekin saa olla mukana nauttimassa sitä elämätöntä elämää.
No loppuuhan se, mutta on monta vuotta hukattu, ei ole ollut aikaa katsoa lasten kasvamista, ei olla heidän seurassaan ja kas vain, nyt lapset ovatkin jo teinejä. Enää heihin ei samanlaista kosketusta ja pian ovat poissakin, katsoivatko mallia ja elävät samalla tavalla, mistään välittämättä. Kysyn, onkohan äitinä ja isänä helppo katsoa tuota menoa ja pelätä oman ja lastenlasten elämän luisumista ahdinkoon.
Täytyy kyllä sanoa, etten onnekseni ole koskaan kuullut kenenkään sanovan töihin mentyään "nyt eletään sitä elämätöntä elämää". Olisin pitänyt täysin pöljänä. Elämä on aina tässä ja nyt, eikä se ole rahasta kiinni. Henkensä pitimiksi tietysti tarvitaan vähän ruokaa. Mutta Suomessa on vielä niin hienosti, että voi elää, ruokaa ja juomaa saa, katon päänsä päälle vaikkei saisi palkkaa minkäänmoista. Hyvä on sosiaaliturva, mutta sitä ei useinkaan riittävästi arvosteta.
Ylivelkaantuminen ja kulissien yliarvostaminen johtuvat ihmisen huonosta itsetunnosta ja oman mielen ongelmista. Onneksi sinä säästä, niin voit ainakin vähän auttaa rahallisesti, ellet lastasi niin lastenlapsia.
On hyvä, jos on samansuuntaisia ajatuksia rahasta, seksistä ja politiikasta t. toinen täydentää toista. Toista ei voi muuttaa eikä voi ennustaa tulevaa, kuten alkoholismia t. peliriippuvuutta.
Meillä on samankaltainen tausta, edellisellä sukupolvella pienet tulot, mutta säästäväisesti elettiin ja pärjättiin. Omat tuvat oli kummallakin suvulla ja mekin hommattiin semmoinen. Turhaan ei kuluteta, mutta joskus nautitaan pikku matkasta ja ravintolaruuasta. Työpaikat oli molemmilla, ja nyt aikuistuneilla lapsilla samoin.
Joskus ostin lapsille vaatteita, jotka eivät sitten heille kelvanneetkaan. Kierrätykseen päätyivät. Itse en kaipaisi huusholliin monta televisiota. Siipan mielestä pitää olla vähintää kaksi, toinen makkarissa.
"Siipan mielestä pitää olla vähintää kaksi, toinen makkarissa. "
Minunkin mielestä pitää olla kahden hengen huushollissa kaksi telkkaria. Mutta makuuhuoneessa tv on aivan ehdottomasti kielletty.
Kaikki eivät ymmärrä tai voi säästää. Sitten on monia joita ei huvita säästää - sosiaaliturvamme antaa siihen mahdollisuuden.
Hyvä, että sinä säästät. Mutta älä anna ropojasi lapsillesi, ellei heillä ole todellinen hätä. Todellista hätää ei ole, jos kaksi ihmistä (aikuinen ja kumppani) käyvät töissä. Jokaisen oma valinta miten rahansa käyttää. Siksi sinun on turha raapia päätäsi, kun lapsesi ei elä haluamallasi tavalla. Ei ole sinun päätettävissä. Vain se annatko rahaa lapsillesi, on sinun päätettävissä.
Mutta älä anna ropojasi lapsillesi, ellei heillä ole todellinen hätä. Todellista hätää ei ole, jos kaksi ihmistä (aikuinen ja kumppani) käyvät töissä. Jokaisen oma valinta miten rahansa käyttää. Siksi
Tyypillinen ajattelematon vastus. Valitettavasti vain moni joutuu itse myöhemmin katsomaan tuota meno, jossa ei päätä ei häntää ja ollaan ruinaamassa vanhemmilta rahaa.
sinun on turha raapia päätäsi, kun lapsesi ei elä haluamallasi tavalla. Ei ole sinun päätettävissä. Vain se annatko rahaa lapsillesi, on sinun päätettävissä.
