Esim. Tuulilasin "kestotestissä" (peräti 30 000 km) Nissan Pulsarissa oli vaikka mitä vikaa. Esim. ilmastoinnin lämmityksen säätö ei toiminut, rengaspainehälytin ei toiminut, tuulilasi kulutustavaraa, ajotietokoneen toiminta ihan itkettävä ja korinohjainlaite meni vaihtoon.
Riisipussin viat ja huonoksi haukutun ajettavuuden ehkä ymmärtää, mutta kun myös Volkswagenissa oli paljon vikaa. Huomioikaa, että kyseessä on vain kymmenesosa niistä kilometreistä mitä noiden pitäisi kestää!
Takuuseenhan nuo menee, mutta ei se ole kivaa liikuttaa kärryä pajalle joka välissä.
Mistä johtuu, että nykyautoissa on niin paljon vikoja?
Riisipussin viat ja huonoksi haukutun ajettavuuden ehkä ymmärtää, mutta kun myös Volkswagenissa oli paljon vikaa. Huomioikaa, että kyseessä on vain kymmenesosa niistä kilometreistä mitä noiden pitäisi kestää!
Takuuseenhan nuo menee, mutta ei se ole kivaa liikuttaa kärryä pajalle joka välissä.
Mistä johtuu, että nykyautoissa on niin paljon vikoja?
Vastaukset 39
Vanhimmat
"Riisipussin viat ja huonoksi haukutun ajettavuuden ehkä ymmärtää, mutta kun myös Volkswagenissa oli paljon vikaa. "
Johtunee varmaan siitä, että Klonkswagenkin on umpipaska auto.
Tuttavilla on uusia Volkkareita ja nyt kun olen kuullut vikalistat, ei voi kun ihmetellä. Turboa, laatikkoa, öljyä ja maalia kuluu ja nyt vielä toi päästöjen korjausrumba.
Olihan Volkkarin kestotesti täysi katastrofi.
Volkkari alkaa olla laadun osalta samaa sarjaa kuin Fiat, Alfa-Romeo, Chrysler, Dodge, Land Rover, Daewoo ja Lada, siis kiistämättä pohjasakkaa. Jopa ranskalaiset ovat menneet ohi laadun osalta.
Nissanillakin on ollut viimeiset kymmenisen vuotta kova hinku samaan sarjaan, ihan ei ole kuitenkaan vielä näytöt riittävän vahvat tuohon porukkaan.
Melkeinpä kaikilta autonvalmistajilta on putkahtanut 2000-luvulla yksittäisiä, huonosti suunniteltuja malleja, moottoreita tai vaihteistoja myyntiin selvästi raakileina. Nämä yksittäiset tekeleet kyllä oikeuttaisivat pääsyyn tuohon samaan pohjakategoriaan, mutta kuitenkin kokonaisuudessaan laatu on ollut vielä kohtalaista.
Olen ajanut Alfalla 150tkm eikä ole koskaan jättänyt tielle. Tosi huono auto juu.
Niiden vaaleanpunaisten, merkkiuskollisten harhakuvitelmiensa takaa totuutta on joskus vaikea myöntää :)
Aivan, tämähän selittää saksanpaskojen ja riisipussien puolustelut =)
Kyllä etelä-eurooppalaiseen luotettavuuteen ja täsmällisyyteen on aina voinut ja voi yhäkin luottaa, senhän nyt kertovat jo omakohtaisetkin kokemuksemme näiden eteläisten EU-veljeskansojen kanssa..
Rehellisesti todettuna Fiat ja Alfa sopivat Suomen talvisiin ja kosteisiin olosuhteisiin yhtä hyvin kuin mittatilaustyönä tehty italialainen nahkakenkä räntäsateeseen.
Kauniita ovat toki katsella ja muodoiltaan, niin kuin niin moni muukin italialainen asia, mutta se tekninen laatu ja käytännön toimivuus..
