Onnellisen avioliiton tragedia

No, teillä ei ole alaikäisiä lapsia, joten voitte menetellä miten mieleen juolahtaa.

Mutta sinä olet ottanut uhrin aseman. Olisit halunnut mieheltäsi seksiä ja hän olisi halunnut sinulta seksiä. Valitettavasti se ei riitä. Pitää haluta myös samanlaista seksiä, mitä tässä ei tapahtunut, joten seksi jäi pois. Se ei ole kenenkään vika. Olette molemmat epäreiluja kun mielessänne syytätte toisianne pettureiksi.

Miehesi masturbointi on hänen asiansa. Tietysti se, että pidät hänen masturbointiaan vastenmielisenä, on ollut omiaan luomaan tätä muuria, johon hän viittasi. Sanon vain sen, että vaikka hän olisi ollut kimpussasi monta kertaa viikossa, hän olisi siitä huolimatta masturboinut sen lisäksi.

Sanalla sanoen ette ole seksuaalisesti yhteensopivia. Mutta älä ota sitä liian raskaasti. Aika harvoin pariskunnat ovat seksuaalisesti yhteensopivia, vaikka seksiä tulisi harrastettuakin.

Uskaltaisin väittää, että kaikissa noinkin pitkissä parisuhteissa on luurankoja kaapissa eli asioita, joita eivät ne parhaimmatkaan ystävät välttämättä tiedä. Näin on myös meidänkin suhteessamme. Meillä on seksi aika toiminut vaikka välillä on ollut pitkiäkin kuivia kausia, jolloin minä olen masturboinut mutta mieheni taas ei. No, tämä asia on ok tällä hetkellä ja seksiä riittää molempien tarpeeksi ja tyydytykseksi.

Meillä ongelmana on aina ollut raivoisa ja intohimoinen riiteleminen. Mieheni on tietyssä mielentilassa myös väkivaltainen. Näistä asioista en ole kenellekään puhunut koska jos kertoisin tuosta väkivallasta, jota esiintyy hyvin harvoin, niin suurin osa ihmisistä tuomitsisi mieheni vain tämän ominaisuuden perusteella vaikka hän on suurimmaksi osaksi paljon muuta.

Minulla on ollut aikoinani pitkä kakkossuhde, josta kukaan ei tiedä. Voi olla, että miehellänikin on ollut yhteisten 40 vuoden aikana jotain ulkopuolista sutinaa mutta minä en siitä tiedä, enkä haluakaan.

Rakastamme toisiamme, yhä. Samoin kunnioitan häntä aviomiehenä, lastemme isänä ja ylipäätään perheen päänä; hän huolehtii ja hoivaa perhettää todella ihanteellisesti. Mieheni arvostaa minua, tunnen olevani rakastettu.

Mielestäni rakastaminen on tahdon asia. Että näkee sen puolison kokonaisuutena, arvostaa niitä hyviä ominaisuuksia ja aikoja ja sietää niitä huonompia ominaisuuksia ja kokemuksia, joita meillä jokaisella on. Jokainen tosin arvottaa nämä omien mittareidensa mukaisesti.

Uskallan sanoa olevani sekä onnekas että onnellinen vaikka luultavasti joku tämän kirjoituksen perusteella saattaa muuta ajatella tai väittää. Minä rakennan oman elämäni, otan siitä vastuun ja sekä myös onnellisuudestani. En ole marttyyri enkä vastuuta miestäni omasta onnestani.

Surullista luettavaa. On uhriuduttu ja jääty notkumaan huonoon suhteeseen roikkumaan vain huomatakseen että elämä olikin tässä, juna meni jo.
Seksi parisuhteessa on niin tärkeää että moni ei sitä ymmärrä. Elämänsä avaimet on omissa käsissä, moni ei osaa niitä käyttää ja tulos on ylläkuvatun kaltainen.

