En tiedä, kuuluuko tälle palstalle, mutta aina sitä voi mielipiteitä kysellä.
Mites suhtaudutte kohtalotoverit? kun perheelliset isit ja äidit lähestyvät kun heille selviää, että vapaa on ihmeinen tuo lähestyä. Eleet ja vinkit ovat varmasti yleistä halukkuutta. Se, että perheelliset, on sitä riskiluokkaa juuri, mistä ne monet erot ovat kuitenkin alkunsa saaneet. Ketä lankeaa, ketä ei..eronneellapa ne riskit ovat vain ne minimit.. tutussa ympäristössä tietenkin toisenlaiset. Monasti eivät tietenkään ymmärrä, mitä eroprosessi on. Rehellisiä vastauksia? mites toimii tämän palstan lukijakunta.. hajotetaanko ja ollaan osallisena jossakin?.. pidetäänkö noissa tilanteissa pää kylmänä?..vaatiiko jotakin selityksiä omasta tilanteessa sille toiselle?..ollako vain hiljaa ja mennä eteenpäin?..riippuuko tapauksesta, voipi olla mielenkiintoinenkin, tekeekö mieli tutustua?..tunteeko toisen perheen?..onko aikaisempia sympatioita jotakin kohtaan?..onko eron jälkeen tunteet herkemmällä?..onko kostoa, onko näyttämistä itselle?..mites omat lapset vaikuttavat näkemykseesi, entä toisen perhe?..oletko heikko vai vahva?..,,.. Nämä kysymykset siis koskivat jo perheellisiä ihmisiä, jotka ovat sillä toisella puolella.
Mites suhtaudutte kohtalotoverit? kun perheelliset isit ja äidit lähestyvät kun heille selviää, että vapaa on ihmeinen tuo lähestyä. Eleet ja vinkit ovat varmasti yleistä halukkuutta. Se, että perheelliset, on sitä riskiluokkaa juuri, mistä ne monet erot ovat kuitenkin alkunsa saaneet. Ketä lankeaa, ketä ei..eronneellapa ne riskit ovat vain ne minimit.. tutussa ympäristössä tietenkin toisenlaiset. Monasti eivät tietenkään ymmärrä, mitä eroprosessi on. Rehellisiä vastauksia? mites toimii tämän palstan lukijakunta.. hajotetaanko ja ollaan osallisena jossakin?.. pidetäänkö noissa tilanteissa pää kylmänä?..vaatiiko jotakin selityksiä omasta tilanteessa sille toiselle?..ollako vain hiljaa ja mennä eteenpäin?..riippuuko tapauksesta, voipi olla mielenkiintoinenkin, tekeekö mieli tutustua?..tunteeko toisen perheen?..onko aikaisempia sympatioita jotakin kohtaan?..onko eron jälkeen tunteet herkemmällä?..onko kostoa, onko näyttämistä itselle?..mites omat lapset vaikuttavat näkemykseesi, entä toisen perhe?..oletko heikko vai vahva?..,,.. Nämä kysymykset siis koskivat jo perheellisiä ihmisiä, jotka ovat sillä toisella puolella.
Vastaukset 8
Vanhimmat
että juuri perheelliset yksinhuoltajat varsinkin naiset on hanakasti joka ukon kimpussa, joka sopivalta näyttää ja saattaapi olla että tämä mieshenkilö on jostain syystä heikoilla, kas siinä oiva tilaisuus napata hölmöläinen kyytiinsä. Vaan arki se siinä valkenee, siinäkin suhteessa.
Tässä hoksasin yks, kaks yllättäen kun mietin entistä elämää (ei ole ekä kerta kun ukko petti) että kaikki ne naiset joiden kanssa se on vehdannut ovat olleet jotensakin vajaaälyisiä tai muuten kanamaisia. Olenkohan ollut liian voimakas persoona ukkoparallè? Sitäpä sietää miettiä minunkin.Hmmmm
Äläpä yleistä ihan yhtä paljon löytyy niitä "kilttejä" aviovaimoja jotka joka ukon perässä juoksee ja itteään tarjoo..jos ei enemmänkin.
