Ajattelin kirjoittaa vähän omista kokemuksista, oireista ja miten olen päässyt eroon elämääni piinaavasta paniikkihäiriöstä. Ehkä joku saa tästä itselleen vähän toivoa, tietoa tai varmuutta.
Tällähetkellä olen 29 vuotias perheellinen töissäkäyvä mies.
Muistan ensimmäisen paniikkikohtauksen kun olin ihan nuori lapsi. Istuin kotona juomassa teetä ja yhtäkkiä tuli sellainen olo etten saa happea. Juoksin äitille ja huusin että kuolen. Äiti siinä rauhoitteli ja olo meni ohi.
Seuraavan kerran sain kohtauksen 15 vuotiaana koulukodissa. Sydän alkoi hakkaamaan ihan täysiä enkä saanut happea. Menin sairaalaan jossa otettiin ekg ja kaikki kunnossa. Lääkäri määräsi sepram 20mg paniikkihäiriöön/Adhd sen kummemmin kyselemättä. Aloitin ne ilman minkäänlaisia oireita ja söin niitä täysikäiseksi asti jolloin päätin itse lopettaa. En saanut silloin mitään lopetusoireita ja elämä jatkuikin enemmän tai vähemmän hyvin nyt 29 vuotiaaksi asti.
Sain vähän aikaa sitten tietää että meille syntyy toinen lapsi nyt syyskuussa ja päätin että oiva aika lopettaa nuuskan käyttö (Lopetin tupakoinnin muutama vuosi sitten kun esikoinen syntyi ja aloitin nuuskan kun olin ollut vuoden ilman nikotiinia)
Samaan aikaan kun lopetin nuuskan lääkäri määräsi minulle flukonazolia kynsisieneen ja jalkasilsaan. En ole ikinä tykännyt lääkkeistä ja stressaan aina kun luen mahdollisia haittavaikutuksia (Lista on hirveä joissaikin lääkkeissä). Noh tästähän se elämäni pahin paniikki/ahdistuskausi sitten lähtikin liikkeelle.
Lääkkeestä meni vatsa sekaisin ja aloin heti miettimään pahimpaa mahdollista kuolemaan johtavaa oiretta. Kaksi viikkoa voin pahoin ja oli päänsärkyä ja vatsasärkyä niin päätin lopettaa flukonazolin siihen. Kävin työterveydessä ja mainitsin näistä oireista ja puhuttiin että säin sepramia nuorena. Työterveys määräsi minulle citalopram 10mg päivä paniikkiin ja meinasi että nikotiinin lopetuksen takia ahdistava ja paha olo. Odotin pari päivää ennenkuin otin ensimmäisen citalopramin. Tunti sen ottamisen jälkeen tuli aivan tajuttoman paha olo, Sydän tykytti kahtasataa ja vatsa tyhjentyi nopeammin kun koskaan. Seuraavana päivänä sama homma ja tuli kahta kauheampi olo ja mielessäni pyöri vain eri oireita ja kaikki alkoi pelottaa. Lopetin lääkkeen syönnin siihen koska oli niin hirveä olo.
Sitä seuraava päivä minulle jostain syystä tuli pakonomainen tarve kokeilla pulssia kokoajan ja se olikin koko päivän yli satasen lyöntiä minuutissa (normaalisti ollut 60 jos en käytä nikotiinia). Paniikissa lähdin ajamaan jorvin sairaalaan kun luulin että nyt jotain pahasti vialla. Siellä taas ekg normaali mutta syke 110 joten määräsivät minulle propralia 10mg mitä voisin ottaa jopa neljästi päivässä että syke rauhoittuu. Se lääke onneksi toimii ja on minulla vieläkin varalla taskussa jos oikein alkaa stressaa. Sitä seuraava yö en saanut nukuttua vaan kokoajan tuijottelin itseäni peilistä ja kokeilin pulssia joka tietenki aina alkoi lyömään kovempaa kun sitä kokeilee. Samaa jatkui seuraava päivä ja en edelleenkään saannut minuuttia nukuttua. Kolmas päivä makasin zombina sängyssä enkä saanut syötyä kun suussa maistui vain paperi. Yö tuli enkä edelleenkään saanut nukuttua ja sydän tykytti taas. Eli olin valvonut kolme vuorokautta putkeen.
Tämä alkoi taas pelottaa niin että ajoin jorviin missä ohjasivat minut psykiatrille. Siellä selitin oireitani tippa linssissä ja kysyin että saanko tulla osastolle nukkumaan. Ei käynyt vaan minulle määrättiin nukahtamislääkkeitä imovane 7.5mg. Sellaisen otettua nukahdin kyllä mutta heräsin kahden tunnin päästä ihan sekaisin. Nukuin yhteensä 4 tuntia osissa. Aamulla taas lääkäriin ekg kaikki ok mutta katsos vain jalassani komeilee punkki. Se oli tosin ihan pieni ja saatiin poistettua heti.
