Jälleen näkemisen riemua

Moi.
Miten olette selvinneet eron jälkeen yksin?
Vaikeata on ollut arjen yksinäisyys vaikka ns. Kavereita on pääkaupunkiseudulla. kaipailen kovasti kenen kanssa keskustella ja kävellä käsikädessä. Eikä toi baarissa vonkaaminen tai haku helppoa.

Itsellä ero tuli 1.5 vuotta sitten vaimo otti lapset, eikä antanu nähdä koko aikana, mut nyt lapset tuli kahdeksi viikoksi minulle. Välimatkaa on 800km. olemme leikkineet kohta kaksi viikkoa ja tehneet kaikkea kivaa. Olin ennen eroa isä joka touhusi lasten kanssa joka päivä, tein ruuat ja huolehdin kodin ja oli hyvä työ ja uusikin on sitä. Ennen eroa vaimoni opiskeli illat ja meni uuden rakkauden perässä ehkä pois.
Ero lapsista otti henkisesti todella koville, kun joka päivä vain miettii lapsia...Ja aika yksin ilman toista puoliskoa.

Mutta hienointa on lapset ollu nyt. 8 vuotias tyttö ja vanhempi poika roikkuu kaulassaan koko ajan. Kävelemme käsikädessä, syömme torilla jäätelöä, pelaamme pihalla ja nauramme. Voitte vain kuvitella mistä tuntuu kun lapset sanoo et emme muistanutkaan kuinka ihana isä meillä on.
Kasvoi kaksi metriä ja jaksan noilla syleillä ja halauksille pitkään.

Erossa tärkeintä on, ettei pelata lasten kautta, eli ei haukuta toista vanhempaa lapsille.
Ps. Kävimme yhdessä ostamasa lasten äidille tuliaiset ostamassa.