Salasuhde on ohi. Hullua että edes sellaiseen ajauduin, oli hyvä perhe ja hyvä vaimo. Ei läheisyyttä mutta pitkä historia ja rakkaat yhteiset lapset. Mutta se uusi nainen vei jalat alta. Oli ymmärtäväinen ja hieno ihminen ja kaunis. En pystynyt eroamaan ja nainen löysi uuden. Viimeiseen asti vitkuttelin ja keksin syitä miksi en eroa vaikka häntä rakastin ja hänellä tuli siihen mitta täyteen. Masentaa että jatkan entistä elämääni vain
Ohi on tj0
Villle75
15904
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Alapa tehdä nykyisen suhteesi eteenkin jotain, eihän sekään toimi, jos nussit jonkun muun kanssa. Miksi läheisyytenne on mennyt mönkään, syy ei ole yksin puolisossasi. Kyllä sun täytyy alkaa etsimään tietä puolisosi luo, hän rakastaa sua eikä ole itsestäänselvyys siinä rinnalla.
Niinhän se on tässäkin tapaukseessa, että Ville75:n vaimokin vei aikoinaan jalat hänen altaan ja sai sukat pyörimään jaloissa, mutta sitten tuli se arki, jota Ville75 ei kestä. Samanlaisia on maa täynnä, että kun uutuuden viehätys katoaa, niin salaa käydään jotakin huippuviisasta , ymmärtäväistä ja hienoa antajaa tapaamassa. Itse aiheutetaan itselle sotkuinen elämä, vaikka toisilla valinnoilla olisi voinut tehdä toisin.
Kaikille se arki tulee, ei kannata leijua ruusutarhoissa. Kun yrittää parantaa suhdetta toinen haraa vastaan kuten teki vaimonikin ja silti valitti etten anna hänelle lämpöä ja läheisyyttä mutta ei päästänyt lähelleen. Sitten päivänä yhtenä tuli salasuhde kuvaan, vaimo oli löytänyt "lohduttajan" jonka kanssa oli kiva pelehtiä aikansa. Tiesin kyllä jossain vaiheessa suhteesta ja kiristin vähän "köyttä". Vaimo tajusi että joko vieras tai sitten oma perhe, turvallisuus ja vakaa perhe elämä miehen ja lapsen kanssa. Kallistui sitten lopulta minun hyväksi mutta...niin kaikkea tapahtuu eikä mene niinkuin suunnittelee.
Mitä jos etsisit kadonneen selkärangan ja alkaisit reilusti sinkuksi.
Ville75, kuinka kauan salasuhteesi kesti? Puhuitko eroamisesta lähes varmana ja aika pian suhteen alettua? Itse en usko nopeisiin ratkaisuihin parisuhdeasioissa, vaikka kuinka olisi rakastunutkin.
Jokin, joku mättää vakisuhteessasi, kun sinulla oli salasuhde. Perhe on tietysti tärkeä, mutta parisuhde on myös oleellinen osa.
Samankaltainen tilanne, mutta olen nainen. Salasuhde päättyi 4kktta sitten. En vaan pystynyt eroamaan. Salarakkaaseen olin niin rakastunut ja olen kai vieläkin, mutta se yhteinen perhe ja ihanat lapset, tuttu arki jne. Päivä päivältä tää ero salasuhteesta helpottaa. Ja kai sitä on jotain kipua itselleen ansainnut kun on väärin tehnyt puolisoa kohtaan. Välillä ihmettelen kun on ihmisiä joilla on monia salasuhteira, että miten ne niistä selviää henkisesti? Mää olen tästä yhdestä ollut niin rikki, etten ikinä enää. Mutta siis päivä päivältä helpottaa a perhe-elämä tuntuu oikealta ja hyvältä. Tiedän, että väärin on tullut tehtyä, mutta tämmöistä tää elämä joskus on.
Tiedä häntä, elämä välillä kenkkuilee itse kullekin...mulla oli pelkkää seksiä yhden naisen kanssa enkä olis halunnut edes erota, hauskanpitoa se oli molemmille. Kiihkeää oli joka kerta ja aina kun lopetettiin niin alkoi jo odottaa seuraavaa tapaamista. Nainen oli vielä mua vanhempi ja kokeneempi mikä oli vaan pelkkää plussaa, sain minäkin kokea jotain mitä ei oman elämän kumppanin kanssa vois edes kuvitella. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Nainen on pysynyt ajatuksissa aina välillä ja muistot lämmittää.
Teithän sinä väärin sitä salasuhdekumppaniakin kohtaan, jota härskisti väität rakastavasi. Vai luuletko, että ero oli tuskaton hänelle? Puolisosihan ei ole kärsinyt, jos ei tiedä tai aavista.
Suhde kesti melkein 2 vuotta. En muista aikaa että vaimo olisi vienyt jalat alta, halusin vakiintua ja lapset. Läheisyys loppui aika pian. Pallo nilkassa on mentävä eteenpäin, näin olemme päättäneet. Tuntuu pahalta nähdä toista naista oli minulle aivan liian kauniskin. Vaimo ei kai tiedä tai ei se minua edes kiinnosta, joskus toivon että löytäisipä hänkin jonkun... Ei minusta ole lapsiani hylkäämään
Kaikkein pöhköimmät vielä lähtevät siinä huumassa ihan hyvistä avioliitoistaan, se on se kaikkein typerin veto. Sitten kun salasuhteesta into vähän hiipuu, niin tajutaan vihdoin mitä tuli tehtyä, mutta usein on silloin sitten jo liaan myöhäistä, ja tosi monia on satutettu sillä menolla. Aviopuolisoa, joka ei todellakaan vihkilupausten jälkeen sitä ansaitse, kaikkein eniten satutetaan.
Useinhan sitä saa vain kieromman naisen tilalle, kun lähtökohta on ollut salasuhde.
Samoin minä kokeilin ja pahaa sain aikaan. Mutta kertonut en ja kiinnkkään en jäänyt. Aluksi ahdisti kun laittoi minut valitsemaan. Mutta nyt jo nautin kotona ja vaimo jotenkin tuntuu hyvälle. Nyt tajusin mitä olisin menettänyt. Toisaalta tuo toinen ei edes käsitä minkä palveluksen teki. En häiritse jos ei kuulumisia kysele tämän enempää ymmärrän kyllä. Se mitä olisin taas saanut näin senkin. Opinpa minäkin jotain. Ei ole sen arvoinen juttu. En tule uusimaan vaikka kuka lortto yrittäisi. Toki myönnän jos kiinni jään tai käräyttää mutta ei taida sitä tehdä kun ei ole tehnyt vieläkään. Kotona asiat ok ja arvostan ja kadun tekemisiäni varmaan kauan mutta itsehän tämä on tehtävä. Turha siinä on muiden arvostella tai tuomita. Ihmisiä ollaan ja kaikkea pitää kokeilla. Olen tavallaan kiitollinen tuolle joka tietämättään korjasi ja auttoi näkemään mitä arvostaa. Muistelen häntä lämmöllä hyvä ihminen.
Lämmöllä muistelet lorttoa? Ristiriitaista.
Ihme vätys koko ukko. Jos ei eroa, niin kannattaako sitten valitella täällä vaimosta? Koita nyt hyvä mies panostaa elämässäsi johonkin PARIsuhteeseen äläkä mene lastesi selän taakse. Raukkamaista käyttää lapsia tekosyynä miksei uskalla tehdä ratkaisuja.
Voi vaimo raukkoja😢