Olen intohimoinen, elinvoimainen, aikuinen 50 v. mies. Rakastan naistani syvästi. Hän on osoittautunut parhaaksi ystäväkseni, ihailen hänen älykkyyttään ja rauhallista, vakaata temperamenttiaan, niin erilaista kuin minun.
Olen epätoivoinen. Emme kohtaa toisiamme seksuaalisesti, ehkä emme koskaan ole olleet samalla taajuudella tässä. Ensi vuodet menivät lapsiperheen kiireissä ja nyt, kun tyttäremme ovat aikuisia, meillä olisi aikaa löytää toisemme. Mutta naiseni kiusaantuu ja vetäytyy kun lähestyn häntä. Kun haluaisin puhua siitä, miksi meillä ei ole ollut viimeisen viiden vuoden aikana seksiä kertaakaan (totta!) ja koko avioliittomme aikana harvoin ensimmäistä vuotta lukuunottamatta, hän ei vastaa. Hän ei halua puhua asiasta.
Olemme kumpikin terveitä ja kun kysyn, miten hän oman seksuaaliuutensa hoitaa (toinen mies, miehiä), hän ei vastaa. Hän ei halua kysyä samaa minulta.
Kaupungilla kävellessäni huomaan naisten katseista kiinnostuksen, etenkin näin kesällä kun on saanut kuoriutua pimeän talven ja kylmän kevään untuvatakkipanssarista. Hymynkareeseen vastaan hymyllä ja tyttärieni ikäiset parikymppiset nuorukaiset, jotka katsovat rohkeammin, ohitan hämmästyneenä päätäni puistellen .
En näköjään ihan vielä ole muuttumassa "näkymättömäksi". Toisin, kuin omalle naiselleni!
Toki ravintoloista voisi löytää yhden yön seuraa, mutta ajatus pelkästä nopeasta suorituksesta täysin vieraan ihmisen kanssa, siinä ei ole minulle mitään eroottista!!
En pysty syttymään roihuun mekaanisesta pikaseksistä, en ainakaan naisen kanssa, jota en tunne tai joka ei tunne kuin oman halunsa tyydyttämisen tarpeen.
Parisuhdeterapiaan naiseni ei suostu tulemaan, enkä siihen toista voi pakottaa. En seksiinkään, koska haluan siinä tuntea olevani haluttu. Ikävää sikäli, että en avioliitossa ollessani voi lähteä sinkkumarkkinoille, jos en eroa naisestani. Naisestani, joka kaikin puolin on parasta, mitä olen voinut saada.
Jos täällä on samassa tilanteessa olevia miehiä, miten te olette asian ratkaisseet?
Olen epätoivoinen. Emme kohtaa toisiamme seksuaalisesti, ehkä emme koskaan ole olleet samalla taajuudella tässä. Ensi vuodet menivät lapsiperheen kiireissä ja nyt, kun tyttäremme ovat aikuisia, meillä olisi aikaa löytää toisemme. Mutta naiseni kiusaantuu ja vetäytyy kun lähestyn häntä. Kun haluaisin puhua siitä, miksi meillä ei ole ollut viimeisen viiden vuoden aikana seksiä kertaakaan (totta!) ja koko avioliittomme aikana harvoin ensimmäistä vuotta lukuunottamatta, hän ei vastaa. Hän ei halua puhua asiasta.
Olemme kumpikin terveitä ja kun kysyn, miten hän oman seksuaaliuutensa hoitaa (toinen mies, miehiä), hän ei vastaa. Hän ei halua kysyä samaa minulta.
Kaupungilla kävellessäni huomaan naisten katseista kiinnostuksen, etenkin näin kesällä kun on saanut kuoriutua pimeän talven ja kylmän kevään untuvatakkipanssarista. Hymynkareeseen vastaan hymyllä ja tyttärieni ikäiset parikymppiset nuorukaiset, jotka katsovat rohkeammin, ohitan hämmästyneenä päätäni puistellen .
En näköjään ihan vielä ole muuttumassa "näkymättömäksi". Toisin, kuin omalle naiselleni!
Toki ravintoloista voisi löytää yhden yön seuraa, mutta ajatus pelkästä nopeasta suorituksesta täysin vieraan ihmisen kanssa, siinä ei ole minulle mitään eroottista!!
En pysty syttymään roihuun mekaanisesta pikaseksistä, en ainakaan naisen kanssa, jota en tunne tai joka ei tunne kuin oman halunsa tyydyttämisen tarpeen.
Parisuhdeterapiaan naiseni ei suostu tulemaan, enkä siihen toista voi pakottaa. En seksiinkään, koska haluan siinä tuntea olevani haluttu. Ikävää sikäli, että en avioliitossa ollessani voi lähteä sinkkumarkkinoille, jos en eroa naisestani. Naisestani, joka kaikin puolin on parasta, mitä olen voinut saada.
Jos täällä on samassa tilanteessa olevia miehiä, miten te olette asian ratkaisseet?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Masturboimalla
Olipa hauska veto minun kirjoitukseeni naisnäkökulmasta.
Miehet ovat perinteisesti mielletty niihin,jotka eivät saa riittävästi. Tosi miestä ei kukaan katso kieroon, jos hankkii rakastajattaria tai paneksii pitkin pitäjiä. Tai käy vaikka Amsterdamin ja Thaimaan valintamyymälöissä. Se on ihan ymmärrettävää, koska mies nyt vain on Mies.
Nainen on se, jonka pitäisi parisuhteessa annostella erotiikkaa antamalla, ei pyytämällä. "Antaahan tyttö jos äitiinsä on tullut. Ja jos isäänsä on tullut, suorastaan pyytää." (Tässä kohtaa pitää tietysti nauraa, kiitos Väinö Linna!)
Mies on ihan samalla lailla vanhojen ummehtuneiden käsikirjoitusten vanki kuin nainenkin. Miehen ei ajatella olevan läheisyyttä kaipaava, vaan itse aktiahan se mies pelkästään haluaa.
Korjaathan, Erkki.epätoivoinen, vielä kohdan parikymppiset nuorukaiset vaikka neitokaisilla, niin pysytään näissä heteroskitsoiluissa. :D
En ole koskaan ymmärtänyt vakiintuneessa parisuhteessa noita vonkaa-antaa-pihtaa asetelmia!
Kyse on kahden aikuisen välisestä suhteesta.
Varsinkin näin loppukirivaiheessa mielestäni on mitä suurinta huomaavaisuutta 7-kymppiä lähestyvää vaimoani kohtaan, antaessani suosioni auringon loistaa hänen ikääntyneen hahmonsa suuntaan.