Oon 14 vuotias. Kaveri vaihto uusiin cuulimpiin tässä kesäloman aikana. Ei ollu muutakun se. Aattelin aina että 'sitkun 16vuotiaana pääsen opiskelemaan kallion taidelukioon ja saan samanhenkisiä ystäviä tää helpottaa jaoon onnellinen sitten' Mut äsken veli sano 'et tolla keskiarvolla pääse.' sano että pitää yrittää koska keskiarvo 7,4. Mut en oikeesti osaa. Aina kun yritin lukea kunnolla kokeeseen niinkun viikon ja panostin tein muistiinpanoja niin sain 6. AINA. Tajusin et nyt on vitun tyhjää. Mul ei oo kavereita, ei tietoo tulevasta ei sil oo annettavaa. Pelkään sitä koska en osaa tutustua koska sosiaalistentilanteidenpelko ja ujous ja arkuus. pelkään menettämistä joten toi kaverin menettäminen hämmentää vielläkin. Oon kuulemma sen mielestä martyyri kun välillä koitin avautua niin se sano sen heti. Ehkä oon ja se saa mut vihaa lisää itteäni koska oon aina ollu et 'haluun sellasen aidon ja vähä martyyrin et se osaa kertoo asioitaa' Mut en mä ite haluu olla jos se oli syy miks ei olla kavereita. Oon viilelly 2015 marraskuusta, välil on ollu parempii ja välillä huonompia aikoja. Nyt mä vaan haluun pois, pelkään et vanhemmat alkaa juoda enemmän jos lähtisin. Mut ei oo oikeest mitää, ei ketää kelle puhua, ei kavereita. Tulevaisuuski on turha koska en uskalla tutustua ja en haluu mihkään normilukioon koska niil ei oo mulle annettavaa.
Jos olin martyyri en voi mitään nyt oli pakko kirjottaa. Enkä ees tiiä mitä tekisin
Jos olin martyyri en voi mitään nyt oli pakko kirjottaa. Enkä ees tiiä mitä tekisin
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei! Elämällä on vielä sulle paljon annettavaa, kuolemalla ei ole mitään hyvää. Sinun elämälläsi on tarkoitus, koska Herra on sinun antanut tänne syntyä! Rukoile Jeesusta ja pyydä löytää sinun elämäsi tarkoitus. Tarkoitus on olemassa vaikka sitä et vielä tiedä, tai edes usko sen olemassaoloon. Älä haudo itsemurhaa, se ei ole ratkaisu ja aiheuttaisi pelkkää pahaa kaikille. Itse sain Herran armosta tulla uskoon nuorena, ja moni asia avautui uudella tavalla. Rukoilen sinulle samaa, rukoile sinäkin! Hän vastaa, on niin luvannutkin Sanassaan ja miljoonat kokeneet omakohtaisesti myös. Siunausta!
Hei sinä lapsi vielä, hyvällä:) Kurjaa kun kaverisi jätti sinut. Hienoa, että panostat kouluun, hyvä juttu ja voihan sun kokeiden numerot vielä nousta. Älä luovuta. Miksi viiltelet, pahaan oloon ilmeisesti. Oletko saanut apua pahaan oloosi? Sinunpitää päästä juttelemaan aikuiselle. Jos vanhempasi juovat, sekään ei ole sinun syysi, muista se aina. Onko teillä rauhallista kotona ja vanhempien juominen ei ole jatkuvaa? Jos haluat , saat apua. Olet kovin nuori vielä ja elämä vasta alkamassa. Tuossa iässä on melkoisia tunnetiloja ja ne kuuluvat murrosikään. Saat varmasti vielä kavereita, uskon todella niin ja kurjalta varmasti tuntuu olla yksin. Miten kesälomasi on mennyt? Yritä nauttia kesästä ja lomasta ja kerätä voimia kouluun, että jaksat sitten opiskella. Kirjoittele tänne, jos siltä tuntuu ja haluat. Sanoit, että haluat pois, minne haluaisit? Voimahali sulle:)
Äiti juo vähemmän isä liikaa pahaan oloon mutta isistä ei tule agressiivista vain tosi rauhallinen. :) en uskalla hakea apua koska joku päässäni on aina niin että valehtele tai sitten että tuhlaan heidän aikaa :( ja pois halusin ennen aina jonnekkin jossa voisin toteuttaa itseäni että maalata päivät pitkät! Mutta en usko enään että minulla on mahdollisuuksia joten välillä haluan vain pois jossa ei olisi stressiä, ahdistusta ja pahaa oloa.
