Huoli pois, tarkoitin otsikolla lopputilin ottamista, en hirttosilmukan solmimista. Itse kamppailin vuosia huonossa työpaikassa, jonka ilmapiiri ja kaikki muukin meni vain huonommaksi päivä päivältä. Lopulta asiat menivät siiheen pisteeseen, että ahdistus oli 24/7 päällä. Kun oli töissä ainoa ajatus mielessä oli työpäivän loppumisen odottaminen ja vastaavasti vapaalla mietti vain koska pitää palata töihin.
Kohtalainen palkka sai sietämään kaiken negatiivisuuden minkä työpaikka toi mukanaan, kunnes eräänä päivänä päätin että nyt tämä paska loppuu ja otin lopputilin. En ole katunut lopputilin ottamista päivääkään.
Miten stressin, kiireen, ahdistuksen ja kaiken minkä huono työpaikka tuo mukanaan poistuminen elämästäni on vaikuttanut minuun?
-Paino putosi ilman laihduttamista 20 kg (vuoden aikana).
-Verenpaine normalisoitui
-Pääsi eroon unilääkkeistä
-Mieliala nousi huomattavasti ja jonkinlainen masennus poistui
Jos huonon työpaikan vaikutusta elämään pitäisi jotenkin summata, sanoisin että se "turruttaa" ihmisen aistit, elää jatkuvasti jossain sumussa. Kun sitten pääsee pois, niin se on kuin joku luonnon herääminen eloon talven jälkeen. Alkaa nähdä värejä ja kuulla linnun laulua, vaikea selittää mutta ehkä joku on kokenut saman ja tietää mitä tarkoitan.
Niille joilla ei ole mitään mahdollisuutta ottaa lopputiliä, toivon hartaasti että asiat muuttuvat paremmaksi, vaikka se onkin hyvin epätodennäköistä. Ne joilla "ajatus" lopputilistä kutkuttelee mielessä; suosittelen, et tule katumaan! Elämä on liian lyhyt paskan nielemiseen. Ai ihanaa, muistin juuri että minulla on huomennakin vapaata, meinasin jo laittaa herätyksen soimaan viideltä aamulta.
Kohtalainen palkka sai sietämään kaiken negatiivisuuden minkä työpaikka toi mukanaan, kunnes eräänä päivänä päätin että nyt tämä paska loppuu ja otin lopputilin. En ole katunut lopputilin ottamista päivääkään.
Miten stressin, kiireen, ahdistuksen ja kaiken minkä huono työpaikka tuo mukanaan poistuminen elämästäni on vaikuttanut minuun?
-Paino putosi ilman laihduttamista 20 kg (vuoden aikana).
-Verenpaine normalisoitui
-Pääsi eroon unilääkkeistä
-Mieliala nousi huomattavasti ja jonkinlainen masennus poistui
Jos huonon työpaikan vaikutusta elämään pitäisi jotenkin summata, sanoisin että se "turruttaa" ihmisen aistit, elää jatkuvasti jossain sumussa. Kun sitten pääsee pois, niin se on kuin joku luonnon herääminen eloon talven jälkeen. Alkaa nähdä värejä ja kuulla linnun laulua, vaikea selittää mutta ehkä joku on kokenut saman ja tietää mitä tarkoitan.
Niille joilla ei ole mitään mahdollisuutta ottaa lopputiliä, toivon hartaasti että asiat muuttuvat paremmaksi, vaikka se onkin hyvin epätodennäköistä. Ne joilla "ajatus" lopputilistä kutkuttelee mielessä; suosittelen, et tule katumaan! Elämä on liian lyhyt paskan nielemiseen. Ai ihanaa, muistin juuri että minulla on huomennakin vapaata, meinasin jo laittaa herätyksen soimaan viideltä aamulta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toisilla on hankalampaa sopeutua eri asioissa kuin toisilla. Jollekin sopii vuorotyö ja jollekin reissutyö ja joillekin ei. Joillekin ei ilmeisesti sovi työelämä lainkaan vaan pitää aina olla joukkoon sopeutumaton. Rasittavassa työssä ollessa kyllä syö huonosti, liikaa herkkuja yms. kuten Juice Leskisen laulussa ("valssaaja" tms.) Aika hyvin kuvailee :)
Työttömällä jolla on aikaa pohtia asioita tulee aika helposti päiviä jolloin masentuu koska ei ole töissä ja ei tunne siksi olevansa yhtä "hyvä" kuin työssäkäyvät. Mutta kun on todella huono ilmapiirisessa manipuloivassa työpaikassa painanut töitä pienellä palkalla ja saanut vain vittuilut osakseen, niin ymmärtää kuinka onnekas oikeastaan onkaan, kun ei tarvitse siellä olla.
Olen harkinnut lopputiliä myös työpaikastani,jossa ei puhuta,kirjoitellaan lappuja seinille,ei oteta työtekijän toiveita huomioon,alistetaan...menee päivä päivältä huonommaksi työnteko...ahdistaa mennä duuniin..laskee minuutteja koska pv loppuu..odottaa vapaita ja alkaa taas ahdistaa vapaiden jälk.työnteko...jos ois rahaa niin paljon säästös et vois ottaa 3kk karenssin,niin ottaisin heti,mutta..
ammatinvaihtoon olen valmis vaikka pienemmäl palkal..kuhan tosta entisestä irti pääsis...