Ihastuneena korkeakoulun sivistyneeseen, älykkään oloiseen ja varsin kauniiseen naiseen rupesi tuntumaan pikku hiljaa siltä, että rakkaudentunnustus on periaatteelliselta lähtökohdaltaan kuin terroriteko: yksityiskohtaista suunnittelua vaativa juttu, joka yllättäisi kaikki ympärilläolijat. Asia, johon en saisi muita lähtemään mukaan. Asia, jota haluan ennen pitkää vain peitellä ja peitellä, hamaan loppuun asti.
Jos kaltaisiani on paljon muitakin, niin en ihmettele, että valtakunnallinen syntyvyys on poikkeuksellisen alhaista. Enkä myöskään sitä, että korkeakoulutetut kansalaiset muuttavat ulkomaille usein jäädäkseen. Voinko syyttää aloitteettomuudesta vain ja ainoastaan itseäni, niin kuin tässä maassa tuntuu olevan tapana ajatella?
Jos kaltaisiani on paljon muitakin, niin en ihmettele, että valtakunnallinen syntyvyys on poikkeuksellisen alhaista. Enkä myöskään sitä, että korkeakoulutetut kansalaiset muuttavat ulkomaille usein jäädäkseen. Voinko syyttää aloitteettomuudesta vain ja ainoastaan itseäni, niin kuin tässä maassa tuntuu olevan tapana ajatella?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No ei sen noin tarvitse mennä. Ehkä liika suunnittelu myös pilaa sen. Enkä kyllä aloittaisi millään rakkaudentunnustuksella. Pelottaisi ainakin minut tiehensä, jos joku mies vannoisi minulle ensimmäiseksi rakkauttaan. Ensin vaikka yhdessä kahville tai syömään lounasta. Siitä se sitten vois lähteä.
"Voinko syyttää aloitteettomuudesta vain ja ainoastaan itseäni, niin kuin tässä maassa tuntuu olevan tapana ajatella?"
Et tietenkään voi. Ehkä esteitä liikaa?