Hei
Ensinnäkin sulla on vielä mahdollisuus korottaa sun keskiarvoas niin että pääset sinne taidelukioon. Vähän kun oppilaanohjaajaa nykäset hihasta niin hän voi sun kanssas selvittää miten sä voit oppia paremmin kuin koskaan ennen. Oppimista voi harjoitella kuten mitä tahansa muutakin. Jos korottamiset ei onnistu "ajallaan" ja silti haluut edelleen sinne, niin voithan aina mennä kymppiluokalle. Et ole siis menettäny tässä asiassa vielä mitään.
Toiseksi, sosiaalistentilanteidenpelko ja ujous ja arkuus kuulostaa just multa. Jos joku ois mulle sanonu 14v että miten elämäni pyörii miten se nyt pyörii, niin oisin nauranu ja kovaa. En uskonu itteeni, kun katoin peiliin näin koulun rumimman ihmisen ja aattelin että en tuu koskaan seurustelemaan yms. Aattelin, että kaikkien muiden elämät näytti niin kivoilta samalla kun itellä oli just tollanen tyhjä olo, että mitä ihmettä mä voin edes tulevaisuudelta oottaa.
Mitä tapahtui? Satuin menemään mukaan moniin asioihin, joista suurin osa oli räikeästi mukavuusalueeni ulkopuolella. Aikaa kului ja huomasin eläväni kiireistä, mutta juuri mulle sopivaa elämää. Kaikkien ei tartte elää samalla tavalla vaikka se silloin 14v tuntu siltä. 14v on vielä nuori jolla on paljon aikaa.
Silloin pelkäsin, että vuodet vain tulisivat vierimään ohitseni ja kaikki pysyisi samana. Mutta näin ei käynyt. Kokeilin ja opettelin. Altistin itseni asioille ja koin asioita joista en aiemmin osannut edes unelmoida.
Teinkö ton kaiken yksin? En. Ilman niitä ihmisiä joita kohtasin, mistään ei olis tullut mitään. No mutta miten ihmeessä pystyin kohtaamaan ihmisiä jos olin ujo? Etenemällä pikku hiljaa. Mulle kiva ja mukava harrastus oli hyvä paikka opetella rohkeutta juuri sillä nopeudella kuin mulle oli sopiva.
Tahdon siis sanoo sulle, että et oo menettäny vielä mitään. Sä voit ite vaikuttaa omaan elämääsi, mutta sun ei tartte tehä sitä yksin. Sellaset asiat kuten sosiaalisten tilanteiden pelko voi tällä hetkellä rajoittaa sun elämääsi, mutta joskus voit oppia nauttimaan elämästä siitä huolimatta.
Jos susta tuntuu, että kaikki on liian vaikeeta, että voisit itse ruveta miten tekemään, niin ei ole ihmeellistä jutella jonkun aikuisen ammattilasen kanssa esimerkiksi koulupsykologin.
"Onni ei ole paikka mihin saavutaan, vaan tapa matkustaa."
Tarkottaa sitä, että voi opetella bongaamaan niitä pieniä iloisia asioita arjesta tai jopa kokeilla luoda niitä ite. Ne auttaa jaksamaan.
Tsemppii!! :)
Tätä oli ihana lukee tuli hymy huulille! Kiitos!
Tulee aina parempi fiilis jos jollain on ollu samanlaista kun mulla mut sit päässy siitä yli ja tavannu ihmisii vaikka on ollu arka ja ujo. <3 Kiitos
Kiva kuulla, että tuli parempi fiilis :)
Hei!
Tahdon vielä sanoa sinulle että sinun todella kannattaa käyttää myös tuo koulupsykologin avun mahdollisuus, kuten yksi vastaaja jo ehdottikin.
On etuoikeus että semmoista on tarjolla ja sekin apu on hyvä käyttää.
Aikuisena avun saaminen ei ole niin helppoa.
Itse kävin amis- aikana vissiin pari kertaa viikossa juttelemassa noin tunnin verran ihanan koulupsykologini luona.
Koin sen myös hyväksi avuksi.
Suurin ja tärkein apu tulee kyllä ylhäältä, Kristus vapauttaa!
Häneltä oppii myös antamaan anteeksi, se vapauttaa katkeruudesta.
Sinulla on paljon kasvua ja elämää edessä, taide on lahja jonka olet saanut!
Voit löytää taidehenkisiä ystäviä muualtakin kuin taidelukiosta, ehkä pääset myös sinne!
Mene jollekin taidekurssille! Rohkeasti vaan!
Rukoilen puolestasi.
Jeesus rakastaa sinua.❤
Kiitos 💕