Valtava määrä avio- ja avoerovuodessa Suomessa pitävät huolen, että ei kohta hankkimassa. Niin saattaahan siinä perheessä olla se uusiokumppani, mutta ei hän rajojaan jaa yhteiseen käyttöön, saattaa jopa olla, että tulee elätiksi hänkin eli maksa yhtään mitään.
No mitä taas tulee elatusmaksuihin. Suorastaan kauhistuin kuulleessani, että 4.000 euro kuukaudessa tienaava maksaa kaikkein alhaisimman mukana elatusmaksua. Ottaa osan palkastaan osinkoina, joten tätä ei sitten lasketakaan sellaiseksi tuloksi, joka huomioidaan näissä lapsille maksettavissa elatusmaksuissa. Tässäkin tuo alkupääoma järjestelyyn oli kuitenkin otettu perheen yhteisistä varoista. Aika pirullista toimintaa.
Kukaan tuskin kovin helposti jakaa pieniä tulojaan lapsilleen, kuin todella suuressa hädässä.
Erikseen ovat rikkaat, jotka ovat varmasti lapsilleen säästäneet hyvän pääoman ja kyllä samalla vaativat avioehdon liitolle ja avoliitolle omat varojen käytöt.
Teen työuraani sellaisissa oloissa, että tiedän varmasti paljon enemmän näistä asioista kuin "tavan kansalainen".
Joten kannatan kyllä teidän jokaisen ajattelevan sitä tulevaisuutta , sillä ei ole olemassa elämänmuutoksille mitään varapusseja. typerää ajatella, että enhän jää työttömäksi, sillä tiedän myös ne päivärahat ja niiden suuruuden, ei niillä kovin kummoista elämää vietetä. Kyllä joutuu karsimaan niin ruokalautaselta kuin kaikista muistakin unelmista lähes kaiken pois.
"Erikseen ovat rikkaat, jotka ovat varmasti lapsilleen säästäneet hyvän pääoman ja kyllä samalla vaativat avioehdon liitolle ja avoliitolle omat varojen käytöt. "
Aikuisten lasten puolesta ei kukaan voi tehdä avioehtoa. Mutta testamentin voi tehdä, ettei lasten puolisoilla ole oikeutta perintöön. Samoin voi antaa lapsille lahjoja, joihin puolisolla ei ole oikeutta. Avoliitossahan kumppanit omistavat sen mikä heidän nimissään on, eikä kumppanilla ole siihen mitään nokan koputtamista.
"Valitettavasti vain moni joutuu itse myöhemmin katsomaan tuota meno, jossa ei päätä ei häntää ja ollaan ruinaamassa vanhemmilta rahaa. "
Tuohon vielä. Jos lapseni ruikuttaisivat minulta rahaa (luojan kiitos sitä eivät ole koskaan tehneet) tuumaisin ykskantaan, että ruinaaminen on rumaa ja sinun pitää selvitä omillasi. Niin minäkin olen tehnyt.
Tietysti monet vanhemmat, joilla rahaa on paljon säästössä eikä sille mitään käyttöä, mieluusti antavatkin sitä lapsilleen. Vaikkakin aikuisille. Tiedän yhdenkin ylivelkaantuneen perheen, jolla on ehdottoman liikaa velkaa suhteessa tuloihin (niin eikä säästössä tietysti koskaan mitään). Naisen vanhemmat ostavat perheelle tietokoneita, tabletteja, lastenlapsille kaikenlaista teknistä härpäkettä ja leirimaksua. Kiva siinäkin on sanoa "emme me ole koskaan kyenneet säästämään".
Saanko kysyä, että tiedätkö varmasti kyseisen perheen tilanteen?