Minä olen mies, ja tein ratkaisuni joka johti avioeroon yli 20v liitosta. Olen myös ihminen himoineen haluineen ja toiveineen.
Olen myös monen silmissä itsekäs sika luonnollisesti.
Minulle ei riittänyt pimeässä peiton alla paneminen, tein kaikkeni muuttaakseni tilanteen mutta tuloksetta, ei toista voi muuttaa.
Koskaan en pettänyt puolisoani, oma käsi tuli tutuksi liiton lopussa, samoin sohva vuoteena.

Viimein rohkaisin mieleni ja avasin aiheesta keskustelun. Epätoivoinen yritys läheisyyden palauttamiseen päättyi yhdessä haettuun avioeroon.

Homma oli tullut tiensä päähän, oli tullut aika siirtyä eteenpäin.
Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen olen suhteessa jossa on himoa, halua ja avoimuutta, rakkautta molemminpuolin.
Hiukan pelkäsin alkuvuosien hiivuttavan suhteemme, turhaan pelkäsin.
Seksiä on suhteessamme molempia tyydyttävä määrä ja laatu, ei ole tarvetta peitellä mitään. Välillämme on ihanaa estotonta seksiä ja rakkautta.

Minä kannustan käyttämään rohkeasti niitä oman elämänsä avaimia, vain rohkeudella ja viisaudella voi rakentaa elämästään elämisen arvoista.
Olkaa mitä mieltä tahansa, mutta terve itsekkyys on rohkeutta. Ei kenenkään vuoksi pidä uhriutua, minun lapset ovat puolestani onnellisia ja edelleen rakkaita ja tärkeitä. Nuorin poikani sanoi minulle että on kivaa kun iskä on onnellinen.
Minustakin on erityisen hienoa että toimiva parisuhde tuo iloa ja onnea kaikille läheisille.
Elämä on lyhyt, tehkää siitä mahdollisimman hyvä itsellenne ja läheisillenne.

Suosittelisin parisuhdeterapiaa.Puolin ja toisin ootte loukanneet toisianne syvästi jonka selvittämiseen tarvitaan ammattiapu.

Siis mies tyydytti itseään ''äänekkäästi ja raivokkaasti'' vaikka sinä nukuit vieressä?
Tuo on ehdottomasti väärin. Masturbointi on jokaisen oma asia, kyllä. Ja se on normaali asia, kyllä. Mutta masturbointi silloin kun toinen yrittää nukkua vieressä, on tökeröä, typerää, ja mieheltä todennäköisesti huomion hakemista, ja naurettavaa ''miehistä pörhistelyä''.

Itsetyydytys on henkilökohtainen, yksityinen asia ja se täytyy aina hoitaa niin ettei muut näe tai kuule.
Jos näin ei ole, siihen liittyy masturboijan mielessä kiihottavana elementtinä se kun toinen pakotetaan leikkiin mukaan lupaa kysymättä ja se taas menee selkeästi hyväksikäytön puolelle. Piste!!
Muista tämä ja pidä itsekunnioituksestasi huolta!

Samantyyppistä on myös tuo kun mies jätti likaiset nenäliinat sinun siivottaviksi. Se oli riikinkukon pörhistelyä: Katsos näin mulla vaan pili pelaa vaikkei sun kanssa seksiä olekaan...!
Jätä siis tuollaiset huomiotta.
Edelleen: Älä siivoa likaisia nenäliinoja vaan jätä pornolehdet ja nenäliinat siihen, pidä itsekunnioituksestasi huolta!

Kun komensit äänekkään runkkauksen jälkeen miehen toiseen huoneeseen, teit oikein. Mutta selititkö selkeästi että syy siihen oli tuo runkkaus eikä se että kieltäydyt seksistä hänen kanssaan?
Mies ehkä ymmärsi väärin, ja siksi kostoksi kielsi sinulta kaiken, myös hellyyden?