Tein virheen ja menin lukemaan punkeista ja oireista ja sen jälkeen aloin taas väkisin etsimään oireita itsestäni. Minulle kehittyi pakonomainen tapa tuijottaa itseäni peilistä ja kokeilla pulssia kokoajan. Peilistä huomasin että välillä pupillit ovat eri kokoa ja säikähdin ihan hemmetisti. Menin taas lääkäriin ja silmäsairaalaan jossa on nyt otettu ties mitä verikokeita ja kaikka aina just niin ok kun vaan voi olla mutta silti paha olo. En edelleenkään osannut nukkua kun kahden tunnin osissa mut nukuin kuitenkin yhteensä 6-8h.
Sydämmen tykytyksen takia lopetin kokonaan kahvin ja alkoholin ja aloin syömään terveellisesti. Sen tai stressin seurauksena alkoikin sitten vatsaongelmat eli vihreä uloste jokatoinen päivä ja jouduin juosta vessassa 4krt päivässä sen 1-2 normaalin takia. Sen takia luulin taas että on ties mitä syöpää ja menin lääkäreihin uloste kokeisiin missä nekin taas normaalit.
Kaikkien kokeiden ja monen lääkärin mielipiteiden mukaan ei vaivaa muu kun stressi ja ahdistus että olihan se pakko alkaa uskoa. mutta oli elämäni hirvein kuukausi
Päätin että pääsen oireista eroon ilman lääkkeitä ja aloin meditoimaan päivittäin mikä on auttanut. Aloittelijoille voin suositella Headspace ohjelmaa kännykälle
JATKUU
Tällähetkellä olen 29 vuotias perheellinen töissäkäyvä mies.
Muistan ensimmäisen paniikkikohtauksen kun olin ihan nuori lapsi. Istuin kotona juomassa teetä ja yhtäkkiä tuli sellainen olo etten saa happea. Juoksin äitille ja huusin että kuolen. Äiti siinä rauhoitteli ja olo meni ohi.
Seuraavan kerran sain kohtauksen 15 vuotiaana koulukodissa. Sydän alkoi hakkaamaan ihan täysiä enkä saanut happea. Menin sairaalaan jossa otettiin ekg ja kaikki kunnossa. Lääkäri määräsi sepram 20mg paniikkihäiriöön/Adhd sen kummemmin kyselemättä. Aloitin ne ilman minkäänlaisia oireita ja söin niitä täysikäiseksi asti jolloin päätin itse lopettaa. En saanut silloin mitään lopetusoireita ja elämä jatkuikin enemmän tai vähemmän hyvin nyt 29 vuotiaaksi asti.
Sain vähän aikaa sitten tietää että meille syntyy toinen lapsi nyt syyskuussa ja päätin että oiva aika lopettaa nuuskan käyttö (Lopetin tupakoinnin muutama vuosi sitten kun esikoinen syntyi ja aloitin nuuskan kun olin ollut vuoden ilman nikotiinia)
Samaan aikaan kun lopetin nuuskan lääkäri määräsi minulle flukonazolia kynsisieneen ja jalkasilsaan. En ole ikinä tykännyt lääkkeistä ja stressaan aina kun luen mahdollisia haittavaikutuksia (Lista on hirveä joissaikin lääkkeissä). Noh tästähän se elämäni pahin paniikki/ahdistuskausi sitten lähtikin liikkeelle.
Lääkkeestä meni vatsa sekaisin ja aloin heti miettimään pahimpaa mahdollista kuolemaan johtavaa oiretta. Kaksi viikkoa voin pahoin ja oli päänsärkyä ja vatsasärkyä niin päätin lopettaa flukonazolin siihen. Kävin työterveydessä ja mainitsin näistä oireista ja puhuttiin että säin sepramia nuorena. Työterveys määräsi minulle citalopram 10mg päivä paniikkiin ja meinasi että nikotiinin lopetuksen takia ahdistava ja paha olo. Odotin pari päivää ennenkuin otin ensimmäisen citalopramin. Tunti sen ottamisen jälkeen tuli aivan tajuttoman paha olo, Sydän tykytti kahtasataa ja vatsa tyhjentyi nopeammin kun koskaan. Seuraavana päivänä sama homma ja tuli kahta kauheampi olo ja mielessäni pyöri vain eri oireita ja kaikki alkoi pelottaa. Lopetin lääkkeen syönnin siihen koska oli niin hirveä olo.
