Seksitön liitto, miehen näkökulma

Olen intohimoinen, elinvoimainen, aikuinen 50 v. mies. Rakastan naistani syvästi. Hän on osoittautunut parhaaksi ystäväkseni, ihailen hänen älykkyyttään ja rauhallista, vakaata temperamenttiaan, niin erilaista kuin minun.

Olen epätoivoinen. Emme kohtaa toisiamme seksuaalisesti, ehkä emme koskaan ole olleet samalla taajuudella tässä. Ensi vuodet menivät lapsiperheen kiireissä ja nyt, kun tyttäremme ovat aikuisia, meillä olisi aikaa löytää toisemme. Mutta naiseni kiusaantuu ja vetäytyy kun lähestyn häntä. Kun haluaisin puhua siitä, miksi meillä ei ole ollut viimeisen viiden vuoden aikana seksiä kertaakaan (totta!) ja koko avioliittomme aikana harvoin ensimmäistä vuotta lukuunottamatta, hän ei vastaa. Hän ei halua puhua asiasta.

Olemme kumpikin terveitä ja kun kysyn, miten hän oman seksuaaliuutensa hoitaa (toinen mies, miehiä), hän ei vastaa. Hän ei halua kysyä samaa minulta.

Kaupungilla kävellessäni huomaan naisten katseista kiinnostuksen, etenkin näin kesällä kun on saanut kuoriutua pimeän talven ja kylmän kevään untuvatakkipanssarista. Hymynkareeseen vastaan hymyllä ja tyttärieni ikäiset parikymppiset nuorukaiset, jotka katsovat rohkeammin, ohitan hämmästyneenä päätäni puistellen .
En näköjään ihan vielä ole muuttumassa "näkymättömäksi". Toisin, kuin omalle naiselleni!

Toki ravintoloista voisi löytää yhden yön seuraa, mutta ajatus pelkästä nopeasta suorituksesta täysin vieraan ihmisen kanssa, siinä ei ole minulle mitään eroottista!!
En pysty syttymään roihuun mekaanisesta pikaseksistä, en ainakaan naisen kanssa, jota en tunne tai joka ei tunne kuin oman halunsa tyydyttämisen tarpeen.

Parisuhdeterapiaan naiseni ei suostu tulemaan, enkä siihen toista voi pakottaa. En seksiinkään, koska haluan siinä tuntea olevani haluttu. Ikävää sikäli, että en avioliitossa ollessani voi lähteä sinkkumarkkinoille, jos en eroa naisestani. Naisestani, joka kaikin puolin on parasta, mitä olen voinut saada.

Jos täällä on samassa tilanteessa olevia miehiä, miten te olette asian ratkaisseet?