Jotenkin pitkissä liitoissa näyttäisi käyvän niin, että vanhat kaunantunteet / syvät loukkaantumiset kulminoituvat joihinkin pieniin toisarvoisiin seikkoihin joita sitten osoitetaan sormella - niinkuin esim tuo että täytyi rakastella pimeässä.
Joskus on helpompi nykäistä esiin jokin mitättömämpi juttu kuin ottaa käsittelyyn suuri, merkittävämpi asia.

Onko sinulla mieltäsi haavoittaneita asioita joita et tunnista, mutta jotka vaan jotenkin liität seksiin vaikka ne eivät välttämättä siihen liity?

Olen todennut, että miehelle tuo seksi on elämän numero ykkönen. Sen tarvehan miehellä ei mielestäni perustu edes seksin haluamiseen , vaan siihen omaan purkautumiseen, joka ilmeisesti on melkein pakottava tilanne, joten en näe pahana hienotunteista masturbointia.
Jotenkin kuitenkin asian niin, että miehen pitäisi saada apua tuohon asiaan ihan asiantuntevalta lääkäriltä ja terapialta.
Monesti vanhemmalla miehellä on hirmuiset unelmat, mutta ei hän enää itse pysty edes oikeaan seksiin.

Varmasti jokaisessa pitkässä suhteessa on näitä vaikeuksia, kun miehen pää ei ymmärrä lopettaa. Elämää voi elää rikkaasti muutoin läheisyyttä antanen ja saaden.
Puolisolle aivan hirvittävää, kun saa kuulla melkein minkälaista ilkeyttä. Kuten ap kirjoittaa, ei täyttänyt miehen toiveita, eli hän ei kuunnellut myöskään vaimoaan. Sillä eihän kenenkään pidä tehdä mitään agropatiaa seksistä.
Mistä mies on nuo mielikuvansa onkinut, luultavasti pornojuttuja katsomalla. Onko miehet noin itsetunnottomia. Tuohon haave ja luulo, että näin hän voisi nauttia seksistä, mutta voisi todellisuudessa olla, että olisikin suuri pettymys.

Joten miehen olisi todella tarvetta käydä saamassa apua, minusta tämä viagra on yksi juttu, joka pitäisi todella saada hallintaan. Nythän mies yrittää sillä tavalla saada ihan normaalin luonnollisen asian pois. eli mies ei kestä sitä, että enää ei toimikaan samalla tavalla.
Joten asiaa tarkastellen miehen aivotoiminta jyllää ylikierroksilla ja todellinen elämä on poissa, siellä on vain tämä seksi ja uskot ja luulot ja harhat.

Erota nyt tuossa iässä ja rullata omaisuus ja elämisen mahdollisuudet myös monesti. Luuleeko mies todella, että hän nappaa nuoren naisen, jonka avulla sitten tämä puoli toimisi. Jää kysyttäväksi onko seksi rakkautta, minusta se ei sitä ole. Rakkautta on elää ja asua ja tehdä asioita yhdessä, keskustella, matkustaa, suunnitella. Sitten jos seksi vielä luistaa, mikä että sitäkin joskus on.

Tuo nuori nainen ei voi olla muuta hakemassa, kuin parempaa taloudellista elämää, sillä hänen täytyy tietää, että ilo vanhan miehen kanssa seksistä on hyvin lyhytaikainen ja päivänä minä hyvänsä hän on omaishoitaja tai jättää tuon hölmön ja vielä rahastaa lähtiessään.

Mitä sä katkeruudesta hupajat, kuka on katkera. Jos näkee miehensä pään olevan ihan sekaisin, eihän se katkeruutta ole, vaan kun tätä kummajaista ei taida hevin saada lääkäriin sitä pitää vaikka erota. Mutta säälittää kuka seuraavaksi saa riesakseen, sillä pää on edelleen sekaisin.

Surullista, miten paljon väärinkäsityksiä!!

Mies ajattelee, että vaimo ei halua nähdäkään seksiä (valot poissa, itsetyydytys irvokasta), ja vaimo ajattelee että mies kieltäytyy läheisyydestä. Vaimo haluaisi yhteyttä, mies pelkää tuottavansa mielipahaa omalla seksuaalivietillään ja välttää kosketusta ja viereen tulemista.