Meiltäkin naapuri kysyi, että olemmeko voittaneet lotossa kun mies vaihtaa uuden auton joka toinen vuosi. Ällöttää tuollainen kyttääjä, joka kuvittelee tietävänsä meidän raha-asioistamme. Vastasin hänelle, että kaljarahoillaan ostaa... Verraten siihen, että monet mieheni kavereista käyttävät kuukaudessa 4-500€ baareihin ja juomiseen yleensä. Tuo kymppitonni, vähän reilukin, riittää hyvin autonvaihtorahaksi.
Totta, että meillä riittää rahaa säästöönkin sekä niihin muihin menoihin, lasten leirejä myöten eli ei ihan minimipalkoilla kituuteta.
Tosin säästämme monesta muusta, ruuan teen itse, syömme harvoin ravintoloissa. Korjaan ja teen vaatteita, marjastan ja sienestän, keitän mehut ja teen hillot, pidän kasvimaata. Nuoret ostavat kirppareiltakin vaatteita jos löytävät mieleisiä ja hyväkuntoisia. Alennusmyynneistä ostan sukkia, alusvaatteita ja hyvin paljon muutakin vaatetta. On oma valinta, että maksaako sukista 1-2€ vai 5-6€/kpl.
Aivan helposti saisimme kaikki rahamme menemään mitä tienaammekin, mutta olemme nähneet tämän meidän juttunamme. Tiedän perheitä, joissa on sama tulotaso kuin meilläkin ja silti he valittavat rahapulaa.
Kyllä juu, ihan tarkalleen tiedän ko. perheen tilanteen. Eikä ole edes ainoa lajiaan. Enkä yhtään ihmettele miksei heillä ole varaa säästää, koska lainojen hoitoon menee pitkälti yli puolet alle 4000e:n yhteenlasketuista tuloista (netto). Silloin kun lainat otettiin, mies oli hyväpalkkaisessa työssä, nyt ei ole. Pitkiä kausia, ettei töitä ole ollenkaan. Niinkin voi käydä. Sitten vanhemmat maksavat myös lainalyhennyksiä, koska lyhennysvapaat on käytetty. Kuten sanoin, tapaus ei ole ainoa. Senkin olen huomannut miten valtasuhteet tulee mukaan kuvioon, jos esim. keski-ikäiset vanhemmat ovat hyvinkin riippuvaisia vanhempiensa "avustuksista". Ollaan uudestaan tilanteessa "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat".
Valinnoistahan ja arvottamista talouden pidossa on ennen kaikkea kysymys (yhteen- ja vähennyslaskusta). Jos käytettävissä on X määrä rahaa, se voi riittää vain samaan summaan hyödykkeitä. Mitä pienempi summa X on sitä enemmän merkitystä on asumiskuluilla.
400-500 e baari-iltaan on normi alkoholin suurkuluttajilla. Siinähän se jippo onkin. Tyyppi joka käyttää illassa alkoholiin tuon summan, on riippuvainen. Hänellä ei ole rahan käyttö tämän vuoksi hallinnassa. Yksikin 3500 e netto tienaava tuttuni kiukuttelee alvariinsa, ettei ole varaa mihinkään. Asumiseen tonni, elareihin 800 e (neljä lasta), autoon lainoineen/bensoineen toiset 1000 e (mies baanalla paljon). No kas kummaa. Eihän lopulta jääkään pariin baari-iltaan kuin 700e. Eikä oikein sitäkään, kun tarvitsee ostaa pikkuisen ruokaakin...
Ok, tuo oli kiva kuulla, että todellakin tiedät tilanteen.
Varmasti tuon 500€ saa illassakin menemään, varsinkin jos hiukan tarjoaa muillekkin tai käy kalliissa kippolassa.
Mutta mieheni ystävien kohdalla tarkoitin, että mieheni säästää hyvinkin tuon 500€/kk johonkin muuhun.
