APUA!

se tilanne etukäteen. Mieti, mitä teet juuri ennen kuin soolosi alkaa, laula se mielessäsi ja kuvittele itsesi näyttämöllä. Jatka ajattelua vielä sen verran, että mitä tapahtuu soolon jälkeen.

Näin olet ikäänkuin ennakolta käynyt esiintymistilanteen läpi. Tositilanteen pitäisi helpottua, jos ehdit käydä tilanteen henkisesti läpi useampaan kertaan.

Ja tuskin olisit sooloa saanut, jos sinun ei uskottaisi siitä selviävän!

Vaikuttaa siltä, että laulu sinänsä ei tuota sinulle ongelmia, olethan jo kokenut kuorolainen. Ja roolisi on ilmeisesti sinulle muuten mieleinen.

Neuvoisin sinua "unohtamaan itsesi". Laulaja et ole sinä, vaan se roolihenkilö. Mieti, minkälainen roolihahmosi on ja minkälaisessa tunnelmassa roolihenkilösi on laulua laulaessaan. Voit itse olla laulusta mitä mieltä tahansa, mutta näytelmän hahmo haluaa ehdottomasti laulaa juuri sen. Katsojalle laulu on vain osa näytelmää, ja se tuntuu sitä vaikuttavammalta mitä enemmän tosissasi esität sen. Pahinta on, jos muutut yhtäkkiä itseksesi kesken roolityön ja alat häpeillä lauluasi tai laulamistasi. Sellainen välittyy katsojalle heti. Mutta jos pystyt keskittymään ja eläytymään rooliisi (ja lauluun), voitat katsomon puolellesi välittömästi! Silloin ei äänen värisemiset haittaa pätkän vertaa.

Toivotan sinulle onnea näytelmään! Uppoudu olemaan välillä joku toinen. Eikös se jos mikä ole hauska asia!

Harjoittelemalla laulamista YKSIN, tulet yhä tutummaksi instrumenttisi kanssa.