Sitä seuraava päivä minulle jostain syystä tuli pakonomainen tarve kokeilla pulssia kokoajan ja se olikin koko päivän yli satasen lyöntiä minuutissa (normaalisti ollut 60 jos en käytä nikotiinia). Paniikissa lähdin ajamaan jorvin sairaalaan kun luulin että nyt jotain pahasti vialla. Siellä taas ekg normaali mutta syke 110 joten määräsivät minulle propralia 10mg mitä voisin ottaa jopa neljästi päivässä että syke rauhoittuu. Se lääke onneksi toimii ja on minulla vieläkin varalla taskussa jos oikein alkaa stressaa. Sitä seuraava yö en saanut nukuttua vaan kokoajan tuijottelin itseäni peilistä ja kokeilin pulssia joka tietenki aina alkoi lyömään kovempaa kun sitä kokeilee. Samaa jatkui seuraava päivä ja en edelleenkään saannut minuuttia nukuttua. Kolmas päivä makasin zombina sängyssä enkä saanut syötyä kun suussa maistui vain paperi. Yö tuli enkä edelleenkään saanut nukuttua ja sydän tykytti taas. Eli olin valvonut kolme vuorokautta putkeen.
Tämä alkoi taas pelottaa niin että ajoin jorviin missä ohjasivat minut psykiatrille. Siellä selitin oireitani tippa linssissä ja kysyin että saanko tulla osastolle nukkumaan. Ei käynyt vaan minulle määrättiin nukahtamislääkkeitä imovane 7.5mg. Sellaisen otettua nukahdin kyllä mutta heräsin kahden tunnin päästä ihan sekaisin. Nukuin yhteensä 4 tuntia osissa. Aamulla taas lääkäriin ekg kaikki ok mutta katsos vain jalassani komeilee punkki. Se oli tosin ihan pieni ja saatiin poistettua heti.
Tein virheen ja menin lukemaan punkeista ja oireista ja sen jälkeen aloin taas väkisin etsimään oireita itsestäni. Minulle kehittyi pakonomainen tapa tuijottaa itseäni peilistä ja kokeilla pulssia kokoajan. Peilistä huomasin että välillä pupillit ovat eri kokoa ja säikähdin ihan hemmetisti. Menin taas lääkäriin ja silmäsairaalaan jossa on nyt otettu ties mitä verikokeita ja kaikka aina just niin ok kun vaan voi olla mutta silti paha olo. En edelleenkään osannut nukkua kun kahden tunnin osissa mut nukuin kuitenkin yhteensä 6-8h.
Sydämmen tykytyksen takia lopetin kokonaan kahvin ja alkoholin ja aloin syömään terveellisesti. Sen tai stressin seurauksena alkoikin sitten vatsaongelmat eli vihreä uloste jokatoinen päivä ja jouduin juosta vessassa 4krt päivässä sen 1-2 normaalin takia. Sen takia luulin taas että on ties mitä syöpää ja menin lääkäreihin uloste kokeisiin missä nekin taas normaalit.
Kaikkien kokeiden ja monen lääkärin mielipiteiden mukaan ei vaivaa muu kun stressi ja ahdistus että olihan se pakko alkaa uskoa. mutta oli elämäni hirvein kuukausi
Päätin että pääsen oireista eroon ilman lääkkeitä ja aloin meditoimaan päivittäin mikä on auttanut. Aloittelijoille voin suositella Headspace ohjelmaa kännykälle
JATKUU
Vastaukset 2
Vanhimmat
JATKOA
Kaksi viikkoa meditointia ja terveellistä ruokaa sekä ulkoilu on saannut minut pikkuhiljaan parempaan suuntaan. Vielä tulee joskus hetkiä että alkaa jännittää liikaa mutta propral auttaa siihen. Puolen tunnin kävely tekee myös terää
Ajattelin tähän nyt kirjoittaa mitä kaikkia oireita olen kokenu tämän ajan sisällä ja kaikki nämä ovat olleet paniikin oireita kaikkien lääkäreiden mukaan ja alan myös itsekkin uskoa siihen.
Päänsärky, Niskat jumissa ja särkee, Huimaus, Raajojen pistely ja puutuminen, Näön heikkeneminen hetkellisesti, Jalkojen ja käsien voimattomuus, Unettomuus, Vatsa sekaisin, vatsakrampit, Kuiva suu, Ruokahaluttomuus, Pelkotilat, Pakko oireet, Verisuonet kasvaneet pään alueella, Sydämmen tykytys, Luulosairaus.
Se on niin jännää että mitä kaikkea omat aivot voi keksiä ja oireilla,
Jos joku haluaa neuvoja miten päästä eroon paniikista tai muuten vaan jutella oireista niin kirjoitelkaa ihmeessä.
Mielestäni oireet kannattaa aina tutkia mutta ei kannata alkaa liikaa pohtimaan eikä varsinkaan lukemaan liikaa netistä oireita.
Itse teen vielä töitä että palaudun taas stressittömäksi mutta nyt on jo niin positiivisin mielin että jaksaa jopa hymyillä. Ja vielä on viikko lomaa! Oikein mukavaa kesää kaikille!
Ps vielä. Oikeasti suosittelen meditointia ja puolen tunnin metsäkävelyä kaikille!