"...monet mieheni kavereista käyttävät kuukaudessa 4-500€ baareihin ja juomiseen yleensä."
Itsekin olen kokenut ne huonot ajat, jolloin sai venyttää penniä. Silloin päätin, että mitään turhaa velkaa en ota ja päätös onkin pitänyt. Talolaina on kohta maksettu ja se onkin ollut erittäin järkevä sijoitus aikanaan.
Joo, ymmärsin, että miehesi säästää tuo 500e/kk muuhun, kun hän ei baarit kiinnosta. Näin minäkin olen aina tehnyt. Siinä menee paitsi rahat, myös terveys. Tosin kyllä minäkin baarissa silloin tällöin käyn, ehkä kerran kuukaudessa. Oikeasti yhdellä. Tai sitten joskus ystävien kanssa kahdella. Alle 10e menee kerralla.
Rahattomuus+on+kaiken+pahan+alku+ja+juuri.+Ilman+rahaa+ei+vaan+yksinkertaisesti+tule+toimeen.+Mutta+kaikki+eivät+yksinkertaisesti+ole+kokeneet+mitä+on+olla+rahaton,+tai+lähes+tuloton.+He+luottavat,+joskus+täysin+holtittomastikin,+siihen,+että+joku+lainaa+rahaa,+antaa+ruokaa,+vaatteita+ja+katon+pään+päälle,+jos+tarpeeksi+huonosti+menee.+Monille+vain+ei+luonnistu+elämä+pummina+ja+toisten+nurkissa.+Itseäänkin+(näin+naisena+etenkin)+voisi+myydä+rahan+puutteessa,+mutta+huoraaminen+ei+innosta.+Joillekin+sen+väitetään+sopivan.+Monet+prostituoidutkin+tosin+säästävät...
Naisilla on huono itsetunto jos miehellä on enemmän rahaa. Tässä tapauksessa noin 3 miljoonaa enemmän. Tuhlaan rahaa aika paljon esim matkustamiseen, haluan asua hienossa sviitissä kun ex tyttöystävä halusi jonkun tavallisen huoneen eikä sitten suostu sviittiin joten ei lähdetä matkalle lainkaan. Sitten se valittaa että laitin 12 euroa lottoon kun sieltä ei koskaan voita mitään vaikka voitin 3,5 miloonaa. Ex ei halunnut että ostan sille mitään vaikka se tarvii kaikenlaista. Sillä on huono auto joten tarjouduin ostamaan uuden, ei halunnut ja sitten se jätti kun ollaan kuulemma ihan eri maailmoista.
"Kun tässä varsin hyväpalkkainen ihminen huikkasi, että rahaa se vain on ja sitten on kinuamassa vanhemmiltaan rahaa, ei oikein kuulastanut hyvältä"
Kyllä. Voisi oikeastaan vaikkapa hävetä, sillä tyhmyydeltähän tuo kuulostaa, nololta.
Rahan+käytön+oppikuukaudet.+Ennen+inttiin+menoa,+alkaen+14v,+olin+kaikki+kesälomat+töissä+päivästä+päivään+ilman+omaa+lomaa.+Joka+perkeleen+penni+oli+pulitettava+äidilleni.
Tulojen+ja+kulutuksen+muutosten+välinen+yhteys?
Ikuisuuskysymys tämä rahankäyttö. Niin parisuhteessa kuin muutenkin. Kuitenkin se on pohjimmiltaan pelkkää matematiikkaa. Rahaa ei pidä käyttää enemmän kuin sitä tienaa/saa tukia. Tunne raha = sellainen yhtälö, että sitä on vaikea hallita, etenkin jos on kyse riippuvuuksista (kuten alkoholi ja muut päihteet).