...jos mies hyppii vieraissa. Itse olen yksinhuoltaja enkä kyllä pitkällä kepilläkään koskisi ukkomiehiin. Sen sijaan näitä ukkomiehiä on kyllä tyrkyllä ollut kun ei kotona suhde kuulemma toimi. Nämä miehet tarvitsevat ihmisen jonka kanssa voi puhua ja hellitellä. On sitten sellaisiakin ukkomiehiä jotka haluavat pelkästään seksiä. Eli eiköhän parisuhteessa oo jotakin pielessä jos vieraissa pitää juosta.
kokemuksesta tiedän myös että toiset miehet ei kerta kaikkiaan pysty elämään perhe-elämää vaan kaipaavat vapaata liihottelua, toisin sanoen kiinteä parisuhde ahdistaa. Itse erosin kun ystäväperheemme erosi ja mieheni alkoi "huolehtia" eroneesta ystäväperheen miehestä. aluksi heidän ystävyytensä olikin aitoa murheiden kuuntelemista mutta siiten tilanne muuttui. Toisin sanoen tämä eronnut mies kehui kuinka kivaa on olla taas vapaa eikä tarvitse olla kenellekään tilivelvollinen menemisistään. Oma mieheni alkoi enemmän viettämään aikaa ja saunailtoja kaverinsa kanssa ja kävi sitten niin että omaa miestänikin alkoi vastaava elämä kiinnostaa vaikka meillä ei mitään suuria ongelmia parisuhteessa ollutkaan ja mies alkoi olla enemmän pois kotoa näissä saunailloissa. Aattelin sitten että menköön jos kerta se elämä kiinnostaa enemmän. Minä en ainakaan ala kattelemaan keskenkasvuisesti käyttäytyvää miestä.
Jälkeenpäin mies katui tekojaan ja selitti ettei tiennyt miksi teki niin kuin teki. Luottamus oli kuitenkin mennyt enkä ottanut miestä takaisin. Niin päättyi kymmenen vuoden avioliitto.
Niin että ei kaikki yksinhuoltajat todellakaan halua ketään ukkomiestä kontolleen. Tarkoitatko että kaikki yksinhuoltajat ovat vajaaälyisiä kananaivoja? Kyllä yksinhuoltajatkin kaipaavat rinnalleen aitoa rehtiä miestä mutta nämä ukkomiehet välttämättä kerro mitään olemassaolevasta perheestään vaan uskottelevat olevansa vapaita. Totuus kuitenkin paljastuu enemmin tai myöhemmin ja siinä vaiheessa pitäisi naisella hälytyskellot soida. Onneksi en itse ole kuitenkaan joutunut vastaavaan tilanteeseen vaan miehen perheellisyys on paljastunut ennen kuin suhde on alkanutkaan ja olen saman tien viheltänyt pelin poikki.
Yritäpä puhua miehesi kanssa miksi hän vieraissa juoksee. Selvästi miehesi on kypsymätön eikä hänellä ole riittävän vahvoja tunteita sinua kohtaan. Miehistä on kivaa kun on vaimo ja lapset kotona eli status kunnossa. Kuitenkin ollaan kypsymättömiä jakamaan todellista perhe-elämän arkea ja käyttäydytään kuin pahaiset pikkukakarat.
äijä oli kertakaikkiaan lapsellinen ja riittämätön persoonallisuus. Vaikka kotona sai kaikkea mahdollista niin eiku vieraisiin. Onneksi ei ole lapsia ja en asu enää ukkoni kanssa vaan se on nyt ex ja seurustelee heti kohta lähtöni jälkeen yksinhuoltajan kanssa.
Kauankohan? On kovin menevää sorttia ja empä usko että vanha koira uusia temppuja oppii. Niin ja ne naiset ovat ihan totta olleet hiukka kanoja tai muuten blondeja. Olen muutaman nähnyt ja jutellutkin vaikkei kyseinen henkilö tiennyt kuka olin.
