Olen ollut pitkään työttömänä ja täytän kohta 60 vuotta. Koska en ole löytänyt oman alani töitä niin kyselin eräästä siivousfirmasta töitä ja olin aika hämmästynyt kun yhteyshenkilö, jolle soitin, kysyi minulta että miksi haen siivoustyötä kun kerran en ole aikaisemmin siivonnut (työkseni).
Kerta se on jokaisella meistä missä tahansa asiassa, joten tuli vielä epävarmempi olo siitä josko kelpaan mihinkään työhön enää.
Kerta se on jokaisella meistä missä tahansa asiassa, joten tuli vielä epävarmempi olo siitä josko kelpaan mihinkään työhön enää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä minuakin vähän epäilytäisi.
1. Ikäsi on valitettavasti sellainen, että tuntematta sinua, pitää ensimmäisenä olettaa, että jaksaisitkohan fyysisesti rankkaa siivoustyötä.
2. Olet töissä muutaman vuoden, jäät eläkkeelle, mitä jää firmalle?
Tekstistäsi vähän huokuu sellainen "jokainen osaa siivota, jos vaan imuri pysyy kädessä"-asenne.
Nykyään työtahti on noissa hommissa sellainen että jo 30-vuotiaskin on ikäloppu. Sama raksahommissa. Ei siellä kunto riitä kuin 2-kymppisillä ja nuoremmilla, mikä johtuu siitä että nuo urakkahommat on kilpailutettu niin halvaksi.
Älä huoli, itellä on jopa koulutus (laitoshuoltaja) siivoustyöhön ja pitkä työkokemus. Olen hakenut useita paikkoja ja nähtävästi olen liian vanha (50v). Ei nykypäivänä enää pääse siivoustyöhönkään noin vaan, toista oli oman uran alkuajat, silloin pääsi melkein mihin vaan siivousfirmaan.
Tuntuu vain siltä että nykypäivänä vaatimustaso työnantajilla on kohonnut. Ei oikeastaan ole enää ns. hanttihommia, joihin pääsi vielä 90-luvulla tekemään keikkaluontoisesti vaikkapa kesällä. Nykyään vaaditaan joka hommaan jokin tutkinto, työkokemus alalta tai sitten jokin ammattikortti.
Lähes aina ammattikortin maksaa työntekijä itse.
Rakennuksillekaan ei pääse enää noin vain vaikkapa purkuhommiin tai rakennusapulaiseksi niin kuin ennen. Pitää olla vähintään työturvallisuuskortti jos mielii edes astuakaan rakennustyömaalle. Sama on keittiön puolella, ei tiskaajaksi tuosta noin vaan. Pitää olla hygieniapassi ja muista passeista puhumattakaan. Tai kadulle lakaisemaan. Taskussa täytyy olla tieturvakortti, työturvallisuuskortti, jne. Ravintola-ala samanlainen. Toisaalta ymmärtää ammattikorttien tärkeyden mutta joku raja sentään.
Ennen kaikkea työnantajat vaativat nykyään työkokemusta alalta. Ihmettelen miten joku nuori joka haluaisi tehdä töitä, ei pääse töihin siksi koska ei ole työkokemusta? Tänä päivänä työelämä on työnantajalähtöistä ja vaatimustaso korkea. Työpaikkoja kyllä on pilvin pimein mutta ei työntekijöitä, toisin sanoen työnantajan kriteerein päteviä. Työntekijöillä ja -hakijoilla tehdään hyvää bisnestä. Ammattikorttien tolkuton määrä ja niiden vaatimus antaa jo ymmärtää tästä heti. -80- ja 90-luvulla oli meininki toinen. Mihin tahansa meni kysymään töitä, melkein joka paikkaan pääsi ja kysyttiin vielä koska voisit aloittaa. Ei kysytty ammattikortteja tai miksi juuri sinä olisit paras tähän työhön? Riitti kun löytyi työntekijä.
Yhä useampi työnantaja ulkoistaa työnsä työnvuokravälitysfirmoille, olevinaan säästösyistä, mutta totuus on jotain muuta. Vaikkapa kaupungilla jos johonkin virkaan on 60 hakijaa, työnantajan ei tarvitse haastatella niistä 60:stä kuin musto-osan. Puolet karsitaan jo iän tai sukupuolen tai pärstän mukaan.
Sinä et pääse: koska olet SUOMALAINEN. Mielellään otetaan väliaikaisella työluvalla oleskeleva ulkomaalainen, joka tekee halvalla. Kuten postin aamujakelussa.