Auto halutaan nähdä merkkiliikkeessä myynnin jälkeenkin. Sitä rakastetaan ja ikävöidään, sen näkeminen on elämän kysymys.
http://www.is.fi/autot/art-2000005286026.html
On jo lähinnä jo vitsi tuollainen 30000 kilometrin "kesto" testi mikä jo miltei nykyään auton huoltoväli vai lainaako toimittajien nuoriso sitten omiin ajoihinsa jos ihme vikoja.
Itäautoille tässäkin on haastetta. TM kestotestissä pappojen suosikki, datsun kasvain, kävi 60 tkm/13 kk aikana 2 kertaa määräaikaishuollossa ja 5 kertaan muutoin vaan pajalla, jolloin siihen mm. vaihdettiin vaihteisto (kuminauhaveto) kertalleen ja päivitettiin laatikakon ohjelmisto kahteen kertaan, tuloksetta. Muistaakseni Tuulisalillakin auto oli testissä ja siinäkin sai moitetteita sekä vaihteiston että elektroniikkahilppeiden (pysäköintitutkat yms.) toiminta. Tuulilasi totesikin, ettei autoa voi kovin moittia, koska se on kansansuosikki = ei saa kertoa totuutta ja pahoittaa lukijoiden mieltä.
Toki saksalaisetkin osaa. Astran 60 tkm kestotestissä 1,4 l turbon pesä halki. Chevrolet Trax (poistunut myynnistä) kestotestissä sama kone ja sama vika. GM/Opel 6-vaihteinen manuaalivaihteisto mallia M32 on ihan susi, porsii usein jo alle 100 tkm ajettuna, mutta kestää just ja just nämä 30-60 tkm testit... ihmeen vähän tästä on puhetta ollut. Hyvin näyttää opeluskovaiset aivopesseen itsensä, että käyttövirhe, kun tosiasiassa laatikko on kasattu/suunniteltu väärin - vika on liian kireäksi säädetyt laakerivälykset. Jos välyksiä ei säädetä, vaan vaihdetaan vaan laakerit, vika voi uusiutua jo parinkymmenen tkm jälkeen.
Mutta näitä poikkeuksia lukuun ottamatta nykyautoissa on vähän vikoja. Liikennettä on paljon enemmän kuin vaikkapa 30 vuotta sitten, mutta tienposkeen hyytyneitä autoja on vähemmän, vaikka silloin joskus huoltoväli oli 10 tkm eli pajalla käytiin 2 kertaa vuodessa. Vanhat parrat puhuvat tätäkin lyhyemmistä huoltoväleistä ja jopa siitä, että auton eli-ikä oli kaikkiaan 100 tkm - sitten oli joko moottori loppui tai kori puhki ruostunut.
Silloin joskus ei pidetty suuremman maininnan arvoisena, jos nyt joku tuulettajan hihna katkesi kesken matkan tai kone rupesi hellesäällä keittämään, kun seistiin ruuhkassa. Sekin oli 70-luvulla normaalia, että osa autoilijoista siirtyi suosiolla joukkoliikenteen käyttäjiksi -20 pakkasilla, kun ei autot enää lähteneet käyntiin.
Vielä 80/90-lukujen vaihteessa oli syksyn ensimmäisillä sade/räntäkeleillä oli kehä I varrella parin km välein sähkövikaan tms. uupunut auto. Osa toki vanhoja kesäauton rämiä, mutta oli siellä paljon tuoremmankin oloisia. Nykyään on todella harvinaista nähdä uupunut auto yhtään missään. Lähinnä tätä on ollut ensimmäisillä kunnon pakkasilla, mitkä ovat saaneet dieselautoilijat siirtymään marjanpoimijoiksi. Varmaan siitä syystä, että tankinssa on vielä ollut kesälaadun jämiä.
Kunpa saisi vielä uutena niitä ikiliikkujia 80-luvun autoja, varsinkin japanilaiset olivat tekniikaltaan kestäviä. Jos korin ruostesuojasi, pesi ja vahaili niin varmaan ihan käyttökelpoinen auto vieläkin joku 80-luvun japsi, bensapihejäkin ne olivat. Se vaan ettei varaosia taida enää helposti saada.
