Moni työtätekevä on korottanut itsensä lähes epäjumalan asemaan ja julistaa eri puolilla työttömille ja muille "sosiaalipummeille" omaa paremmuuttaan ja vaatii "loiseläjiä" työhän.
Todellisuudessa montakaan heistä ei työhön kannusta velvollisuudentunto, vaan pelkkä rahanhimo.
Ajatellaan, että joku heistä yhtäkkiä kyllästyisi uusiin autoihin, hienompaan kämppään, etelänmatkoihin yms, ja saisi vaikkapa päähänsä, että hän haluaa käyttää aikansa niiden sijasta lukeakseen kaikki kirjallisuuden klassikot.
Tässä tilanteessa hän laskisi, että ei tarvitse rahaa siihen(Sillä ne saa kirjastosta.), ja jäisikin "loisimaan" tukien varaan meidän muiden tavoin.
Esimerkkini on tarkoitus osoittaa, että monikaan näistä ylvästelijöistä ei todellisuudessa ole yhtään moraalisesti meidän yläpuolellamme.
Ja kyllä, lopuksi voin sanoa, että elän ainakin tällä hetkellä tukien varassa.
Todellisuudessa montakaan heistä ei työhön kannusta velvollisuudentunto, vaan pelkkä rahanhimo.
Ajatellaan, että joku heistä yhtäkkiä kyllästyisi uusiin autoihin, hienompaan kämppään, etelänmatkoihin yms, ja saisi vaikkapa päähänsä, että hän haluaa käyttää aikansa niiden sijasta lukeakseen kaikki kirjallisuuden klassikot.
Tässä tilanteessa hän laskisi, että ei tarvitse rahaa siihen(Sillä ne saa kirjastosta.), ja jäisikin "loisimaan" tukien varaan meidän muiden tavoin.
Esimerkkini on tarkoitus osoittaa, että monikaan näistä ylvästelijöistä ei todellisuudessa ole yhtään moraalisesti meidän yläpuolellamme.
Ja kyllä, lopuksi voin sanoa, että elän ainakin tällä hetkellä tukien varassa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ajattele vähän mitä sanot.
Sinun velvollisuutesi on toimia niin, että vallankumous tulee mahdolliseksi!
Uusi uljas aika koittaa,
kommunismin mahti voittaa!
Taidatkin olla vain trollipelleilijä.
Kaikesta huolimatta minä kannatan markkinataloutta, tosin säädeltyä sellaista.
Pääsemme tästä keskustelusta psyykeongelmaisen kersantin syndroomaan. Hankala pikkukessuhan haluaa olla enemmän johon kykenee ja mikäli tämä ei saavuta haluamaansa, niin sittenhän
alistetaan ja ahdistellaan muita. Monessa vähäpätöisemmassäkin työssä viihtyisi ilman näitä auktoriteeti pellejä taikka yksityisyyden raiskaajia. Haluaisimme toki leikkä työelämää siinä jossa moni muukin ostellen autoja ja asuntoja, mutta ainahan löytyy jokin näkymätön rajaviiva minkä vuoksi ihmisellä pitää olla asema ennen kuin tämä saa henkisen hyvinvointinsa taikka sitten jokin psyykeongelmaiseksi kersantiksi itsensä mieltävä lättätussu haluaa pohtia yksilön puolesta tämän asioita unohtaen joitakin tärkeitä osatekijöitä taikka häiriten tekijän olemassaoloa.
Jalustalle itsensä nostavat tekijät ovat sairaita pääkopastaan on heillä jotakin taikka ei.
Naiset haluavat perinteisesti sekoittaa työhön politiikkaa. Moni yhtiö tukee avoimesti esim. keskustaa, kokoomusta ja esim. tekijäliitto sdp:tä. Onhan täällä vielä nämä sitoutumattomat ja kun ei kerta tue ketään, niin eikös politiikot voisi jättää äänioikeutetun rauhaan. Äänestämättömyys on yksi ääni sen puolesta, että asiat ei ole hyvin.
Ja yleensä ihmiset vaan valittaa, kun on niin raskasta olla töissä ja niitä vituttaa kun joku toinen vaan makaa himassa, opiskelee ja treenailee ittensä huippukuntoon niin kuin esim. minä. Tommoset valittajat on yleensä selkärangattomia siinä mielessä, että eivät uskalla muuta kuin tehdä sen minkä pomo käskee ja vähän enemmänkin, ettei vaan tulisi potkuja tai puhetta että on huono työntekijä. Toisilla vaan tuntuu olevan vaikeuksia tuntea itsensä ihmiseksi, jos eivät ole jossain duunissa. Eihän kukaan järkevä ihminen joka on sinut itsensä kanssa rupea tuhlaamaan voimavarojaan haukkuakseen työttömiä. Eihän? Luulisi sen olevan jokaisen oma valinta haluaako elää pienellä liksalla vai maata kotona kokonaan ilman liksaa. Eikö olisi järkevämpää mennä rohkaisemaan työttömiä ja kertomaan jos sattuisi olemaan tietoa jostain hänelle sopivasta duunista? Työttömiäkin on erilaisia siinä mielessä, että jotkut eivät halua töihin mennä missään nimessä ja jotkut taas ovat kokeneet työttymyyyden niin kovana palana että ovat syrjäytyneet eikä työn löytäminen tai sinne meneminen ole helppoa, vaikka ajatus siitä olisikin olemassa. Emmehän myöskään oleta esim. insinöörin menevän myymään heti ensimmäisenä päivänä hampurilaisia. Sitä vartenhan työttömyysturva täällä on, että on aikaa vaikka etsiä se sopiva työ. Voimaa kaikille työttömille!...ja miksei työssäkävijöillekkin, mut niillehän voimaa voisi antaa esim. viikon ulkomaan matka mihin me ei nyt pystytä.
