Olenko tekemässä elämäni suurimman virheen

Olet tekemässä elämäsi parhaimman teon. Kyse on sun elämästä mitä sinä haluat eikä sen luuseri miehes elämästä. Mies halusi susta palvelijan ja maksajan elämälleen. Miksi ei voi muka töitä tehdä, miksi ei jaksa mitään tehdä. Perusterve mies kyllä jaksaa.

Hei nimimerkki, Sääd17

Laitoit aloittamaasi ketjuun ison nimen; Olenko tekemässä elämäni suurimman virheen. Iso tärkeä kysymys, johon ei oikeastaan voi tietää etukäteen vastausta. Muutama näkökulma asiaan.

Jokaisessa suhteessa tulee monenlaisia vaiheita, arkisen harmaita, vaikeita, raskaita, jolloin voi tuntua juuri tuolta; että on tehnyt suuren virheen eläessään puolisonsa kanssa. Siis jokaisessa suhteessa on monenlaista.

Täydellistä parisuhdetta ei ole, kuten ei ole täydellistä puolisoakaan, meistä kukaan ei siis ole täydellinen kumppani. Emme voi sitä vaatia toiseltakaan. Kun kaksi epätäydellistä elää yhdessä, suhde ei ole täydellinen.

Puoliso ei voi täyttää kaikkia tarpeitamme, emmekä me voi täyttää kaikkia hänen tarpeita tai toiveita. Kannattaa miettiä mikä itselle on parisuhteessa tärkeää, löytyykö ne asiat tai edes osa, omasta parisuhteesta. Siihen mikä ei ole tärkeätä ei kannata kiinnittää huomiota. Miehessä on paljon hyvää, jota tunnut arvostavan, se on hyvä juttu. Sanot, että hän tarvitsee apua, ajattele hetki asiaa toisinpäin, jos osanne olisikin se, että sinä olisit sairastunut ja tarvitsisit apua... En toki ole sitä mieltä, että sinun siitä syystä pitäisi jatkaa yhteiselämäänne, mutta ennen eron toteuttamista kannattaa kyllä tarkkaan harkita asioita.

Kaikkea hyvää joka tapauksessa,
Pirkko-pappi

"Meillä oli jo suunnitelmat häistä ja lapsistakin.
...
Olisimme kyllä ystäviä joka tapauksessa."

Vaikka ehkä lohdutat itseäsi tuolla "olisimme ystäviä joka tapauksessa", miehesi ei todennäköisesti pidä sitä kummoisenakaan lohdutuksena jos hän hetki sitten kuvitteli olevansa menemässä naimisiin kanssasi.
Tämä ei tarkoita että sinun pitäisi olla eroamatta vaan vain sitä että ei kannata yrittää keksiä tällaisia ylimääräisiä lohdutteluja. Ero on ero ja se sattuu eikä moni pysty olemaan sen jälkeen enää minkäänlainen varsinainen ystävä josta olisi jotain lohtua asiassa.

Aiotko jatkossakin jättää puolisosi jos se sairastuu tai jää työttömäksi?

Asia joka ei ehkä ole aivan korrektia että puhutaan toisille asioista jotka eivät todellakaan kuulu heille. Minun mielestä se on luottamuksen pettämistä, päätökset pitää pystyä tekemään ihan itse.

Miehesi on huumorintajuinen, tunteitaan ilmaiseva ja kotitöitäkin tekevä hyvä kumppani. Seksiin et ole ollut tyytyväinen, mutta kuka koskaan olisi. Omista toiveista kumppanille kertominen yleensä auttaa siinä asiassa.

Olosuhteiden muuttuessa ovat epäilysi suhteenne toimivuudesta heränneet. Haluatko sittenkään olla hänen kanssaan?

Ilmeisesti halusit olla hänen kanssaan aiemmin jo ihan suhteenne alussa, mutta kun sovitte seurustelun aloittamisesta, tulit hetkeksi katuman päälle. Nyt suhteessanne on jälleen tapahtunut muutos, joka edellyttäisi entistä voimakkaampaa sitoutumista jatkossa. Et kuitenkaan halua sitoutua omaishoitajaksi nuorella iällä.

Voi olla, että tunnet epävarmuutta aina kun eteen tulee tilanne, jossa joudut sitoutumaan johonkin ihmiseen. Tässä tapauksessa sitoutuminen olisi jossain mielessä haastavampaa kuin avioliitossa ilman miehesi sairastumista.

Tällaisten valintojen edessä ei ole oikeita taikka vääriä ratkaisuja. Sinun on punnittava suhteessanne olevat hyvät puolet, jotka odotettavasti tulevat hyvinä säilymään ja verrattava niitä suhteessanne jo ilmenneisiin ja vielä odotettavissa oleviin ongelmiin. Mikäli hyvä puoli on punnitsemisen jälkeen painavampi kuin huono, on suhteenne luultavasti onnellinen tulevaisuudessakin. Tätä tulevaisuuden onnen määrää sinun on puolestaan arvioitava mahdollisuutta vastaan, että lopetat nykyisen suhteen ja etsit itsellesi uuden kumppanin. Uusi kumppani voi aikaansaada suhteen, jossa olet onnellisempi kuin aiemmin arvioidussa tai sitten joudut etsimään jälleen uuden kumppanin. Mikäli lopetat nykyisen suhteesi, täytyy siten ottaa huomioon sekin pieni mahdollisuus, ettet tule toista pysyvää ja kunnollista ihmissuhdetta enää muodostamaan. Toisin sanoen punnitset suhteessa elämistä verrattuna elämiseen yksin lopun ikääsi.

Olet kirjoittamasi mukaan jo tehnyt päätöksen, että jätät miehesi ja tunnet nyt itsesi sen vuoksi pahaksi ihmiseksi ja hänen kohtalonsakin säälittää sinua. Voidaan kysyä, kumpaa pelkäät enemmän, tuntea itsesi pahaksi ihmiseksi kuin sitoa itsesi määräämättömäksi ajaksi omaishoitajaksi?

Et kerro, onko miehesi toimintakyky alentunut lopullisesti vaiko tilapäisesti. Mikäli miehesi tulee nykyisestä tilastaan toipumaan tulevaisuudessa ja pysyt hänen rinnallaan siihen asti, voi suhteenne tiivistyä entisestään. Toisaalta päinvastoinkin voi käydä, koska olosuhteet muuttuvat jälleen.

Mikäli tavoittelet oman onnesi maksimoimista, on jokainen ratkaisusi ihmissuhteiden osalta arvan vetämistä. Joissain tapauksissa todennäköisyydet onnellisempaan tulokseen ovat tiettyjen ratkaisujen puolella. Joka tapauksessa mahdollisuudet ovat aina yksilölliset, joten yleisiä ohjeita suhteen aloittamisen taikka lopettamisen puolesta ei voi antaa.