Esim. sisustuksissa oli silloin kasarilla paljon enemmän valoisuutta ja värejä, vaaleanruskeaa, viininpunaista ja sinistä sävyä. Nykyään kaikissa autoissa on tylsä, synkkä ja pimeä musta sisustus, korkeintaan jotain väriläiskiä penkeissä ja oviverhoiluissa mutta vain kalleimmissa malleissa :/
Nissan Pulsar ei tosin taida olla sekään aito japanilainen vaan valmistettu jossain muualla, en edes tiedä missä mutta tuskin japanissa enää kun aiemmatkin Nissanit Micrasta ja Primerasta lähtien valmistettiin Britanniassa jo 90-luvun alusta lähtien.
Mazda lienee ainoita jäljellä olevia aitoja Japanilaisia. Esim. CX-5:n käyttötestissä TM:ssä ei tainnut olla mitään ihmeitä moitteita.
Toinen mitä saisivat testata on aidosti Etelä-Koreasta tulevat Kiat, esim. Rio. Kia on ainakin komeillut joidenkin luotettavuustutkimusten kärkisijoilla.
60- luvulla ajelin 50- luvunkin autolla. Autoni olivat yli ja alle 10 vuotta. Oli niissä aluksi huono pakkaskäynnistyvyys. Kaikki kuitenkin sain laitettua sellaiseen kuntoon, että lähtivät kovassakin pakkasessa.
Nyt uusissa autoissa ei ole helposti itse huollettavaa mallia. Vaihteiston öljyntäyttökin tehtävä pumpulla alta käsin. Asiakasvihamielinen rakenne.
Tuntuu, että kestävyyden suhteen autot eivät ole juurikaan kehittyneet viime vuosina, ainakaan parempaan suuntaan. Vaikuttaisi, että nykyään lähes joka automerkiltä löytyy näitä laaduttomia moottori/vaihteisto yhdistelmiä tai muita suunnittelun kukkasia.
Lisääntyvä elektroniikan määrä autoissa aiheuttaa harmaita hiuksia käyttäjille, vaikka nämä viat eivät usein olekaan varsinaisia teknisiä tielle jättäviä vikoja.
Kuitenkin mystiset sähkölaitteiden temppuilut vaikkapa erilaisine mittaristoon ilmestyvine varoitusvaloineen, talvisin jäätyvät sähköiset käsijarrut ja sekoilevat kosketusnäytöt ovat esimerkkejä tällaisista.
Täytyy myös aina muistaa huomioida myös se, että esimerkiksi tietty umpisurkeaksi todettu moottori/vaihteisto-yhdistelmä jollakin automallilla ei koske läheskään kaikkia kyseisen mallin autoja ja ne muilla kombinaatioilla olevat saattavatkin olla aivan luotettavia pelejä.
Esimerkiksi VAG-konserniltakin löytyy melko kestäviäkin moottori/vaihteisto yhdistelmiä surullisen kuuluisien TSI/DSG-kombinaatioiden lisäksi.
Mazda 6 oli alkuun todella raju ruostumaan, mutta on sittemmin petrannut selvästi.
Subarulla on ollut ongelmia dieselmoottoreiden kanssa, kuten myös Toyotalla.
Opelin J-mallin Astran M32 6-vaihteisen manuaalilaatikon ja 1.4t bensaturbon yhdistelmä on ollut umpisurkea, sitä edeltänyt H-mallin Astra taas oli kaikkiaan melko luotettava peli.
Näitä esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin ihan jokaisen automerkin osalta.
Nykyään onkin erityisen tärkeää käytettyä autoa hankkiessa perehtyä automerkin- ja mallin tyyppivikoihin, jotta osaa välttää juuri näitä surkeimpia yhdistelmiä.
Primerassa tämä P11-korimallinen tehtiin vielä Japanissa(1999-2002), tämä P12-malli jo muualla. Briteissä muistaakseni ja P12-mallissa oli jo älyttömät kasat Renaultin tekniikkaa.
P11-koppainen Primera oli vielä kestävä menopeli, itsellänikin oli sellainen helvetin monta vuotta, mutta nämä P12-koppaiset olivat ihan paskoja. Ei ihme, että ko automallin valmistus loppuikin jo 2007. Että pitikin hyvä auto pilata tuollaisella ihme sekoilulla, mikä Nissanilla tuli silloin aikanaan tuon auton suhteen.