Ei insinööreistä ole hampurilaisten myyjiksi !!
No niinpä. Eihän niistä insinööreistä ole kuin suunnittelemaan, että hampurilaisia voisi myydä. Itse myymisen joutuu hoitamaan joku muu :-) my bad
Niinpä. Esiinnytään vastuunkantajina, mutta tosiasiassa ahnehditaan autoa, venettä, golf-osaketta, jne.
Mutta se, että nämä "vastuunkantajat" eivät ole todellisuudessa moraalisesti juuri minkään arvoisia, vapauttaa toisaalta myös muut vastuusta.
Siten, jos minä katson, että minun oma etuni on lorvailla kotona työttömänä, niin voin sen ihan vapaasti järjestää. En ole moraalisesti sen huonompi kuin nuo, jotka tavoittelevat omaa etuaan toisella tavalla. Kyse on vain pohjimmiltaan siitä, mitä kukakin haluaa.
Niin minäkin ajattelen kun tässä työttömyyseläkettä putkessa oottelen.
40 vuotta työnaherrusta ja nyt nostelen maksamiani rahoja ja annan nuoremmille työpaikan.
En ole kerskakuluttaja.Minulla ei ole velkaa ja hoidan muutenkin asiani säntillisesti.
Joten kun laki on tällainen ja antaa mahdollisuuden tehdä näin niin..toki teen.
En ole yhtään huonompi kansalainen kuin muutkaan
enkä parempikaan.Eletään ja annetaan toistenkin elää..
Eiköhän kyse ole puhtaasti siitä, että Suomi on hierarkisesti rakentunut yhteiskunta. Tarkoitan tällä sitä, että ihmiset jakautuvat eri luokkiin; ovat osakkeenomistajat, ylemmät toimihenkilöt, duunarit, työttömät, joista niistäkin löytyy vielä erikseen ansiosidonnaisella olevat ja peruspäivärahalla kitkuttelevat. Sitten ovat pakolaiset ja siirtolaiset omana ryhmänään.
Hierarkiselle yhteiskunnalle on yhteistä se, että ihmiset eivät KOSKAAN käy itseänsä korkeammalla olevan kimppuun (auktoriteettien kunnioitus ja rangaistuksen pelko), vaan kaikki turhautumat, viha, kateus ja huono olo puretaan itseä alempana olevaan. Tämä synnyttää itseään ruokkivan yhteiskuntarakenteen, jota on hyvin vaikea muuttaa. Esim. sen sijaan, että huonolla palkalla työtä tekevä pyrkisi muuttamaan omaa tilannettaan, hän kohdistaakin vihansa työttömään ja monet työttömät vihaavat taas pakolaisia, jotka vievät loputkin vähistä rahoista. Tällaisen yhteiskunnan edustajalta puuttuu niin solidaarisuus kuin myötätunto. Kuulostaako tutulta?
Muinaiset roomalaiset kutsuivat tätä hallintotapaa nimellä ”hajoita ja hallitse”. Ja hyvin tuo näyttää toimivan vielä yli 2000 vuotta myöhemmin täällä Nyky – Suomessa.
Eiköhän kyse ole puhtaasti siitä, että Suomi on hierarkisesti rakentunut yhteiskunta. Tarkoitan tällä sitä, että ihmiset jakautuvat eri luokkiin; ovat osakkeenomistajat, ylemmät toimihenkilöt, duunarit, työttömät, joista niistäkin löytyy vielä erikseen ansiosidonnaisella olevat ja peruspäivärahalla kitkuttelevat. Sitten ovat pakolaiset ja siirtolaiset omana ryhmänään.
Hierarkiselle yhteiskunnalle on yhteistä se, että ihmiset eivät KOSKAAN käy itseänsä korkeammalla olevan kimppuun (auktoriteettien kunnioitus ja rangaistuksen pelko), vaan kaikki turhautumat, viha, kateus ja huono olo puretaan itseä alempana olevaan. Tämä synnyttää itseään ruokkivan yhteiskuntarakenteen, jota on hyvin vaikea muuttaa. Esim. sen sijaan, että huonolla palkalla työtä tekevä pyrkisi muuttamaan omaa tilannettaan, hän kohdistaakin vihansa työttömään ja monet työttömät vihaavat taas pakolaisia, jotka vievät loputkin vähistä rahoista. Tällaisen yhteiskunnan edustajalta puuttuu niin solidaarisuus kuin myötätunto. Kuulostaako tutulta?
Muinaiset roomalaiset kutsuivat tätä hallintotapaa nimellä ”hajoita ja hallitse”. Ja hyvin tuo näyttää toimivan vielä yli 2000 vuotta myöhemmin täällä Nyky – Suomessa.