Vaimo on mustasukkainen miehen omatoimisuudesta, mies on katkera vaimon kylmyydestä ja ehkä omassa mielessään mustasukkainen (jollekin toiselle, ehkä vaimon ystävälle) siitä että ei kykene vaimoa tyydyttämään.

Puhukaa ihmiset! Älkää jääkö elämäksenne roikkumaan omiin luuloihinne! Seksuaalisuus on niin herkkä asia että väärintulkintojen vaara on todellinen, ja saattaa johtaa leimaamaan koko suhdetta.

Kyllä on surullista miten monet parit roikkuvat kuin löysässä hirressä näissä huonoissa suhteissaan! Eihän meillä ole kuin yksi elämä täällä, miksi sitä pitää kärvistellä liitossa joka on selvästi jo loppuun eletty ajat sitten! Ja kun ei enää pieniä lapsia jaloissa, mikä ihme estää lähtemästä jos ei ole tyytyväinen elämäänsä. Jokaisen pitäisi arvostaa itseään niin paljon että ei anna kohdeltavan itseään kuin kynnysmattoa. Ihmisen arvo mitataan siinä miten hän kohtelee muita ihmisiä. Ja muistakaa kaikki tämä, JOKAINEN meistä on ainutlaatuinen ja jokainen meistä ansaitsee arvostusta, kunnioitusta ja empatiaa toiselta ihmiseltä. Itse erosin 20 vuotisesta avioliitosta ja en ole päivääkään katunut ratkaisua, se oli ns.nuoruuden liitto ja loppuun eletty. Lähdin vaikka toinen lapsista oli vielä ala-ikäinen 14 v ja toinen 18 v. Kaikki rakkauden tunteet oli kuolleet ja ei olisi ollut oikein jatkaa tyhjää,kuollutta liittoa. Nyt olen oma itseni ja saanut ilon ja onnen elämääni vaikka siihen ei vielä uutta kumppania ole tullutkaan, enkä sitä välttämättä heti haluakaan. Näin on hyvä ja nautin täysin siemauksin ja miten vapauttavaa on elää ja olla rauhassa, pitkin ja poikin omassa kodissa :D

Täh? Anteeksi vain, mutten näe liitossanne mitään onnellista. Olette molemmat hyvin onnettomia. Miehelläsi on seksiaddiktio, joka ilmenee rankkana runkkaamisena ja pornon katseluna. Sinun oma seksuaalisuutesi ei ole myöskään kohdillaan, koska et koskaan ole "suostunut" masturboimaan. Sinkkuseksi on ihanaa! Ja vain sillä tavoin oppii tuntemaan mistä nauttii mistä taas ei. Kun itse tietää mistä nauttii, niin on myös helpompi ymmärtää toisen nautintoa.

Mitä tuossa nyt pitäisi tehdä? "Muutama kuukausi sitten kysyin autossa häneltä arasti, miksei hän koskaan edes haalaa minua. Vastaukseksi hän naurahti irvaillen: Sekin vielä! " Minusta tuollaisesta vastauksesta ei voi vetää kuin yhden johtopäätöksen: mies ei rakasta, ei arvosta sinua. Haluatko todella elää tuollaisen miehen kanssa loppuelämäsi? Jäljellä olevista vuosista voisit nauttia ja saisit aivan varmasti enemmän irti yksin tai toisen miehen seurassa.

Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Järkevä ihminen ajattelee vähän sitä muutakin, että mitä se tulevaisuus eron jälkeen olisi. Siis onko mahdollisuutta elää parempaa elämää vai huononpaa elämää. Kuinkas elät ja nautit jos kaikki menee erotessa. Asuu jossakin vuokrakämpässä ja eläkkeen turvin, eipä siinä juuri muuta ole kuin tuijottaa ikkunasta. Eväätkin voivat olla vain kaurapuuro ja leipä, vaatteita ei juuri voi ostaa.
Mitä jos tietäisi todella kaiken olotilan paranevan, antaisi oitis jäädä ukon runkkaamaan ja yksin olemaan.