Käsittääkseni Nissanilla suurin osa valmistuksesta on siirtynyt ulkomaille, kuten monella muullakin nousevan auringon maan automerkillä.
Esimerkiksi Toyotakin valmistaa ainoastaan pakut sekä maasturit Japanissa, henkilömallit tehdään lähes poikkeuksetta ulkomailla.
Nyt mulla on sellainen pieni Mazda, ihan hyvä peli sinänsä, mutta on siinä enempi ollut remppaa tässä 3 vuoden aikana kuin siinä Primerassani oli reilu 7 vuoden aikana.
Bensaakin vie hieman enempi kuin Primera vei. Vaikka Primera oli noin 200kg painavampi farmari. Koneet ja tehot noissa on samankokoiset eli sillä tämä kulutusero ei selity.
Nyt meni hiukan väärin, Primeraa on aina valmistettu englannissa P10 mallista lähtien! Almera MK1 oli vielä japanissa valmistettu auto ja sen näkee, nettiautossa oli vähän aikaa sitten 1.4 almera jolla oli rullattu 490tkm ja juuri katsastettu, omistajan mukaan alkuperäinen kone jolle ei ole vielä tehty mitään.
Itsellä edelleen alla P11 1.6 GX primera, ei tuota voi pois vaihtaa, ei löydy mitään yhtä luotettavaa autoa vm 2000 - ylöspäin Ehkä honda accord, mutta esim 2000 luvun alun civiceissäkin oli jotakin tyyppivikaa....
Primera ei ole koskaan jättänyt tielle ja sisustakaan ei nitise eikä natise, auto on kuitenkin jo 20 vuotta vanha, multilinkit välillä kolisee mutta se kuuluu asiaan eikä ole katsastuksessa pompannut, kone ei vie 10-15tkm vaihtovälillä yhtään öljyä, nokkaketju edelleen alkuperäinen eikä kolise (GA16DE) kone. Enää ei moisia autoja valmisteta.
Parhaimmat autot tulivat 90-luvun puolivälissä, turvavarusteita kuten airbagit ja ABS ym jo löytyy, mutta ei kuitenkaan mitään liiallista elektroniikkahärpäkettä....
Ihan oikeassa olet, P11 Primera ( -2001 asti) oli vielä kunnon Nissan, samoin N15 Almera ( -2000 asti).
Tätä uudemmat Nissanit rinnastaisin lähinnä saman ikäluokan Renaulteihin, yhdistettynä japanilaisen tukevaan ruostesuojaukseen ja ajettavuuteen ;)
Tutun autokorjaajan mukaan Primeran P12 on tuon ikäluokan autoista eräs vikaherkimmistä!
Proto tyyppejä ovat vielä, mutta asiakas saa olla testi barbarana!
Ainakin osittain ns. lastentauteja. Oman kokemuksen mukaan useammassa autossa alussa takuuaikana on aina jotain laitettavaa, mutta sitten väli 50-150 tkm onkin mennyt pelkillä määräaikaishuolloilla.
pääsyynä vikaherkkyteen on autojen tietokoneistamis/toimintojen sähköistämiskiima!
suomen oloissa ne ei ikinä tuu toimiin! ite EN osta autoo, missä yksikin toiminto sähköistetty/tietokoneistettu..
Kyllä näitä nykyautojakin joskus saa sinulle sopivassa tonnin hintaluokassa.
Ala vaan sitten katselemaan hyväkuntoisia 70-luvun autoja joissa on korkeintaan katkojan kärjet sytytyksessä ja transistoriradio. Jo 80-luvulla muuttui sytytykset elektroniseksi, kärjettömäksi, alkoi tulla ainakin GTi-malleihin tietokoneohjattuja polttoaineen suihkutuksia, jenkkimalleissa oli jo katalysaattoritkin, keskuslukitus ja sähkölasit arkipäiväistyivät, jne.
