7 kuukautta seurustellut miehen kanssa, hyvin tiiviisti. Alussa perus lätinät yhteenmuutosta ja tulevaisuuden suunnitelmista ja kaikki kun oli niin ihanaa. Kun rakastumisen hullusta huumasta hieman päätä selvitti, mies pikkuhiljaa lähtenyt perääntymään näissä suunnitelmissa ja ajatukset muuttuneet.. No realistisemmiksi. Itse olisin kyllä ollut valmis muuttamaan samankaton alle jossakin kohtaa mutta miehen suunnitelmat tulevaisuudesta nykyään koskee lähinnä hänen omia visioitaan. Eka kunnon riitavääntö saatiin aikaiseksi kuukausi sitten ja asiat eivät ole oikeastaan palanneet entiselleen. Olen tuonut julki suhteen aikana muutaman kerran epävarmuuteni siitä haluaako mies oikeasti olla kanssani, jonka seurauksena mies ilmoitti että parempi lopettaa moinen lässytys ja sanoa suoraan jos en halua olla yhdessä. Mies tulkitsi epävarmuuteni päinvastoin joten otin neuvosta vaarin ja työstin ongelman itsekseni, läheisriippuvuudeksiko sitä sitten kenties kutsutaan. Miehestä ei kuulunut oikein koko viikkona riidan jälkeen, syytteli kiireitä milloin missäkin asiassa, en tajunnut jättää kokonaan rauhaan vaan olisin halunnut selvittää väärinymmärrykset. En ole kovinkaan pitkäriittoinen riitelijä.. Ja tajusin kyllä että työsti tätä riitakriisiä mielessään. Kontrolloiva kaveri myöskin tavallaan kyseessä ja lopulta käski hakea kamppeeni kämpiltään, kun olin radiohiljaisuuden jälkeen keksinyt omia menoja enkä sillä siunaaman sekunilla ilmestynyt hänen ovensa taakse kuten oli sovittu. No, päätin seuraavana päivänä hakea sitten tavarat kun käskettiin mutta halusikin sopia jos vaan minä halusin vielä sopia.. Miehen käytöksestä välillä tulee epämääräinen olo. Olen itsekin miettinyt missä mättää, kun meidän kommunikaatio ei toimi ja asiat jää pintapuolisiksi jotenkin. Itse olen rasittavan syvällinen pohdiskelija ja mies käytännön tekijä. Sääli, pidin ja vielä pidänkin miehestä mutta surulliseksi tekee, välillä tuntuu että olen sätkynukke jota hän haluaisi pompottaa. Alussa vietti öitä minun luonani, tutustui vähän perheeseeni mutta ei tahdo jakaa minun elämääni, omansa kylläkin. En haluaisi vielä heittää kirvestä kaivoon, meillä nimittäin on ollut todella kivaa yhdessä, ei varmaan kumpikaan nyt ymmärrä mitä tapahtui.
Voi surkeus
Kiljuuna123
3216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä sun vaisto sanoo? Siihen kannattaa yleensä luottaa. Jos on kontrolloiva nyt niin millainen on sitten kun ootte olleet pidempään yhdessä. Haluutko sellaista?
Kuulostaa teinien tai nuorten aikuisten ihmissuhteilulta eli kumpikaan ei sano mitä ajattelee, asioita jää arvailun varaan ja temppuillaan sitten edes takaisin.
Istukaa nyt alas ja jutelkaa suhteenne tämän hetken kuvio selväksi. Eli mitä sinä haluat suhteelta ja mitä poikaystäväsi haluaa. Hengaillaanko vaan yhdessä, seurustellaanko vakavasti vai puhutaanko ihan siitä että muutettaisi saman katon alle. Vai lähdetäänkö eri teille ihan sovitusti ja hyvillä mielin. Ja sovitte ensin, että asiat sanotaan suoraan ja toimikaa myös niin.
Vaikea sanoa tuohon pompottamiseen, koska ei tiedä taustoja. Voi olla että poikaystäväsi ei vain tiedä mitä haluat, tai ei ole sen kummemmin ajatellut asiaa ja keskittynyt välillä enemmän muuhun elämään. Kontrolloivalta tuo ei minusta kuulosta, jos kaverista ei oikein kuulu hetkeen mitään ja sitten pyytää hakemaan tavarasi, enempi kuulostaa siltä, että ei nyt oikein tiedä mitä sun kanssa pitäisi tehdä tai sitten on kyllästymässä koko teidän seurustelukuvioon.
Sätkynukkefiilis olla ihan oma fiiliksesikin, tulla vain siitä ettet tiedä missä mennään ja olet ikäänkuin valmiina aina odottaen jotain ratkaisua. Eikä todellisuudessa mies ajattele asiaa lainkaan kun ei tiedä että edes pitäs ajatella sen kummemmin eikä ole sua pompotellut.
jätä tuollainen pelokas apina. Kyllä 7 kk jälkeen pitää jo muuttaa yhteen.