Silkkaa satua koko tarina. Pisteet kekseliäisyydestä.

Kun tuosta sosiaaliturvasta kovin hyvänä kirjoitatte, en ihan sanoisi samaa, sillä juuri ja juuri elää, mitään muuta ei juuri ole mahdollista tehdä. Eli sosiaaliturvan turvin pysyy hengissä, mutta kyllä kaikessa muussa pitää tehdä valintoja. Ja kaikki tässä massa maksaa eli et voi osallistua yhtään mihinkään.

Mielestäni teillä on paljon selvittämättömiä asioita.Tässä on tulos kun ollaan kykenemättömiä keskustelemaan asioista,On valtavasti möykkyjä.Varsinkin ennen vanhaan ei puhuttu asioista.Ei saanut riidellä.
Mielestäni toi miehen käytös on sairasta,toista alistavaa,syyllistävää ja rumaa,aivan yököttävää.Jokainan saa halutessaan masturboida,mutta olisi suotavaa tehdä se fiksusti kiusaamatta toista.
Minä suosittelisin terapiaa teille molemmille yksin tai yhdessä.Enkä todellakaan korjaisi hänen "runkkaus"papereitaan lattialta pois!

Ota rohkeasti asia puheeksi ettet katsele enään tuota touhua.Arvosta itseäsi edes sen verran,että yrität tehdä asialle jotain,vihdoin!

Ei ole mitään järkeä kitua huonossa avioliitossa vuosikymmeniä! Ei meillä ole kuin tämä yksi elämä elettävänä ja ei nyky Suomessa kukaan nälkään eikä köyhyyten kuole! Aivan turhaa sanoa että omaisuuden vuoksi ei voisi erota, se ei ole enää nykyään totta!! Ja kyllä sitä mielummin elää vähemmällä jos on siten onnellinen ja nauttii elämästään, näin olen minä tehnyt ja päivääkään en ole katunut vaikka on paljon tiukempaa nyt kun asuu yksin kuin aikoinaan avioliitossa.. Mitä sillä rahalla tekee ja hyvillä puitteilla jos on onneton ja masentunut ja yhteiseolo ei ole tyydyttävää. Ja sinulle alkuperäinen kirjoittaja, Rohkeasti vain uudet tuulet puhaltamaan elämääsi, tsemppiä ja toivon että uskallat lähteä , arvosta niin paljon itseäsi ettet suostu mihin tahansa miehen taholta. Sinä ansaitset parempaa jo tuossa iässä :D Usko ja luota itseesi, sinä pystyt siihen!!

Surullista luettavaa, toivotan voimia alkuperäiselle kirjoittajalle. Minä en kuitenkaan lähtisi eroamaan, todennäköisesti se on tosi vaikea prosessi sekin, onhan teillä hyviä muistoja ja yhteiset lapset ja historiaa, ei ne unohdu ja ero on tosi raskas prosessi. Mutta varmasti ammattiapua kaipaisitte, ja se on aika oletettavaa, että tuommoinen mies ei paljoa auta tai hoida, jos kuntosi vanhempana heikkenee, eli kannattaa tarkasti miettiä kaikkea tätä. Ja punnita ns. plussat ja miinukset.
Väärinkäsityksiä on varmaan puolin ja toisin, ja vuosikymmenten etääntyminen ja kommunikaatio-vaikeudet. Mutta toisaalta, ei kellään ole helppoa, vaikeudet vaan saattavat olla eri tyyppisiä. Ja kaikissa ihmissuhteissa, etenkin pitikissä on haasteita ja usein selviä vaikeuksiakin, kunhan vaan et katkeroidu jne. Ja sekin on totta, että vaikka olisit lähtenyt jo vuosikymmeniä sitten, voi olla ettei mitään "prinssiä" olisi tullut kohdalle, vaikka olisit siis kuinka ihana nainen, jota tietysti oletkin. Että ei se elämä varmasti silloinkaan ruusuilla tanssimista olisi ollut. Enkä nyt tarkoita, etteikö yksinkin voisi olla onnellinen, mutta usein kaipaamme kuitenkin toista, ainakin jos on pitkässä liitossa jotenkin siihen tottunut.