Tuulilasi joutui aikoinaan keskeytämään Eliten kestotestin alle 30 tkm matkalla. Autossa ilmeni kaikenlaisia vikoja (plus ns. ominaisuuksia) mutta oleellista oli vaihteiston kiinnikkeiden pettäminen useamman kerran ja lopulta ongelmaa ei yksikertaisesti pystytty maahantuojan huollossakaan korjaamaan.
Ajo päättyi siihen eikä Elitessä taatusti ollut tietokoneita eikä tarpeettomia sähköhärpäkkeitä. Ainut lisävaruste ostajien houkuttamiseksi oli kaviaaripurkki hanskalokerossa - tärkeä myyntiargumentti ainakin 70-luvun mainosten mukaan!
Mikähän siinäkin on että aina kun eräät haluavat osoittaa miten huonoja vanhat autot olivat niin aletaan puhumaan itäautoista, niistä kaikkein huonoimmista paskaläjistä. Ilmeisesti länsiautot olivat jo silloin niin hyviä että niistä ei passaa puhua että nykyautojen huonous ei paljastuisi...
Ainakin itse joutuisin kolariin huomattavasti mieluummin 2000-luvun kuin 1980/1990-luvun autolla, eli ainakin turvallisuuden osalta kehitys on ollut huimaa tuolla välillä.
Kolariturvallisuus on eri asia kuin autojen viat josta tässä juttuketjussa on puhe. Kyllä ne oli jo 80-luvulla paneutuneet kolariturvallisuuteen, tehtaat tekivät kolaritestejä jo ennen Euro NCAPia ja Yhdysvalloissa taisi olla jo ennen Euro NCAPia törmäystestejä. Esim. jo 70-luvulla ohjausakselit olivat kokoonpainuvia, tietokonesuunnittelu korirakenteissa mahdollisti tarkemman suunnittelun esim. hallitummin kokoonpainuvan korirakenteen, kalliimmissa autoissa oli jo turvatyynyjä 80-luvulla jne.
Euro ncapin vaatimustaso on noussut mielettömäksi ja sen takia autoista on pitänyt rueta rakentamaan massiivisia tankkeja mikä on mieletöntä sekin. Liikennekuolemien nollatoleranssi on täyttä utopiaa, se saavutetaan vain jos pysytään kotona neljän seinän sisällä mutta jo nyt tosiasia on että tapaturmissa kuolee 10 kertaa enemmän ihmisiä. Missä viipyy puheet tapaturmien nollatoleransseista??!! Miksi ihminen "saa" kuolla tapaturmaan muttei autolla ajaessa? Miksi keskitytään vainoamaan vain liikennettä vaikka tapaturmissa kuolee KYMMENEN KERTAA enemmän ihmisiä?!
No jaa, enpä nyt oikein tiedä.
Aikansa turvallisin Volvo 940 vs uudempi Renault Modus keskikokoinen/pieni tilakoppero, arvaa kumman matkustajat loukkaantuvat vakavasti nokkakolarissa?
https://www.youtube.com/watch?v=emtLLvXrrFs
Elämää ja elektroniikkaa, kuussa on käyty aikoja sitten, mutta autot ei kestä vieläkään, olisiko autotehtailla "oma lehmä ojassa", uutta suoleen kun vanha kuolee, kertakäyttökamaa . . . . .
Kuussa käynti 60-luvun teknologialla on todellinen ihme tänä päivänä arvioituna mutta ehkä silloin tekniikka olikin tehty kestämään eikä hajoamaan. Harmillista että en ollut silloin vielä olemassa, olisin varmaan tykännyt 60-luvulla elämisestä.
Näitä suoli24:n kauhujuttuja autoista kun lukee, niin ei voi kun ihmetellä. Mulla on ollut monen merkkistä autoa elämäni aikana ja täytyy sanoa, että mainittavat viat ovat olleet todella harvinaisia. Ajan n. 35 tkm vuodessa.
Sama kokemus. Minulla on ollut autoja vuodesta 1981, eri merkkisiä. Datsuneita, Nissaneita, Mazdoja, Tojotia, Fordeja, Volkkareita, Seatteja, Citikoita, Hondia, Bemareita, Volvoja.
Uusia 2000-luvulta alkaen.