Joka tapauksessa kuka tahansa osaa hoitaa raha-asioitaan muistamalla kaksi sääntöä: rahaa säästyy vain, kun sitä kuluta. Ja se mikä ei ole menoa on tuloa. Jokainen ymmärtää, ettei rahaa kulu, ellei sitä kuluta.Tuo jälkimmäinen koskee valintoja. Kuten tuolla ylempänä esimerkissä; ellei baari-iltaan kuluta 500e, niin tuon 500e voi käyttää johonkin muuhun järkevämmin, tai laittaa säästöön. Jos sen kuitenkin laittaa siihen baari-iltaan, niin turha narista kenellekään, ettei ole rahaa. Jos puoliso laittaa baari-iltoihin satasia, niin en yhtään ihmettele, että asiasta tulee erimielisyyttä. Mutta alkkiksilla on aina selityksensä....
Minä olen säästänyt lapsesta asti. En koskaan käyttänyt saamiani viikkorahoja ym. karkkeihin, vaan minulla oli usein jokin tavoite, jonka toteutin, kun kassassani oli tarpeeksi rahaa (pohjakassa piti jäädä!). Myöhemmin, 12vuotiaasta tms. rakastin myös katsella pankkitilini kasvavaa saldoa. Näin on edelleen. Rahaa täytyy olla säästössä yllättäviin ym. tarpeisiin, mutta toki käytänkin sitä. En tosin edelleenkään osta karkkia, suklaata ja jäätelöä joskus. Alkoholin kanssa olen myös kitsas. Elimistö kiittää :).
Ex liitosta erosin myös sen vuoksi, että ex käytti säästäväisyyttäni hyväkseen. Yritti kaikkensa tuhlata rahojani. Tosin se mikä exän tuohon ajoi, oli mielen sairaus, jota hän ei viitsinyt hoitaa.
Olen elänyt samalla periaatteella.
Heti kansakoulun jälkeen menin lähikauppaan apulaiseksi ja siitäkin palkasta jäi osa kuluttamatta. Tarpeeni olivat vähäisiä.
Äitini valmisti osan vaatteistani. Ostettiin vain välttämätön.
Aina avioitumiseen saakka olin töissä eri kaupoissa mutta täydellä työajalla.
Kaupan alan palkat olivat todella pieniä 60 luvulla ja minähän olin vielä väärää sukupuolta. Samoissa tehtävissä olleilla miehillä oli sopimuksissa omat taulukkonsa.
Kun avioiduin velkaisen miehen kanssa niin yhteisen pesän varustelu oli suurelta osalta sukulaisten poistokalujen varassa. Käytetty mustavalkoinen tv ostettiin puolen vuoden jälkeen.
Kun vuoden jälkeen säästöni upposivat ensimmäiseen autoomme niin kyyneleet eivät olleet kaukana.
Tilini tyhjenemisen jälkeen siirryimme yhteiseen pankkitiliin. Tähän mennessä oli käynyt ilmi, että rahan käytössä mieheni on saman henkinen.
Yhtä lukuun ottamatta en tälläkään hetkellä tiedä tiliemme saldoja kuin suuruusluokittain.
Minulla on pankkitunnukset mutta olen tyytyväinen siihen, että saldo kattaa korttini käyttörajan 5000€. En ole koskaan käynyt lähelläkään sitä.
Minäkin olen ollut pienestä pitäen säästävää sorttia. Tosin tarpeitakin on ja niitä tuppaa olemaan aina enemmän mitä enemmän tienaa. Säästäminen onkin tärkeää etupäässä siksi, että voi halutessaan ostaa jotain kalliimpaakin, mihin ei kädestä suuhun elämisellä pystyisi.