Ei tuon ikäiset ihmiset niin vaan muutu vaikka kävisi 100 kertaa parisuhde terapeutin juttusilla!! En usko että tilanne loppu pelissä muuttuisi mitenkään. Ei muuta kuin ehdottomasti ero vireille ja elämään elämää joka on itseään kunnioittavalle naiselle elämisen arvoista. Tämän ap:n kirjoittajan ukko on niin pässi että ei varmasti muutu vaikka voissa paistaisi. Ja tälläiset ihmiset osaa puhua kenet tahansa terapeutin pyörryksiin, näitä on niin nähty. Narsistinen ihminen ei muutu eikä osaa rakastaa ketään muuta kuin itseään. Ja ei eronneelle naiselle tarvitse mitään prinssiä ikinä tullakaan, jos miehen haluaa jossain vaiheessa, riittää siihen normaali, empaattinen mukava mies joka osaa ottaa huomioon muutkin ihmiset kuin itsensä! Ja sitä paitsi ; Jos jää yksin, ei ole koskaan huonossa seurassa :D

ONNELLISEN AVIOLIITON TRAGEDIAN JATKO

Kirjoitin kuukausi sitten nimimerkillä Korillinen meidän ”onnellisen avioliiton tragediasta” (15.7.2017)

Asiaa on nyt puitu ja keskusteltu jatkuvasti. Vuosikymmeniä kestänyt salailu ja pettäminen on auennut. Ensimmäiset kymmenen vuotta olivat olleet suht. hyviä mutta vähitellen ”en ole riittänyt” miehelleni ja hän korvasi minut pornonaisilla jotka ”kiihottivat ja viihdyttivät” häntä. Näin kuluivat seuraavat vuodet. Seksielämämme oli jatkunut niin ja näin. Sitten tuli tuo kertomani ”parin viikon kestänyt” työmatka, jolta paluun jälkeen olin ehdottanut seksiä. Mutta vastaus oli, ettei hän jaksanut. Hetken kuluttua heräsin ääniin: vieressäni mieheni masturboi äänekkäästi ja raivoisasti. Niinpä aamulla huomautin hänelle loukkaantuneeni hänen käytöksestään – ensin kieltäytyi seksistä mutta jaksoi raivokkaasti masturboida – ja pyysin häntä menemään toiseen huoneeseen nukkumaan tuon äänekkään masturboinnin takia.
Nyt asiaa on selvinnyt, että mainitsemani pyyntö siirtyä toiseen huoneeseen oli sattunut ”oikeaan aikaan”; oli ollut vain ajan kysymys milloin se olisi tapahtunut, sillä hän oli ollut jo pitemmän aikaa tietoinen, ettei häntä kiinnostanut enää nainen. Masturbaatio oli hänen oikea ’suuntautumisensa’. Hän on kertonut myös että oli vuosikymmenten aikana miettiä kiinnostustaan miehiä kohtaan mutta ei tuntenut sinne päin kiinnostusta.
Hän kertoi ”rehellisesti” minulle, ettei ollut ajatellut ollenkaan minua niiden 25 vuoden aikana jotka vietimme eri huoneissa. Pornonaiset olivat tärkeitä, ne kiihdyttivät ja viihdyttivät häntä. Hän ei ollut kaivanut eikä ikävöinyt minua, ei ikävöinyt elävää naista, mutta ei myöskään ollut kehdannut tulla kertomaan ’suuntautumisestaan’, oli kuulemma hävennyt sitä.