Ei minulle ole onneksi koskaan osunut kohdalleni tuollaisia vikapesiä. Ei edes ne ensimmäiset käytetyt ja jo kohtuullisesti ajetutkaan autoni 80-luvun alussa hankitut. Itse asiassa en kyllä pysty sanomaan noista omistamistani merkeistä mikä niistä olisi ollut ylläpitokuluiltaan halvin, kun en ole pitänyt kirjaa. Muistaisin kyllä, jos niistä jossakin olisi ollut erityisen paljon ja kalliita korjauksia. Sellaisia ei ole kuitenkaan ollut.
Vanhenmiten tietysti kalliimpiakin kuluvia osia joutuu normaalisti vaihtamaan eikä ne tietty aina halpoja ole. Tämä on normaalia eikä tarkoita, että auto olisi silloin 'rikki'. Koskaan mikään autoni ei ole jättänyt tielle eikä pettänyt, kun on pitänyt lähteä liikkeelle.
Autojani olen aina huoltanut ohjeen mukaisesti ja huolehtinut niistä kuten normaalisti jokainen tavallinen autoilija huolehtii. Auton pito ei ole halpaa, mutta tuskin nyt huolloissa kannattaa säästää jättämällä niitä väliin.
Nyt olen eläkkeellä, joten ajoni ovat lähinnä mökkireissuja ja muita lomareissuja eli pitkiä maantieajoja, vaikka Vantaalla asunkin. Kilometrejä tulee enää reilusti alle 30tkm/vuosi.
Ei niitä vanhojen autojen remontteja enää muista vuosikymmenten jälkeen jos niistä ei ole pitänyt kirjaa. Itsellä oli pari käytettyä n. 10 vuotiasta Mazdaa ensimmäisinä autoina 90-luvulla ja kyllä niissä vähävikaisesta maineesta huolimatta oli pieniä ja isompiakin vikoja. Ruoste vaivasi molempia, vm. -82 323 oli ruostunut pahasti takapyöränkotelosta ja alustasta jo 10 vuoteen mennessä. Uudempi vm. -90 323 alkoi ruostua vasta muistini mukaan 10 vuoden jälkeen, ensimmäiseksi käteen mureni takapenkin alla oleva alustan kotelopalkki mikä kaartui keskeltä alustaa siinä kohtaa kohti kynnyskoteloa, juuri pahimman kivityksen linjalla.
Muitakin vikoja oli, esim. -82 323:sta meni mm. vesipumppu, pyöränlaakeri, käsijarruvaijeri katkesi ja rakenne oli sellainen että piti uusia kahvalta lähtien molemmille takapyörille asti koko paska, takajarrut muutenkin olivat joka vuosi jumissa ja etujarrusylinterin mäntäkin ruostui jumiin. Katkojan kärjet aiheutti välillä käynti- ja käynnistysongelmia mutta ei sentään jättänyt tielle milloinkaan.
Vm. -90 323 jätti kerran jopa tielle kun sytytysyksikkö hajosi, muita vikoja siinä oli mm. takajousi katkesi, kallistuksenvakaajan päätytangot ruostui poikki joka nurkasta, yksi venttiili paloi, kannentiiviste vuoti öljyä, moottori lie muutenkin ollut väljä kun venttiiliremontissa yläpään tiivistesarja uusittiin että öljyvuodot loppui niin öljynkulutus vain kasvoi, automaattirikastin ei pelannut kunnolla milloinkaan, takasumuvalon naurettavan ohut johto oli myötäänsä poikki kun valo oli takaluukussa ja johto liikkui aina luukkua aukaistessa, hydrauliset venttiilivälysten tasaimet naputteli välillä, jäähdytin hajosi, termostaatti hajosi, jarruputki ruostui poikki, pakoputkisto piti uusia pätkä kerrallaan kokonaisuudessaan, etuputki pakosarjan jälkeen oli niin eksoottisen kallis vielä yli 10 vuotiaanakin että valitsin tarvikeputken jota ei kuitenkaan saanut moottorin etutukeen kiinnitetyksi täysin erilaisen muodon vuoksi >_<!!