Sitten avioitumisesta... Itse olin vähän tyhmä, kun ei tullut mieleen tehdä avioehtoa. Harvalla parikymppisellä tulee, kun kummallakaan ei juurikaan ole omaisuutta. Tai jos kumppanin rahankäyttö ei kovinkaan poikkea omasta. Näin siis meilläkin meni, ei avioehtoa. Minun vaivalla säästämäni 30000 markkaa kului aluksi matkusteluun. Sitten lasten ruokkimiseen. Oikeastaan lasten jälkeen miehen rahankäyttö taipumukset heittivät kuperkeikkaa. Siinä oli firman kanssa vaikeaa ja muuta. Eli kalliiksi tuli avioliittoni. Kaikki meni mitä oli, ja vielä ansiotkin siihen päälle. Nykyisin en menisi naimisiin mistään hinnasta. En vaikka miehellä olisi miljoonia. Paljon parempi elellä vain omien tulojen ja säästöjen mukaan.
Ei sinulla ole lapsia. Puhut muiden asioista. Aikaa tuntuu olevan liirum laarum juttuihin.
saama sepustaja on täällä riivannut jo vuosia höpinöillään.
Helsingin Sanomat
Tilaa Hesari
Kirjaudu
VALIKKO
Ilmainen itse jonotettu ämpäri on suomalainen unelma, ja niitä valmistetaan Vanttilassa – ”Me olemme syypäitä tähän hullutukseen”
Mikkosten sisarukset valmistavat yli miljoona ämpäriä vuodessa. Toisin kuin luulisi, halpaa muovitavaraa kannattaa yhä tehdä Suomessa.
Anni Pasanen HS
Julkaistu: 23.7. 2:00
Mikkosen sisarukset valmistavat ämpäreitä Punkalaitumella. Risto Mikkonen (vas.) on toimitusjohtaja. Ilkka, Ilpo ja Viljo tekevät töitä hihnalla, ja Anna-Kaisa Laakso (os. Mikkonen) hoitaa myynnin.
Mikkosen sisarukset valmistavat ämpäreitä Punkalaitumella. Risto Mikkonen (vas.) on toimitusjohtaja. Ilkka, Ilpo ja Viljo tekevät töitä hihnalla, ja Anna-Kaisa Laakso (os. Mikkonen) hoitaa myynnin. (KUVA: VILLE-VEIKKO KAAKINEN)
HULLUTUS alkoi jo vuonna 1992.
Halpakauppaketju Tokmanni keksi jakaa ilmaisia muoviämpäreitä Pirkkalan-myymälänsä avajaisissa. Hiukan aiemmin joku asiakas oli kysellyt Vanttilan Muovi -nimiseltä pieneltä perheyritykseltä, voisiko se alkaa valmistaa ämpäreitä. Kun se kerran teki pesuvatejakin.
Tokmanni päätyi ostamaan sankonsa samalta yritykseltä.
Vielä tuolloin kukaan ei osannut aavistaa, että parikymmentä vuotta myöhemmin ilmaisämpäreitä jakaisi kansalle yksi jos toinenkin ja että ämpärijonot luikertaisivat markettien tuulikaapeista pihalle satojen metrien vanoina. Tai että ämpärihuumalle hihiteltäisiin uutisten loppukevennyksissä.
SAMAINEN perheyritys valmistaa Punkalaitumella edelleen Tokmannin kuuluisia ämpäreitä.
Vanttilan kylässä peltojen keskellä, rasahtelevan soratien varrella kohoaa tehdashalli. Keltainen ja harjakattoinen, ei kovin iso. Äkkiä vilkaistuna sitä voisi luulla navetaksi.
Pian hallista ja sen lähettyviltä ilmestyy liuta Mikkosia, yksi toisensa jälkeen. Ensin Ilkka, päivettynyt mies, jonka paidan rintamuksessa on Portugalin lippu. Sitten lisää: Risto, Ilpo ja Viljo Mikkonen, ja vielä Anna-Kaisa Laakso – kaikki sisaruksia ja iältään viisissä–kuusissakymmenissä. Vain yksi puuttuu: Vesa, joka on lomalla ulkomailla.
”Me olemme syypäitä tähän hullutukseen”, Ilkka tokaisee ja nauraa päälle.
