Tutustuin parisen vuotta sitten yllättyneesti teroon siten, että sain häneltä mailia jossa hän kertoi nähneensä minun ilmoitukseni ja kiinnostui.
Tutustuimme perinteisesti vaihtamalle numeroita, kuvia ja aloimme tutustua.
Ainoa murheemme oli julmetun pitkä välimatka.
Puhuimme monesti puhelimessa, olimme päivittäin yhteydessä, monta kertaa näiden kahden vuoden aikanan.
Hän puhui monesti kuolemasta, hän janosi kuolemaa, yritti kurkottaa sitä kohti mutta monta kertaa epäonnistuneesti. Yritti ja toivoi.
Yritin itse auttaa miten pystyin ja hänen lähimmäisensä.
Aikaa kului ja hän voi taas hyvin kunnes taas hän kertoi, ettei jaksa, kuolema odottaa, kukaan ei tarvitse häntä, jatka sinä rakkaani elämääs, älä muista mua.
Näitä lauseita kuulin monta kertaa ja silloin kun hänellä oli alamäkeä elämässä.
Hän menetti vuosi sitten tyttöystävänsä, ja kesällä äitinsä. Hänellä oli myös ongelmia poliisin ja laittomien asioiden kanssa. En siltikään hyllänyt häntä, en ajatellutkaan niin.
Viikko sitten hän oli hyvän tuulinen, oli voimissaan kunnes hänestä en kuullut enää mitään.
En mailin kautta, en puhelimesta koska puhelimesta sanotaan "valitsemaanne numeroon ei oteta puheluita", en tiedä mitä tuo tarkoittaa mutta pelko ja menetyksen kauhu syö sydäntä ja tuska puskee kokoajan ulos.
Hänen yhteyden ottonsa loppui yht'äkkiä. En saanut häneen kontaktia, en mitään. Puhelin on mykkä ja ei mitään.
Pelkoni tuntuu tulevan entistä enemmän todemmaksi, siitä, ettei teroa enää ole. Hän on satuttanut itsenään ja lähtenyt pois.
En halua uskoa tähän mutta en voi olla uskomatta.
En koskaan ehtinyt nähdä häntä, en koskaan.
Tapaamiselleme tuli aina jokin este, joka mursi sen unelman ja toiveen.
Aamuisin töihin mennessäni ja kotiin tullessani sydäntäni sattuu entistä enemmän. Suru sydämessäni ja kyyneleet eivät katso paikkaa.
Toivon Teron ottavan yhteyttä, tai ihan mitä tahansa, että tiedän hänen olevan vielä täällä.
En ole valmis antamaan häntä pois. En vielä.
Tutustuimme perinteisesti vaihtamalle numeroita, kuvia ja aloimme tutustua.
Ainoa murheemme oli julmetun pitkä välimatka.
Puhuimme monesti puhelimessa, olimme päivittäin yhteydessä, monta kertaa näiden kahden vuoden aikanan.
Hän puhui monesti kuolemasta, hän janosi kuolemaa, yritti kurkottaa sitä kohti mutta monta kertaa epäonnistuneesti. Yritti ja toivoi.
Yritin itse auttaa miten pystyin ja hänen lähimmäisensä.
Aikaa kului ja hän voi taas hyvin kunnes taas hän kertoi, ettei jaksa, kuolema odottaa, kukaan ei tarvitse häntä, jatka sinä rakkaani elämääs, älä muista mua.
Näitä lauseita kuulin monta kertaa ja silloin kun hänellä oli alamäkeä elämässä.
Hän menetti vuosi sitten tyttöystävänsä, ja kesällä äitinsä. Hänellä oli myös ongelmia poliisin ja laittomien asioiden kanssa. En siltikään hyllänyt häntä, en ajatellutkaan niin.
Viikko sitten hän oli hyvän tuulinen, oli voimissaan kunnes hänestä en kuullut enää mitään.
En mailin kautta, en puhelimesta koska puhelimesta sanotaan "valitsemaanne numeroon ei oteta puheluita", en tiedä mitä tuo tarkoittaa mutta pelko ja menetyksen kauhu syö sydäntä ja tuska puskee kokoajan ulos.
Hänen yhteyden ottonsa loppui yht'äkkiä. En saanut häneen kontaktia, en mitään. Puhelin on mykkä ja ei mitään.
Pelkoni tuntuu tulevan entistä enemmän todemmaksi, siitä, ettei teroa enää ole. Hän on satuttanut itsenään ja lähtenyt pois.
En halua uskoa tähän mutta en voi olla uskomatta.
En koskaan ehtinyt nähdä häntä, en koskaan.
Tapaamiselleme tuli aina jokin este, joka mursi sen unelman ja toiveen.
Aamuisin töihin mennessäni ja kotiin tullessani sydäntäni sattuu entistä enemmän. Suru sydämessäni ja kyyneleet eivät katso paikkaa.
Toivon Teron ottavan yhteyttä, tai ihan mitä tahansa, että tiedän hänen olevan vielä täällä.
En ole valmis antamaan häntä pois. En vielä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi tiedän tunteesi kuinka kamala on olla epätietoisuudessa!
En voi muutakuin toivoa että Tero olisi jossain hoidossa tai turvassa itseltään.
Varmasti asia selviää jossain vaiheessa.
Voimia sinulle ja toivotaan parasta ja että kaikki olisi kuitenkin hyvin.
T:Minna
Laita osoitteesi niin olisi kiva vaihtaa kuulumisia (niitä minulla riittää)
Kiitos tuesta.
Ajatus hänen menetyksestään repisin palan minusta ja sydämestäni mennessään.
Vaikka hän on minulle ystävä, on hän minulle rakas ihminen josta en tahdo luopua. Hänellä on ongelmia mutta en hylkää häntä siksi.
Voimia ja tukea tarvitsen jotta eteenpäin olisi helpompi katsoa.
sopiihan se, ajatuksia ym, vaihdan mieluusti.
[email protected]
t:melen
lasku maksamatta...