Vesivuotoa tuulilasin yläreunasta en laske auton viaksi koska autoon oli vaihdettu jossain murskaamolla tuulilasi niin huonosti että uusikin lasi oli jo halki ja vettä alkoi vuotamaan lasin yläreunasta keskeltä auton sisälle. Myös ruoste alkoi tursuta tuulilasin liimasauman välistä A-pilarissa matkustajan puolella.
Kun autot alkoivat noiden jälkeen olla uudempia niin vikojen määräkin väheni. Esim. n. 7,5 vuotiaana hankkimani Nissan Micra meni ensimmäiset pari vuotta ihan pikkuvioilla, pesurin suutin oli tukossa, ajovalon polttimon pidike vääntynyt ja ovenkahvan saranatappi hajonnut mutta kun 10v alkoi olla täynnä niin auton kunto heikkeni nopeasti, alkoi esim. talvella lämmityskaudella hävitä jäähdytysnestettä, maalipinta alkoi lohkeilla irti takaluukusta ja katon sekä takaluukun saumasta ja moottorihäiriön merkkivalo syttyi. Ruosteongelmia ei kuitenkaan ollut edes lohkeilleen maalin alla, sieltä paljastui vain pohjamaali.
Ensimmäinen uusi autoni, Suzuki Alto ei kyllä sekään ilman vikoja kulkenut, vetonivelet ei kestäneet ja molemmat vetoakselit piti uusia sekä yksi etupyöränlaakeri. Autoa vaivasi myös ylimääräinen vapina n. 60-70km/h ajaessa mutta huollossa siitä valittelu oli sama kuin seinille olisi puhunut. Ensin väitettiin takavanteissa olevan lommoja mutta se oli ihan täyttä paskapuhetta. Kävin jopa rengasliikkeessä tasapainotuttamassa moneen kertaan renkaita ja vanteita ja erityisesti kysyin että ovatko ne kunnossa niin sanottiin että ei niissä ole mitään vikaa. Yhden vanteen jopa uusin mihin tarvittiin vähän isompi paino ja eihän sillä ollut minkäänlaista vaikutusta. Ohjauskulmatkin tarkastettiin ja hivenen säädettiinkin mutta vapina vaan jatkui.
Kovin olet huonoja autoja onnistunutkin ostamaan, kun noin monta merkkiä on pitänyt noin lyhyessä ajassa kokeilla. Varmaan ainakin muutamaa merkkiä vielä eri malleina.
Minulla sattui jo kolmanneksi autokseni sellainen, jolla on menossa 29. vuosi. Ja kilometrejä vasta puoli miljoonaa. Pikkuautolla verrattuna näihin nykyisiin malmikasoihin.
Ei ole tarvinnut vaihtaa enää toiseen. Aika näyttää miten jatkossa, varaosien saanti on takkuillut jo kauan.
Näin vielä monilla 1980- ja 1990 autoilla:
Kaasari autojen käynnistyvyys pakkasilla, kyllä oli surkeaa!
Kulutuskin oli melko railakasta yhtään isommalla autolla ja moottorilla.
Kolariturvallisuudesta nyt ei voinut puhuakaan, jos tuli paha mälli, se oli auttamatta henki veke.
Ilman ilmastointia oli mukavaa istuskella kesäisen lämpimissä aamu- ja iltapäiväruuhkissa.
Omakohtaisia kokemuksia 80-90-luvuilla omistamistani käytetyistä autoista (70-80-luvun uustuotantokantaa):
Katkenneita jousia
Pahoja ruostevaurioita erityisesti alustassa ja lokasuojien kaarissa, jopa katonrajassa
Öljynvaihtovälillä sai lisätä parikin kanisteria esso extraa koneeseen (Tosin lähes jokainen huokea auto pöllytti noihin aikoihin sinistä savua ja söi reippaasti öljyä (myös tuttavien)
Kylmäkäynnistysongelmia, kaasuttimien jäätymistä ajossa
Sadevesivuotoja matkustamoon ja tavaratilaan
Virranjakajaongelmia
Kannentiivistevuotoja
Kipinähäiriöitä radiota kuunnellessa
Paljon rikkoutuneita niveliä, puslia, latureita ym. kulutusosia
Valot nykymittapuulla aivan surkeat
Ei toki ilmastointia ym. mukavuusominaisuuksia
Aika tosiaan saattaa kullata muistot, tai sitten on tullut silloin ajeltua melkoisen tuoreella ajopelillä.