Hän puhui rakentaneensa välillemme muurin, ettei välillämme olisi halausta, ei suudelmaa, ei kädestä pitämistä. Me elimme siis kahta täysin erillistä elämää, jotka eivät missään vaiheessa koskettaneet toisiaan, koska miehen rakentama muuri esti kaiken läheisyyden. Elin kaikki vuodet nunnana/selibaatissa, omasta tahdosta kylläkin mutta tuntien rakkautta häntä kohtaan. Hän ei hyväksy puhettani pettämisestä, ei hän kuulemma sitä ole tehnyt.

Yritämme jatkaa yhdessäoloa, olemme parivuoteessa, mutta seksiä on hyvin vähän, minun on vaikeata kaiken kuulemani jälkeen hyväksyä sitä kaiken kuulemani jälkeen. Olen ihan turta väsymyksestä, kaikesta kuulemastani ja siitä että hän on omien sanojensa mukaan elänyt onnellisia vuosikymmeniä. . Hän vannoo rakastaneensa kaikkina vuosina minua mutta vain ”virka-aikana”, jolloin olimme kuin neutraali työpari. Annan hänelle luvan olla vieressäni – mutta olen sanonut rehellisesti, etten voi häntä enää rakastaa. Olen vain ystävä.

Kaverini äiti erosi 65-vuotiaana ja eli sen jälkeen viitisen vuotta yksinään, kunnes löysi kivan miehen ja yli 20 vuotta olivat yhdessä onnellisia, kunnes sairaudet ym tuli ja nyt on molemmat jo kuolleet, mutta se reilu 20 v oli onnellista aikaa. Ja se on pitkä aika! Tunnen toisenkin naisen, joka erosi seitsemänkymppisenä ja nyt elää hyvää suhdetta toisen kanssa. Eli ei se nyt ihan pakko ole yksinkään jäädä, jos vanhempana eroaa.

Ja onko sitten sitä uutta kumppania edes välttämätöntä saadakaan, paljon helpottavampaahan olisi asua itsekseen ja omineen, jotenkin rehellisempääkin. Tuohan on valheessa elämistä. Kai sitä jotain siinä erossakin käteen jää, ei kai sitä kädestä suuhun ole eletty. Ihan totta, onko tuosta miehestä turvaksi jos itelle jotain sattuu? Ei tunnu kovin empatiakykyiseltä ihmiseltä. Seksiä nyt ei tuossa iässä kaikki kaipaakaan, paitsi ne miehet ehkä sitten ja aika monet varmaan harrastelee just tuota omin käsin juttua, koska kumppanin kanssa ei välttämättä onnistu ja varsinkaan jos on luonut itselleen niitä mielikuvia pornosta, niin vaikea sitä on omaa vaimoa siihen sijoittaa. Ne pornotähdet vaan saa paikat kovettumaan, muuten ei. Oma vikansa. Tuskin kykenisi hommiin kenenkään elävän ihmisen kanssa. Seksistä on tullut ukolle pakkomielle.

Minä asuisin mieluumin yksin vaikka missä yksiössä ja pienillä rahoilla, kuin sietäisin tuota kohtelua. Jos mies ei voi edes halata eikä hyvänä pitää, vaikka ei muuhun kykenisikään, niin onko kivaa siinä olla kuin joku kulissi vain? Kummallekin olisi parempi olla yksinään. Saisi ainakin pitää sen omanarvontuntonsa eikä olla koko ajan kuin loukattavana toisen rinnalla.

Mutta onhan se tietysti rankkaa ruveta repimään kotiaan hajalle, kun ikääkin on jo tuon verran. Vähän surullinen tarina, mutta en usko, että on ollenkaan harvinainen. Ei vaan tiedetä, mitä kenenkin vanhemman parin seinien sisällä tapahtuu. Seksijututhan ne useimmiten alkaa hiertää ja monet vanhat miehet alkaa kyylätä mielessään nuoria tyttöjä ja kuvitella kaikenlaista. Eipä se helppoa ole vanhenevalle vaimolle yrittää siinä olla silmää ja haluja miellyttävä moisten kuvitelmien rinnalla. Kaikenlaista on kuultu.