Jos se etsii sellaisia ja haluaa sellaisen joo, joo naisen. Mistä minä tiedän. Itse olen aika itsepäinen ja dominoiva ja ehkä olimme väärä pari.
Kyllästyin kotileikkiin ja ainaiseen nalkutukseen miten pitää tehdä ja olla. Velvollisuuksia oli muttei oikeuksia. Nyt olen vapaa ja mukana tuulen, voin kulkea rannalla ajattomuuden, lainatakseni hautajaisvärssyä, hautaan menneisyyden.
Enkä yleistä yksinhuoltajia mutta joku vika siinäkin naisessa tai miehessä on ollut kun eivät ole avioliitossa pysyneet. Jooo
.. kuuluu kenen kanssa ex:si nykyisin seurustelee.. Vai ootko sitä mieltä ettei muut eronneet saa seurustella kuin vain sinä itse.. Kyllä olet itse rakas en ihmettele jos miehesi meni toisten kanssa.. Minä olen myös eronnu mutta en aio vahti kenen kanssa minun ex menee... se on hänen oma asiansa kuten minun seurusteluni on omani...
kylläpä se exä tuossa pihalla on käynyt, Kun en osoitetta sanonut, jotenkin in urkkinut selville, joku hölösuu sukulainen tietty hölöttänyt ja rakkaat entiset naapurit kertovat tapahtumia ja kuuntelen mielläni ja sanon, että ompa mukavaa kun on löytänyt kaverin itselleen.
Minä en niillä entisillä kulmilla kulje kuseksimassa enkä soita ja posti kulkee ja sillä menee seuraava viesti. En edes hakenut loppuja tavaroita vaikka niitä oli vähän, panin muuttomiehet liikkeelle ja hoisin sopimuksen omaisten kanssa niiku oli välikätenä. Exä oli ihmetellyt miksen hae itse ja peräkärryllä. Kosken halunnut olla urkkimassa mitään. Niin että pitäkö tässä laittaa korvatulpat ja mustatlasit silmille ja lopettaa ulkoilu ettei vaan vihingossakaan tapaa ihmisiä jotka jotain tietää ja puhumasta kieltäminen esim. exäxätni osoittaa ettei asiaa ole hyväksynyt mutta minäpä olen ja siellä olkoon.
näin, että piti tietenkin omatkin kokemukset kertoa. Minä miehenä jotenkin hätkähdyin oman prosessini aika sitä, miten perheelliset naiset lähestyvät. Ei nyt niin monia, mutta kuitenkin. Pahinta on samalla työpaikalla oleva, aikas uusi sellainen samaan työpaikkaan tullut. Tottakai sitä ensin katseli, onpas siinä aikas lailla pirtsakan oloinen tyttöläinen. Ei mitään vinkkejä itseltäni tms. mutta viestejä tuli ensin ja sitten jotenkin vain alkoi ahdistaa. Pakko oli laittaa peli poikki jo alkumetrien jälkeen, vaikka kuinka saakelisti olisi ollut mielihyvää olla mukana jossakin pelissä.Onhan se nyt sitten sitten sellaista kyyläilyä ja tietäähän kumpakin sen jo ilmeistäkin tällähetkellä, että missä mennään.. minun ehdoillani..viilipyttymäisesti..voi helvatti tätäkin elämää..pidetäänpä nyt sitten housut ainakin ylhäällä ja ajetellaa kevätperhosia, ajattelee meikäläinen. Eipä ole varaa toisten elämällä leikkiä vaan pitää vain rauhoittua. Tää oli tälläinen yks esimerkki.
Se vaan on niin, että kun on ollut salaa ihastunut jo pitkään ja kuulee, että toinen on eronnut niin sydän hyppää kuperkeikkaa ja lähestymisyritys on erittäin todennäköinen. Perheellisenkin.
Mikä olis sopiva ajoitus? Toinen suree ja tällä hetkellä vihaa kaikkia miehiä maailmassa. Milloin toinen olis valmis, mistä sen näkis tai kuulis?