Mutta mikä ihme niissä ämpäreissä on? Tai niitä tohkeissaan hamuavissa suomalaisissa?
Sitä monen on vaikea ymmärtää.
Samalla kun ämpärijonoissa seisominen on noussut uudeksi kansallislajiksi, siitä on tullut joukkosieluisuuden symboli ja omaperäisyyden antiteesi. Toisaalta: jos jono laitetaan nolo–päheä-akselille, se törmää niin lujaa nolouden äärilaitaan, että kimpoaa sieltä lähes päheyden puolelle.
Monelle vetävänä tekijänä eivät ole itse ämpärit vaan niihin sujautetut lahjakortit tai kahvipakettien kaltaiset tuotehoukutukset. Aina kyse ei ole niistäkään. Ämpärijono on sosiaalinen tapahtuma, jossa kaikki kokevat jotain yhdessä ja tasaveroisina.
Sellaisessa on kummaa vetoa.
Seistä ämpärijonossa on kuin olla alasti yleisessä saunassa tai lippu kädessä Salpausselän mäkimontussa. Kaikki samalla asialla, samassa viimassa ja räntäsateessa, goretex-takit suhisten, lopulta samanlainen ämpäri kourassa. Silloin ei titteleitä tai poliittista väriä kysellä.
On ämpärivimmaa yritetty selittää historiallakin. Jonoissa voi olla murunen pula-ajan hamstraajahengestä, ajasta, jolloin kaikki tärkeä oli kortilla.
Nyt kaikki tärkeä on ämpärissä.
Vanttilan Muovi valmistaa suomalaisten jonottamia muoviämpäreitä – katso humoristinen animaatio ämpärien paljoudesta
VANTTILAN Muovin Mikkosten ei ole tarvinnut ämpäreitä jonotella, niitä kun riittää omastakin takaa. Heillä on silti valistunut näkemys siitä, miksi juuri ilmaisista ämpäreistä on tullut hitti.
Ensimmäiseksi syyksi he nimeävät käytännöllisyyden. Onko montakaan esinettä, joka sopii yhtä lukuisaan paikkaan ja tarkoitukseen? Marja- tai sienimetsään, siivoukseen, saunaan, jäälyhtyjen tekoon, biojäteastiaksi, sängyn viereen oksennustaudissa. Ämpäri on vähän kuin Nokian kumisaappaat – ei mikään korea mutta äärimmäisen järkevä esine.
Toinen selitys lähtee ämpäreitä jakavien yritysten tarpeista. Ämpäri on suuri, näyttävä ja pitkäikäinen mutta silti halpa mainoslahja. Siinä se eroaa ilmapallosta, tulitikkurasiasta tai kynästä, jotka on nopeasti käytetty tai hukattu.
”Millä muulla esineellä saa yhtä pitkäaikaista näkyvyyttä ihmisten arjessa kuin ämpärillä, johon on painettu yrityksen nimi?” Anna-Kaisa kysyy.
2010-luvun sankokuume saa Mikkoset myhäilemään: se on näkynyt tilauksissa ”hirveästi”. Heidän mukaansa tarjouspyyntöjä tulee päivittäin.
Tehtaalla valmistuu vuodessa yli miljoona ämpäriä, kaikki kotimaisille tilaajille. Se on niin paljon, että siitä riittäisi kaksi jokaiseen suomalaiseen kesämökkiin. Eniten ämpäreitä menee myyntiin isoihin marketteihin, mutta Tokmannin lisäksi niitä ovat jakaneet ilmaiseksi lukemattomat muut Punaisesta Rististä Apulantaan.
Ilpo näyttää kännykästään kuvaa Akaan kirkon 200-vuotisjuhlaämpäristä.
”Jeesuskin on ollut tilaajien joukossa.”
TUORE ämpäri on lämpöinen kuin vastapaistettu sämpylä