Sellainen 142 DL -71 105 hv moottorilla ja tupla-Strombereilla. Kaikenkaikkiaan harmiton auto seuraavin poikkeuksin.
-Ruostui takaloiskeläppien kohdalta puhki n. 6-7 v vanhana ja tuulilasin yläreunasta 12 vuotiaana. Oli helppo korjata itse kuntoon, paitsi tuulilasin yläreunan kohta.
-Takajarrut jumittivat joskus pahasti. Onneksi jarrusatulan voi halkaista kahtia.
-Stromberien synkronointi vaikeaa ja säätö ei pysynyt kauaa kohdallaan
-Raju jälkikäynti kunnes polttoaineen syöttö katkaistiin magneettiventtiilillä
Ajoin autolla 150 tkm eikä venttiilikoppaa syvemmällä tarvinnut koskaan käydä
Ottaisin yhä saman auton museoautoksi milloin vain, oli omalla tavallaan muihin verrattuna aika vakuuttava esitys.
Kokemukseni mukaan 2 uudehkoa Fiatia todella huolettomia ja viattomia. Edellisellä ajoin yli 100 tkm, tässä nyt 78 tkm.
Mazda 6 vm 2008 ja ruostuminen on jo niin pitkällä, että pitää nostaa kädet pystyyn. Helmat ja kaaret pitäisi rakentaa uudestaan. Että sellaista vikaa Mazdassa. Ei ainakaan 2008-mallissa vielä ole ruostesuojaus kunnossa.
Ainahan sitä väitetään, että kyllä, kyllä, tämä uusin Mazdan evoluutio kestää jo hyvin ruostetta (ja puhutaan siitä omasta, alle 5-vuotiaasta autosta).
Mazda 6 mk1 oli pommi ja ruostui käsiin, tämän nykyisellään jo kaikki (paitsi todelliset Mazda-fanit) myöntävätkin. Näin oli asian laita myös sitä edeltäneiden 626 Masojen kohdalla.
Mazda 6 mk2 osalta taas alkaa juuri näillä hetkillä totuus valkenemaan monelle Masailijalle.
Alkaa ilmetä sitä pintaruostetta, joka sitten tarkemmissa tutkimuksissa paljastuukin umpiruostuneiksi helmoiksi, palkeiksi ja pyöränkaariksi.
Mazda 6 mk3 ajelevat vielä hehkuttavat kuinka ruostevapaita autonsa ovat, ainakin vielä muutaman vuoden ajan :)
Tämä sama ruostepeikko toki vaivaa myös kaikkia muitakin Masan malleja, esimerkiksi Mazda 3:a.
Todellisuus iskee Masailijan silmille yleensä tuossa 10-vuoden ikäluokassa, kun sitä pintaruostetta alkaa ilmestyä kiihtyvään tahtiin peltipinnoille. Tässä vaiheessa helmakotelot ja kaaret ovat kuitenkin yleensä jo umpiruosteessa eikä auta kuin vaihtaa ne kokonaan tai paalata koko auto. Surullista ja monelle karvas pettymys!
Toki uutena tai uudehkona ruostesuojattu Masa vain pohjoisen suolaamattomilla teillä ajeltuna kestää kohtuullisen pitkäänkin hyvä peltisenä, näitä yksilöitä on kuitenkin hyvin harvassa.
Ruostesuojaamattomana ja siellä missä valtaosa ihmsistä ajaa, siis rannikkoseuduilla, taajamissa ja moottoriteillä suolaliemessä 6kk vuodesta, ei muuten vaan kestä, siis mikään Mazda.
Mikä nimero tuo lehti oli? Luin kestotestin, jossa ei ollut ongelmia ja pulsaria pidettiin varteenotettavana hankintana. Käytettynä myös.